maanantai 30. marraskuuta 2009

Ristiriitaisia huolia

Eija-Riitta Korhola huolehtii siitä että Kiina on vain luvannut vähentää hiili-intensiteettiä eli pysyä ns. businell as usual päästökasvu-uralla (BAU), ja samaan aikaan siitä että EU:n vähennykset johtavat hiilivuotoon Euroopasta Kiinaan. Kummatkin huolet voivat olla aiheellisia, mutta ne ovat toisensa poissulkevia. BAU-ura nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä että päästöt kasvavat niin kuin ne kasvaisivat jos mitään ei tehtäisi, BAU-ura + hiilivuoto taas että ne kasvavat enemmän. Eli ei ole loogisesti mahdollista että Kiina (a) pysyy BAU-uralla ja (b) hiilivuoto suuntautuu Kiinan. Käytännössä kysymys on siitä että sitoutuuko Kiina BAU-uraan, eli siihen että päästöt eivät kasva sen yli.

Muutenkin Frankelin malli vaikuttaa yhä todennäköisemmältä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Miten niin maata ei enää valmisteta?


Rasittavana besserwisserinä, ja muutenkin turhan räksyttäjänä, joudun valitettavasti luonteeni vastaisesti toteamaan että KSV:n Itäkeskuksen uusi kaava on oikein hyvä. Siis en keksi siitä mitään vikaa. No ehkä ne kaksi päällekkäistä liikenneympyrää.

Citymarket ja sen valtava parkkipaikka puretaaan, Itäväylää katetaan. Uuttaa kerrosalaa vajaa 100 000 kerrosneliötä. Kyseessä on ensimmäinen osa hankkeesta jossa Itäväylä katetaan ja päälle rakennetaan yhteensä noin 300 000 kerrosneliötä lisää, eli samaa suuruusluokkaa kuin Keski-Pasila.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Miksei vaan talo?

Hesarin juttua Hakunilasta lukiessani minulle jäi päällimmäiseksi ajatus että jos olisi mahdollista antaa käänteisiä tunnustuspalkintoja, niin nimeäisin sen kaavoittajan joka keksi erillisen vuokratalon.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Omistajan ongelma

Pitkäaikaistyön Jaska keksii liikeidean, hän rupeaa myymään Rautatientorilla vissyvettä mukeissa ohikulkijoille. Jaska maksaa tehtaalle yhden rahan litrasta vissyä ja myy sen kahdella rahalla, vuodessa Jaska myy 50 000 litraa eli voittoa tulee 50 000 rahaa.

Mukeja täyttäessään Jaska rupeaa miettimään, että eihän tämä ole mitään muuta kuin vettä ja hiilihappoa, mitä jos hankkisi oman hiilihappokoneen? Tätä varten Jaskan pitäisi investoida vesijohtoon, koneeseen, jne. Investointi on kallis, 500 000 rahaa, mutta toisaalta rahaa säästyy vuodessa 50 000 rahaa (oletetaan että vesi on ilmaista) eli tuotto on ihan hyvä 10%. Eiku pankkiin.

Pankinjohtaja on kuitenkin epäileväinen. Mitä jos vissyveden hinta laskee, eli tehdas rupeaakin toimittamaan sitä hintaan 0,5 rahaa? Tämän jälkeen Jaskan kilpailijat laskevat hintojaan, mutta Jaska joutuu edelleen maksamaan korot ja lyhennykset vissykoneestaan. Vastaako 10% tuotto tätä riskiä?



Tuulivoimassa, ja muissa pääomavaltaisissa sähkön tuotantomuodoissa, on ihan sama ongelma. Kustannukset lyödään lukkoon investointihetkellä, mutta tulot riippuu sähkön hinnasta. Jos se, niin hiililauhdevoimalan omistaja voi aina leikata kustannuksiaan reilusti yksinkertaisesti polttamalla vähemmän hiiltä. Tuulivoimalan omistajan taas kannattaa myydä sähköä vielä hinnalla joka lähestyy nollaa, mutta kustannuksiin ei voi juuri vaikuttaa. Tämän takia muuten tuulivoima saattaa hyvinkin laskea sähkön hintaa.

Etu kustannusten joustavuudesta tarkoittaa sitä, että on kannattavampaa investoida hiilivoimalaan kuin tuulivoimalaan, vaikka niiden tuotantokustannukset per watti olisivat samat. Pirullista tässä on se että biopolttoaineita lukuunottamatta kaikki päästöttömät tuotantomuodot ovat pääomavaltaisia, eli päästömaksujen tasoksi ei riitä se että ne tekevät päästöttömistä tuotantomuodoista saman hintaisia, vaan niiden tason pitää olla niin korkea että ne ovat halvempia.

