sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Suomi

Lyhyt nevalinnalainen huomio: Minusta sodistamme kohkaaminen menee yli järjen ja kohtuuden tähän vuodenaikaan, sodistamme niin kuin Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessa jossa vaadittiin että YLEn pitäisi näyttää enemmän dokumentteja "voittoisista sodistamme". Totean myös närkästyneenä että ainakin minä olen lahjoittanut rahaa sotainvilidien auttamiseen, en heidän muistonsa vaalimiseen. Joku toinen taas on sitä mieltä että veteraaneista ei puhuta tarpeeksi, tai että linnanjuhlineen itsenäisyyspäivä on viihteellistynyt, tai että se on väärään aikaan vuodesta... Tämä kiistely nimenomaan on kovin suomalaista ja siten ajankohtaan sopivaa.

Kemppinen oivassa päivän sanassaan kysyy:
”Isänmaallisuus” on kaamean lähellä nationalismin pahimpia muotoja. Suomessa osataan onneksi jo kysyä, kenen isänmaa.

Ja vastaa:
Tämän hetken isänmaallisuus on halua kehittää aika sattumanvaraisesti kehittynyttä ryhmää, oikeastaan verkostoa, jota yhdistävät maantieteellinen alue ja kaksi kieltä (pieni suomenruotsi eroaa suuresti Ruotsin kuningaskunnan kielestä), yhteiset muistot ja auttamatta yhteinen tulevaisuus.

Sukulaisissa on se hyvä puoli, että heistä ei pääse eroon. Lisäksi sukulaisilla on tavallisesti toisistaan oikea eli sangen kielteinen käsitys; turha esittää parempaa kuin on, koska kukaan ei usko.

Otetaan sille.

Ei kommentteja: