Helsinki Garden, uusi Töölönlahti?

Helsinki Garden -hanke on kaupunginhallituksen käsittelyssä tänään. KH päättää suunnitteluvarauksen jatkamisesta, ja sinänsä on helppo olla sitä mieltä että tämä hanke huutaa jatkosuunnitelua, koska nykyiset suunnitelmat eivät vakuuta. Nordenskiöldinkadun varsi on keskeinen paikka, johon tuleekin rakentaa paljon ja isoja taloja, miksei toki areena  siihen sopisi, mutta nykyiset suunnitelmat herättävät mm. seuraavia kysymyksiä:

Mitä tehdään vanhalle Jäähallille? Helsingin kaupungin kannalta  nykyisin hallin suojelu ja jääminen vajaakäytölle on surkea vaihtoehto. Päätösehdotuksessa se on ympätty GH-hankkeen riesaksi. Purkamisesta ei kai ehkä tule mitään, kukaan ei varsinaisesti tunnu tietävän asiaa. Voisiko tästä saada jonkun selvyyden, esimerkiksi että kelpaisiko kaupunginmuseolle että pelkästään julkisivu suojellaan?

Gjøvik Olympic Cavern Hall

Miksei maan alle? Suunnitteluvarausta laajennettiin Stadionintien itäpuolella, koska vanhan hallin oletettu suojelu söi tulevaa tonttimaata. Tämä on oikein hyvä ajatus, mutta niin että rakennetaan kallion sisään ja jätetään keskuspuisto sen päälle rauhaan. Eläintarhan kallioresurssi on 13 hehtaaria (!) ja rakennattavuusluokkaa B, eli suhteellisen hyvä. Tekniset tilat, parkkihallit, eikä edes itse areenaa varsinaisesti vaadi ikkunoita, joten se kannattaa rakentaa mahdollisimman suuressa määrin maan alle. Huonoin perustelu olla tekemättä näin on että maanpäällä areenan rakennusoikeus on halpaa, koska rakennusoikeuden arvo määrittyy käytön mukaan, kun samalla maalle voisi tehdä arvokkaampaakin rakentamisesta.

Mitä tehdään Nordenskiöldinkadulle? Kaupunkikuvallisesti tärkein asia tässä hankkeessa on se että minkälainen Nordenskiöldinkadun varsi on jatkossa kävellä. Ylläolevassa suunnitelman havainnekuvassa ratkaisu on että kevyen liikenteen väylän vieressä on aita, jonka takana on valtaava aukio, joka ei näin diplomaattisesti sanottuna ole ehkä ihan parasta mihin pystytään.

Kun on tarkoitus tehdä yli kahdeksan hehtaarin kuoppa (kuva yllä), niin kannattaisiko edes miettiä, että josko edes puolet Nördenkskiöldinkadusta laittaisi sinne kuoppaan? Kun tässä ei siis olla missään Vantaalla, jossa maa on verrattaen halpaa, vaikka havainnekuvista voisi niin kuvitellakin. Erinomainen vasta-argumentti tähän on että sisäänajoaukot sinne kuoppaan tuppaavat olemaan isoja ja kamalan näköisiä, ja tämä argumentti kaatuu siihen että siellä kuopassa on joka tapauksessa valtava parkkihalli, jonne on tietenkin sisäänajo...

Mihin unohtui ahneus kiinteistönjalostuksessa? Koska hallineliöiden markkiarvo on vaatimaton, hankkeeseen on ympätty asuntorakentamista. Tämä on siinä mielessä erinomainen asia, että saadaan lisää asuntoja hyvälle paikalle, menemättä nyt siihen kuka niiden tonteista käärii rahat. Niille on kuitenkin löydetty koko valtavalta alueelta tilaa vain kuudessa pienissä tornissa, ylläolevassa kuvassa tumman sinisellä.

Tarvitseeko joka urheilulaji oman nakkikiskan? Muutaman sadan metrin päässä toisistaan on Olympiastadionin uudistus (tekeillä), HIFK:n hallihanke ja viimeisempän HJK:n jalkapallostadionin laajennus. Kiekkohalli tarvinnee oman kentän ja katsomon, samoin jalkapallo, mutta ihanko oikeasti jokainen näistä tarvitsee myös omat valtavat aulatilat?