Tämä on syöttötariffin logiikka, poistetaan hintariski takaamalla minimihinta, ja tämä on tehokkampaa tukea kuin suora tuki. Toinen vaihtoehto on että kuluttajat omistavat tuotantolaitokset malliin TVO. Tuulisähkön ostamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että olisi parempi ostaa osuus tuulivoimasta kuin tuulisähköä.


Aiheesta pitemmin ja paremmin kirjoituksessa Why wind needs feed-in tariffs (and why it is not the enemy of nuclear)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Espoon kakkoskeskusta?

Keski-Pasila on urbaani työ-, palvelu- ja asuinalue, joka on tiiviisti rakennettu, toimiva ja viihtyisä. Liikenteen painopiste on joukkoliikenteessä. Raideliikenteen hallitseva asema muokkaa alueen identiteettiä. -KSV/tavoitteet

KSV sitten julkaisi lisää kuvia uudesta Keski-Pasilasta, josta esimerkiksi HS raportoi että talot ovat jopa 40-kerroksia. Johtuneeko sitten siitä että minua ei nyt niin hirveästi kiinnosta kuinka korkeita talot on vai mistä, mutta minulle tulee mieleen Juhannus. Ei ainoastaan lyhyistä varjoista, vaan siitä että se on ainoa valoisa aika vuodesta kun on jotenkin kuviteltavissa ettei neli-kuusikaistaisella kaupunkimotarilla ole yhtään autoa.

Kohteliaasti sanottuna tämä jatkaa Pasilan arkkitehtoonista linjaa, tosin 70- ja 80-luvuilla oli tapana sijoittaa moottoritie alueen laidalla eikä sen keskelle niin kuin siis sadan metrin päässä samaan suuntaan kulkevilla motareilla.


Havainnekuvat katutasosta jotenkin taas uupuvat, voin auttaa asiassa, se tulee näyttämään joksenkin samalta kuin Porkkalankatu:

Että semmoinen kakkoskeskusta.

torstai 12. marraskuuta 2009

Vesipesu

Päivän kysymys: Jos ostat Fortumin vesisähköä, niin vähentääkö se päästöjäsi yhtä paljon kuin jos "menisit joka päivä kävellen tai pyörällä töihin", "jättäisit vuodessa yhden Euroopan lennon väliin" tai "siirtyisit sekaruokavaliosta kasvisvoittoisempaan ruokaan"? No ei, se vähentää todennäköisesti päästöjäsi ihan yhtä paljon kuin viheltely, päällään seisominen tai maailmanrauhan ajatteleminen. Eli nolla grammaa, kiloa ja tonnia.

Miksi näin on helpointa esittää selittämällä miksi tuulisähköön vaihtaminen vähentää päästöjä. Kun ihminen sitoutuu ostamaan tuulivoimalla tuotettua sähköä niin syntyy kysyntää suuremmalla määrälle tuulivoimaa. Eli tämä lisää tuulivoiman tuotantoa ja kasvattaa sen osuutta tuotetusta sähköstä, jolloin sähköntuotannon päästöt laskevat. Tai jos turvesähköä myytäisiin ja joku ikävä ihminen haluaisi sitä ostaa, niin turvetta poltettaisiin enemmän eli sen ostaminen kasvattaisi turpeen osuutta sähköntuotannosta, mikä lisäisi päästöjä.

Uusia vesivoimalaitoksia ei käytännössä voi rakentaa, eli sillä että ostaa vesivoimaa ei ole vaikutusta vesivoimakapasiteetin määrään. Ajatus että olemassaolevalla kapasiteetilla tuotettaisiin enemmän vesivoimaa, vrt. turve, on myös outo: vai ohijuoksuttaako Fortum muka vettä voimaloista koska vesisähköllä ei ole ostajia? Kaikki tuotettu vesisähkö käytetään joka tapauksessa koska sen voimalan pyörittäminen ei per kilowatti maksa juuri mitään, jos sinä käytät vesisähköä ja naapurin Pena ei, niin Fortum-matematiikalla ainoa mikä muuttuu on että sinun laskennalliset päästösi laskevat koska sähköstäsi suurempi osa on tuotettu uusiutuvilla ja naapurin Penan nousevat koska uusituvien osuus hänen kuluttamastaan sähköstä pienenee, eli kokonaisvaikutus on tietenkin nolla.

Ainoa tapa millä vesisähköön vaihtaminen voisi laskea päästöjä olisi että sen ansiosta investoitaisiin enemmän esimerkiksi turbiinin tehokkuuden nostamiseen. Ja tämä on kaukaa haettua.

Kaikki ylläoleva on mielestäni itsestäänselvää, pahoittelen rautalankaa, mutta näemmä se on tarpeen: Millä ihmeen perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto tukee tätä tuotetta?