Miksi sitä HITASia jonotetaan?

Vilkaisin pitkästä aikaa Akateemista talousblogia, ja silmiin osui pari vanhempaa kirjoitusta aiheesta HITAS. Kansantaloustieteilijöillekin lienee etäisesti tieteenfilosofian kurssilta tuttu sellainen asia kuin empirismi, ja sen puute vaivaa muuten ihan hyviä kirjoituksia.

HITASissa on uudistuotannon kannalta kaksi elementtiä. Ensinnäkin tontinvuokra on hieman halvempi, vastaa joitain satasia neliöhinnassa. Toinen pienemmälle huomiolle jäänyt asia on että se kaupunki valvoo rakennuskustannuksia, tämän vaikutus on joitain tuhansia neliöhinnassa. Jos HITASit maksaisivat noin 4 000 euroa neliö, kuten esimerkiksi yksityisesti gryndattavassa kerrostalossa kaupungin vuokratontilla Herttoniemessä, niin ei niitä jonotettaisi. Mutta kun ne maksavat 2 800 euroa neliö.

Tuota hintaeroa voisi vaikka joku kansantaloustieteilijä tutkia.

Nettirahasta

Via Mikko Särelä, Iron Skyn avoin kirje kulttuuriministeri Wallinille on erinomaista luettavaa:

Useat riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että netistä laittomasti lataavat henkilöt myös kuluttavat mediasisältöön enemmän rahaa kuin ne, jotka eivät lataamista harrasta – jopa kymmenkertaisen määrän. Myös käsitys nettilataajasta “kaikki mulle heti nyt ilmaiseksi” -teinipiraattina on mustavalkoinen yliyksinkertaistus, kätevä olkiukko ja mielikuvitushahmo, jota vastaan on helppo taistella. Tottakai jossain Gaussin käyrän hyvin terävässä päässä ovat nämä fanaatikot, jotka toitottavat, etteivät he halua koskaan maksaa mistään mitään. Suurin osa heistä kuitenkin kasvaa isoksi, hommaa työpaikan ja ryhtyy kuluttamaan rahojaan siihen mediasisältöön, johon nuorena tutustui.

Juuri näin.

Luovan alan työntekijöinä ja kulttuuriharrastajina me allekirjoittaneet vaadimme Stefan Wallinia kulttuuriministerin roolissaan siirtämään painopisteen pois kuluttajien vainoamisesta ja keskittymään kuluttajien ja artistien kannalta toimivan, reilun ja valikoimaltaan laajan digitaalisen nettikaupan kehittämiseen. Hallituksen tulisi tehdä tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön kannalta kaikenlaisen materiaalin nettimyynnistä niin helppoa kuin mahdollista, sekä pyrkiä kaikin keinoin houkuttelemaan myös ulkomaiset suuret mediafirmat tarjoamaan verkkokauppojaan Suomen alueella, suomalaisille kuluttajille. Tekijänoikeusjärjestöihin tällä saralla ei voi luottaa, sillä niiden toimintatapa näyttää olevan laskuttaa lyhytnäköisesti kuoliaaksi jokainen uusi innovaatio, joka pitkällä tähtäimellä toisi heille merkittäviä tuloja.

Toimimalla näin edistetään kulttuuria, turvataan sekä tekijöiden että heidän tukijoidensa toimeentulo, ja lähdetään purkamaan etenkin nuorten kuluttajien ja mediabisneksen tulehtunutta suhdetta – ei vainoamalla ja haastamalla oikeuteen innokkaimpia median kuluttajia.

Tässä pelleillään nyt hyvin konkreettisella tavalla meidän nykyisen sekä tulevan elinkeinomme parissa.

Ja näinkin. Myös semmoinen henk.koht. tunnustus että minunkin meetvurstini leivän päälle tulee ainakin osittain ja välillisesti siitä että sisällöstä maksetaan tavalla tai toisella. Ja kyllä siitä rahaa jo saakin, kun vaan ei tee asiasta kuluttajille turhan vaikeaa. Ihmisten laiskuutta ja mukavuudenhaluisuutta ei voi yliarvioida, ihmiset kyllä maksavat jostain jonka pienellä vaivalla saisi ilmaiseksikin tai katselevat mainoksia jotka samoin voisi pienellä vaivalla ohittaa, jos se hinta eli vaiva mitä siitä joutuu maksamaan on tarpeeksi pieni. Tähän perustuu esimerkiksi pulloveden myynti joka on tietääkseni miljardibines. Sillä että joku Gausin käyrän häntä täyttää pullonsa hanasta ei ole mitään taloudellista merkitystä.

