keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Klikkitutkimus popcornkeuhkoista

Helsingin Sanomat uutisoi: Sähkötupakan makuaineet voivat aiheuttaa popcornkeuhkon, varoittavat Harvardin tutkijat. Kyse on siis siitä että joistain sähösavukenesteistä löytyi tutkittaessa diasetyyliä, mikä saattaa aiheuttaa nk. popcornkeuhkon, eli kryptogeeninen organisoituva pneumonian. Diasetyyli haisee voilta, ja sitä käytetään esimerkiksi mikropopcorneissa.

Perusteellinen aiempi tutkimus, jossa löydettiin suurempia pitoisuuksia diasetyyliä sähkösavukenesteistä, ei kuitenkaan päätynyt otsikoihin. Ja miksipä päätyisi, kun mässäilevän spekuloinnin sijaan sen tutkijat totesivat vastuullisesti, että kyseessä on haitta-aine josta voi ja tulee päästä eroon, mutta toisaalta pitoisuudet ovat hyvin pieniä sekä 10-100 kertaa alhaisempia kuin savukkeissa, joita sähkösavukkeet korvaavat

Aiemman tutkimuksen tekijä tohtori Farsalinos kirjoittaa blogillaan:
The levels presented in Figure 2 are quite low, much lower that what we found in our study. In many cases, levels of these compounds are absolutely minimal, and it is NOT expected to raise any concerns about human health effects. Additionaly, the authors FAILED to mention the presence of these compounds in tobacco cigarette smoke. This omission creates the impression that e-cigarettes are exposing users to a new chemical hazard, while in reality their exposure will be much lower compared to smoking.

Lukekaa koko kirjoitus linkkkeineen jos aihepiiri kiinnostaa. Lisätään nyt vielä että Harvardin tutkijoiden metodi oli käyttää sähkösavukkeita kahdeksan sekunttia kerrallaan, joka on todelliseen käyttöön verrattuna niin kuin paahtaisi leipää vartin paahtimessa. On vaikea sanoa täsmälleen miten tämä vaikuttaa tuloksiin, mutta tuskin ainakaan vähentää havaittuja haitta-ainepitoisuuksia.

Tämän tiedon kaivamiseen meni noin viisi minuuttia. Se että esimerkiksi aihetta kommentoiva asiantuntija, keuhkosairauksien erikoislääkäri, kuinkas muuten, ei ole vaivautunut tutustumaan asiaan on kuvaavaa.

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin. Jos otsikossa lukee jotain vallan uutta ja huolestuttavaa, se todennäköisesti on ihan vaan klikkien kalastelua.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Ratkooko uudistus Hämeentien ongelmat?

Jos joku ei vielä ole huomannut, Hämeentietä välille Kurvi - Hakaniemi suunnitellaan uusiksi. Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää osaltaan asiasta tänään. Kuinka onnistunut suunnitelmaa on suhteessa siihen mitä Hämeentiellä tulisi tehdä?

Prioriteetit 

Hämeentie on joukkoliikenteelle kuin Kehä I yksityisautoille tai Baana polkupyörillä, se on aivan keskeinen pääväylä jota käyttää Kurvissa kolme ratikkalinjaa sekä yli 50 bussilinjaa. Joukkoliikenteen toimivuus on tässä paikassa ensisijainen asia, erillaisia henkilökulkuneuvoja kuten autoja ja polkupyöriä voi siellä pyöriä sen verran kuin sekaan mahtuu haittaamatta liikennettä.

Toisaalta Hämeentie on vilkas asuin- ja liikekatu. Jalkakäytävien tulee olla laadukkaat ja tilavat, kadunvarren liikekiinteistöjen huoltoliikenne pitää olla mahdollisimman sujuvaa.

Näiden prioriteettien valossa kadun nykytilan ongelmat ovat seuraavat, katsotaan miten suunnitelma näitä korjaa tai ei.

Ongelma #1, Hämeentie on kaupungin hitaimpia joukkoliikenneväyliä.

1,3 kilometrin matkaan Kurvin ja Hakaniemen välillä kuluu yleensä 4-8 minuuttia, riippuen ruuhkasta ja tuurista. Keskinopeutena siedettävän 20km/h ja naurettavan 10km/h välillä. Tämä johtuu etupäästä liikennevaloista, välillä on kymmenen valo-ohjattua risteystä ja niiden lisäksi neljä erillistä valo-ohjattua suojatietä.
Kapeaan katukuiluun Kurvista etelään on saatu mahtumaan kunnolliset joukkoliikennekaistat ja jopa lastauspaikka. Kuvat suurenevat napsauttamalla.

