Perjantain Suomen Kuvalehdessä, Simon kunnan päättäjät kertovat että Fennovoiman ydinvoimalan lupa on kotimaisen metallinjalostuksen elinehto, koska voimala laskisi sähkönhintaa tasolla jolla teollisuus pysyy Suomessa. Ydinvoima toden totta ceteris paribus laskee sähkön markkinahintaa, koska hinta kilpailluilla markkinoilla lähestyy marginaalikustannuksia jotka pääomavaltaisessa tuotannossa ovat pienet, samoin kuin muuten tuulivoimakin. Tämä on kuitenkin tuottajan tappio, joten osakkaiden kannalta hyöty tästä ei ole kovin selvä.
Joka tapauksessa, sähkö on Suomessa vain ja ainoastaan niin paljon halvempaa kuin sen siirtäminen maksaa kalliimpien hintojen alueilla. Jos oletaan, mielelestäni kontrafaktuaalisesti mutta kuitenkin, että Simon ydinvoimala tuottaa vaikka osakkaana olevalle Tornion terästehtaalle hirveän halpaa sähköä, niin tämä ei vaikuta mitenkään muuten kuin tuon siirtokustannuksen osalta päätökseen pitää tehdas Torniossa. Jos tehdas siirretään muuallle niin yhtiö voi myydä sen halvan osuussähkönsä voitolla vaikka Saksaan.
Lisäys: Vähän vielä rautalankaa. Jos omistan terästehtaan joka käyttää 100 megawattia sähköä tunnissa, sekä osuuden voimalasta joka takaa minulle sähköä hintaan 60 euroa MWh, ja markkinoilla sähkö maksaa 80 euroa MWh, niin kuinka paljon minulla maksaa tunnin sähköt? Oikea vastaus 1000 X 80 = 8000 euroa miinus se mitä minulle maksaisi myydä osuussähköäni.
Lisäys 4.2. HS.fi otsikoi EVA: Ydinvoima auttaisi teollisuutta pysymään Suomessa Minusta EVA ei nyt kuitenkaan höpötä ihan yllä kuvaamallani tavalla, kyseisessä EVAn rapparissa on kyse ihan muusta kuin ydinvoimasta, kärki on teollisuuspolitiikassa. Karthago on tuhottava tyyppisesti viimeinen kappale kuitenkin on:
Kustannuksiltaan kilpailukykyisen energian riittävä tarjonta on yksi tärkeä edellytys tehdasteollisuuden menestymiselle Suomen kaltaisissa maissa. Tuotannon automatisoiminenkaan ei onnistu ilman sähköä; se on yksi lisäsyy rakentaa Suomeen tarpeeksi uutta kohtuuhintaisen sähkön päästötöntä tuotantokapasiteettia. Ydinvoimalla voidaan varmistaa teollisuuden tarvitseman sähkön saanti siksi, kunnes edullisempia päästöttömiä vaihtoehtoja on joskus tulevaisuudessa tarjolla. Suomessa on vireillä kolme yksityistä ydinvoimalahanketta; jos yritykset ovat halukkaita ne markkinaehtoisesti toteuttamaan, on vaikea ymmärtää, miksi politiikan päättäjien pitäisi ryhtyä asettamaan hankkeita paremmuusjärjestykseen. Lupa on perusteltua antaa kaikille kolmelle.
Eli siis jos teollisuus lähtee kasvuun niin kuin EVA visioi/toivoo, ja jos sähkönkulutus lähtee tämän seurauksena kasvuun (se esimerkiksi ei vähene muualla), ja jos riittävää tuotantokapasiteettia ei ole Suomessa (tai muualla) saatavissa, niin sitten tarvittaisiin lisää ydinvoimaa. Tuossa on aika monta konditionaalia.
Voitaisiin tehdä sellainen kompromissi että kaikki luvat annettaisiin, mutta niiden aktivoiminen on suhteessa kulutukseen ja muuhun tuotantoon. Lähivuosina ei joka tapauksessa tehdä kuin yksi voimala, eikä senkään rakentaminen ihan varmaa ole. OL3 pitäisi ensin saada kohtuullisin kustannuksin valmiiksi, ennen kuin se tuottaa sitä halpaa sähköä. Jos projekti etenee yhtä hienosti kuin tähän saakka, niin rahoittajilta saattaa hyvinkin puuttua intoa edes yhteen lisävoimalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti