Milloin Östersundomiin rakennetaan?

Östersundomin yleiskaava valmistuu ensi keväänä. Rakentaminen kuitenkaan tuskin alkaa lähivuosikymmeninä, pohjimmiltaan siksi että projekti on miljardin pakkasella. Östersundom on ehkä ratkaisu 2040-luvun asuntotarpeisiin.

Taustaa

Östersundomin alue liitettiin Helsinkiin hallituksen päätökselle vuonna 2007, vajaa kymmenen vuotta sitten. Sipoo syytti Helsinkiä Karhusaaren veronmaksajien kaappaamisesta, mikä oli ehkä osasyy, mutta pääsyy oli halu saada Helsinkiin lisää kaivattua tonttimaata. Ajatus laajentaa Helsinkiä itään on lentokoneesta katsoen hyvin luonteva. Alue on rakentamatonta peltoa ja metrokin tulee jo viereen. Ei kun lapio maahan.

Östersundom tuli suunnittelujärjestelmälle täysin puskista. Sen rakentamiseen ei oltu millään tavalla varauduttu esimerkiksi liikenteellisesti HLJ-suunnitelmassa, eikä maakuntakaavassa ollut siitä mitään mainintaa. Tämän takia asiaa päätettiin edistää kuntien yhteisellä yleiskaavalla, koska se juridisesti ohittaa maakuntakaavan. Liikennejärjestelyjä ruvettiin projektissa selvittämään kiireen vilkkaa.

Uusi Porvoo

Projektin tuottama tunnelmakuva pientalokaupungista

2000-luvun alkupuolella kaupunkisuunnittelussa muotia oli tiivismatala. Vähän sellaista kuin vaikkapa Porvoo, kapeat kadut joita reunustaa 2 - 4 kerroksiset talot. Ajatus oli yhdistää pientaloasumiseen raideliikenne.

Kunnianhimon taso suunnittelussa oli kiitettävä. Ajatus on että Östersundomiin syntyisi 60 000 - 80 000 asukkaan kokonainen kaupunki, suuruusluokkaa Lahti, raiteiden varaan. Tästä määrästä noin 40 000 - 50 000 Helsinkiin.

Mistä seuraa yksi suunnitelman perusongelmista: Tiiviissä pientalokaupungissa kaupat, lastentarhat, harrastukset, ovat jos ei nyt ihan kävelymatkan, niin polkupyörämatkan päässä. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta kun koko kaupunki on rakennettu, jolloin asiakkaita palveluille on riittävästi. Uudisasukkaalle on tarjolla verrattaen kallis rivitaloasunto pienelle tontilla ja kaukana kaikesta, niiksi vuosikymmeniksi mitä alueen rakentaminen kestää.

Porvoota olisi hyvin vaikea rakentaa kerralla, jos ei sitä olisi jo tehty. Puhumattakaan isommasta kaupungista.

Raiteilla, eli millaista liikennettä saa miljardilla?

Östersundomin raideratkaisusta käytiin pitkä ja osin vieläkin avoin debatti, ja sitä on myös selvitetty hyvin laajasti. Vaihtoehdot olivat metro, pikaratikka ja juna. Pikaratikan vahvuus on että pysäkkejä on paljon, jolloin ei tarvita liityntäliikennettä vaihtoineen. Juna taas olisi nopea, mutta sillä olisi vähän asemia. Metro on jotain siltä väliltä, nopeampi kuin pikaratikka mutta selvästi hitaampi kuin juna. Pysähdyksiä on junaan verrattuna kaksin-kolminkertainen määrä, ja pysäkkejä noin puolet vähemmän kuin pikaratikalla olisi.

Metro on luontevimmillaan ostoskeskusten välinen liikenneväline, jonka sovittaminen jatkuvaan kaupunkirakenteeseen on vaikeaa.

Suunnittelua on jatkettu metron ja Raide-Jokerin jatkon pohjalta. Juna karsiutui pois varmaankin uskonpuutteen vuoksi: Luontevasti se olisi osa rataa Porvooseen saakka, ja se mihin juna mahtuisivat pääradalla on täysin avoin kysymys.

Metron kustannusarviot lähestyvät miljardia, pikaratikka verkosto alueelle olisi varmaankin joitain sata miljoonia. Ongelma ei ole ainoastaan investoinnin suuruus, vaan mitä tällä rahalla saa. Esimerkiksi alla on kartalla Östersundomista laskettuja matka-aikoja raidevaihtoehtojen vertailusta (2011), ja kuten siitä näkee metrolla pääsee perille Herttoniemeen saakka reilussa puolessa tunnissa. Siitä länteen on punaista, joka tarkoittaa 40-50 minuutin kokonaismatka-aikaa.

