Syylliset haussa

Mark Lynas eilen Guardianissa, How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room

Via James Fallows, Kiinalaiset varmaan pahastuvat tästäkin.

Lisäys:
Via Oras Tynkkynen, Foreign Affairs kirjoittaa:

Indeed, China's economic numbers and statistics ought to be viewed as the most unreliable of any major economy in the world. For example, every quarter, China's National Bureau of Statistics (NBS) goes through the same ritual. Statistics come in from all over the country. The provinces take about two weeks to compile them, three times as fast as many smaller, developed economies with much more efficient processes for data collection. The NBS sorts through them, "consults" with senior government officials, applies a mysterious methodology to trim them into shape, and then spits out an annual GDP figure, always in the neighborhood of 8 percent, that is then diplomatically endorsed by organizations such as the World Bank andthe OECD.


Incredibly, provinces rarely fail to hit economic targets set for them by Beijing each quarter despite few changes in policy. Inaccuracy is also perpetuated by the fact that local officials are praised and promoted according to their capacity to meet centrally issued targets, while central officials themselves have limited means with which to verify local figures. Beijing is completely aware that these numbers are wildly inaccurate despite aggressively defending them after release. For the sake of its image and reputation, Beijing still wants to assure outsiders that it remains in charge even though in important respects it is not. It would not want a team of independent experts seeing for themselves the deception, dysfunction, and lawlessness that takes place throughout China under the watch of unaccountable local officials.

This lack of transparency strikes at the heart of China's credibility in any global climate-change agenda. Wen would not want foreign experts reporting to political masters in America and Europe that Beijing's capacity to compel local officials and locally managed, state-controlled enterprises -- some 120,000 companies and countless other subsidiaries -- to implement climate-change initiatives is extremely poor. This would simply strengthen suspicions that decentralized China cannot actually honor future commitments despite promises that it intends to.

Onni on hassut vaatteet

Tasan ei käy kompensaatio: Joulun hauskin, helpoin ja palkitsevin homma on pukilla. Ja siitä vielä maksetaan.

Teininä heitin parina jouluna tutuille keikkaa pukinkamppeissa. Jos on taipuvainen ramppikuumeeseen niin tilanne on varsinkin aloittelijalle karmea. Normaali esitystilanteessa voi nolata itsensä, tehdä pientä hallaa esimerkiksi työnantajalleen tai vaivuttaa yleisönsä uneen. Joulupukkina voi aiheuttaa pysyviä traumoja lapsille, pilata kokonaisen suvun joulun ja muutenkin sössiä oikein kunnolla. Ei ihme että pukille maistuu muukin kuin pipari.

Auttaa kun muistaa että kukaan tuskin on ilkeä hassulle sedälle jolla on pussit täynnä lahjoja. Myöhemmällä iällä olen myös vihdoin turvautua siihen että pukki on niin vanha ja raihnainen, antaa lasten juosta. Ainakaan minulle ei ole jäänyt traumoja ja tuskin olen niitä aihteuttanut, päinvastoin se lasten pelon, innon, jännityksen ja riemun sekainen reaktio pukkiin on parasta Joulussa. Tänä vuonna jää valitettavasti väliin ja se on harmi.

Yksi parhaimpia joulumuistojani on tieliikenne jouluaattona, joka toista autoa ajoi punahuppuinen mies, ja kollegiaalisesti moikkailimme toisillemme. Hyvää joulua pukeille!

Liha ja nälkä

Kemppisen blogissa käydyn keskustelusta närkästyneenä ja ottamatta sen kummemmin kantaa lihansyöntiin yleensä:

Esimerkiksi YK:n ruokaturvallisuusohjelma antaa monenmoisia painavia selityksiä ja toimenpide-ehdotuksia ruokakriisin hoitoon. Esimerkiksi toimivammat ruokamarkkinat. Maailman ruokaohjelma taas listaa nälän syitä: luonnonilmiöt (kuivuus), sodat, köyhyys, (maatalouden) infrastruktuuri, ja kestämätön maankäyttö.

Pihvi puuttuu kummastakin menusta.

Betonibrutalismi

Dalrymple aloittaa aiheesta:

Le Corbusier was to architecture what Pol Pot was to social reform.

...ja loppuartikkeli ei ole sen armeliaampi.

Informaatioähky

En aio sanoa yhtään mitään viimeisimmästä hörhöhyökkäyksestä, mutta mediareaktioon liittyy laajempia kysymyksiä, kuten se että pitäisikö tutkijoiden operoida julkisuudessa ja ilmeisesti julkisuuden logiikalla?

Esimerkiki Clive Crook FT:ssä:

For the sake of their own credibility, scientists should maintain a cautious distance from politics, and those who take up politics should not expect the deference to disinterested scholars they would otherwise deserve.

Mainio James Annan on äkkiseltään samaa mieltä:

"Scientists need to be a lot more pro-active with media"
(All together now) Oh, now we don't!

...I don't need to get involved at all, and (like most scientists) there are significant disadvantages to doing so. One of them is the shrill accusations of politicising climate science, although since this seems to depend on such a vacuous definition of politicisation that I'm already doing this simply by breathing, perhaps I shouldn't care. But it does make a cheap soundbite for the echo chamber, which is presumably the point.

Of course, that does not mean I won't get involved as and when I can be bothered. In fact I'm more than happy to talk to any journalist who contacts me, this happening so rarely that it is much more of a curiosity than imposition (and so far they have mostly done a pretty fair job). But I don't believe there is any particular obligation on me, moral or otherwise, based on my being a scientist rather than anything else.

