Ajankohtaiskommentti

Ei muuta.

Poliittisesti rajalliset resurssit

Perusasioista Tolkku palaa mukavuusalueelleen eli käytäntöön. Masinoija ampui alas yksi kerrallaan argumentit sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Yksi jäi kuitenkin käsittelemättä, ja se on yleinen eli muutenkin kiinnostava argumentti sen takia ettei se ole edes täysin väärä

Arkikielinen ilmaisu on että miksi niistä homoista kohkataan niin paljon, eikö olisi tärkeämpiäkin asioita? Ajatus taustalla menee jotenkin näin, se että ajetaan jotain asiaa on pois jostain muusta asiasta. Lainsäädäntökoneistossa on vain tietty määrä ihmisiä, lehtien palstametriä on vain tietty määrä, poliitikot eivät voi ajaa kaikkea. Eli poliittiset resurssit on rajalliset, joten homojen asia on pois vaikka mummojen asiasta.

Tuo lähtöoletus pitänee paikkansa, mutta johtopäätös on hassu. Resurssien käytön http://www.blogger.com/img/blank.gifkannalta olisi tehokkainta hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä, eikä vatvoa sitä vuositolkulla. Kuten Eräs nuori vihainen mies kirjoittaa:

Sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen pitäisi sivistysvaltiossa olla noin kaksi minuuttia kestävä muodollisuus. Ehkä muutaman minuutin voisi käyttää puheelle, jossa ihmetellään, miten tätä asiaa ei olla tultu hoitaneeksi jo aikoja sitten. Hetki helpottunutta röhönaurua, ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi ottaa tästä paiseita enää.

Iltalehti raportoi:

Olen perinteisten perhearvojen kannattaja. Se on kuitenkin tuommoinen vähemmistö, niin se loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä, varsinkin kirkollisten piirien tunteita. Ajattelen, että ei tässä syrjinnästä ole kyse, arvioi perussuomalaisten James Hirvisaari.

Tämä on siis edustaja Hirvisaari joka kirjoitti oikein hienosti:

Puolustuspuheeni aluksi ilmaisin, että en ole puolustamassa ainoastaan itseäni, vaan olen puolustamassa kansalaisten oikeutta sanoa, kirjoittaa ja harjoittaa poliittista toimintaa kenenkään estämättä.

Oikedet ja vapaudet on rajoituksia valtiovallalle, esimerkiksi sananvapaus estää valtiota rajoittamasta puhetta. Valtiovalta kuuluu kansalle, eli loppujen lopuksi tämä on kansanvallan rajoitus, ja sitä tarvitaan nimenomaan silloin kuin esimerkiksi loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä. Tätä konseptia noin yleisemmin kutsutaan oikeusvaltioksi, ja ilman sitä demokratia on diktatuuri.

On varmasti teoreettisesti mahdollista että on olemassa joku hyvä syy minkä takia valtiovallan tulisi estää homo- ja lesboparien naimisiinmeno. En tosin ole yhteenkään vielä törmännyt, mutta kuitenkin. Perusteluna perustavan laatuisten oikeuksien rajoittamiseen se että joku saattaa loukkaantua jos noin ei tehdä pätee perusteluna mille tahansa mielivallalle.

Synkistelystä

Hesarin julkaisemassa gallupissa suomalaisten tulevaisuuden näkymistä pistää yksi kysymys silmään, kuluttajien ostovoiman kehitys seuravaan neljän vuoden aikana. 65% on sitä mieltä että se laskee ja vain 13% että se nousee. On tietenkin mahdollista että kansa tietää, mutta ostovoiman lasku neljän vuoden tähtäimellä on aika omaperäinen näkemys, mahtoikohan tuo toteutua edes 90-luvun lamassa?

Lehmän henkäys

Tiesitkö että karjankasvatus aiheuttaa 51% maailman kasvihuonepäästöistä? En minäkään, mutta näin meille kertoi World Watch taannoin. Tähän tulokseen he päätyivät mm. laskemalla karjan uloshengityksen sisältämän hiilidioksidin päästöksi, ja tämä on 21% koko maailmaan päästöistä eli 13,7% korjatuista ihmisen aiheuttamista päästöissä. Tyhmempi, ja myös esim. FAO, voisi kuvitella että se että lehmät syö ruohoa joka taas kasvaessaan sitoo hiilidioksidia olisi osa ihan kiertokulkua, mutta ei:

...while over time an equilibriumof CO2may exist between the amount respired by animals and the amount photosynthesized by plants, that equilibriumhas never been static. Today, tens of billions more livestock are exhaling CO2 than in preindustrial days, while Earth’s photosynthetic capacity (its capacity to keep carbon out of the atmosphere by absorbing it in plant mass) has declined sharply as forest has been cleared.

