It is time for the ECB to demonstrate that, despite all the evidence of recent years, it does not pursue an asymmetric, deflationist monetary agenda, but that it takes a violation of its price stability mandate in a downward direction equally seriously as a deviation in an upward direction. If the ECB persists in acting in a willfully asymmetric manner, its cherished independence will be taken from it. The letter of the Treaty will provide no protection against popular anger and political opportunism.
tiistaina 20. lokakuuta 2009
EKP, euron vahvistuminen ja valikoiva hintavakaus
William Buiter kysyy miksi EKP:n mielestä hintavakaus tuntuu tarkoittavan vain 2% ylittävää inflaatiota, ei sitä alittavaa? Semminkin kun tästä seuraa käytännössä ylivahva euro. Mielenkiintoinen huomio on että ministerineuvosto voi harjoittaa valuuttapolitiikkaa, kunhan se ei vaarana hintavakautta. Valuuttapolitiikka jolla lasketaan onnistuneestu euron arvoa nostaa inflaatiota (tuontitavarat kallistuvat), mutta deflaatiossa tämä lisäinflaatio nimenomaan on hintavakaustavoitteen mukainen. Eli EKP:lle ei olisi aseita puolustautua tälläistä poliittista interventiota vastaan. Buiterin mielestä EKP:n pitäisi toimia ihan jo itsenäisyytensä takia:
sunnuntaina 27. syyskuuta 2009
Korvamerkittyä rahaa?
Kuuntelen paraikaa Radio Suomen Pääministerin haastattelutuntia. Herra Pääministeri selittää tuohtunein äänenpainon, että koska Nuorisoasuntosäätiö on käyttänyt yli kaksi kertaa enemmän rahaa sosiaaliseen asuntotuotantoon kuin RAY:n avustukset, niin säätiön raha jota on käytetty esimerkiksi hänen vaalitukeensa ei ole RAY:n rahaa. Ihan oikeasti.
Vetää hiljaiseksi.
Vetää hiljaiseksi.
maanantaina 17. elokuuta 2009
Suomen ensimmäinen yksityismotari
Oskala raportoi:
Minusta tämä on hieno homma, jos huhu pitää paikkansa niin autoilijat ovat valmiita maksamaan noin euron kilometriltä ruuhkattomasta väylästä. Oletuksella 20 000 maksavaa autoa päivä tuo on tuollaiset kuusi miljoonaa euroa kilometri vuodessa, jolla tunneli alkaa olla jo melkein yksityisrahoitteisesti kannattava. Kaupunki voi tukea yritystoimintaa luomalla kysyntää, eli sulkemalla vastaavasti katuja autolta.
Kuulin asiaan liittyen mielenkiintoisen huhun Ruoholahdessa työskentelevältä ystävältäni. Hänen mukaansa osa Stockmannin pysäköintilaitoksen käytöstä on “läpikulkuliikennettä”. Halvimmalla 1€ pysäköintimaksulla (12 minuuttia arkisin) saa ajaa ruuhkatonta tunnelia pitkin Ruoholahdesta Manskulle. Kuulemma kannattaa.
Minusta tämä on hieno homma, jos huhu pitää paikkansa niin autoilijat ovat valmiita maksamaan noin euron kilometriltä ruuhkattomasta väylästä. Oletuksella 20 000 maksavaa autoa päivä tuo on tuollaiset kuusi miljoonaa euroa kilometri vuodessa, jolla tunneli alkaa olla jo melkein yksityisrahoitteisesti kannattava. Kaupunki voi tukea yritystoimintaa luomalla kysyntää, eli sulkemalla vastaavasti katuja autolta.
torstaina 23. heinäkuuta 2009
Ilmastosopimuksen ehdot
Jeffrey Frankelin pragmaattinen lähestymistapa talous- ja ympäristökysymyksiin vetoaa minuun, viimeinen puheenvuoro ei tee poikkeusta. Turhan usein kuulee väitteitä tyyliin Kiina/Intia ei tule suostumaan päästörajoituksiin ja että päästöjen rajoittaminen maksaa "liikaa". Varsinkin jälkimmäinen ärsyttää, kun kerran puhutaan rahasta niin miksi ihmeessä käyttää laadullisia ilmaisuja, eli paljonko on "liikaa"?