Tämäkin kuva suurenee napsauttamalla.

Tuoreen ja laadukaan Strafican tekemän selvityksen (2015) mukaan automatkojen osuus olisi yleiskaava-alueella kaksinkertainen (41% kaikista matkoista) verrattuna joukkoliikenteeseen (22%). Ajokilometrejä asukasta kohden olisi yli kolme kertaa enemmän kuin nykyisillä helsinkiläisillä:

HA = henkilöauto, JL = joukkoliikenne, JK + PP = jalankulku ja pyöräily.

Liikenteen päästöinä tulos ei ole sitä mitä raidekaupungilla haetaan:

Selvitykseen sisältyvä tarkeampi vertailu antaa osviittaa siitä mistä on kyse, eli siitä että Östersundom on nyt vaan kaukana. Punaisempi on suurempi joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuus alla olevassa kartassa:

Mallinnus sisältää metron, pikaratikan ja niiden varaan suunnitellun kaupungin. Mallissa on myös oletettu ruuhkamaksut. Ja tästä huolimatta tulos on mitä on. Tästä ei tule moittia suunnitelijoita, suunnitelmat ovat sangen hyviä, lähtökohdat ovat vaan huonot: Östersundomissa ei ole hyvän joukkoliikenteen edellytyksiä johtuen sijainnista.

Vaikkei välittäisi päästöistä, joukkoliikenteestä ja muusta hippeilystä, niin autoliikenteenkin kannalta tulos on huono. Porvoon moottoritien liikennemäärät kasvavat rajusti ruuhkamaksuista huolimatta, ja varsinkin ilman niitä, mikä säteilee ruuhkina Lahdenväylän ja Kehä I suuntaan. Porvoonväylä ja Kehä III on myös valtakunnan tavaraliikenteen pääväylä.

Tulot ja menot

Teknistaloudellinen selvitys (2014) kertoo että tonttitulot kunnille ovat noin 1,8 - 1,9 miljardia euroa, menot 2,6 miljardia euroja. Menot muodostuvat toisaalta asuinalueen perusinfrasta:

Ja toisaalta metrosta ja muista isommista liikennejärjestelyistä

Metron investointi on tosin tätä kirjoittaessa 700 miljoonaa tai enemmän, koska kustannusarvioita on tarkennettu ylöspäin Länsimetron kustannusten kasvettua. Tuloja voisi saada suuremmiksi lunastamalla kaupungeille vielä suuremman osuuden maasta, mutta toisaalta menoarvioissakin on riskiä ylöspäin. Lyhyesti sanottuna, koko projekti on noin miljardin miinuksella.

Erityisongelma on Vantaan osuus. Noin kolmannes metrolinjasta kulkee Vantaalla, ja täten olisi Vantaan maksettavaa. Vantaa on vaikeuksissa jo Kehäradan investointien kanssa.

Östersundom ei ole mitenkään erityisen kallis rakentaa suhteessa rakennettavien kerrosneliöiden määrään, noin 300 €/k-m2. Esimerkiksi Hämeenlinnan väylän bulevardisoinnin kohdalla vastaava luku on 260€/k-m2, Tuusulanväylän osalta 390€/k-m2 ja Malmin lentokentän alueelle 500€/k-m2, kaupungin keskiarvo on noin 700€/k-m2. Mutta rakennusoikeudesta Vuosaaren takana, kaupungissa joka valmistuu vuosikymmenten päästä ei voi paljoa pyytää, kun taas lähellä kantakaupunkia tai edes Kehä III sisäpuolella se on hyvin arvokasta.

Vuoden 2014 jälkeen tilanne on vielä huonontunut. Naturasta johtuen eteläisempiä osia on jouduttu rajaamaan pois rakentamisesta, juuri sieltä missä on arvokkainta tonttimaata rannan läheisyydessä.

Yhteenveto

On hyvin vaikea nähdä että kunnat lähtisivät kiireen vilkkaa kaatamaan rahaa raidekaupunkiin, jossa liikutaan autolla, ja joka vaatii miljardien investoinnit ilman että vastaavia tuloja on luvassa edes tulevaisuudessa. Yhden metroaseman verran ehkä Helsinki tekee itsekseen. Östersundomin aika tulee, jos tulee, sitten joskus kun Itä-Helsinki on tiivistynyt kaupungiksi.

