Rikkaat tekevät elämästään kallista

Kun rikkaat rikastuvat, niin rikkauksilla saa yhä vähemmän. Joten pitää rikastua enemmän. Ja kun rikkaat rikastuvat enemmän...

Bloomberg raportoi markkinointijohtaja Schiffin taloudellisesta hädästä. Koska hänen vuosipalkkansa on tippunut vaivaiseen $350 000, hän joutuu tiskaamaan käsin, koska vuokra-asunnossa ei ole tiskikonetta. Ja ajatelkaa nyt lapsia joidenka pitää päästä yksityiskouluun.

Tälle tuleekin ivata. Kyse on kuitenkin samoista veijareista joidenka finanssirakennelmat sotkivat koko maailmantalouden, tosin varsinainen perussyy on rakenteelliset alijäämät. Sotkusta laskun kuittasivat tavalliset ihmiset, jotka voivat vain uneksia noinkin huonoista tuloista, useat edes työpaikasta.

Mutta. Katsotaan hieman tarkemmin mitä johtaja Schiff pitää hyväksyttävänä elintasona:
- 165m2 kaupunkirivari kivalta alueelta, oma huone kaikille lapsille
- Vuokratalo rannalta kesäloman ajaksi
- Yksityiskoulu kahdelle lapselle
- Pari autoa
- Eläkke
- Astianpesukone.

Äkkiseltään suurinpiirtein suht hyvin palkatun ihmisen elintaso, yksityiskoulu poislukien. Se mikä siinä maksaa on se että samoista rivareista siellä hyvällä alueella kilpailee muut ylipalkatut ihmiset. Ja sama koskee sitä rantahuvilaa.

Kun nämä hyvät perheet vetävät lapseensa yhä pienempien piirien kouluihin, niin toki niiden kysyntä eli hinta nousee. Julkiset koulutkin voisi olla vaihtoehto, jos sinne ei olisi jäänet kuin ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole vaihtoehtoa.

Eli täysin normaaleista hyödykkeistä tulee hyvin niukkoja, jolloin niiden hinta nousee. Ja he tekevät tämän ihan itse, koska heillä on liikaa rahaa suhteessa tavalliseen kuluttajaan. Ja tämän takia heidän pitäisi saada yhä enemmän rahaa, koska ei muuten ole varaa elää.

Tätä rahaa painettiin ottamalla isoja riskejä valtavalla määrällä pääomaa, joita syntyi mm. niistä yksityisistä ja täysin rahastoivista eläkerahastoista, joidenka maksuja Schiff nyt kiroaa. Tiedä karmasta, mutta universumilla on ironiantaju.

Kyseinen kirjoitus on itseasiassa mitä mainioin pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja tasaisen tulojaon puolustus. Rikkaillakin on kivempaa kun eivät ole liian rikkaita.

Valoa pimeydessä

Kehutaan vaihteen vuoksi Juttaa, HS.fi:

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan Euroopan keskuspankin (EKP) roolin kasvattamista on harkittava.

Saksalaislehti Die Zeitin torstaina ilmestyneessä kokosivun haastattelussa Urpilainen pitää EKP:n velkakirjaostoja pienempänä pahana kuin EU:n komission ehdottamia eurobondeja eli rahaliiton jäsenmaiden yhteisvastuullisia velkakirjoja.

Nimenomaan pienempi paha ja hyvä että valtiovarainministerikin saa tämän sanottua ääneen. Soininvaara suorapuheiseen tapaansa totesi itsestäänselvyyden puolitoista vuotta sitten, setelirahoitus on vastenmielistä ja väärin, paitsi jos sitä vertaa vaihtoehtoihin.

Paras vasta-argumentti on että kukaan ei oikein tiedä voiko keskuspankki mennä konkurssiin, ts. mitä se tarkoittaisi ja mitä siitä seuraisi. Vaihtoehdot on kuitenkin tuo riski tai se että EKP lakkaa olemasta.

Ja kuten Miguel Carrion huomauttaa, EKP:llä ei ole ollut mitään ongelmia setelirahoitaa yksityisiä velkoja:

The ECB's current unlimited liquidity provision (against eligible collateral) means that banks can turn eligible collateral into cash on demand. Therefore, from a monetary point of view there is little difference between private and public debt instruments, as long as both constitute eligible collateral, so the different treatment is purely ideological...

Formerly, eligibility was restricted to listed assets, presumably because listing ensures certain reporting standards and therefore enforces a minimum asset quality. Listed assets might remain illiquid but still be eligible as collateral for ECB liquidity because of the quality implied by listing. Lifting the listing requirement means that any old toxic sludge unfit to list on an exchange may now be eligible collateral. Since the Spring of 2010, however, ECB officials have on various occasions suggested that eligibility of troubled sovereign bonds might be withdrawn, effectively vetoing debt restructuring proposals. It is hard to see why, after a debt restructuring lowers the value of a bond, the restructured bond should cease to be eligible as collateral at the new, lower, restructured value.

Vapaaehtoisia tappioita

Päivän surrealistisin otsikko (FT, paywall):
Germany retreats over deal for Grehttp://www.blogger.com/img/blank.gifece - Losses for bondholders will be voluntary

Muuten aiheesta, Micheal Pettisiä kannattaa aina lukea:

...In the debate about the root causes of global imbalances, moralizers love to praise high-savings countries (let us call them all “Germany”) for their hard work and thrift, and deride high-consuming countries (which we will call “Spain”) as lazy and altogether too eager to spend more than they earn. The world cannot possibly rebalance, they argue, until the latter become more like the former.

There is almost nothing of value in this argument. Culture and individual preferences may cause some of us to save more of our income and others to save less, but when entire countries have persistent abnormally high or low savings rates, individual preferences are never the reason. Abnormal savings rates over long periods of time are largely consequences of trade and industrial policies at home and abroad.

In fact, domestic policies by the German government can explain both high German savings and low Spanish savings. For example, assume that Germany has an undervalued currency, low wages for its level of productivity, high consumption and income taxes, and expensive infrastructure funded by these taxes. In that case it is very likely that German GDP growth will exceed the growth in household income, since households are effectively (and usually without their knowledge) forced to subsidize growth. In periods of high unemployment—like that which occurred in Germany after reunification—these policies might make sense for Europe overall, but they cannot remain in place for long without creating economic distortions.

In Finland we call this palkkamaltti.

EKP, euron vahvistuminen ja valikoiva hintavakaus

William Buiter kysyy miksi EKP:n mielestä hintavakaus tuntuu tarkoittavan vain 2% ylittävää inflaatiota, ei sitä alittavaa? Semminkin kun tästä seuraa käytännössä ylivahva euro. Mielenkiintoinen huomio on että ministerineuvosto voi harjoittaa valuuttapolitiikkaa, kunhan se ei vaarana hintavakautta. Valuuttapolitiikka jolla lasketaan onnistuneestu euron arvoa nostaa inflaatiota (tuontitavarat kallistuvat), mutta deflaatiossa tämä lisäinflaatio nimenomaan on hintavakaustavoitteen mukainen. Eli EKP:lle ei olisi aseita puolustautua tälläistä poliittista interventiota vastaan. Buiterin mielestä EKP:n pitäisi toimia ihan jo itsenäisyytensä takia:

It is time for the ECB to demonstrate that, despite all the evidence of recent years, it does not pursue an asymmetric, deflationist monetary agenda, but that it takes a violation of its price stability mandate in a downward direction equally seriously as a deviation in an upward direction. If the ECB persists in acting in a willfully asymmetric manner, its cherished independence will be taken from it. The letter of the Treaty will provide no protection against popular anger and political opportunism.

Lopun alkua

G20 maat pääsivät kuin pääsivätkin sopuun, ja se vaikuttaa hyvältä. Jonathan Portes raportoi voxeu.orgissa:

Conclusion

The London Summit does not mark the end of the world financial crisis or the recession that has resulted. But history may record that it marks the beginning of the end. As set out above, leaders of the G20 countries agreed that they would take whatever action was necessary – fiscal, monetary and financial – to restore growth and accelerate recovery, with monitoring by the IMF; they agreed to make available more than $1 trillion to and through the IFIs to support emerging and developing countries and maintain access to trade credit; and they agreed to completely reshape the world financial system so that in future it supports rather than undermines the real economy. Not bad for a day’s work.

Vapaakauppaa, 1000 miljardia elvytystä, ja tiukempi valvonta vipurahastoille, veroparatiiseille, jne. Ei todellakaan hullummin, ja lupaavaa ilmastoneuvotteluita ajatellen.

ps. FT:stä bongattu mielenosoituskyltti: Make love, not leverage.

Riitelykin voi olla viisasta

Hallitus teki sangen radikaalin eläkelinjauksen, ja esimerkiksi toveri Koski pitää tätä epäviisaana. Tämä on siis epäviisasta siksi, että toimet iäkkäämpien pitämiseksi työelemässä puuttuvat, ja ennen kaikkea siksi että tämä rikkoo normaalia päätöksentekomenettelyä, eli konsensusta. Lisäksi hallitus ei ymmärrä olla hiljaa samaa mieltä työmarkkinajärjestöjen päätöksistä.

Toisaalta, jos tosiasiallisesti ollaan perustellusti eri mieltä, niin ei ole kovin viisasta teeskennellä yhteisymmärrystä.

Eka kerta

Kiitän vilpittömästi Timo Kallia ensimmäisestä järkevästä maahanmuuttovastaisesta kommentista:

Mitä useampi suomalainen voidaan pitää pidempään töissä, niin sillä voidaan hillitä myös maahanmuuttoa... mitä enemmän suomalaisten työuraa voidaan pidentää sitä vähemmän tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, Kalli toteaa.

Näinhän se menee. Voi olla että suomalainen vanhustenhoitaja haluaa siirtyä suoraan töistä potilaaksi jotta maahan tulisi vähemmän väärän värisiä ihmisiä, tai teini jättää välívuodet pitämättä. Ja jos kansan enemmistö ajattelee noin, niin sitten kansa demokratiassa saa mitä tilaa. Sen onko tämä järkevä vaihtokauppa voi kukin opiskelu- tai eläkeikää lähestyvä päättää itse, olennaista on ymmärtää että nimenomaan tämä on se kysymys.

Aiheesta huolestuneen odotan malttamattomana myös keskustan, ja toki muidenkin, esityksiä työvoiman tarjonnan ja työllisyyden lisäämiseksi poistamalla asepalvelus ja houkuttelemalla työttömiä muuttamaan keskustaa äänestäviltä alueilta kasvukeskuksiin. Yksi iso ongelma on kannustinloukut eli syyperustainen sosiaaliturva, mutta tästä ei voi kepua syyttää.

Rooman palo ja puolalaisten asuntolainat

Pari lisälinkkiä edelliseen:

John Mauldin, Europe EconoMonitor, While Rome Burns:

...Eastern Europe has borrowed an estimated $1.7 trillion, primarily from Western European banks. And much of Eastern Europe is already in a deep recession bordering on depression.... In Poland, as an example, 60% of mortgages are in Swiss francs. When times are good and currencies are stable, it is nice to have a low-interest Swiss mortgage. And as a requirement for joining the euro currency union, Poland has been required to keep its currency stable against the euro. This gave borrowers comfort that they could borrow at low interest in francs or euros, rather than at much higher local rates.

But in an echo of teaser-rate subprimes here in the US, there is a problem. Along came the synchronized global recession and large Polish current-account trade deficits... The Polish zloty has basically dropped in half compared to the Swiss franc. That means if you are a mortgage holder, your house payment just doubled. That same story is repeated all over the Baltics and Eastern Europe.

Austrian banks have lent $289 billion (230 billion euros) to Eastern Europe. That is 70% of Austrian GDP. Much of it is in Swiss francs they borrowed from Swiss banks. Even a 10% impairment (highly optimistic) would bankrupt the Austrian financial system, says the Austrian finance minister, Joseph Proll...

The problem is that in Europe there are many banks that are simply too big to save. The size of the banks in terms of the GDP of the country in which they are domiciled is all out of proportion... The ability of the “host” countries to nationalize their banks is simply not there. They are going to have to have help from larger countries...

Western European banks have been very aggressive in lending to emerging market countries worldwide. Almost 75% of an estimated $4.9 trillion of loans outstanding are to countries that are in deep recessions. Plus, according to the IMF, they are 50% more leveraged than US banks.

Biljoona sinne, biljoona tänne, niin kohta aletaan puhua ihan oikeasta rahasta...

Charles Wyplosz, Vox EU, Bailouts: the next step up?:

Much as it was necessary to let Lehman Brothers go down before bailing out the remaining banks, it may be necessary to let a profligate government default and ask for IMF assistance.

Järjen pilkahduksia

FT raportoi:

Germany ready to help eurozone members
...

Asked on Wednesday whether Germany would risk seeing the eurozone break up rather than take action, Germany ready to help eurozone membersPeer Steinbrück, finance minister, told a press conference: “Could you imagine anyone would be willing to put up with this? We would have to take action.”

Mr Steinbrück told an event in Düsseldorf on Monday night that “the euro-region treaties don’t foresee any help for insolvent countries, but in reality the other states would have to rescue those running into difficulty”.

...