Mutta ihan oikeassa nettirahassa olisi myös puolensa, se tekisi asioista selkeämpää. Copyleft-hengessä tarjoan seuraavan luultavasti jo kuluneen idean ihan vapaasti käytettäväksi, naurettavaksi, ja muokattavaksi. Aloitetaan rahasta, ja tarkemmin siitä miten ihmiset on saatu käyttämään rahaa? Ihmisille annettiin rahaa vastineena jostain tavarasta tai palvelusta, ja tälle pystyi sitten ostamaan muita tavaroita tai palveluita.

Kuinka nettikäyttäjä saataisiin käyttämään bittirahaa? No annetaan sitä hänelle vastineeksi jostain. Se jokin voi olla esimerkiksi sen käyttäjämän luova video, sivusto, miksei suosittu kommenttikin. Tai rahaa voi antaa mainosten katsomisesta. Toisaalta muun sisällön katsomisesta sitä kuluisi vähän.

Sen lisäksi että ihmiset ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia he ovat myös ahneita. Jos on mahdollisuus julkaista jossain josta saa edes minimaalisen korvauksen niin keskimäärin mieluummin siellä kuin ilmaiseksi. Jonka jälkeen kiinnostava sisältö siirtyy sinne jonnekin. Good money drives out bad money.

Ongelma, hyvinkin mahdollisesti ratkaisematon, on se että jotta tuollainen markkina olisi olemassa sen pitäisi saavuttaa kriittinen massa. Tässä voisi valtioluokan toimijalla olla mahdollisuus, ihan niin kuin rahan luomisessa. Aloittaa voisi kaikilla avoimesta erittäin helppokäyttöisistä sisältöpalveluista, kuten kirjottajat ehdottavat. Valtion ei tarvitse tällaista itse pyörittää, mutta se voisi luoda pelisäännöt ja standardit joilla nämä toimisivat yhteen. Ei ole järkevää että jokaikiseen webbikauppaan tarvitsee esimerkiksi erikseen rekisteröityä.

Pink Card - Ratkaisu maahanmuutto-ongelmiin

Yhdysvalloissa on käytössä Green Card. Amerikkalaisten perushyvettä eli valtioskeptisyyttä noudattaen niitä jopa arvotaan, ei virkamiehet kuitenkaan osaa mitään valikoida joten saman tien voi hoitaa asian helpommin arpomalla.

Suomeen voisi luoda Pink Card -työluvan, ehtona homoseksuaalisuus.

Mamukauhuisilla ei pitäisi olla tähän mitään vastaansanomista. Huoltosuhde-argumentti että mukana tulee puoliso ja lapsilauma ei keskimäärin päde. Eikä ole oikein uskottavaa pelotella että nämä tulijat olisivat takapajuisia fundamentalistikonservatiiveja.

Tämä vaatimus ilmestyneekin millä hetkellä hyvänsä Perussuomalaisten agendalle. Gambialaisesta voi aloittaa.

Lasten määrä Helsingissä

Viitaten Vesa Hackin blogiin:

Muutama vuosi sitten päivähoidossa tehtiin huonosti kohdennettuja leikkauksia, kun lasten määrä oli tilapäisesti laskenut ja päiväkoteja lakkautettiin. Nyt tuo sama notkahdus kohdistuu koulujen oppilasmääriin, eikä millään haluttaisi uskoa, että pienentyneet ikäluokat ovat tilapäinen, ei pysyvä ilmiö.

Aivan, kuten kuvasta näkyy, ikäryhmien koko Helsingissä:

Lähde Aluesarjat.

Heinäluoma on johdonmukainen demari

Heinäluoman lausunnoista on sanottu sitä sun tätä, mutta varsinainen asia on työvoiman saatavuusharkinta. Tämä tarkoittaa sitä että TE-keskus pyrkii selvittämään onko sellaista työntekijää jolle haetaan EU:n ulkopuolelta työlupaa saatavissa Suomesta. Hallituksen lakiesityksestä saatavuusharkinnan poistamiseksi:

Voimassaolevan lain mukaan työ- ja elinkeinotoimiston tulee osapäätöstä tehdessään selvittää, ettei työntekijän oleskeluluvan myöntäminen estä kyseiseen työhön sopivan, työmarkkinoilla käytettävissä olevan henkilön työllistymistä. Myönteinen osapäätös tarvitaan, jotta työntekijän oleskelulupa voidaan myöntää.

Käytännön kokemus vaan on se että vaikkapa muurarille ei saa työlupaa, koska jostain järjestelmän syövereistä löytyy joku työtön muurari joka ei viimeisimpien tietojen mukaan ole pääsääntöisesti ihan kauhean kännissä, ainakaan joka päivä. Isoille yrityksillä malliin Nokia tämä ei ole niin iso ongelma, niillä on HR-osasto joka pystyy neuvottelemaan työkkärin kanssa. Pienelle rakennusyrittäjälle tai vaikka pizzerian omistajalle se on.