Ruuhkatunnin sadalle bussille tunnissa suuntaansa valoetuuksia ei saa toimimaan edes teoriassa, ratikoille (12 suuntaansa tunnissa) tämä ei ole onnistunut käytännössä. Vertailun vuoksi, ratikan keskinopeus Aleksanterinkadulla on noin 15km/h, siitä huolimatta että siellä on pysäkit 200 metrin välein ja 30 km/h nopeusrajoitus, paitsi kolmessa vaihteessa 15m/h, edit: eiku kuusi vaihdetta ja 10km/h. Aleksilla on vain yhdet valot joissa seistä.

Ratikoiden kannalta ongelmallista on aivan liian kapeat kaistat, esimerkiksi viereisellä kaistalla oleva rekka pysäyttää raitiovaunun koska sen peilit on raiteilla. Silloinkin kun vielä pääsee ohi, kuljettaja joutuu hivuttamaan kävelyvauhtia ohi ahtaasta paikasta,

Bussienkin kaistat ovat aivan liian kapeat, mutta niille isompi ongelma on kaistalla seisovat kääntyvät henkilöautot ja bussia hitaammat pyöräilijät. Sikäli kun pysäköivä jakeluauto noudattaa liikennesääntöjä, sitäkin joskus tapahtuu, se seisoo bussikaistalla.
Kurvin ja Hakaniemen välille jää vain kahdet valot, toinen Neljännen linjan risteykseen.
Niissä paikoin kun tilaa on, sitä kannattaa käyttää myös henkilöautojen kääntymiskaistaan.

Arvio: Huomattava parannus. "Koska Hämeentien liikennemäärä ja ylitettävien moottoriajoneuvokaistojen määrä vähenevät, voidaan Hämeentieltä poistaa liikennevalot neljästä risteyksestä ja kolmelta erilliseltä suojatieltä." Pyörät siivotaan pois bussin tieltä omille kaistoilleen, jakeluautoille tulee erilliset pysäköintipaikat, kääntyvä autoliikenne vähenee. Kaistat korjataan riittävän leveiksi.


Ongelma #2, Hämeentien jalkakäytävä on yhdistetty pyörätie ja parkkipaikka

Riesaa ja jopa suoranaisia vaaratilanteita Hämeentiellä aiheuttaa jalkakäytävälle pysäköidyt ajoneuvot ja jalkakäytävää ajavat pyöräilijät.
Huoltoajoa Hämeentiellä.
Kuva: Santtu Lindroos.

Arvio: Ongelma poistunee. Pyörille tulee omat väylät, jakeluautoille paikat. Jalkakäytäville pysäköinnin ehkäisy edellyttää lisäksi valvontaa, mutta siitä ei päätetä liikennesuunnitelmassa.

Ongelma #3: Kurvin ruuhkaisuus ja ahtaat pysäkit

Varsinkin raitovaunut etelään päin tuppaavat seisomaan Kurvissa. Ongelma on se että kutonen menee eri valovaiheella Hämeentietä eteenpäin kuin kasi Helsinginkadulle. Pysäkit ovat suhteessa suuriin matkustajamääriin turhan pieniä. Jalan risteyksen ylitys on turhan hankalaa.
Kurvin uudet liikennejärjestelyt suurenevat napsauttamalla.
Lähde pdf-muodossa.

Arvio: Paikka on hyvin hankala suunnitella, ja tässä olisi tuskin voitu onnistua paremmin. Kasin pysäkki on siirretty Helsinginkadun puolelle, kutosen ja seiskan taas Helsinginkadun eteläpuolella, ja samalla on saatu tilaa bussipysäkille nykyisen ratikkapysäkin kohdalle. Kaikki pysäkit ovat entistä pidempiä, osin myös leveämpiä. Kävelymatkat metroon lyhenevät, samoin ajoratojen ylitykset. Autoliikenteen ohjaaminen Helsinginkadulle vähentää risteävää liikennettä ja siten helpottaa valoviiveitä.


Ongelma #4 Hämeentiellä pyöräily on joko laitonta tai pelottavaa, ja häiritsee kaikkia muita

Hämeentiellä on nykyiselläänkin jonkun verran pyöräilijöitä, koska se on luonteva ja verrattaen vähämäkinen väylä polkea. Pyöräilijät ovat joko riesana ja jopa vaarana jalkakäytävillä, tai bussien tukkeena ja vaarassa bussikaistalla.