Kiinnostaako kokonaisuus ketään? Useista eri hankkeista tulee mieleen Töölönlahden sekava suunnitteluhistoria, jossa ilman oikein mitään kokonaissuunnitelmaa on tehty yksittäisiä monumenttirakennuksia. Pallo tässä asiassa pitäisi olla kaupunkisuunnitteluvirastolla, jonka toisaalta sitten myös pitäisi tehdä tässä arvokkaan paikan tasoista työtä.

Täydennysrakentaminen teoriassa ja käytännössä, tapaus Kulosaari

Täydennysrakentaminen on yleisesti kovin kannatettua. Esimerkkinä olevassa Kulosaaressa sitä ei kuitenkaan halua asemakaavoittaja sallia vaaka- eikä oikeastaan pystysuunnassa. Tämä on pikemminkin säänto kuin poikeus.

Täydennysrakentaminen teoriassa

Helsingissäkin kannattaa tietenkin rakentaa ensisijaisesti jo rakennetuille alueille, kuten esimerkiksi raportissa  Kulosaaren kerrostaloalueen suunnitteluperiaatteiden lähtökohtia hienosti summataan:

Täydennysrakentamisesta on hyötyä sekä kaupungin, kaupunginosan että tontin tasolla... Valmiin infrastruktuurin, palvelujen ja liikenneverkon alueelle on kannattavampaa rakentaa kuin uudelle alueelle. Kaupunginosatasolla tarkasteltuna täydennysrakentaminen ylläpitää asukasmäärää ja sitä kautta palveluita. Asuntokantaa voidaan monipuolistaa ja modernisoida. Taloyhtiötasolla tarkasteltuna lisärakentamisella voidaan rahoittaa esimerkiksi korjaamiskustannuksia.

Hieno homma, lapio maahan, lisää kerroksia, enemmän ja isompia taloja! Kaupunginhallitus vieläpä vasta nosti täydennysrakentamisen tavoittetta 40 prosenttiin ja helpotti parkkinormia täydentämisrakentamisrakentamisessa.

Ja mikä olisikaan sen parempi paikka kuin Kulosaari, vain viitisen kilometriä keskustasta ja vielä metroaseman vierellä oleva osa saarta, eli erinomaiset joukkoliikenneyhteydet. Meren rantaa ja kaikkea. Taloyhtiötkin jo tiedustelevat, että voisiko rakentaa lisää?

Rakennustehokkuuksia tarkastelualueella, kuva suurenee napsauttamalla.

Varsinkin metroaseman ympäristö on erittäin väljästi rakennettuna, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Esimerkiksi sillan toisella puolella Kalasatamassa tonttitehokkuudet ovat 2,0-3,0 kuten kantakaupungissa yleensä, kun taas Kulosaaressa ne ovat 0,5-1,0. Eli kyllä mahtuu.

Voi toki olla että asukkaat eivät halua olennaisesti tiiviimpää rakentamista, mutta sitä ei tästä kannata murehtia. Tontit ja talot ovat suurimmaksi osaksi ihan yksityisomisteisia, eikä kukaan sinänsä pakota taloyhtiötä tiivistämään jos sen asukkaat eivät sitä halua. Kaava vain sallii rakentamisen. Tai kieltää sen:

Täydennysrakentaminen käytännössä

Vaikka toki samaisessa periaatepaperissa noin yleisesti mitä voimakkaimmin kannatetaan täydennysrakentamista, erityisesti kuitenkin: "Täydentämisessä on otettava huomioon Kulosaaren tyypillinen rakennuskanta ja metsäiset näkymät."

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että osaan taloista saa, ehkä, tehdä yhden kerroksen lisää, ja se on vielä sisään vedetty. Lisärakennuksia tonteille ei sallita. Eli tiiviimpi Kulosaari on edelleen aivan naurettavan väljä, koska tällainen kosmeettinen muutos ei ole tiivistämistä missään sanan määrällisesti mielekkäässä merkityksessä.