Eli kyse on siis maankäytön muutoksista. Varmaan metsän muuttaminen maissipelloksi vähentää ko. hehtaarin sitomaa hiilimäärää. Mutta ensinnäkin sikäli kun saan ko. tutkimuksesta selkoa niin tämä on kertaluonteinen muutos ja tutkijat laskevat uloshengitetyn hiilidioksidin vuosittain toistuvana, toiseksi tuolla perusteella he laskevat sen kokonaisuudessaan päästöksi, ja kolmanneksi laskevat vielä erikseen päästöksi maankäytön muutokset.


Mistä pääsen järkevämpään keskusteluun. Taannoin Hesarissa oli juttu siitä kuinka maalle asuminen vähentää päästöjä, meinasin blogata mutta Soininvaara kerkisi ensin. Yksi monista ko. tutkimuksessa olleista ongelmista oli että sähkölämmityksen päästöt oli laskettu väärin, ja niin on muuten myös samalla tavalla väärin salaattivalinnoilla otsikoidussa tutkimuksessa.

Soininvaaran argumentti on tiivistettynä että (lyhyellä tähtäimellä) pitäisi laskea päästöt hiililauhteen mukaan koska se on marginaalituotantoa. Eli kun minä käynnistän tämän läppärin niin sähkönkulutuksen kasvu katetaan tuolla, eikä esimerkiksi keskisähköllä jossa on 15% vesivoimaa. Pidemmällä tähtäimellä kulutuksen muutokset määrällisesti ja kausittain tuottavat erityyppistä sähköntuotantoa jolloin asia menee monimutkaiseksi.

Professori Junnilla vastasi tähän blogissaan esittämällä kolme eri puolustelua marginaalipäästöjen käytölle jotka sitten pyrkii kumoamaan. Ensimmäinen on että jos sähköntuotannoin voi osittaa niin tämä johtaa siihen että vesisähkö on päästötöntä, mikä olisi ihan totta jollei vesisähkö olisi ajojärjestyksessä ensimmäistä, ylipäänsä marginaalikustannukset ja päästöt korreloivat koska polttoaineet maksavat ja päästöttämät tuotantomuodot ovat järjestäen pääomavaltaisia.

Toinen argumentti sen sijaan on kiinnostava. Junnila kirjoittaa:

Tasaisen kuorman argumentti sanoo, että ne toiminnot, jotka kuluttavat sähköä tasaisesti ympäri vuoden kuluttavat ns. perusvoimaa eli Suomessa tyypillisesti vähähiilipäästöistä ydinvoimaa. Ne toiminnot, joiden sähkönkulutus vaihtelee pitkin vuotta, kuten sähkölämmitys, kuluttavat sitä vastoin marginaalista fossiilista säätövoimaa. Tämän argumentin heikkona puolena on se, että joku ilkeä insinööri saattaa tuoda markkinoille tasaisen sähkönkulutuksen lasielementtitalon, jota kesällä jäähdytetään sähköllä tasan yhtä paljon kuin sitä talvella lämmitetään, jolloin rakennuksen sähkönkulutus on vakio ympäri vuoden ja se saa käyttää hiililaskennassa vähähiilipäästöistä perusvoimaa.

Kolmas argumentti on sitten tämän variantti että eikö yhtä hyvin voisi sanoa että tasakuluttava teollisuus tarvitsee lisää sähköä talvella kun sitä on vähemmän saatavilla johtuen kotitalouksien kulutuksesta, ja tästä riippuvainen. Mutta pureudun tähän tasakulutukseen koska tässä ollaan ristiriidan ytimessä.

Ilmaisu saa on mielenkiintoinen, ikäänkuin kysymys olisi jotenkin normativiinen. Eikö tarkoituksen pitäisi olla deskriptiivisesti kuvata päästövaikutukset? Ja näinollen väittäisin että tuon ilkeän insinöörin rakennelma itseasiassa hyvinkin voi tuottaa pienemmät kokonaispäästöt pitkällä aikavälillä, ja näin siksi että tasakysyntä sähkölle lisää perusvoiman kysyntää joka on vähäpäästöisempää. Miksi tämä pitäisi saada näyttämään pahalta laskemalla talvikulutuksen päästöt väärin?