Arvio: Ongelma poistuu täysin. Pyöräkaistat ovat mallikelpoiset, erityisesti pysäkkien kohdalla on fiksusti ohjattu pyöräliikenne ohi bussiin nousevista ihmisistä.

Huomaa kaide pyöräkaistan ja pysäkin välissä.

Ongelma #5 Kaikukadun sutivat bussit

Pienetkin liikennepulmat tuottaa yllättävän isoja ongelmia. Liukkaalle kelillä koko koillisen suunnan bussiliikennettä sotkee yksinkertaisesti se, että pohjoiseen päin ennen Kaikukatua on bussipysäkki ylämäessä ennen valoja. Kun bussi yrittää lähteä siitä ja joutuu vielä seisahtumaan valoihin, niin se on jumissa tai jopa poikittain kadulla, tukkien myös ratikkakaistat:
HS: Liukas keli sai pellin rytisemään ja motitti busseja Helsingissä
Arvio: Ongelma on ratkaistu siirtämällä bussipysäkki etelämmäksi tasaiselle maalle ja poistamalla valot Kaikukadulta.

Ongelma #6 huoltoajo liiketiloihin Hämeentiellä ei toimi

Pulma on siinä että tilaa mihin huoltoajoneuvo pysähtyisi ei yksinkertaisesti ole, joten niitä tungetaan miten sattuu jalkakäytävälle.

Arvio: Hämeentielle tulee seitsämän lastauspaikkaa. Huoltoajo saa käyttää bussikaistoja.

Ongelma #7 Hämeentie on myös henkilöautoillekin naurettavan hidas

Pitkälti samoista syistä kuin joukkoliikenne, eli valoviiveistä johtuen, myös autolla ajaminen on Hämeentiellä hyvin hidasta.

Kuvassa on keskinopeudet (min/keskiarvo/max) Hämeentiellä ja Rantatiellä iltapäiväruuhkassa. Rantatie on melko tarkalleen kaksi kertaa nopeampi. Lähteenä perusteellinen Liikenteen sujuvuus
Helsingissä vuonna 2011, nopeudet on mitattu koeajoilla.

Arvio: Hämeentien läpiajo estetään, mutta toisaalta Rantatie on nopeampi. Tonteille ajavien autoilu nopeutunee, koska valot vähenevät.

Ongelma #8 Hallin kohdalla Hämeentietä pohjoiseen ei mahdu bussi ja auto kääntymään yhtä aikaa

Yksi käsittämättömpiä kohtía kadulla. Kurvi hallin kohdalla on niin kapea, että siinä on käytännössä yksi ajokaista, vaikka sinne kääntyy kaksi.

Arvio: Paikkaan jää pelkkä bussikaista.

Tuomio: Niin kiusallista kuin se tälle liikennesuunnittelua ankarasti kritisoivalla blogille on myöntääkin, suunnitelma on täydellinen. Merkityksessä ettei siihen keksi oikein mitään muutosta, joka ei tekisi siitä kokonaisuutena huonompaa. Kaikki oleelliset ongelmat on ratkottu niin hyvin kuin se tässä katukuilussa on mahdollista.

Sen sijaan että oltaisiin komiteasuunnittelun hengessä yritetty jotenkin tunkea kaikki mahdollinen kadulle, kuten yleensä, on tehty valintoja eli suunniteltu. Poistamalla kaksi ajokaistaa on saatu tilaa kunnolliselle joukkoliikennekaistoille, pyöräkaistoilla ja huoltoajoneuvojen pysäköinnillä, ilman että jalkakäytävistä olisi tehty kapeita ja epäviihtyisiä rännejä. Autoilun täyskiellon sijaan on rajoitettu sen määrää läpiajokiellolla, joka mahdollistaa valojen vähentämisen.

Ihan yleisen kitinän vuoksi todettakoon kuitenkin, että Toisen linjan liikennevalot joutaisi kanssa mennä ja että Kurvin eteläpuolella Hämeentien ylittävä suojatie voisi olla suora. Lisäksi liikennevalot.info on löytänyt huomautettavaa reunakivien linjauksista liittyen kääntyvään pyöräliikenteeseen.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Yksityisautoilu on yksityisasia, ja siksi autoiluliikenteen suunnittelu on mahdotonta

