Eräs kestoargumentti kaupunkisuunnittelukeskusteluissa on vetoaminen Helsingin erityisolosuhteiden muodostamiin ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Viimeisimpänä esimerkkinä päivän Hesarin yleisosastolla (sosiologian?, eiku tieteen ja tekniikan tutkimuksen) professori Häyrinen-Alestalo. Se menee näin:
1. Kirjoittaja toteaa että päinvastoin kuin jotkut toiveajattelijat kuvittelevat, niin hän tietää etteivät esimerkiksi polkupyörät, raitiovaunu, juna tai bussi ole toimivia kulkuneuvoja juuri Helsingisssä, eikä tänne voi rakentaa jotain talotyyppiä kuten umpikortteli. Helsinkiin on turha suunnittella mitään kulkuväylää tai ulkotilaa, eri toten terassia, koska ne ovat ulkona, puhumattakaan jonkinlaisen tarjoilun tai tapahtuman järjestämisestä ulkotiloissa.
2. Tämä johtuu Helsingin erityisolosuhteista. Päin vastoin kuin ulkomailla, jossa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta vuoden ja kellon ympäri, vienon tuulenvireen kuitenkin mukavasti viilentäessä, Helsingissä on pysyvä lumimyrsky, ja vielä pimeääkin. Lisäksi kaupunkimme kaduille on mutkia ja mäkiä, ne ovat kapeita. Helsinkiläiset ovat aivan liian vähän eurooppalaisia, ja senkin vähän väärin tavoin.
Huomionarvoista tässä tyyppiargumentissa on se että vihamielinen ympäristömme pamputtaa nimenomaan urbaania hippiä. 1100 kilometriä kaupungin katuverkkoa pysyy pyöräilevistä liikennesuunnittelijoista huolimatta ajokelpoisena, mutta ajatus että 20 kilometrin ratikkaverkko voitaisiin aurata on aivan absurdi, pyöräteistä puhumattakaan. Paloheinän laduilla on ruuhkaa, mutta kuka sitä nyt muka talvella polkisi. On aikamoista toiveajattelua kuvitella että joku nyt kävelisi kaupungissa, kun taas väljillä luonnonläheisillä asuinalueilla ihmiset kulkevat luonnollisesti lähiluonnossa ilmeisesti levitoimalla. Ei ole mitään järkeä tehdä terasseja, koska lumipyryssä kaikki on pallokentällä, joita on aivan liian vähän.
Helsingin erityisolosuhde on pohjimmiltaan syvä epäluulo ratkaisuja kohtaan jotka ovat aivan arkipäiväisiä ja toimivia niin meillä kuin muuallakin. Ilmasto on tavalla tai toisella ei-ihanteellinen suurimman osan aikaa suurimmassa osassa maailmaa, miljoonan ihmisen liikennejärjestelmissä on toistuvia häiriöitä. Sitten laitetaan vaatetta päälle, haetaan auringolta, sateelta, pölyltä tai viimalta suojaa, luodaan lunta, kuljetaan jotenkin muuten, jonotetaan ruuhkassa. Eli eletään.
1. Kirjoittaja toteaa että päinvastoin kuin jotkut toiveajattelijat kuvittelevat, niin hän tietää etteivät esimerkiksi polkupyörät, raitiovaunu, juna tai bussi ole toimivia kulkuneuvoja juuri Helsingisssä, eikä tänne voi rakentaa jotain talotyyppiä kuten umpikortteli. Helsinkiin on turha suunnittella mitään kulkuväylää tai ulkotilaa, eri toten terassia, koska ne ovat ulkona, puhumattakaan jonkinlaisen tarjoilun tai tapahtuman järjestämisestä ulkotiloissa.
2. Tämä johtuu Helsingin erityisolosuhteista. Päin vastoin kuin ulkomailla, jossa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta vuoden ja kellon ympäri, vienon tuulenvireen kuitenkin mukavasti viilentäessä, Helsingissä on pysyvä lumimyrsky, ja vielä pimeääkin. Lisäksi kaupunkimme kaduille on mutkia ja mäkiä, ne ovat kapeita. Helsinkiläiset ovat aivan liian vähän eurooppalaisia, ja senkin vähän väärin tavoin.
Huomionarvoista tässä tyyppiargumentissa on se että vihamielinen ympäristömme pamputtaa nimenomaan urbaania hippiä. 1100 kilometriä kaupungin katuverkkoa pysyy pyöräilevistä liikennesuunnittelijoista huolimatta ajokelpoisena, mutta ajatus että 20 kilometrin ratikkaverkko voitaisiin aurata on aivan absurdi, pyöräteistä puhumattakaan. Paloheinän laduilla on ruuhkaa, mutta kuka sitä nyt muka talvella polkisi. On aikamoista toiveajattelua kuvitella että joku nyt kävelisi kaupungissa, kun taas väljillä luonnonläheisillä asuinalueilla ihmiset kulkevat luonnollisesti lähiluonnossa ilmeisesti levitoimalla. Ei ole mitään järkeä tehdä terasseja, koska lumipyryssä kaikki on pallokentällä, joita on aivan liian vähän.
Helsingin erityisolosuhde on pohjimmiltaan syvä epäluulo ratkaisuja kohtaan jotka ovat aivan arkipäiväisiä ja toimivia niin meillä kuin muuallakin. Ilmasto on tavalla tai toisella ei-ihanteellinen suurimman osan aikaa suurimmassa osassa maailmaa, miljoonan ihmisen liikennejärjestelmissä on toistuvia häiriöitä. Sitten laitetaan vaatetta päälle, haetaan auringolta, sateelta, pölyltä tai viimalta suojaa, luodaan lunta, kuljetaan jotenkin muuten, jonotetaan ruuhkassa. Eli eletään.
4 kommenttia:
Kai olet lähettänyt tämän tällaisenaan myös Hesariin?
Antti Mattila
Muiden Suomen kaupunkien kohdalla erityisolosuhdediskurssi on vielä vahvempaa, koska kyseisessä diskurssissa Helsinki ajatellaan erityistapaukseksi, joka ei mitenkään voi päteä muualla Suomessa. Tampereella erityisolosuhdediskurssin oleellinen elementti on selostus Tampereen keskustan sijainnista "kapealla kannaksella kahden järven välissä". Tällä perustellaan mm. usein asuntorakentamisen mahdottomuutta keskustaan, koska kapean kannaksen tärkein ominaisuus on toimia autoliikenteen alustana, jotta itätamperelaiset voivat autoilla Länsi-Tampereelle ja toisinpäin. Lisäksi tietysti marraskuu ja arktiset olot aiheuttavat sen, että mikään viihtyminen, pyöräily ja raideliikenne kaupunkitilassa on mahdotonta.
Tuo on ihan oma lukunsa, mutta sinänsä samaa hämmästelyä ilmiselvän äärellä, että kaupungit hidastavat niiden läpiajoa.
Katuverkon pituudella kaipailtiin jossain lähdettä: http://otsokivekas.fi/2009/12/kaupunkiautoilun-hinta/
Lähetä kommentti