Aloitin tämän blogin siksi ettei tarvitsisi kirjoittaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on tämä ikuisuusvääntö että kumpi on pahempaa, ydinvoima vai kihivihiili. Viimeisimpänä asialla Pertti Jarla, Soininvaaran innoittamana.
Selitän tällä kertaa ihan vaan kahdella kuvalla:
Kuvassa on kivihiilellä tuotettu sähkö Suomessa (GWh) kuukausitasolla, ja se kuinka paljon OL3 tuottaisi sähköä jos se joskus käynnistyisi. Pudotus kesällä on huoltokatko. Ongelma lienee ilmeinen.
Ja jos tuota sähköä ei tehtäisi kivihiilellä, niin ei syntyisi kaukolämpöä. Ydinkaukolämpö ei ole vaihtoehto mm. kustannussyistä.
Yllä kaukolämmön kuukausivaihtelut. Ilmeisistä syistä sähkölämmityksessä kulutuksen vaihtelu on vähintään vastaavaa.
10 kommenttia:
Yritätkö sanoa, että kaikki ne kommentit, joiden mukaan ei ole järkeä vastustaa ydinvoimaa Suomessa koska se korvataan vielä pahemmalla kivihiilellä, eivät päde?
Käytännössä joo. Se mitä mä oikeastaan haluaisin sanoa on että asia on hyvin paljon monimutkaisempi.
Ydinvoima ei ole kivihiilen vaihtoehto, koska suurinta osaa kivihiilen käytöstä ei voi järkevästi korvata ydinvoimalla (muuttamatta myös oleellisesti jotain muuta).
Sen sijaan kivihiili on kyllä ydinvoiman vaihtoehto, koska kaiken nykyisen ydinvoiman voi korvata kivihiilituotannolla sangen suoraviivaisesti.
Ja tosiaan se ydinkaukolämpö ei ratkaise ongelmaa kovinkaan hyvin, koska se vie 30% tehostaan pois sähköntuotannosta, joten sähköntuotantoon tulee kuoppa pahimpien kulutuspiikkien kohdalle. Tietysti periaatteessahan voi tuottaa tuplasti ydinvoimaa yli tarpeen. Sitten olisi halpaa sähköä kesäisin ja julmetun kallista sähköä talvella, kun pitää ne investoinnit kuitekin jollain kattaa.
Se, kuinka hyvin ydinvoima korvaa kivihiiltä, riippuu sähkömarkkina-alueen koosta. "Suomi" on huono tarkastelualue, Nordpool on parempi, eikä sekään ole mikään suljettu saareke. Siirtoyhteyksiä pitää joka tapauksessa parantaa, se mahdollistaa tehokkaamman sähkömarkkinoiden optimoinnin.
NordPool olisi joo parempi tarkoitusalue. Mutta pitäisi löytää dataa, laskea siirtokapasiteetit, jne. ja minä en tee tätäkään työkseni. En usko että kuvio siitä juuri muuttuisi, NordPoolissa on vesi- ja ydinvoimaa varmaankin ihan vastaava osuus kuin Suomessa ja kulutuskäyrät ovat vastaavia.
Otso on toki oikeassa siinä että toiseen päin kyllä toimii.
Lyhyesti sanottuna, väite että uusi ydinvoimala Suomessa korvaa kivihiiltä tai ylipäänsä laskee päästöjä on niin monen muttan ja jossin takana, että todistustaakka selittää että miten ja millä ehdoin näin kävisi on kyllä sen esittäjällä. Ja siitä huolimatta tätä hoetaan jonkinlaisena itsestäänselvyytenä. Tätä minä tässä kritisoin, en muuta.
Kuva on siinä mielessä harhaan johtava, että Olkiluoto 3 korvaa Venäjän tuontisähköä. Kivihiiltä tai vesivoimaa se ei voi korvata, koska ne ovat taajuuden säätötehtoa. Itse asiassa Suomeen tarvitaan 1000 MW kivihiilivoimaa lisää, koska taajuden säädöstä 1/3 hoidetaan heiluttelemalla Pietarin sähköverkon taajuutta. Toistaiseksi taajuuden vaihtelu on Venäläisille sopinut. Miten sitten jatkossa?
Jaa. Mun käsitys on kyllä että Venäjältä tuodaan sähköä siksi että se on siellä halpaa, ja ei tuota OL3 muuta.
Sivumennen OL3 oli minusta sinänsä ihan perusteltu, kyllä se jonkun verran lauhdettakin korvaa. Niiden kahden uuden perustelut eivät sen sijaan niinkään vakuuta.
Kuten tuolla Soininvaaran blogilla jo kiittelin - kiitos tästä. Pitää tästedes terävöittää argumentointia: nimenomaan tuo Otso Kivekkään mainitsema ongelma on se minunkin suuri huoleni. Suomessakin käsittääkseni rakennettiin Meri-Porin hiililauhdevoimala hyvin pitkälti vuoden 1993 kielteisen ydinvoimapäätöksen seurauksena, ja Saksassa yksin hiilen nettolisäys näyttää nyt olevan ≈ 6 GW.
Tietysti lisäksi tulee vielä maakaasu, joka sekään ei mitenkään auta näiden ilmastotavoitteiden tavoittelussa.
