Kuinka tupakkalaista saadaan toimiva sähkösavukkeiden kannalta

Sähkösavukkeiden osalta nyt käsittelyyn tuleva tupakkalain uudistus on käytännössä kieltolaki. Ainakin osin kyse lienee ihan vain tietämättömyydestä, minkäänlaista lakimuutosten vaikutusarviota sähkösavukkeiden markinoihin ja käyttäjiin ei valmisteluaineistosta löydy. Ministeriö toisaalla kuitenkin kertoo nimenomaan lisäävänsä valinnanvapautta, kun aikuiset voivat halutessaan siirtyä sähkösavukkeiden käyttäjäksi. Tämä on erinomainen tavoite, alla kerrotaan miten siihen päästään pykälä kerrallaan.

Viittaukset suluissa ovat lakiesityksen kohtiin jotka löytyvät lausuntopyynnöstä.  Sähkösavukkeista yleisemmin voi lukea esimerkiksi Vapers Finlandin tuoreesta napakasta tiedotteesta. Alla oleva ei kieltojen osalta olennaisin osin eroa myöskään Vapers Finlandin lausunnosta, joka on vielä huomattavasti seikkaperäisempi.

Laista tulee poistaa seuraavat kiellot:

Kyse on kansallisesta lisäsääntelystä, eli nämä eivät ole uuden tupakkadirektiivin vaatimia muutoksia. Toistetaan, EU ei näitä vaadi.

1. Verkkokaupan kieltäminen, eli etämyyntikielto ja ylimitoitettu markkinointikielto

Sähkösavukkeita ja -nesteitä myydään ja ostetaan, niistä keskustellaan, ja niitä myös kehitetään pitkälti yhteisön toimesta nimenomaan verkossa, kansainvälisesti. Kyseessä on nettiajan tuote. Asiallisen valikoiman kivijalkakauppoja on koko Suomessa vain kaksi, ja niistäkin toinen myy etupäässä verkossa.

Lakiesitys sisältää täyskiellon verkkokaupalle, eli etämyyntikiellon, niin maan sisäisesti kuin EU-alueen sisällä. Tämä on jo itsessään tosiasiallisellisesti kieltolaki, koska se käytännössä estää laitteiden ja nesteiden ostamisen.

Perustelu on että verkkokaupassa ei ole ikärajakontrollia. Jatkossa ainakin EU-alueella direktiivin myötä ja käytännössä globaalistikin sähkösavukkeiden myynti on rajattu täysikäisiin, ja hyvä niin. Tämä on alalla vallitseva käytäntö jo nyt. Suomalainen viranomainen voi ja sen tulee toki omalta osaltaan vaatia ja kehittää ikäkontrollia myös suomalaisilta verkkokaupoilta, mutta tähän täytyy löytyä nykyaikana muita keinoja kuin papereiden näyttäminen myyjälle. Lisäksi, jos kielloilla luodaan pimeät markkinat, niin niillä ei ainakaan kysellä papereita: tupakkatuotteista nimenomaan nuuskan käyttö on nuorison keskuudessa kasvanut, ja sitä ei saa myydä koko maassa lainkaan.

Huolimatta mainostuskielloista, joiden tarpeellisuuten ei tässä oteta kantaa, lain pitäisi sallia asiallisten verkkokauppojen pitäminen. Suomen markkinoilla johtavat verkkokaupat, kts. esim. finnvape.com tai puff.fi, eivät sisällä yliampuvia terveysväitteitä, lapsiin kohdistuvaa markkinointia, tai ylipäänsä mitään sellaista asiatonta jota tulisi lailla kieltää. Nykyinen Valviran ohjeistus sallii verkkosivuston, jossa on sähköpostiosoite, josta voi pyytää saada postissa paperilla luettelo maahantuojan myymistä tuotteista. Tämä ei eroa mitenkään täyskiellosta, jonka takia verkkokaupat on rekisteröity ulkomaille.

(7. luku 64 § ja 8. luku 67 §)

2. Makuaineiden kielto

Sähkösavukeneste ei itsessään maistu miltään. Tämän takia sitä maustetaan ihan normaaleilla elintarvikkeiden lisäaineilla. Suosituimpia ovat hedelmiä, mentholia, kahvia tai tupakkaa jäljittelevät maut, tässä järjestyksessä.  Asiassa ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin siinä että kaupassa on kymmeniä erimakuisia jugurtteja.

Tämä on aivan eri asia kuin se että tupakkaan sekoitetaan mentholia sen karheuden peittämiseksi, siitä ilmeisestä syystä että sähkösavukkeessa ei ole mitään luontaista pahaa makua mikä pitäisi peittää, koska neste ei siis edelleenkään maistu miltään.

