Kalasataman raitiotie ja Sörnäistentunneli

Sörnäistentunnelin suunnitelmat uhkaavat Kalasataman raitiotien rakentamista. Näin ei tarvitse olla, ja korjaamalla suunnitelmaa Sörnäistentunneli olisi parempi hanke.

Eilen, 13.6.2018, Helsingin kaupunginvaltuusto päätti rakentaa raitiotien Pasilasta Kalasatamaan. Näin saatiin lähes yksimielisesti ratkottua vuosikymmenten kiista siitä miten Vallilanlaakson läpi saadaan tuiki tarpeellinen joukkoliikenneyhteys. Valtuutetut suorastaan päätyivät kilpailemaan siitä kuka ensin ja eniten tätä hanketta kannatti. Erinomaista.

Kalasataman raitiotie. Kuva suurenee napsauttamalla.

Ongelma on nyt että Sörnäistentunnelin suuaukko ja rata ovat kokolailla kirjaimellisesti päällekkäin. Eli käytännössä kun on päätetty rakentaa raititiotie, nyt pitäisi päättää tehdäänkö 165 miljoonan euron autotunneli, koska 33 miljoonan euron suuaukkoa tuskin tehdään ihan vaan erikseen odottamaan mahdollista tunnelipäätösä

Kalasataman raitiotien kustannukset, lähde yleissuunnitelma

Tällainen hankkeiden kytkeminen toisiinsa tekee niiden toteuttamisesta huomattavasti vaikeampaa kuin kummankin erikseen. On olemassa vakava riski että autotunnelista tulee iso poliittinen riita, jonka sivutuotteena myös raitiotien rakentaminen halvaantuu taas vuosikymmeniksi.  Kytkös pitää purkaa, mutta käydään ensin läpi mikä Sörnäistentunneli oikein on, ennen kuin mennään siihen miten sen suunnitelmaa tulisi korjata.

Sörnäistentunneli

Kyseessä on Kalasataman ohitustie. Tarkoitus on että Lahdenväylältä keskustaan tuleva autoliikenne menisi Sörnäisten vankilan ali kulkevassa tunnelissa, eikä läpi rakentuvan Kalasataman kaupunginosan. Tämä olisi mukavaa.

Sörnäisten tunnelin linjaus

Tunneli nopeuttanee autoliikennettä. Tosin pullonkaula on joka tapauksessa katuverkko etelämpänä, esimerkiksi Pohjoisranta, joten vaikutus lienee vähäinen. Tunnelia on perusteltu myös sillä että pienempi autoliikenteen määrä mahdollistaa asuinrakentamisen Hermannin rantatien varteen, millä on selkeä rahallinen arvo, mutta perustelu on vanhentunut. Nyttemmin Helsingissä tehdään asuinrakentamista hyvinkin vilkkaiden katujen varteen, esimerkiksi Mannerheimintiellä. Tosin pienempi autoliikenteen määrää tekee asunnoista haluttavampia ja teknisesti helpompia rakentaa.

Tunnelissa on kuitenkin yksi iso ja kaksi pientä ongelmaa. Isoin ongelma on yksinkertaisesti hinta, alkaen 160 miljoonaa euroa. Summa vastaa Helsingin useamman vuoden investointeja koko tie- ja katuverkkoon.

Ne kaksi pienempää ongelmaa ovat eteläinen ja pohjoinen suuaukko. Pohjoinen aukko siis sotkee  raitiotien rakentamista. Kumpikin tunnelin suuaukko myös muodostaa pitkän esteen jonka yli ei pääse suojatietä. Ennen kaikkea isot betonikuilut keskellä kaupunkia ovat kovin rumia.

Tunnelin eteläinen suuakko.

Ohitustien idea on ohittaa asutus, tämän ohitustunnelin kummatkin päät ovat keskellä tulevaa asutusta.

Kuinka Sörnäistentunneli tuli korjata

Ensisijainen asia on siirtää pohjoinen sisäänajo niin ettei sen varaus häiritse raitiotien rakentamista. Mutta minne on mielenkiintoisempi kysymys.

Ratkaisut tunnelisuunnitelman ongelmiin ovat aika ilmeisiä. Taloudellisessä yhtälössä pulma on se että tunneli ei suoranaisesti vapauta tonttimaata rakentamiselle, koska teiden viemä tila maan päälle ei pienene. Mutta jos tunneli tulisikin pintaan Kustaa Vaasantiellä, siltä vapautavaan tilaan ja ennen kaikkea Hermannin rantatien viemään tilaan voitaisiin rakentaa huomattava määrä asuntoja. Tämä todennäköisesti parantaisi hankkeen taloutta, vaikka pidennys toki olisi sekin hyvin kallis

Esimerkin omainen linjaus olisi noin 2,2 kilometriä pitkä, nykyinen tunnelisuunnitelma on noin 1,5 kilometriä.