Kiinan ja Intian suhteen pitää kysyä millaiseen sopimuksen ne eivät suostu. Frankel ehdottaa kompromissia: Länsimaat sitoutuvat (jo luvattuihin) määrällisiin vähennyksiin, Kiina ja Intia taasen sitoutuvat pitämään päästönsä ensimäissinä vuosikymmeninä ns. ei mitään toimia (Business as Usual, BAU) uralla, jonka jälkeen niitä ruvataan leikkaamaan myös kehittyvissä maissa. Tässä on sellainen nerokas ominaisuus että tämä määritelmällisesti sulkee hiilivuodon pois, kasvu on sitä mitä se olisi muutenkin ilman mitään ilmastosopimusta eli päästöt eivät voi enempää kasva sen takia että länsimaista siirtyy Kiinaan/Intiaan teollisuutta päästörajoitusten vuoksi. Kompromissi täyttää kehittyvien maiden olennaiset ehdot, ne saavat kasvattaa talouttaan ja päästöjään kehitysvaiheessaan, mutta tasaa päästöjä pitkällä aikavälillä. Frankel ei sitä tässä yhteydessä mainitse, mutta myös kepillä voi ainakin uhata.
Kustannusten suhteen, Frankel vetää hatusta ehdot sillä mikä on poliittisesti realistinen taso: 1% BKT:stä diskontanttuna pitkällä aikavälillä, korkeintaan 5% budjettikautena. Luvuista voi olla eri mieltä, mutta lähestymistapa on oikea, samoin suuruusluokka.
Noilla kustannusoletuksilla ja eri maiden määrällisillä rajoituksilla Frankel saa mallista ulos 500 ppm maksimi hiilidioksidipitoisuuden ja kolmen asteen nousun lämpötilassa. Sopimusarkkitehtuuri 2.0 on työn alla ja siinä on tavoitteena 450 ppm, odotan mielenkiinnolla.
Kiinan ja Intian suhteen pitää kysyä millaiseen sopimuksen ne eivät suostu. Frankel ehdottaa kompromissia: Länsimaat sitoutuvat (jo luvattuihin) määrällisiin vähennyksiin, Kiina ja Intia taasen sitoutuvat pitämään päästönsä ensimäissinä vuosikymmeninä ns. ei mitään toimia (Business as Usual, BAU) uralla, jonka jälkeen niitä ruvataan leikkaamaan myös kehittyvissä maissa. Tässä on sellainen nerokas ominaisuus että tämä määritelmällisesti sulkee hiilivuodon pois, kasvu on sitä mitä se olisi muutenkin ilman mitään ilmastosopimusta eli päästöt eivät voi enempää kasva sen takia että länsimaista siirtyy Kiinaan/Intiaan teollisuutta päästörajoitusten vuoksi. Kompromissi täyttää kehittyvien maiden olennaiset ehdot, ne saavat kasvattaa talouttaan ja päästöjään kehitysvaiheessaan, mutta tasaa päästöjä pitkällä aikavälillä. Frankel ei sitä tässä yhteydessä mainitse, mutta myös kepillä voi ainakin uhata.
Kustannusten suhteen, Frankel vetää hatusta ehdot sillä mikä on poliittisesti realistinen taso: 1% BKT:stä diskontanttuna pitkällä aikavälillä, korkeintaan 5% budjettikautena. Luvuista voi olla eri mieltä, mutta lähestymistapa on oikea, samoin suuruusluokka.
Noilla kustannusoletuksilla ja eri maiden määrällisillä rajoituksilla Frankel saa mallista ulos 500 ppm maksimi hiilidioksidipitoisuuden ja kolmen asteen nousun lämpötilassa. Sopimusarkkitehtuuri 2.0 on työn alla ja siinä on tavoitteena 450 ppm, odotan mielenkiinnolla.
Leszek Kolakowski (1927 - 2009)
Filosofi Kolakowski on siirtynyt ajasta Olympokselle. Pieni muisto siitä mitä poliittisen filosofin pitääkin tehdä, Kuinka olla konservatiivinen liberaali sosialisti.
tiistaina 28. huhtikuuta 2009
Sähköautolla viheriölle?