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee huomisesta alkaen taas pysäköintinormeja. Niissä on joitain ihan hyviäkin muutoksia, mutta kantava ajatus on edelleenkin että pysäköinti on asia jota kaupungin pitää ja mitä se voi suunnitella. Monimutkaisten mallinnusten ja laskelmien jälkeen byrokratia tuottaa sitovat määräykset siitä kuinka paljon joka taloon pitää rakentaa pysäköintipaikkoja, haluaa niistä kukaan maksaa tai ei. Suunnittelija on joulupukki joka vastaa kilttien autojen tarpeisiin. Laskun maksaa taloyhtiö, koska ei sitä kukaan muu suostuisi maksamaan, ja kaavassa voi vaatia mitä vaan. Jos tästä seuraa että kaava ei toteudu eli taloyhtiötä ei synny alkuunkaan, tai talosta häviää kerroksia, niin se on jonkun muun kuin liikennesuunnittelijan ongelma. 
Taustalla on perustavan laatuinen ymmärryksen puute siitä mitä on yksityisliikenne ja mitä joukkoliikenne.
Joukkoliikenne on suunniteltua ja säädeltyä toimintaa. Junat kulkevat erikseen määrätyillä väylillä, ja niiden aikataulut suunnitellaan niin etteivät junat ruuhkaudu keskenään (normaaliolosuhteissa). Mitään sellaista rajaa matkustajakapasiteetille mihin käytännössä törmättäisiin ei ole, aina voi pidentää junaa tai viime kädessä tehdä toisen radan. Joukkoliikenteeltä voi ja tulee vaatia ennustettavaa palvelutasoa, ja sikäli kun se ei toteudu niin siitä tuleekin kaupungille marmattaa. Toisaalta koska se on joukkoliikennettä siltä ei voi vaatia että se toteuttaa jokaisen mahdollisen kulkijan yksilölliset tarpeet, se palvelee keskimääräistä joukkojen liikkumista.
Yksityisliikenne, yksityisautot mutta myös polkupyörät, taas on pohjimmiltaan kuljettajan oma asia. Hän on vapaa kulkemaan miten ja milloin haluaa, ja kulkuneuvon voi tietyin henkilöperustaisin rajoituksin hankkia kuka tahansa. Tämä on varsinkin niiden kannalta hyvin kätevää jotka liikkuvat erikoisiin aikoihin tai vähemmän kuljettuja välejä. Mutta juuri sen takia että yksityisliikenne on vapaata, sitä ei voi ohjata. Jos nyt syystä tai toisesta turhan moni on samalla tiellä samaan aikaan tulee jono, ja jos on enemmän niitä jotka haluavat pysäköidä kuin pysäköintipaikkoja niin paikat loppuvat. Tämä on ihan laulu- ja leikkikoulun liikennesuunnittelua. Yksityisliikenteen palvelutasoa ei voi taata, koska se ei ole suunniteltua ja ohjattua, ja vaatii niin paljon tilaa matkustajaa kohden ettei sitä käytännössä voi varmuuden vuoksi kaupunkiolosuhteissa varata.
Vaatimukset siitä että kaupungin pitäisi jotenkin taata että vaikkapa Länsisataman autoliikenne ei jonoudu, tai että jokaisella halukkalla on pysäköintipaikka hinnasta riippumatta, on pohjimmiltaan sitä että haluttaisiin yhtä aikaa sekä joukkoliikenteen että yksityisliikenteen hyvät puolet. Tie joka toimii kuin rata, aina vapaa paikka kun sitä kaipaa, ja halvalla.
Haitalliseksi hassutteluksi tämä menee siinä vaiheessa kun byrokratia, poliitikoista puhumattakaan, yrittää vielä vastata tähän toiveeseen. Mistä päästään esimerkiksi semmoiseen sekoiluun, jossa taloyhtiö hoitaa yhteiskäyttöautojen saatavuutta, mikä kauniisti sanottuna ei varsinaisesti ole sen toimialaa tai ydinosaamista.

Pysäköinti kaupungissa ei ole sen kummallisempi palvelu kuin lähikapakka tai kuntosali. Pysäköintilaitoksille tulee varata kaavassa tilaa, ensisijaisesti maan alle, ja niitä rakentuu sikäli kun niille on maksavia asiakkaita. Tätä ei tarvitse suosia tai sen koommin sorsia. Kadunvarsia voi käyttää pysäköintiin siinä määrin kun sinne autoja mahtuu. Mitään syytä pakottaa taloyhtiötä normilla pysäköintilaitokseksi ei ole, sen kummenkin kun määrätä taloon viinibaaria tai täyden palvelun kuntosalia. Kun tästä luovutaan niin loput ongelmat ratkeavat itsestään.