torstai 7. huhtikuuta 2011

Maaseutu on rahoituskysymys

Sarjassa vaalit lähenee, järki vähenee.

Timo Kaunisto, jota sinänsä arvostan, kirjoittaa:
Ennen maaseudulla tuotettiin ruokaa ja energiaa, nyt aina vain enemmän virkistystä ja omaa rauhaa. On syntynyt aivan uudenlainen asuinmaaseutu, joka järkyttää kaupunkien suuria rakennusliikkeitä ja heitä kaavoittavia poliitikkoja. Perinteinen kokoomuksen ja demarien poliittinen hiekkalaatikko vuotaa asumisen laatua hakevien mukana pois ytimistä.

No ytimissä ei nyt varsinaisesti ole tyhjiä asuntoja, mutta kuitenkin tätä teemaparkkia uhkaa hirmuinen sorto ympäristöministeriön toimesta:
Keskittämisen opit otettiin aikoinaan erityisen vahvasti käyttöön Neuvostoliitossa ja sen vasallivaltioissa. Äärilaidat lähenevät ympyrässä, mutta en olisi koskaan uskonut, että suomalainen ääriporvari ja äärikommunisti löytävät ideologisen perustansa näin läheltä. Saksan itä ja länsi ovat hyvät esimerkit yhteiskuntarakenteella tehdyistä kokeiluista. Niiden onnistumisen asteista ei kai Berliinin muurin murtumisen jälkeen enää kannata kiistellä.

Kauppakeskusten rakentamisen ohjailu on vielä pilipali -harjoitus verrattuna siihen, mitä on tulossa. Vapaavuori on jo valmisteluttanut lainsäädäntöä, jossa kaukana asumisesta rangaistaisiin.


Ja mitäkö tämä vankilämpäreiden saaristo tarkoittaa?
Hänen asettamansa ERA 17 –työryhmä määritteli, että omakotitalossa asuva saisi maksaa vaikkapa koulukyydeistä tai kunnan vesipalveluista muita enemmän.


Jotta ihan joutuisi maksamaan siellä elämyspuiston perukoilla koulukyydistä tai vesijohdoista edes vähän kustannusten mukaan? Mitä seuraavaksi keksitään, että tietkään eivät ole ilmaisia? Historiallisesti on ollut vähän epäselvää mitä Maalaisliiton kolmas tie kapistalismin ja sosialismin välissä tarkoittaa, mutta kieltämättä hyötyjen yksityistäminen ja haittojen sosialisoiminen on siitä väliltä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä. Ei ole oikein mitään edes puolirakentavaa lisättävää. Mutta millähän ihmiset saisi näkemään sen, miten epätasaisesti "samat palvelut kaikille" toiminta jakaantuu?

Kari

Teemu kirjoitti...

Yksi ratkaisu on että julkisista palveluista lähetään kuitti jossa lukee paljonko se olisi maksanut jos ko. henkilö olisi maksanut sen ihan itse.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä ajatukselta. Laskeminen tietty tuottaisi vähän vaivaa, mutta luulen, että ne kannattaisi tehdä muutenkin (kustannus pienempi kuin paremmista päätöksistä saatava hyöty)

Kari

Otso Kivekäs kirjoitti...

Hintalappujen lisäämisen ogelma on tosiaan siinä, että se maksaa. Ja usein sen suurin hinta ei ole kustannusten selvittämisen suora kustannus, vaan se, miten kustannusselvittäminen muuttaa toimintatapoja.

Anna Kontula kirjoitti aiheesta taannoin kohtuullisen hyvin (pahoitteluni, jos vasemmistolainen esitystapa aiheuttaa näppylöitä)

Tässä asiassa tosin se hintalapun kaivaminen esiin jossain muodossa olisi varmaan hyvä asia. Trakoitushan on juurikin muuttaa toimintatapaa, jossa "maalla" asuvat maksattavat elämisensä muilla, eivätkä edes ymmärrä tehneensä näin.

Teemu kirjoitti...

Otso, ei aiheuta näppylöitä, ja olen aika samaa mieltä yksityisellä puolellakin. Se tulee aina melkoisena järkytyksenä että jos ostaa määrämuotoisia palveluita niin se on nimenomaan sitä, eikä sitä että oma työntekijä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä palvelee. Mutta ei se että arvioidaan kustannus tuota vaadi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä näkökulma Annalta, eikä minusta edes mitenkään vasemmistolainen :-)

Kari