Täyteenrakennettu metsälähiön tontti syysmaisemassa

Lopputulemana raportti Kulosaaren kerrostaloalueen suunnitteluperiaatteiden lähtökohtia toteaa:

Asemakaavan lähtökohtana ollut metsäkaupunki-ihanne on merkinnyt rakennusten sovittamista samansuuntaisina viuhkamaisina ryhminä väljästi maastoon. Tähän asemakaavalliseen kokonaisuuten on vaikea sovittaa täydennysrakentamista paitsi tilallisista, myös mitoituksellista syistä

Metsälähiöllä on jalot periaatteet ratkaisujen taustalla, ja ne soveltuvat mahdollisimman huonosti keskelle kaupunkia. Keskellä metsää asia on eri, kuten nimikin antaa ymmärtää, kuin reippaan kävelymatkan päässä Rautatientorista. Tonttitehot hipovat aivan uuden Yleiskaavan alarajoja. Helsingissä on suojeltu yksi professori Olli Kivisen metsälähiön asemakaava Pihlajamäessä, muistona jälkipolville tämän pitäisi riittää.

Kysymys siitä sopiiko kyseinen asemakaava kyseisella paikalle esimerkiksi toiminnallisesti on sivutettu selvityksessä täysin, sen sijaan on keskitetty yleistettäviin ja siten sijaintiriippumattomiin maisema-arkkitehtoonisiin arvoihin. Parasta mitä esityistä periaatteista voi sanoa täydennysrakentamisen kannalta on että ne eivät tee sen mahdollisuuksille peruuttamatonta vahinkoa, koska ei sinne mitään rakenneta tielle.

Täydennysrakentamisessa on lasketty täysin Itäväylän ja metron kattamiseen varaan, joka on äärimmäisen kallis hanke ja edellyttäisi toteutuakseen hyvin tehokasta maankäyttöä, muuallakin kuin suoranaisesti väylän päällä. Se olisiko kattamisella vaihtoehtoa on eri kirjoituksen asia.

Se parempi Kulosareen asemakaava

Kulosaaren asemakaava 1917

Paikkaan sopiva on sen sijaan alkuperäinen Bertel Jungin asemakaava. Siinä Kulosaarella on tiivis keskusta jota ympäröivät huvila-alueet.

Detalji: Bulevardia reunustavat umpinaiset korttelit.

Jonkinlaisen kuvan siitä millaista tämän asemakaavan mukainen rakentaminen on saa Kulosaarentien varressa. Asuin- ja liikerakennus Domus, Kulosaarentie 4-8

Kyseinen kerrostalo oli pitkään Kulosaaren ainoa, ja se on edelleenkin ehkä saaren tehokkaimmin rakennettu talo, tonttitehokkuus noin 1,6.

Kaava ei valitettavasti ole kuitenkaan Domuksen osalta toteutunut, sen oli tarkoitus olla umpinaisen korttelin pääty eikä yksinäinen talo kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kivinen sitten piirsi viereen pari viipaletaloa, tonttiteho 0,6, kuten alla olevasta kuvasta näkyy:

60-luvulla ei niin välitetty rakennusuojelusta, joten nämä vielä rakennettiinkin.

Siitä arvostaako enemmän 10- vai 60-luvun rakennustaidetta voi toki olla kahta mieltä. Kuitenkin ihan raakoina numeroina Jungin kaava on silmämääräisesti noin kolme kertaa tehokkaampi, ja sellaisenaan sopii paljon paremmin sijaintiinsa. Kaupungin tiivistämisen näkökulmasta tässä suojellaan väärää vuosikymmentä.

Bertel Jung oli myös Eliel Saarisen mukana laatimassa Pro Helsingfors suunnitelmaa. Siitä inspiraationsa saanut Pro Helsinki 2.0 täydentäisi Kulosaarta purkamatta nykyisiä, mutta aluetta täydentäen.

Täydennysrakentaminen vaihtoehtona?

Yksi Kulosaaren suojelukaava ei toki vielä estä koko kapungin täydennysrakentamista, mutta jos Kulosaaren metsälähiö tulee suojella, se implikoi että jotain muuta ei suojeltaisi. Kuitenkin sama kuvio on jo aiemmin toistunut Maunulassa, Pihlajamäessä, Meilahdessa, Etelä-Haagan Kultareunassa, Kivihaassa... Ainoa iloinen poikkeus on Vuosaaren keskustan tiivistämissuunnitelmat, kaiketi siksi ettei 2000-luvun rakennusperintöä vielä kehdata suojella. Mutta se ei nyt vielä riitä mihinkään vaikka yhteen kohteeseen tehtäisiin mitä Manhattania.