Östersundomin kaavoituksesta on opittu paljon. Suurimmat ongelmat johtuvat kaikki etäisyydestä, se että ei ole olemassaolevaa kaupunkirakennetta johon uusi rakentaminen voisi tukeutua, se että tonttitulot eivät kata investointeja, että joukkoliikennettä ei saa millään toimimaan. Uudessa yleiskaavassa on tästä viisastuneena lähdetty hakemaan rakennusmaat läheltä. Helppoa sekään ei ole, valmiissa kaupungissa joka nurkka on jonkun mielestä hyvä juuri niin kuin se on nyt, mutta tämä on kuitenkin mahdollista. Maantieteelle sen sijaan ei oikein voi mitään.

Miksi metrolaiturit lyhennettiin?

Metron laituriovien viimenen matka. Helsingin uutiset / Ville Jalovaara

 Espoon vika, sanoo helsinkiläinen lyhyistä metrojunista. Tämäkin on osa totuutta, mutta kaukana koko totuudesta. Lyhyet laiturit keksittiin aikanaan automaattimetron perusteluksi ja napattiin avuksi Länsimetron kustannusten paisumiseen, ihan valmistelijoiden toimesta.

Tolkun versio siitä miksi laiturit lyhennettiin lienee sekin vain vaillinaisiin tietoihin pohjautuva osatotuus, mutta kirjataan tämäkin aikalaiskertomus Internetin annaaleihin. Kommentoijat toivottavasti korjaavat virheet ja lisäävät omat tietonsa ja näkemyksensä, jolloin olemme kaikki vähän viisaampia.

Lyhyesti: Lyhyet laiturit keksittiin, koska kaupunginkamreeri kysyi aikanaan mitä taloudellista hyötyä automaattimetrosta saataisiin. Idea kaivettiin uudestaan esille kun Länsimetron budjetti paisui. Valitettavaa tässä on mm. se että säästöoletukset perustuivat aikoinaan harhaanjohtaviin laskelmiin. Pidemmin, aloitetaan alusta, joka on tässä tapauksessa vuosituhannen vaihde.

Automaattimetrosta tuli tynkämetro

90-luvun lopulla elettiin teknohuumaan aikaa, kaikki oli digitalisoituva. Ja niin myös junaliikenne, tarkemmin sen ohjausjärjestelmät. Perinteinen junien ohjaus toimii yksinkertaistaen niin, että on ajo-opastin joka on kytketty jonkinlaiseen tunnistimeen edempänä radalla. Kun juna ajaa sen yli, ohjain kertoo seuraavalle junalle että rataosuus on vapaa.

Uudehko idea oli jatkuva kulunvalvonta. Junat ovat kytkettyinä tietoverkkoon, joten keskusjärjestelmä tietää täsmälleen missä ne ovat jokaisella ajanhetkellä. Näin junien vuoroväliä ja liikennöintiä ei rajoita tolppien väli, vaan se on vain halutun turvavälin mittainen. Jos junat vielä automatisoidaan, niiden ohjausjärjestelmät automaagisesti hidastavat ja nopeuttavat junaa tarvittaessa. Näin saavutetaan jopa kymmenien sekunttien vuoroväli. Teoriassa. (Jos lukija huoma tässä jotain yhtäläisyyksiä robottiautojen ja hyperloopin markkinointiin, niin se johtuu siitä että kyse on samasta ideasta.)

Juhana Hietarannan mainio kanditaattiyö "Helsingin metron automatisoinnin historia ja perustelut" avaa hankkeen historiaa ja perusteluita pidemmin.

Helsingin metro on upea raidejärjestelmä. Se on hyvin täsmällinen, nopea ja tehokas, tähän saakka tilava ja kulkee tasaisesti. Se on sitä siksi että järjestelmä on tehty raideliikenteelliset näkökohdat ja vain ne edellä. Esimerkiksi Myllypuron asema on Myllypuron reunalla eikä sen keskellä missä sen piti olla, koska ei haluttu tinkiä kaarresäteestä. Oli täysin selvää, että koska tulevaisuus on automaatiossa, niin Helsingin metro pitää automatisoida. Automaattimetro sen piti olla alun perinkin ja Kööpenhaminassa oli jo sellainen

Metro on siis raideinsinöörin päiväuni, ja samoista syistä kirstunvartijan painajainen. Vaikkapa viimeisimmässä Länsimetron kustannusylityksissä ja ylipäänsä tähtitieteellisessä kustannustasossa ei ole mitään uutta. Joten kun automaattimetroa ruvettiin edistämään, hintalapun ollessa silloin noin 90 miljoonaa euroa, kaupunginkamreeri vaati laskelmaa vastaavista säästöistä. Näitä etsittäessä esiin kaivettiin lyhyemmän vuorovälin mahdollistamien lyhyiden asemien pienemmät rakennus- ja ylläpitokustannukset.