But a senior government official, speaking on condition of anonymity, told the FT the government would back assistance to a troubled eurozone state in spite of a European Union rule, known as the “no bail-out clause”, which prohibits collective liability for debt incurred by an EU state.

The senior official said: “Should refinancing conditions become too demanding for a eurozone member, I think other members would have to act to protect the euro despite the no bail-out clause.

“It is a simple matter of theory versus practice.”

Sama julkaisu suosittaa Soroksen mielipidekirjoitusta Euro-alueen yhteisistä velkakirjoista ja pankkivalvonnasta, syystäkin, ajatus on oikean suuntainen. Ilman euroa kriisi olisi vielä pahempi, mutta kun valtiovarainministeriöt on täysin kansallisia. Pankit ovat Eurooppalaisia, mutta valtioiden takaukset maatasolla, josta syntyy kaikenlaisia ongelmia, isoimpana se että esim. Belgian kyky kantaa jättipankkinsa riskit on kyseenalainen. Rasite on kohtuuton varsinkin uusille EU-maille (Puola, Latvia...), jos näiden maiden talous romahtaa, niin lasku lankeaa veronmaksajille pankkien luottotappioiden kautta Itävalllassa, Saksassa, Ruotsissa... ja luultavasti Suomessakin. Toisaalta ne Eu-maat joilla olisi varaa elvyttää (Saksa, Suomi, Ruotsi...), eivät tee tätä täysin mitoin, koska raha valuu kotimarkkinoilta yhteisellä talousalueella vientiin. Toimet pitäisi koordinoida ja ainakin osittain yhteisrahoittaa. Onneksi meillä on tähän insituutiot: missä EU, siellä ratkaisu.

Palaneita hihoja

Vía Paul Krugman, William Buiter on harvinaisen tympääntynyt päättäjiin ja erityisesti EKP:n. Ei ainoastaan viihdyttävää, vaan myös osuvaa:

YES WE CAN!! have a global depression if we really continue to work at it…

...the task of the monetary authorities in the US, the Eurozone and the UK is really rather easy: set the official policy rate at zero and engage in large-scale quantitative and qualitative easing.

The Fed is doing this. The UK and the Eurozone are behind the curve...

At the ECB, a special branch of voodoo monetary theory has been developed that sees insurmountable problems and dangers associated with getting the official policy rate below some value that is well above the zero floor set by the zero nominal interest on currency. The exact location of this mysterious liquidity trap lower bound has never been revealed, but on the basis of the stammering, incoherent and incomprenhensible statements in this regard from Jean-Claude Trichet, Jurgen Stark, Gertrude Tumpel-Gugerell, Lorenzo Bini-Smaghi and Ives Mersch (to name but a few), it appears to be migrating south slowly from around 2.00 percent.

The ECB’s blabbering about a possible liquidity trap above a zero percent nominal interest rate is complete and utter nonsense... There are no conceptual or operational problems operating monetary policy with a zero official policy rate. Even at the Bank of England there are some operational types who argue that they cannot conduct overnight operations with Bank Rate at zero. What they mean to say is that they cannot continue to implement overnight operations with their arcane, unwieldy and unnecessary existing management procedures... If the Bank of England’s staff cannot do it, I volunteer to do it for them, against a small fee...

There are no obstacles to quantitative easing by the ECB/Eurosystem to be found in the Treaties...

The question as to how much of each government’s debt instruments to buy is something it should not take longer than 5 minutes to decide. The obvious solution is to first decide how much in toto to buy and then to determine the shares of the debt instruments of each of the 16 national governments in the Eurozone, by setting these equal to their (normalised) shares in the capital of the ECB. Whether these shares should refer to market value or notional/face value can be decided by the flip of a coin...

We can go down in history as the generation that created the Great Depression of the Noughties. Just keep on beating the protectionist drums. Keep on the footdragging that prevents effective qualitative and quantitative monetary policy easing in the Eurozone and the UK. And go ahead with unsustainable fiscal stimuli in the US, the UK and elsewhere that will spook markets, push up long-term interest rates and raise the spectre of sovereign default by countries not belonging to the group of usual suspects. Yes we can! I hope we won’t.

Työttömien velat

Soininvaara huomioi taannoin, että yleisesti paleokonservatiiurpona pidetty Jan Vapaavuori parantaa kuin sika juoksuaan, ja ihmetteli että "Mihin mies vielä päätyykään!" Päivän Kauppalehdessä Vapaavuori ideoi työttömiksi jääville asuntolainajärjestelyä valtion puolesta, mikä on harvinaisen hyvä idea.