Suomeksi tuo saatavuusharkinta tarkoittaa sitä että parhaassa keskussuunnittelun hengessä työvoimaviranomaiset pyrkii arvaamaan että minkähänlaisia työntekijöitä tarvittaisiin. Minusta tämä ei ole realistista, mutta se että demareilla riittää uskoa siihen että julkishallinto ylipäänsä pystyy tekemään onnistuneesti tällaista harkintaa on täysin johdonmukaista, vastaavaa uskoa puolueessa on myös sosiaaliturvan tarveharkintaan. Ja kun se ei toimi, niin vika on aina siinä että virkamiehiä ei ole tarpeeksi, ei siinä että heitä pyydetään tekemään jotain mahdotonta. Esimerkiksi samaisella kyselytunnilla missä eduskunta pui saatavuusharkintaa Guzenina aiemmin tivasi että miksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on ruuhkainen ja ratkaisukin löytyi:

SDP esitti vaihtoehtobudjetissaan tälle vuodelle vajaan miljoonan euron lisärahaa muutoksenhakulautakunnan resurssien vahvistamiseen.

Kun joka tukieuro pitää erillisharkita, niin kyllä siitä sitten seuraa valituksia, ja vakammin tukien viivästyksiä. Milloin SDP puuttuu tähän?

"Lasten elämän onnellistuttaminen onkin nykyajan suurkaupungin asemakaavasuunnittelun eräitä tärkeimpiä tehtäviä."

Ja tämä tarkoittaa että lapset siivotaan pois autojen alta pistetalojen pihoille, "Kadulla vaanii vaara". Ei sinänsä, varmaan isolla pihalla oli kiva telmiä. Eli ajankohtaista ajankuvaa Ylen Elävässä Arkistossa 30-luvun Helsingistä, Kivierämaa.

Kävin kerran katsomassa myynnissä olevaa asuntoa Mäkelänkadun varrella Vallilassa, ihan tyylipuhdasta 30-luvun funkkista jolla on toki omat ansionsa. Kysyin että miksi lapsiperhe haluaa muuttaa pois. No eivät he halua, mutta kun koulu on toisella puolella Mäkelänkatua eikä siitä nyt voi päästää lapsia yli kun autot ajaa miten sattuu punaisia päin. Huokaisivat että kai sitä pitää muuttaa Vantaalle, en hennonnut sanoa että ei ne koulureitit kyllä sielläkään juuri sen parempia ole.

Noin kohdassa 4.45 ratikka jossa lukee minusta Munkkiniemi, mutta missä ihmeessä tuo on kuvattu? Näyttikö Paciuksenkatu tuolta?

Ydinvoimalobbyllä on matemaattinen ongelma

Olen pyrkinyt olemaan seuraamatta ydinvoimakeskustelua, lähinnä siksi että näin lupapäätöksen alla se tuppaa olemaan täyttä huuhaata. Siis puolin ja toisin. Yllätyin tänään kuitenkin iloisesti:

Vihreät on jännä puolue, ilmeisesti osittain hörhömaineesta johtuen puolueen materiaalit tuppaa olemaan raivoasiallisia. Uusin energiapamfletti jatkaa samaa linjaa, esimerkiksi energian säästöön tai tuulivoimaan suhtaudutaan suorastaan inhorealistisesti. Varmaan osittain siksi että tässä tapauksessa se riittää sen saman toteamiseen kuin vaikka Työ ja elinkeinomisteriön laskelmat mitä se pitkälle kertaa, mitään kotimaista tarvetta kuudenteen ydinvoimalaan ei vaan malleista löydy. Ilmeinen vastaväite on se että tarkastelu päättyy vuoteen 2020, ja siihen yhtä ilmeinen vastaväite tähän että 2020-luvun sähkön kulutuksen, päästöhintojen, eri tuotantomuotojen inveistointikustannusten, jne. ennustaminen on hyvin epävarmaa.

Ja tämä on uraanilobbylle ihan oikea ongelma. Voi olla sitä mieltä että ydinvoiman rakentaminen sähkön vientiä varten on suorastaan erinomainen idea, suhtaudun itse tähän ambivalentisti, mutta kun maassa nyt kuitenkin on eduskunnan voimassa oleva linjaus että lupia ei myönnetä vientiä varten. Jos tuo joudutaan avaamaan niin tästä tulee mielenkiintoista. Demokratian takia se myös pitäisi avata.

Ja semmoinen henkilökohtainen huomio että kirjoittaja kannatti viidettä ydinvoimalaa ja kannattaa sitä edelleen.