Lyhyt asema on halvempi, tai oikeastaan puolikas asema on...

Selvityksessä Metroasemien rakennus ja käyttökustannukset (HKL 1/2009, aiemmin esim. 2005 julkaisussa, idea esitetty ensi kertaa noin 2003) tultiin seuraavaan johtopäätökseen:

Kun metroverkkoa laajennetaan automaattimetrona, uusi asemamalli tulisi valita mahdollisimman edulliseksi.  Töölön  metrolinjan  luonnossuunnitteluprojektissa  kaavaillun  kaksipäisen  tyyppiaseman  investointikustannukset  olisivat  noin  34  M€.  Jos  asema  tehdään  yksipäisenä,  säästö  olisi  noin 7 M€.

Johtopäätös on sinänsä uskottava. Jos metroasemaan tekee yhden eikä kaksi sisäänkäyntiä ("kaksipäinen") pitkine liukuportaineen, niin varmasti se vähentää merkittävästi kustannuksia. Sen sijaan yhteys automaattimetroon eli lyhyempiin vuoroväleihin on hatara. Metroasemille kannattaa tehdä useampia sisäänkäyntejä ihan vaan siksi että kävelymatkat laiturille ovat siten huomattavasti lyhyemmät, jolloin asema palvelee suurempaa aluetta. On vaikea nähdä miten se onko laituri 50 metriä pidempi vai lyhyempi vaikuttaisi asiaan.

Näin säästettäessä siis sekä pienennetään kapasiteettia kolmanneksella että huononnetaan metroasemien saavutettavuutta, jotta saadaan metron kokonaiskustannuksiin nähden noin 5% säästö. Tähän ehdotukseen kuitenkin tartuttiin, koska muutakaan mistä säästää Länsimetrossa ei ollut.

Yliopiston metroaseman saavutettavuus 200 metrin kävelyvyöhykkeinä vasemmalla, ja oikealla jos toinen sisäänkäynti rakennetaan. Kartat Christoffer Weckström.

Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Länsimetron hintalapulla 720 miljoonaa euroa. Olennaisemmin valtio myös sitoutui maksamaan 30% eli 216 miljoonaa euroa, eikä 30% toteutuneista kustannuksista. Kustannus tosin oli tuossakin vaiheessa saatu ennusteessa laskettua 800 miljoonasta 720 miljoonaan nimenomaan lyhyillä asemilla. Niillä säästettiin lopulta ilmeisesti noin 40 miljoonaa euroa. Länsimetron ensimmäisen vaiheen lopullinen kustannus on reilusti yli miljardi euroa. Länsimetroa ajaa, sitten joskus, kuljettaja, ei sinänsä että se vaikuttaisi edes vuoroväliin lyhyistä laitureista puhumattakaan.

Palataan alun kysymykseen, oliko Espoon vika? Omalta osaltaan Espoo on toki vastuussa päätöksistä. Kuten myös valtio, kun se sitoi oman osuutensa hankkeesta pieneväksi jos ja kun kustannukset kasvavat. Samalla luotiin turhankin tehokas kannustin säästää ihan mistä tahansa. Olennaisimmin, samat päätökset tehtiin saman virkamiesvalmistelun pohjalta myös Helsingissä. Valmistelijat muuten ovat jo eläkkeellä.

Mitä tästä kaikeasta pitäisi ottaa opiksi?

Pitkälti opiksi on jo otettu, ainakin Helsingissä. Metro on hieno juna, mutta myös äärimmäisen kallis ja hankala rakentaa. Tämänkin takia esimerkiksi Helsingin uudessa yleiskaavassa risteilee pikaratikka- eikä metroverkko. Kiskojen tekeminen keskelle katua on kuitenkin verrattaen helppoa ja ennustettavaa. Pisaraan ei myöskään tiettävästi kukaan ehdottanut lyhyitä laitureita lähijunille.

Olennainen ero on että organisaatiokulttuurista, joka palkitsi niitä jotka keksivät parhaimmat perustelut hankeen läpisaamiseksi, pitivät ne paikkansa tai ei, on päästy eroon. Osin tässä on kyse siitä että rahat ovat tiukemmassa,. Osin myös avoimuudesta ja julkisesta kritikiistä, eli osallistumisesta mitä tämäkin Internetin osa on. Joskus 2006 joku Antero Alku oli huutava ääni korvessa, joka oli helppo sivuuttaa eksentrisenä vastarannankiiskenä.

Voiko laiturit vielä pidentää?

Toki voi, se vaan maksaa ja paljon enemmän kuin lyhyillä laitureilla säästettiin. Keskeinen ongelma on että Länsimetron poistumisjärjestelyt on mitoitettu lyhyiden junien matkustajamäärillä. Voi toisaalta kysyä että onko tämä lisäturvallisuus oikeasti satojen miljoonien arvoista, mutta pelastuslaitos ei ajattele muiden rahoja noin. Todennäköisempää ja viisaampaa lienee kuitenkin käyttää rahat muihin raidelinjoihin, jotka omalta osaltaan auttavat siihen ettei ihan kaikkien matkustajien tarvitse sulloutua metroon.

Kivinokka kartalle

Keskustelu Kivinokan mahdollisesta rakentamisesta on alkanut. Tolkku toivoo että osallistujat olisivat kirjaimellisesti kartalla.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on valmisteltu vaihtoehtoja Kivinokan rakentamiselle, kaupunkimaisessa vaihtoehdossa alueelle tulisi jopa 12 000 asukasta. Helsingin Sanomat haastattelee:

"Ki­vi­nok­kaan on mah­dol­lis­ta saa­da uu­si, met­roon tu­keu­tu­va asui­na­lue. Aja­tus on, et­tä rai­tei­siin tu­keu­tu­vil­la alueil­la maan­käyt­tö oli­si mah­dol­li­sim­man te­ho­kas­ta", ku­vai­lee Hel­sin­gin yleis­kaa­va­pääl­lik­kö Rikhard Manninen.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan Risto Rautavan mukaan:

"Kysymys kuuluu, pidämmekö kiinni tavoitteesta rakentaa Helsinkiä ekologisesti."

Hyvä tavoite ja hyvä kysymys, mutta jos nyt kuitenkin aloitettaisiin siitä että missä Kivinokka oikeastaan sijaitsee ja miten se tarkalleen ottaen tukeutuu niihin raiteisiin. Otetaan esimerkiksi Kulosaaren kartano Kivinokassa. Vastuullinen ammattiyhdistysihminen toki siirtyy sieltä jatkoille Juttutupaan Hakaniemeen julkisilla.

Kulosaaren kartano - Juttutupa

Eli siis kävelyineen alle kuuden kilometrin matkaan kuuluu noin puoli tuntia. Houkutus ottaa taksi lienee suuri.  Toimiva liityntäliikenne säästäisi aikaa ehkä viitisen minuuttia vaihtoineen ja odotteluineen. Tuleva asukas tuskin pitäisi tätä kovin houkuttelevana autoon verrattuna.

Punaisella Kulosaaren kartano, oranssilla metroasemat. Suurenee klikkaamalla

Kyse on yksinkertaisesti siitä että Kivinokka on niemi kahden metroaseman välissä. Metroraiteista sinänsä ei ole kuin haittaa asuinalueille, melua ja esteitä kulkijoille. Metroasemat taas ovat arvokkaita paikalliskeskuksia joista pääsee ainakin toisilla metroasemille nopeasti ja vaivattomasti. Hyvä joukkoliikennekaupunki on aseman lähellä, ei vain radan lähellä.

Viivat kuvaavat kävelymatkoja asemille.
Siniset ovat reilun kilometrin, punaiset 1,3km,

Jotenkin tässä tuntuu taas mittakaava unohtuneen. Kivinokasta on yhtä pitkä matka Herttoniemen metroasemalle kuin Alppilasta Hakaniemen asemalle, ja Kulosaaren asemalle etäisyys on vastaava kuin Paavalinkirkolta Kurviin. Pelkästään metron varaan ei voi Kivinokkaan rakentaa raidekaupunkia, tarvittaisiin esimerkiksi ratikka Kalasatamasta.


Kivinokkalaiset Ry:n puheenjohtaja Katariina Pyysalo taasen toivottaa uudet siirtolapuutarhamajat tervetulleeksi ja kannattaa alueen kehittämistä avoimena virkistysalueena. Perustelu on kuitenkin erikoinen:

"Näin lä­hel­lä kes­kus­taa ole­via vir­kis­tys­aluei­ta ei ole mui­ta. Ka­la­sa­ta­man uu­det asuk­kaat­kin tar­vit­se­vat ul­koi­lua­luei­ta"

Esimerkiksi keskustan puolella Kulosaarta on laaja Mustikkamaan virkistysalue, jonne tulee jatkossa vielä suora kävelysilta Kalasatamassa. Koomista on että sekä Kivinokan säilyttämistä että rakentamista perustellaan erinomaisella sijainnila, mikä ei matka-aikoina vaan pidä paikkaansa.