Lyhyesti järjestely menisi näin:
a) pankki ei peri lyhennyksiä,
b) valtio maksaa laina korot,
c) valtio perii asukkaalta vuokrantapaista maksua (joka on olettavasti sidottu maksukykyyn, esim. 30% nettotuloista)
d) järjestely on määräaikainen, esim. vuosi tai kaksi,
e) järjestely koskee vain tänä tai ensi vuonna asunnon ostavia.

Pankki välttyy kalliilta maksuhäiriöiltä, realisoinneilta ja luottotappioilta. Asuntoa ostavan riski työttömyydestä pienenee huomattavasti. Työttömäksi jäävä ei joudu niin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.

Valtion kannalta, suora kustannusvaikutus on korko miinus korkovähennys miinus vuokra miinus mahdollinen asumistuki, mahdollisesti myös toimeentulotuki. Epäilen että tämä on keskimäärin vähintään plus-miinus nolla, mahdollisesti jopa säästää valtiolta rahaa. Valtion maksama korko on pankille käytännössä riskitöntä rahaa, ja marginaali pitäisikin olla sama kuin valtion lainassa.

Epäsuorat hyödyt taas nostavat tällaisen järjestelyn kustannukset valtiolle mitä todennäköisemmin voiton puolelle. Kun asunnon ostajien pelko vähenee, niin asuntokauppa vilkastuu, mikä vähentää nopeasti pahenevaa työttömyyttä asuntorakentamisesa ja miksei kiinteistövälityksessäkin. Tämä lisää verotuloja ja pienentää työttömyysmenoja. Oma vaikutuksena on myös pankkien pienemmillä luottotappioilla.

Yhteenvetona, de fakto valtio takaa pankit jo nyt ja myös kansalaisten perustoimeentulon, mukaanlukien asuminen. Kyseessä olisi lähinnä tämän tosiasian tunnustaminen, ja sen toteuttaminen tavalla joka on tehokas, selkeä, ja sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä.

On tässä ongelmansakin. Isoin on vaikutus efektiviisen verotukseen. Jos tuollaisella takuulla oleva työllistyy, niin efektiivinen vero palkasta on yllä laskettu erotus. Määräaikaisuus ja kytkentä työttömyyteen yrittää olla ratkaisu tähän, mutta se toimii huonosti (vrt. eroraha ja korotettu työttömyysturva jonka on todettu pidentävän työttömyyttä). Parempi olisi tehdä esimerkiksi tuollainen järjestely vuosi kerrallaan, työllistyy tai ei. Ja pitkässä juoksussa uudistaa asumistuki sekä verotus malliin joka sisältää tuollaiseen takuun.

Toinen ongelma on tuo erikoinen rajaus nyt tai ensi vuonna ostettaville asunnoille. Tämä on tehokas kannustin vaihtaa asuntoa, on siinä järkeä tai ei, ja muutenkin keplottelualtis. Parempi olisi toteuttaa määraikaisuun niin että valtio takaa velat esim. vuoden 2010 loppuun saakka, ja jos työttömyystilanne on vielä silloin huono joidenkin nyt määriteltävien kriteerien mukaan, niin takausta jatketaan vuosi kerrallaan.

Pienine ongelmineenkin, erinomainen idea tähän hätään.

Tarvitsemme helikopterin

Mistä tiedämme että talous on kuralla? Vakavasti otettavat ekonomistit hyvinkin vakavasti otettavalla foorumille keskustelevat siitä että, miten hypoteettisen deflaatio-ratkaisun rahaa kylvävä helikopteri ihan konkreettisesti toteutetaan:

Allowing central banks to transfer cash directly to households would be the purest form of Milton Friedman’s “helicopter drop”.

What is lacking is a legal and institutional framework to do this. The helicopter model is right, but we don’t have any helicopters. Open market operations are ineffective at the zero bound because the financial system just holds more cash, as we have seen in Japan. We need to print the money and give it directly to consumers.

Jos meillä olisi se toinen Friedmanin idea käytössä, eli negatiivinen tulovero, niin meillä olisi juridis-institutionaalinen malli toteuttaa tämä...

Uusi ruotsi

Brad Setser: A new reason to be bullish on America: It is (almost) Sweden

A Merrill Lynch strategist seems to have come up with a new reason to buy stocks: The US isn’t far from adopting the “Swedish” approach to managing a financial crisis – and that didn’t turn out to be bad for the Swedish market.