Omalla vastuulla saa enemmän

Tarkoituksena ollut kirjoittaa jotain SOPAsta, mutta kirjoitankin sen mitä haluaisin asiasta sanoa viimeisemmistä viranomaisjärjen kukkasesta, operaattorien vastuu vihapuheista.

Fun Pastimes for Stupid Children yleisen Dunning-Kruger efektin kiroamisen ohella kirjoittaa:

Tietoliikenneoperaattori ei mitenkään voi seurata, arvioida ja luokitella kaikkea verkossa olevaa materiaalia tai heidän lävitseen kulkevaa tietoa... sitä tietoa on aivan liikaa, ja se muuttuu koko ajan. Se ei yksinkertaisesti ole inhimillisesti mahdollista, koska kaikki materiaali pitäisi käydä läpi, eikä kukaan pysty siihen.

Valitettavasti tämä ei ole tarkalleen ottaen totta. Netissä sellaisena kuin se nyt on tuollainen valvonta ei tietenkään toimi. Mutta meillä voisi olla myös netti jossa on niin paljon vähemmän sisältöä että sitä voidaan valvoa. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin että operaattorit valuuttaa valvontakustannukset käyttäjille, jos jokainen blogaus maksaa vitosen niin kyllä niiden määräkin tippuu murto-osaan.

Tämä on se suurin ja kärjistetty kauhukuva siinä että operaattoreille kasataan vastuita, kyse on siitä millainen netti halutaan. Yleisemmin, jos teknologian toimittajille laitetaan välilliset vastuut teknologian käytön seurauksista, niin se rajaa rajusti mitä ko. teknologialla saa tehdä, eli tekee siitä vähemmän hyödyllisen. Käytön vapaudesta seuraa omat vastuut.

Numerosokeus vammauttaa

Suomen Kuvalehti keräsi kartalle liikenneonnettomuudet Helsingissä. Jutussa kaupugin virallinen liikennepoliisi kertoo:

”Kaivokatu on ollut iät ja ajat erittäin vaarallinen jalankulkijoille”, sanoo komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisista. ”Siinä on valtava jalankulkuvirta, kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja ratikka vielä päälle. Tavallaan kuusikaistainen tie keskellä Helsinkiä.”

Tolkun yhteenlaskuoppiryhmä pohti tätä visaista kysymystä. Ankaran parranvääntelyn jälkeen tulivat siihen tulokseen, että ehkä samalla autoilliikenteelle jolla on yksi autokaista suuntaansa käytössä Kaisaniemen metroaseman kohdalla kun toinen on busseja varten, voisi riittää yksi kaista suuntaansa myös Rautatieseman edessä.

Lisäksi kirjeenvaihtajamme arkitodellisuudesta havainnoi että jos jalankulkijat eivät noudata suojatievaloja niin ne ovat vaarallisemmat kuin ei valoja lainkaan. Esimerkiksi yksi kaupungin vilkkaimista suojateistä Aleksanterinkadulla Stockmannin pääoven edessä toimii vallan mainiosti kuten kartastakin näkyy, ja siellä ei ole suojatietä eikä varsinkaan jalankulkijavaloja.

Mitä on Suomi?

Tiedemiehen innoittamana.

Tolkun Berliinin kirjeenvaihtaja vastaa otsikon kysymykseen näin.

Kehä I. Joulukuu. Pimeää, räntää. Onneton saksalainen tunaroi liityntäkaistalla ja perään pamahtaa Toyota Hiace -pakettiauto. Kaksi nuorta miestä nousee autosta, katsastaa huomattavat vahingot pakettiauton keulalle ja alkaa kävelemään kohti.

Tässä vaiheessa miehemme verbaalisemmasta liikennekulttuurista, ja jälkeenpäin selviää miesten lainanneen muuttoauton pomoltaan evästeellä älkää sitten rikkoko, valmistautuu vähintäänkin sadatteluun ja syytöksiin. Semminkin kun onnettomuus on etupäässä hänen syytään, muttei juridisesti, eli korvausvastuu on peräänajaneella.

Hermostuneena hän avaa ikkunan. Toinen nuorista miehistä kumartuu, huokaa, ja sanoo "mennään juomaan kahvit". Ja sitten mentiin ja tehtiin paperit.

Tätä on Suomi, pitkää ikää sille.