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

Ki­vi­no­kan koh­ta­lo on pit­kään ol­lut avoi­me­na. Met­ro­ra­dan lä­hei­syys te­kee aluees­ta hou­kut­te­le­van asun­to­ra­ken­ta­mi­sel­le.

Ki­vi­nok­ka saat­taa ui­nua vii­mei­siä het­kiään muut­tu­mat­to­ma­na met­säa­luee­na.

Hel­sin­gin kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­vi­ras­to eh­dot­taa alueel­le kol­mea eri­lais­ta ra­ken­ta­mis­suun­ni­tel­maa, jois­ta ras­kain toi­si nie­mel­le 12 000 uut­ta asu­kas­ta.

Esi­mer­kik­si tu­le­val­le Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan alueel­le aio­taan ra­ken­taa 11 000 asun­toa.

"Ki­vi­nok­kaan on mah­dol­lis­ta saa­da uu­si, met­roon tu­keu­tu­va asui­na­lue. Aja­tus on, et­tä rai­tei­siin tu­keu­tu­vil­la alueil­la maan­käyt­tö oli­si mah­dol­li­sim­man te­ho­kas­ta", ku­vai­lee Hel­sin­gin yleis­kaa­va­pääl­lik­kö Rikhard Manninen.

KU­LO­SAA­REN ja Hert­to­nie­men vä­li­nen vir­kis­tys­alue on Hel­sin­gin vii­mei­siä sel­vi­tys­aluei­ta eli koh­ta­loaan odot­ta­via paik­ko­ja.

Ki­vi­no­kas­sa ei asu­ta ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. Alueel­la on noin 600 ke­sä­ma­jaa, ve­ne­sa­ta­ma, vil­je­ly­pals­to­ja se­kä suo­jel­tu siir­to­la­puu­tar­ha-alue.

Kuop­pai­sen hiek­ka­tien pääs­sä au­keaa ui­ma­ran­ta. Hil­jai­suut­ta rik­koo vain etäi­nen jy­ly San­ta­ha­mi­nas­ta.

Vas­ta­ran­nal­la ra­ken­tuu Ka­la­sa­ta­ma. Nyt kaa­voit­ta­jan kä­si ku­rot­tuu koh­ti Ki­vi­nok­kaa­kin.

Toi­ses­sa vaih­to­eh­dos­sa asuk­kai­ta tu­li­si noin 4 000. Ra­ken­ta­mi­nen oli­si tii­vis­tä ja ma­ta­laa. Kol­mas ja ke­vyin eh­do­tus säi­lyt­täi­si Ki­vi­no­kan vir­kis­ty­sa­luee­na, mut­ta te­hos­tai­si käyt­töä. Se tar­koit­tai­si muun muas­sa li­sää ke­sä­ma­jo­ja.

Kaa­van laa­ti­mi­sen poh­jak­si nyt val­mis­tu­neet vaih­to­eh­dot tu­le­vat vi­ral­li­ses­ti esil­le syk­syl­lä. Sit­ten asia ete­nee päät­tä­jil­le.

"Po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on vie­lä ko­ko­naan käy­mät­tä", muis­tut­taa kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Risto Rautava (kok), jo­ka kan­nat­taa asun­to­jen ra­ken­ta­mis­ta Ki­vi­nok­kaan.

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

Ki­vi­no­kan koh­ta­lo on pit­kään ol­lut avoi­me­na. Met­ro­ra­dan lä­hei­syys te­kee aluees­ta hou­kut­te­le­van asun­to­ra­ken­ta­mi­sel­le.

Ki­vi­nok­ka saat­taa ui­nua vii­mei­siä het­kiään muut­tu­mat­to­ma­na met­säa­luee­na.

Hel­sin­gin kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­vi­ras­to eh­dot­taa alueel­le kol­mea eri­lais­ta ra­ken­ta­mis­suun­ni­tel­maa, jois­ta ras­kain toi­si nie­mel­le 12 000 uut­ta asu­kas­ta.

Esi­mer­kik­si tu­le­val­le Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan alueel­le aio­taan ra­ken­taa 11 000 asun­toa.