Koko kaupungin rakentamista tälläinen asemakaavojen suojelu ei sinänsä tietenkään estä, aina voi pistää matalaksi enemmän metsää. Niin tämä ei kuitenkaan etene ettei mihinkään missä kasvaa mitään saa rakentaa, koska luonnonsuojelu, ja mihinkään minne on jo rakennettu, koska rakennussuojelu.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee Kulosaaren täydennysrakentamista huomenna tiistaina 13.6.

Pro Mäkelänkatu

Mäkelänkadun alkupää Kurvista Sturenkadulle. Kuva Timo Noko 

Mäkelänkatu alkaa Kurvista ja päättyy Käpylään. Kadun koko pituus on noin kolme ja puoli kilometriä. Uudessa yleiskaavassa muutetaan Tuusulanväylä Kehä I saakka kaduksi, jolloin Mäkelänkatu pitenee kolmisen kilometriä. Tämä bulevardisointi herättää tunteikasta keskustelua, jossa kaunis ja viaton Mäkelänkatu on joutunut täysin tolkuttoman panettelun kohteeksi, tyylinäytteenä:

Ensinnäkin voi kysyä, mitä viihtyisää on Mäkelänkadussa? Kaikki helsinkiläiset osaavat vastata tähän: ei mitään.

Kirjoittaja on kujalla. Mäkelänkatu on kaupungin elävä pääkatu, eikä mikään muumimaailma. Mäkelänkadulla noustaan ratikkaan ja bussista, käydään juomassa ja syömässä, ostamassa ruokaa, kukkia, lankoja... Siellä viihtyvät liikkeet, ratikat, ja ihmiset jotka niitä käyttävät.

Cafe Suvanto. Kuva.

Mäkelänkadulla etelästä etenevä viileä tyylikkyys törmää korsolaiseen pohjoistuuleen. Cafe Suvannosta parin korttelin päässä on Don Albetro My Way, jossa voi rauhassa tuijottaa halpaan tuoppiinsa alan miesten hiljaisen hyväksynnän saattelemana. Välissä on kauppa, joka näyteikkunasta päätellen myy pinnatuoleja taideinstallaatiohin.

Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteys. Kuva Hannu Oskala

Korttelin päässä samansuuntaisesti Mäkelänkadusta on Vanajantie. Se on vallan erinomainen asuinkatu, pittoreski ja rauhallinen, eli sillä tavalla viihtyisä mitä Mäkelänkatu ei ole. Siellä ei vaan ole yhtään mitään muuta kuin asuntoja. Kuten ei muillakaan viereisillä asuinkaduilla.

Vanajantie. Kuva.

Vallila toimii näin, se on esikaupunki jonka tori on Mäkelänkatu. Kivitalojen takana suojassa ovat söpöt rauhalliset asuinkadut. Jos pitäisi suunnittella kaupunginosa niin, että kaikki helsinkiläiset löytäisivät sieltä itselleen mieluisen paikkansa, se olisi Vallila.

Kuva.

Onko Mäkelänkatu siis täydellinen?

Kyllä, mutta se voisi olla vielä täydellisempi.

Mäkelänrinteen uintikeskus.

'

Mäkelänkatu katkeaa ikävästi Vallilanlaakson kohdalla. Katua reunustavat uimahalli ja velodromi ovat sinänsä sen arvoisia merkkirakennuksia, mutta niiden vierustan pusikot ja parkkikentät eivät. Siihen pitäisi rakentaa taloja. Myös Hollolan puiston kohdalta puuttuu sitä suojaava talo.

Takaoikealla Hollolan puisto.

Kolme kaistaa suuntaansa vaikuttaa ylimitoitetulta, varsinkin Sturenkadusta etelään. Laitimmaisen kaistan tilalle saisi vaikkapa pyöräkaistan ja pysäköintipaikkoja.

Pieni kauneuspilkun omainen puute Mäkelänkadulla on että monin paikoin sen varren taloista puuttuu liiketilat. Tätä kirjoittaessa niistä oli tasan yksi tyhjänä, eli kysyntää kyllä olisi. Kun Mäkelänkatua aikanaan jatketaan Maunulaan tästä kannattaa ottaa opiksi.

Mäkelänkatua Pro Helsinki 2.0 suunnitelmassa

Ennen kaikkea Mäkelänkatu on liian lyhyt. Pakila ja Maunulakin ansaitsevat kunnollisen pääkadun.