Vallilan laakson kohdalla on savikkoa joka vaatisi todennäköisesti betonitunnelin pätkän, mutta muuten koko linjaus on Maanalaisen yleiskaavaan mukaan helsinkiläistä pintakalliota (kellertävällä ao. kuvassa)

Arabian, Kumpulan kampuksen ja Hermannin välillä oleva liikennealue on yksinään yli viisi hehtaaria.

Jos tunnelia tuotaisiin pintaan Itäväylän pohjoispuolella, kuten Maanalaisen yleiskaavan varauksessa yllä olevassa kuvassa, sitä pitkin pääsisi myös ajamaan Teollisuuskadulle Sturenkadun reitin sijaan.

Pelastuslaitoksen vaatimusten mukainen tunneli yhdelle autolle suuntaansa on lähes kahdeksan metriä leveä

Lisäksi, koska tunnelin poikkileikkaus on joka tapauksessa hyvin leveä, olisi syytä tutkia voitaisiinko sinne lisätä bussikaistat, mikä nopeuttaisi joukkoliikennettä huomattavasti.

Tunneli olisi näillä muutoksilla edelleenkin hyvin kallis, mahdollisesti ylivoimaisen kallis. Mutta tällaisesta tunnelista olisi jo niin paljoa iloa, että se voisi olla jopa niiden satojen miljoonien  arvoista.

Kysymys siitä mitä eteläiselle sisäänajolle tulisi tehdä on vaikea, mutta jotain ideaa voisi hakea ihan vaan viereisestä Merihaasta. Vaikka Haapaniemenkadun betonikannen ja rakennusten alle sujahtava suuaukko ei ole varsinaisesti ilo silmälle, niin on se nyt kuitenkin parempi kuin sadan metrin railo keskellä katua ja vie vähemmän tilaa keskellä kaupunkia.

Haapaniemenkatu Merihaassa

Kaupunginhallitus käsittelee Sörnäisten tunnelin asemakaavaa kokouksessaan maantaina, 18.6.2018.
Esityslistan kohta 2. Siitä tulee pitää huolta  että päätös, riippumatta siitä mikä se on, ei vaaranna Kalasataman raitiotien toteutusta.

Kuinka ei vedetä joukkoliikennelinjaa puiston läpi

Helsingin valtuusto äänesti juuri mahdollisimman täpärästi Vallilanlaakson joukkoliikennekadun nurin. Näin päättyi, toistaiseksi, yksi mallitapaus siitä kuinka ei edistetä joukkoliikennettä.

Asian historia ulkomuistista menee hyvin lyhyesti suurin piirtein näin: Ensin oli Pietari Kalmin kadun jatke. Jonka kaupunginhallitus hylkäsi pari kertaa. Sitten keksittiin että vedetään katu ratalinjaa pitkin. Uudenmaan ELY valitti Helsingille että tämä on Helsingin oman yleiskaavan vastainen, mikä on totta, ja valtuusto päätti että niinpä on. Asiaan palattaneen seuraavassa yleiskaavassa. Aikaa kuului kuutisen vuotta.

Valmistelu, sisältäen mm. liikenne-ennusteen joka hukkasi laaksoa kulkevan ratikan matkustajat koska malli sijoittaa Kumpulan yhteen pisteeseen pari sataa metriä pohjoiseen kampuksesta ja maantieteen laitoksen poikkeuksellisen laadukkaan tutkimuksen ohittamisen olankohautuksella, oli tasoltaan kirjavaa. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Tarjolla oli kompromissi, jossa laaksoon olisi vedetty vain ratikka nurmiradalla. Tämä olisi mennyt valtuustossa lähes yksimielisesti läpi.

Ruohorataa Karlsruhen malliin.

Ja tämä ei käynyt, lainaan Hannu Oskalaa:

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita

On nyt vaan yksinkertaisesti tyhmää asettaa puistot ja joukkoliikenne vastakkain. Joukkoliikenne tarvitsee omia väyliä, ihan vastaava tarve ja paljon suuremmin hyödyin kuin Vallilanlaaksossa olisi esimerkiksi Lääkärinkadun tasolla Pasilasta Meilahteen. Ei ole ainoa. Sen sijaan että oltaisin tehty mallikelpoinen esimerkki siitä kuinka puisto ja joukkoliikenne yhdistetään, niin piti väkisin ajaa bussikatua, jopa niin paljon että ihmiset jotka sekä ymmärtävät joukkoliikenteestä että kannattavat sitä intohimoisesti kääntyivät vastustamaan koko hanketta.

Tällä yhdellä episodilla, jonka jälkeen ei edellenkään ole saatu mitenkään parannettua Kumpulan yhteyksiä, tehtiin suurta vahinkoa Helsingin joukkoliikenteen kehittämiselle. Se tässä harmittaa, vaikka puiston säästyminen toki on hyvä asia eikä katua voinut vaan kannattaa. Ja jos se Lääkärinkadun rata halutaan tehdä niin sitten pitänee kaivaa jostain sata miljoonaa ratatunneliin, eli tuskin tehdään.