Mutta tätä asiaa soisi katsottavan pidemmälle kuin seuraavan vuoden tai 10 vuoden tähtäimellä. Etenkin atomimiilujen käyttöikä kun on 60 vuoden luokkaa. Olen monesti ennenkin tuonut tämän asian esille, mutta tuodaan vielä uudelleen: tiedossa olevien energiaresurssien valossa pidän epäuskottavana, että edes Suomi kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian millään yhdistelmällä uusiutuvia + energiansäästöä. Hyvin optimistisillakin oletuksilla tuotanto voisi olla enintään luokkaa 260 TWh, kun kulutus nyt on noin 400.
Eikä fossiilisia tarvitse tosiaankaan käyttää paljon, että päästötavoitteet romuttuvat. Pitkällä tähtäimellä kestäväksi arvioitu 1 tonni per capita ylittyy jo, jos 30 TWh lämpötehoa tulee maakaasusta.
Ihan kiva, jos ilman ydinvoimaa voidaan vähentää päästöjä nykyisestä vaikka puoleen, mutta ei yhtään kiva, jos se sitten lukitsee meidät polulle, josta päästöjä ei enää kyetäkään vähentämään.
Kiitoksia kommentista ja kehuista Korhonen. Minun piti vastata sinulle Oden blogille ajan kanssa, mutta pari ajatus vähän nopeammin:
+200TWh on kuitenkin yli 40MWh per naama, tuo on nykyinen EU-keskiarvo.
Sit jos taas mennään jonnekin 1tCO2per naama tasoille, niin asia on ihan eri. Siinä vaiheessa energia maksaa sen verran paljon, että ihan mikä tahansa kannattaa, vaikka kysyntää seuraava ydinvoima. Tai vedyn tuottaminen. Tai mikä tahansa uusiutva. Tai sitten on keksitty jotain edullista.
Enkä minä nyt ole vaatimassa nykyisten ydinvoimaloiden purkua, konteksti minun valituksessani on Suomen energiaratkaisut lähitulevaisuudessa. Globaalisti olen huolissani kahdesta asiasta ydinvoiman suhteen: aseet ja turvallisuus maissa joissa turvallisuuskulttuuri muutenkin on mitä sattuu. Tai viranomaiset, joiden pitäisi valvoa, korruptoituneita. Luottaisiko esim. Kenian säteilyviranomaisiin?
Olemme tästä muistaakseni eri mieltä, mutta minusta energiapolitiikassa nykytilanteessa kymmenen vuottakin on pitkä aika. Olennaista minusta nyt on saada se päästökehitys ja kulutuksen kasvu laskuun. Tuotantomuotojen kannalta elämme hankalaa välivaihetta, jossa nimenomaan laskeva tai paikallaan polkeva kysynytä tekee melkein mistä tahansa energiainvestoinnista kannattamattoman, semminkin kun päästömaksut on samasta syystä alhaalla.
Tuohon energialaskelmaan palatakseni, siinä pitäisi ottaa oikeasti huomioon nettoenergia eikä bruttoa, kuten yksinkertaistaakseni olen tehnyt. Esimerkiksi jos ja kun biomassasta halutaan biokaasua ja/tai nestemäisiä polttoaineita, nettoenergia on ihan jotain muuta kuin teoreettinen lämpöarvo.
Kovin vaikea minun on nähdä, kuinka edes jotakuinkin siedettäviin päästötavoitteisiin päästäisiin, ellei ydinvoimaa rakenneta reilusti lisää. Ja nyt kun kerran rakentajia olisi, niin kannattaisi minusta antaa rakentaa, 20 vuoden päästä maailma saattaa näyttää kovin toisenlaiselta. Mutta sovitaan, että ollaan tästä eri mieltä.
Minulla on myös lähtökohtana, että kun panoksena on pahassa tapauksessa elinkelpoisen planeetan tulevaisuus, en luota, että jotain ällistysvoimaa keksitään juuri kun sitä tarvitaan. Hieno homma jos näin käy, muutetaan sitten suunnitelmia kun näyttöä on.
Ydinaseiden ongelmasta olen kirjoittanut pienen esseen:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87476-ydinvoiman-ja-ydinaseiden-yhteyksista
Parhaan ymmärrykseni mukaan ydinvoiman ja ydinaseiden yhteys on aika teoreettinen. Ennen kaikkea, mikään määrä ydinvoimasta kieltäytymistä ei estä halukkaita rakentamasta ydinaseita.
Turvallisuus voi tietysti olla haasteena, mutta ydinvoimalla on tässä suhteessa puolellaan valtava moraalinen etu: sen vaikutukset kohdistuvat ylivoimaisen voittopuolisesti niihin, jotka sen suomaa energiaa myös käyttävät. Eivätkä vaikutukset edes pahassakaan tapauksessa ole niin katastrofaalisia kuin maalaillaan. En suoraan sanottuna tilastojen valossa ymmärrä mitenkään, kuinka ydinvoimaa pidetään erityisen vaarallisena energianlähteenä, kun käsittääkseni mikään lähde - edes Greenpeacen numerot - ei tälläistä käsitystä tue.
Lähetä kommentti