Paitsi että Crooke ei kuitenkaan tarkoita samaa:

Some dedicated climate sceptics are beyond persuasion. Some are batty. One can understand how exasperating it is for climate scientists to deal with them. But given what is at stake, they had better get over it.

Oh no they don't. Meillä on sellaisia instituutiota kuin tiede, ja parhaimmillaan lehdistö, jonka koko funktio on filtteröidä informaatiota. Eli suomeksi pitää hullut ulkona, jos jokaiseen kaukoniemiseen ja pellepelottomaan joka on juuri mielestään keksinyt jotain mullistavaa pitäisi suhtautua vakavasti niin julkaisut olisivat valtavia tiiliskiviä täynnä toinen toistaan poskettomampia teorioita. Tällaisella julkaisulla ei tee yhtään mitään; julkaisun lisäarvo on siinä että se valikoi jotta lukijan ei tarvitse tehdä tätä itse.

Ajatus että keskustelua ilmastotieteen tutkimuksista, tai vaikkapa rokotteiden hyödyllisyydestä, käytäisiin sanomalehtien sivuilla johtaisi käytännössä siihen että sitä käytäisiin pienimmän yhteisen nimittäjän tasolla. Siis niin että kansa ("public") ymmärtää. En usko että kansa haluaa että esimerkiksi aivokirurgi operoi käsitteistöllä tasoa putkiaivo.

Asiantuntijavallassa on ongelmansa, mutta ratkaisu niihin ei ole se että asiantuntijat koettavat tiivistää alansa tietämyksen kolmen minuutin puolustuspuheeksi, ja sitten äänestetään. Eli siis se että luovutaan asiantuntijoista ja auktoriteeteista, kuten ajoittain osuva Theodore Dalrymple tarinoi:

As I was re-reading (Obedience to Authority), after an interval of 20 years, on a plane to Dublin, the woman next to me - a social worker in a Dublin hospital - said: "I've always been against all authority."

"All?" I asked.

"All," she replied. "We've suffered a lot in Ireland from the authority of the Catholic Church."

"What about the pilot of this aircraft?" I asked. "I assume you would prefer him to continue to fly it, rather than, say, for me to take over, and that were I to attempt to do so, he should exert his authority over me as captain?"

She readily agreed that in this instance his authority was necessary, though only for a short time, and was legitimate because she had granted it to him. I pointed out that even the brief authority that she had been so kind as to bestow upon him actually depended upon a whole chain, or network, of other authority, such as licensing boards, medical examiners and so forth, upon whose competence, honesty and diligence she could not possibly pronounce. She was not against all authority, therefore: on the contrary, she trusted much of it implicitly, even blindly. And necessarily so in a complex, technologically advanced society.

Palin

Näin Nobelin palkinnon alla, aina välistä on hyvä muistuttaa kuinka totaalisen kaistapäistä amerikkalainen hörhöoikeisto on. Kommentit on hilpeitä-

Lisää päästösitoomuksista

Toinen tutkimus ratkaisumallista, jossa Kiina ja muut kehittyvät maat sitoutuvat leikkaamaan päästöjään jatkossa, uutta Frankelin malliin verrattuna on mielenkiintoinen huomio että uskottava sitoutuminen laskeviiin päästöihin 2030 alkaen tuottaa investointeja nyt koska tarvittava infrastruktuuri on pitkäikäistä. Sivutuotteena päästövähennyksiä syntyy saman tien, joten globaalien päästöjen kannalta OECD-maiden ei tarvitsisi tehdä aivan niin dramaattisia vähennyksiä, mikä taas tekee subvention houkuttelevaksi. Mallin mukaan kustannukset OECD-maille ovat 50% vähemmän. Lisäksi kirjoituksessa on toimiva testi sille ovatko lupaukset uskottavia, tarvitsee vain katsoa käynnistyykö investoinnit.

Suomi

Lyhyt nevalinnalainen huomio: Minusta sodistamme kohkaaminen menee yli järjen ja kohtuuden tähän vuodenaikaan, sodistamme niin kuin Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessa jossa vaadittiin että YLEn pitäisi näyttää enemmän dokumentteja "voittoisista sodistamme". Totean myös närkästyneenä että ainakin minä olen lahjoittanut rahaa sotainvilidien auttamiseen, en heidän muistonsa vaalimiseen. Joku toinen taas on sitä mieltä että veteraaneista ei puhuta tarpeeksi, tai että linnanjuhlineen itsenäisyyspäivä on viihteellistynyt, tai että se on väärään aikaan vuodesta... Tämä kiistely nimenomaan on kovin suomalaista ja siten ajankohtaan sopivaa.

Kemppinen oivassa päivän sanassaan kysyy:

”Isänmaallisuus” on kaamean lähellä nationalismin pahimpia muotoja. Suomessa osataan onneksi jo kysyä, kenen isänmaa.

Ja vastaa:

Tämän hetken isänmaallisuus on halua kehittää aika sattumanvaraisesti kehittynyttä ryhmää, oikeastaan verkostoa, jota yhdistävät maantieteellinen alue ja kaksi kieltä (pieni suomenruotsi eroaa suuresti Ruotsin kuningaskunnan kielestä), yhteiset muistot ja auttamatta yhteinen tulevaisuus.

Sukulaisissa on se hyvä puoli, että heistä ei pääse eroon. Lisäksi sukulaisilla on tavallisesti toisistaan oikea eli sangen kielteinen käsitys; turha esittää parempaa kuin on, koska kukaan ei usko.

Otetaan sille.