Junnila ehdottaa kirjoituksensa lopuksi "dynaamista keskiarvoa" joka olisi siis ko. käyttöhetken aikainen tuotantomuotojen keskipäästö, mikä onkin ihan perustelu tapa laskea keskipäästöt. Deskriptiivisesti tämä on ihan oikea ratkaisu.

Soininvaaran tulokulma on vaan eri. Asiaa voi ajatella niin että mitä niillä keskiarvoilla oikeastaan tekee? Päästöarvoilla on käyttöä esimerkiksi liikenteen- ja maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kohdetta missä olisi perustelua käyttää keskipäästöjä eikä marginaalipäästöjä. Esimerkiksi päästöjen verotuksen tarkoitus ei ole jakaa verotaakkaa jonkun keskimääräisen päästökuormaan mukaan vaan vähentää päästöjä, eli marginaalipäästöt on oikea mittari.

Päästölaskelmia on kolmenlaisia, lähinnä propagandaksi luokiteltavaa kuten World Watchin tutkimus. Kohteliaasti sitä voi sanoa markkinoinniksi eikä se ole sen parempaa tai huonompaa kuin se muutenkaan, jos markkinoitava asia on hyvä niin ehkä liioittelukin on siedettävä tehokeino, mutta sen pukeminen tieteeksi on vastenmielistä. Sitten on keskipäästölaskelmia, jotka on ihan asiallista tiedettä, mutta niille on vaikea keksiä muuta käyttöä kuin erillaisten syntisten luettelu joka ei ole rakentavaa. Kolmas on sitten marginaalitarkastelu.

Asia on ajankohtainen siksi että tuoreessa hallitusohjelma haetaan uusia mittareita kestävälle kehitykselle. Ottean huomioon minkälainen miinakenttä tuo päästölaskenta on niin en ole kovin innoissani. Tai sanotaan vaikka niin että abstraktioiden kuten mittarit pitäisi selventää eikä sekoittaa asioita.

Vapaaehtoisia tappioita

Päivän surrealistisin otsikko (FT, paywall):
Germany retreats over deal for Grehttp://www.blogger.com/img/blank.gifece - Losses for bondholders will be voluntary

Muuten aiheesta, Micheal Pettisiä kannattaa aina lukea:

...In the debate about the root causes of global imbalances, moralizers love to praise high-savings countries (let us call them all “Germany”) for their hard work and thrift, and deride high-consuming countries (which we will call “Spain”) as lazy and altogether too eager to spend more than they earn. The world cannot possibly rebalance, they argue, until the latter become more like the former.

There is almost nothing of value in this argument. Culture and individual preferences may cause some of us to save more of our income and others to save less, but when entire countries have persistent abnormally high or low savings rates, individual preferences are never the reason. Abnormal savings rates over long periods of time are largely consequences of trade and industrial policies at home and abroad.

In fact, domestic policies by the German government can explain both high German savings and low Spanish savings. For example, assume that Germany has an undervalued currency, low wages for its level of productivity, high consumption and income taxes, and expensive infrastructure funded by these taxes. In that case it is very likely that German GDP growth will exceed the growth in household income, since households are effectively (and usually without their knowledge) forced to subsidize growth. In periods of high unemployment—like that which occurred in Germany after reunification—these policies might make sense for Europe overall, but they cannot remain in place for long without creating economic distortions.

In Finland we call this palkkamaltti.

Työsuhdefillarit ja verotus

Päivän veropähkinä:

Työnantajani voi antaa minulle Liikuntaseteleitä 400 euron edessä vuodesta verovapaasti.

Jos työnantajani hankkii minulle työsuhdepolkupyörän joka maksaa 400 euroa vuodessa niin minä maksan tuosta edusta veroja noin 200 euroa.

Mitä jos vuokraa Liikuntaseteleillä polkupyörän?

Loppumoralisointina todettakoon että Tolkku paheksuu erillaista ympyrän kiertämistä kuten juoksulenkit jyrkästi, paitsi jos kyseessä on hamsteri. Kun taas se että siirtyy vaikkapa kotoa töihin lihasvoimin on ihan eri juttu.

Saksalaista järjestelmällisyyttä

Syylliseksi on jo keksitty ja syyttömiksi todettu ituhipit ja hidalgojen kurkut. Odotettavissa että yleinen moraalinen rappio aiheutta ripulia.