Kieltoa on myös vaadittu sillä perusteelle että hedelmämaut olisivat jotenkin lasten huokuttelua. Lähes kaikki käyttäjät ovat aikuisia ihmisiä, tyypillisesti keski-ikäisiä tupakoinnin lopettaneita miehiä, ja käyttäjien keskuudessa suosituimpia ovat nimenomaan ne hedelmämaut.

(3. luku, 10 § ja erityisesti 25 §, pakkausmerkintöjen osalta 5. luku 35 §)

3. Tupakointikieltojen laajentaminen sähkösavukkeisiin

Tässä on kolme ongelmaa.

Ensinnäkin tässä ratkotaan ongelmaa jota ei käytännössä ole. Nykytilanne on että sähkösavukkeiden käyttöä ei laki erikseen kiellä, mutta liiketilojen omistajat tai työnantajat voivat toki sen kieltää ja suurin osa on niin tehnytkin. Sisätiloissa höyrytään käytännössä muutamissa siihen suopeasti suhtautuvassa baarissa, tai yksityisissä työhuoneissa. Mitään konflikteja ei ole raportoitu, puhumattakaan terveysvaikutuksista sivullisiin. Miksi ihmeessä lainsäätäjä puuttuisi asiaan, joka kaikin puolin vaikuttaa sujuvan aikuisten ihmisten välisenä arkisena sopimisena vallan mainiosti?

Toinen ja iso ongelma on että kiellon laajentaminen sähkösavukkeisiin heikentää tupakkakieltojen hyväksyttävyyttä. Voi vielä olla kansalaiselle ymmärrettävää ettei esimerkiksi puistossa järjestettävässä yleisötapahtumassa saa poltaa, mutta millä ihmeen perusteella siellä ei saisi höyrytä? Tästä voi muodostua este tupakointikieltojen laajentamiselle ja noudattamiselle.

Kolmas ongelma on yksinkertaisesti se että on kansanterveydellisesten tavoitteiden sekä arkijärjen vastaista ohjata tupakointia lopettava tupakointipaikalle.

Kieltoa on perusteltu selkeydellä. Tupakansavun ominaispiire on voimakas haju, joten on hyvin epätodennäköistä että kukaan sekoittaisi savukkeen polttoa sähkösavukkeen höyryttelyyn. Sikäli kun tällaisia hassuja sekaannuksia kuitenkin sattuu, ne varmasti selviävät ilman lainlukua.

(10. luku 74 §)   

4. Matkustajatuonnin rajat sähkösavukenesteelle
Rajaksi on määritely 10ml nestettä. Tämä vastaa käyttäjästä, laitteesta, jne. riippuen parin päivän kulutusta (3-4 ml/päivä tutkimusten mukaan). Luku on yksinkertaisesti vain väärin laskettu ekvivalentiksi 200 savukkeelle. Tämä tarkoittaisi että esimerkiksi maahantulevalta turistilta joka tuo mukanaan henkilökohtaiseen käyttöön nesteitä itselleen takavarikoidaan nesteet ja määrätään sakkorangaistus.

(8. luku 69 §)

Lakiesitystä tulee muuttaa seuraavin tavoin

Seuraavat lisäykset ovat tarpeellisia tupakoinnin terveyshaittojen vähentämiseksi.

1. Lain tavoitteen tulee olla tupakan polton lopettaminen. Kansanterveydellinen ongelma on nimenomaan tupakanpolttamisen terveyshaitat, ei nikotiini sinänsä. Nikotiinittoman Suomen ottaminen tavoitteeksi hämärtää prioriteetteja ja tuottaa päätavoitteen vastaisia toimia, kuten esimerkiksi yllä eritellyt sähkötupakan kiellot. Tupakoinnin lopettaminen niin yksityisellä kuin kansallisella tasolla on muutenkin erittäin vaikeaa, siitä ei kannata tehdä vaikeampaa. (1 luku, 1 §.)

2. Resursseja tulee suunnata tupakoinnin lopettamista tukeviin palveluihin ja niiden vastuut tulee määrittää laista. Tähän tulee löytää lisärahoitusta ja sen lisäksi ohjata esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia tupakan vastaiseen työhön nimenomaan käytännön neuvonatyöhön lopettamisen tukemiseksi. Myös  niitä lopettajia, jotka haluavat käyttää apuna sähkösavukkeita, tulee kohdella asiakkaina. Ei ole olemassa väärää tapaa olla polttamatta. (2. luku)

Sähkösavukkeen sekä tuki- ja neuvontapalvelujen yhdistelmällä on saatu aivan loistavia tuloksia, kaksi viimeistä palkkia kuvassa. Ongelma on neuvojien kielteinen asenne, joka näkyy myös pienenä yhteydenottajien määränä. Tähän on Briteissä puututtu terveysviranomaisten koulutuksella ja ohjeistuksella.
(Unlicenced NCP=sähkösavuke,  lähde: E-cigarettes: an evidence update.)