"Ki­vi­nok­kaan on mah­dol­lis­ta saa­da uu­si, met­roon tu­keu­tu­va asui­na­lue. Aja­tus on, et­tä rai­tei­siin tu­keu­tu­vil­la alueil­la maan­käyt­tö oli­si mah­dol­li­sim­man te­ho­kas­ta", ku­vai­lee Hel­sin­gin yleis­kaa­va­pääl­lik­kö Rikhard Manninen.

KU­LO­SAA­REN ja Hert­to­nie­men vä­li­nen vir­kis­tys­alue on Hel­sin­gin vii­mei­siä sel­vi­tys­aluei­ta eli koh­ta­loaan odot­ta­via paik­ko­ja.

Ki­vi­no­kas­sa ei asu­ta ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. Alueel­la on noin 600 ke­sä­ma­jaa, ve­ne­sa­ta­ma, vil­je­ly­pals­to­ja se­kä suo­jel­tu siir­to­la­puu­tar­ha-alue.

Kuop­pai­sen hiek­ka­tien pääs­sä au­keaa ui­ma­ran­ta. Hil­jai­suut­ta rik­koo vain etäi­nen jy­ly San­ta­ha­mi­nas­ta.

Vas­ta­ran­nal­la ra­ken­tuu Ka­la­sa­ta­ma. Nyt kaa­voit­ta­jan kä­si ku­rot­tuu koh­ti Ki­vi­nok­kaa­kin.

Toi­ses­sa vaih­to­eh­dos­sa asuk­kai­ta tu­li­si noin 4 000. Ra­ken­ta­mi­nen oli­si tii­vis­tä ja ma­ta­laa. Kol­mas ja ke­vyin eh­do­tus säi­lyt­täi­si Ki­vi­no­kan vir­kis­ty­sa­luee­na, mut­ta te­hos­tai­si käyt­töä. Se tar­koit­tai­si muun muas­sa li­sää ke­sä­ma­jo­ja.

Kaa­van laa­ti­mi­sen poh­jak­si nyt val­mis­tu­neet vaih­to­eh­dot tu­le­vat vi­ral­li­ses­ti esil­le syk­syl­lä. Sit­ten asia ete­nee päät­tä­jil­le.

"Po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on vie­lä ko­ko­naan käy­mät­tä", muis­tut­taa kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Risto Rautava (kok), jo­ka kan­nat­taa asun­to­jen ra­ken­ta­mis­ta Ki­vi­nok­kaan.

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti.""Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

Ki­vi­no­kan koh­ta­lo on pit­kään ol­lut avoi­me­na. Met­ro­ra­dan lä­hei­syys te­kee aluees­ta hou­kut­te­le­van asun­to­ra­ken­ta­mi­sel­le.

Ki­vi­nok­ka saat­taa ui­nua vii­mei­siä het­kiään muut­tu­mat­to­ma­na met­säa­luee­na.

Hel­sin­gin kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­vi­ras­to eh­dot­taa alueel­le kol­mea eri­lais­ta ra­ken­ta­mis­suun­ni­tel­maa, jois­ta ras­kain toi­si nie­mel­le 12 000 uut­ta asu­kas­ta.

Esi­mer­kik­si tu­le­val­le Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan alueel­le aio­taan ra­ken­taa 11 000 asun­toa.

"Ki­vi­nok­kaan on mah­dol­lis­ta saa­da uu­si, met­roon tu­keu­tu­va asui­na­lue. Aja­tus on, et­tä rai­tei­siin tu­keu­tu­vil­la alueil­la maan­käyt­tö oli­si mah­dol­li­sim­man te­ho­kas­ta", ku­vai­lee Hel­sin­gin yleis­kaa­va­pääl­lik­kö Rikhard Manninen.

KU­LO­SAA­REN ja Hert­to­nie­men vä­li­nen vir­kis­tys­alue on Hel­sin­gin vii­mei­siä sel­vi­tys­aluei­ta eli koh­ta­loaan odot­ta­via paik­ko­ja.

Ki­vi­no­kas­sa ei asu­ta ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. Alueel­la on noin 600 ke­sä­ma­jaa, ve­ne­sa­ta­ma, vil­je­ly­pals­to­ja se­kä suo­jel­tu siir­to­la­puu­tar­ha-alue.

Kuop­pai­sen hiek­ka­tien pääs­sä au­keaa ui­ma­ran­ta. Hil­jai­suut­ta rik­koo vain etäi­nen jy­ly San­ta­ha­mi­nas­ta.

Vas­ta­ran­nal­la ra­ken­tuu Ka­la­sa­ta­ma. Nyt kaa­voit­ta­jan kä­si ku­rot­tuu koh­ti Ki­vi­nok­kaa­kin.