Energiatehokkaassa sähköautossa on nollaenergiailmastointi vakionaLisäyksenä aiempaan Martti Tiuri Länsiväylä, 22.4.2009 , näköislehti sivu 19:
Raide-jokeria ei voi myöskään perustella päästöjen vähentymisellä. Tulevaisuudessa autot kulkevat sähköllä, jolloin energiaa kuluu kolmasosa bensiini- ja dieselliikenteeseen verrattuna, eikä hiilidioksidipäästöjä tai hiukkaspäästöjä tule lainkaan.
Minä olen jotenkin kuvitellut, että kulkuneuvon energiatarve riippuu liukukitkasta ja ilmanvastuksesta, eli koosta, painosta, nopeudesta ja muotoilusta. Ja että energiankulutus per matkustaja taas riippuu siitä montako matkustajaa on kyydissä ko. kulkuneuvossa, ja se kuinka paljon heitä mahtuu riippuu taas kulkuneuvon koosta. Lisäksi olen kuvitellut että renkaat aiheuttavat katupölyä. Onneksi Emeritusprofessori vapauttaa minut näistä harhaluuloista.
perjantaina 10. huhtikuuta 2009
Tekevätkö tietokoneet päättäjistä tyhmiä?
Sähköinen äänestyskokeilun todettiin sitten KHO:tta myöten epäonnistuneen. Minkä kuka tahansa tietotekniikka-asiantuntija olisi voinut kertoa jo ennen kuin koko puuhasteluun ryhdyttiin, ja aika moni kertoikin. Myös valiokunnille.
Samanlainen farssi oli aikanaan digi-tv, josta myös todettiin usealla suulla että se on huono ja kallis. Mitä se olikin.
Tai että Lex Karpela ei auta yhtään mitään kopiointiin. Eikä se ei ole auttanut
Tai että lapsipornon sulkulista ei toimi ja johtaa väärinkäytöksiin. Mihin se on johtanut.
Seuraavana listalla on sormenjälkipassit, täysin hyödytöntä ja vaarallista teknopelleilyä. Eiköhän niistäkin jonkinlainen katastrofi saada aikaiseksi.
Ihmettelen syvästi virkamiesten ja poliittikojen toistuvaa halua astua digimiinaan varoituksista huolimatta. Tiedän ettei esimerki Tuija Brax ole tyhmä tai teknologisesti ignorantti, eli miksi?
Se että sössitään uusien asioiden kanssa kerran tai kaksi on ymmärrettävää. Se että se tehdään samalla kaavalla ad infinitum ei ole. Jos joku on väärässä, sanomme että hän on erehtynyt. Jos joku on jatkuvasti samalla tavalla väärässä, sanomme että hän on hullu.
Mikä näitä herroja ja rouvia riivaa?
Samanlainen farssi oli aikanaan digi-tv, josta myös todettiin usealla suulla että se on huono ja kallis. Mitä se olikin.
Tai että Lex Karpela ei auta yhtään mitään kopiointiin. Eikä se ei ole auttanut
Tai että lapsipornon sulkulista ei toimi ja johtaa väärinkäytöksiin. Mihin se on johtanut.
Seuraavana listalla on sormenjälkipassit, täysin hyödytöntä ja vaarallista teknopelleilyä. Eiköhän niistäkin jonkinlainen katastrofi saada aikaiseksi.
Ihmettelen syvästi virkamiesten ja poliittikojen toistuvaa halua astua digimiinaan varoituksista huolimatta. Tiedän ettei esimerki Tuija Brax ole tyhmä tai teknologisesti ignorantti, eli miksi?
Se että sössitään uusien asioiden kanssa kerran tai kaksi on ymmärrettävää. Se että se tehdään samalla kaavalla ad infinitum ei ole. Jos joku on väärässä, sanomme että hän on erehtynyt. Jos joku on jatkuvasti samalla tavalla väärässä, sanomme että hän on hullu.
Mikä näitä herroja ja rouvia riivaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