Toi­ses­sa vaih­to­eh­dos­sa asuk­kai­ta tu­li­si noin 4 000. Ra­ken­ta­mi­nen oli­si tii­vis­tä ja ma­ta­laa. Kol­mas ja ke­vyin eh­do­tus säi­lyt­täi­si Ki­vi­no­kan vir­kis­ty­sa­luee­na, mut­ta te­hos­tai­si käyt­töä. Se tar­koit­tai­si muun muas­sa li­sää ke­sä­ma­jo­ja.

Kaa­van laa­ti­mi­sen poh­jak­si nyt val­mis­tu­neet vaih­to­eh­dot tu­le­vat vi­ral­li­ses­ti esil­le syk­syl­lä. Sit­ten asia ete­nee päät­tä­jil­le.

"Po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on vie­lä ko­ko­naan käy­mät­tä", muis­tut­taa kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Risto Rautava (kok), jo­ka kan­nat­taa asun­to­jen ra­ken­ta­mis­ta Ki­vi­nok­kaan.

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."

Ki­vi­no­kan koh­ta­lo on pit­kään ol­lut avoi­me­na. Met­ro­ra­dan lä­hei­syys te­kee aluees­ta hou­kut­te­le­van asun­to­ra­ken­ta­mi­sel­le.

Ki­vi­nok­ka saat­taa ui­nua vii­mei­siä het­kiään muut­tu­mat­to­ma­na met­säa­luee­na.

Hel­sin­gin kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­vi­ras­to eh­dot­taa alueel­le kol­mea eri­lais­ta ra­ken­ta­mis­suun­ni­tel­maa, jois­ta ras­kain toi­si nie­mel­le 12 000 uut­ta asu­kas­ta.

Esi­mer­kik­si tu­le­val­le Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan alueel­le aio­taan ra­ken­taa 11 000 asun­toa.

"Ki­vi­nok­kaan on mah­dol­lis­ta saa­da uu­si, met­roon tu­keu­tu­va asui­na­lue. Aja­tus on, et­tä rai­tei­siin tu­keu­tu­vil­la alueil­la maan­käyt­tö oli­si mah­dol­li­sim­man te­ho­kas­ta", ku­vai­lee Hel­sin­gin yleis­kaa­va­pääl­lik­kö Rikhard Manninen.

KU­LO­SAA­REN ja Hert­to­nie­men vä­li­nen vir­kis­tys­alue on Hel­sin­gin vii­mei­siä sel­vi­tys­aluei­ta eli koh­ta­loaan odot­ta­via paik­ko­ja.

Ki­vi­no­kas­sa ei asu­ta ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. Alueel­la on noin 600 ke­sä­ma­jaa, ve­ne­sa­ta­ma, vil­je­ly­pals­to­ja se­kä suo­jel­tu siir­to­la­puu­tar­ha-alue.

Kuop­pai­sen hiek­ka­tien pääs­sä au­keaa ui­ma­ran­ta. Hil­jai­suut­ta rik­koo vain etäi­nen jy­ly San­ta­ha­mi­nas­ta.

Vas­ta­ran­nal­la ra­ken­tuu Ka­la­sa­ta­ma. Nyt kaa­voit­ta­jan kä­si ku­rot­tuu koh­ti Ki­vi­nok­kaa­kin.

Toi­ses­sa vaih­to­eh­dos­sa asuk­kai­ta tu­li­si noin 4 000. Ra­ken­ta­mi­nen oli­si tii­vis­tä ja ma­ta­laa. Kol­mas ja ke­vyin eh­do­tus säi­lyt­täi­si Ki­vi­no­kan vir­kis­ty­sa­luee­na, mut­ta te­hos­tai­si käyt­töä. Se tar­koit­tai­si muun muas­sa li­sää ke­sä­ma­jo­ja.

Kaa­van laa­ti­mi­sen poh­jak­si nyt val­mis­tu­neet vaih­to­eh­dot tu­le­vat vi­ral­li­ses­ti esil­le syk­syl­lä. Sit­ten asia ete­nee päät­tä­jil­le.

"Po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on vie­lä ko­ko­naan käy­mät­tä", muis­tut­taa kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Risto Rautava (kok), jo­ka kan­nat­taa asun­to­jen ra­ken­ta­mis­ta Ki­vi­nok­kaan.

"Ky­sy­mys kuu­luu, pi­däm­me­kö kiin­ni ta­voit­tees­ta ra­ken­taa Hel­sin­kiä eko­lo­gi­ses­ti."