Voiko Helsinki valita asukkaansa ja muita asuntopoliittisia kysymyksiä

Niin yksittäisillä asukkailla kuin kokonaisilla puolueilla on eriviä mielipiteitä siitä millaisia ihmisiä tulisi asua heidän naapureinaan tai kaupungissa ylipäänsä. Kaupunkiin muuttamiseen tai sieltä pois ei kuitenkaan nykymaailmassa tarvitse lupaa, hyvä niin, ja siten poliittisesti ei käytännössä voida päättää ketä Helsingissä asuu. Täten kina asiasta on turha. Käydään asia läpi käppyröitä säästelemättä, tapausesimerkkinä Helsingin asunto-ohjelma, vieraskielisten osuus ja Helsingin Perussuomalaisten näkemys asiasta.

Helsingin valtuusto käsitteli keskiviikkona 11.11.20202 Asumisen ja maankäytön ohjelmaa. Siinä olennaisimmin sovitaan kuinka monelle asunnolle kaupunki varautuu tuottamaan tonttimaata markkinoille ja kuinka monta asuntoa se rakentaa itse esimerkiksi kaupungin vuokrataloiksi.

Asiasta pääsivat puolueet yhteisymmärrykseen, tavoite on 8000 asuntoa vuodessa yhteensä ja tästä 2000 asuntoa kaupungin omana tuotantona. Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Siniset kuitenkin jättäytyivät sovun ulkopuolelle, pääperusteenaan että Helsingin väestönkasvusta suuri osa on vieraskielistä ja he eivät halua sitä lisätä mahdollistamalla suurempi asuntorakentaminen. Katsotaanpa ihan perusteellisesti käppyröiden kera onko ajatuksessa perää.

Alla olevassa kuvassa on Helsingin vuotuinen asuntotuotanto ja vieraskielisen väestön kasvu. Olennaista tässä on se mitä siitä ei näy, eli ei oikeastaan mitään korrelaatiota näiden kahden luvun välillä. Itseasiassa vieraskielisen väestön määrä lähti vuosituhannen alussa kasvuun samalla kun asuntotuotanto sukelsi. Se paljonko Helsinkiin rakennetaan asuntoja ei näytä vaikuta vieraskielisen väestön määrään.

Miksi näin selviää ehkä yksinkertaisimmin seuraavasta kuvasta. Helsingissä muuttaa joka vuosi 100 000 ihmistä kaupungin sisällä, ja noin 40 000 muuttaa kaupunkiin, määrä yhteensä vastaa noin viidennestä kaupungin väkiluvusta. Sillä rakennetaanko Helsinkiin 4000 vai 8000 uutta asuntoa vuodessa ei ole sen kannalta kuka muuttaa ja minne määräänsä suurempaa merkitystä.

Ylipäänsä Helsingin kaupunginvaltuuston käytännön päätösvalta siihen ketä Helsingissä asuu on hyvin pieni, on kyse sitten ulkomaalaisista tai vaikka lapsiperheistä. Kaupungin vuokra-asuntojen asukasvalintaan voi valtuusto edes teoriassa vaikuttaa, mutta ne ovat vain pieni osuus asuntokannasta ja asukkaiden vaihtuvuus siinä on vähäistä. Maahanmuuttopolitiikan ydinkysymys, ketä maahan saa tulla ja jäädä ja millä ehdoilla, on kysymys valtion toiminnasta, ei kaupungin asuntorakentamisesta.

Perussuomalaiset vaikuttivat myös kärsivän sinänsä asiantuntijapiireissäkin yleisestä väärinkäsityksestä että asuntojen tarpeessa on kyse vain väestönkasvusta. Tämä on kirjaimellisesti puolitotuus. Alla on kuvassa asuntokuntien määrän ja asukasmäärän kasvu Helsingissä. (Pariskunta ja lapsi on kolme asukasta ja yksi asuntokunta, sinkku yksi asukas ja asuntokunta.)

Asuntokuntien määrä on viimeisen 40 vuoden aikana kasvanut lähes kaksi kertaa enemmän kuin väestö. Se on kasvanut myös aikoina jolloin kaupungin väkiluku on polkenut paikallaan. Koska joka asuntokunnalla on määritelmällisesti asunto, niin asuntojen tarve seuraa asuntokuntien määrän kasvusta.

Mistä asuntokuntien määrän kasvussa on kyse selviää taas seuraavasta kuvassa, jossa on asuntokunnat koon mukaan ja oikealla pystyakselilla asuntokuntien keskikoon muutos.

Elintason kasvu on näkynyt niin että nuoret voivat muuttaa omaan kotiin vanhempiensa nurkista, huonossa parisuhteessa ei roikuta vanhaan malliin vain jotta olisi katto pään päällä, ja ihmiset elävät pidempään mistä seuraa että leskiä on enemmän. Nämä on varmaan asioita joita pidetään voittopuolisesti hyvinä poliittisesta katsantokannasta riippumatta.

Tämän takia Helsingissä on nimenomaan asuntopula. Siitä että asuntotuotantoa rajoitettaisiin entistä enemmän seuraisi vaan kalliimpaa ja huonompaa asumista nykyisille ja tuleville helsinkiläiselle.

Tehdäänkö pieniä asuntoja liikaa?

Perussuomalaisten kriitiikki asuntojen koon sääntelystä ylöspäin sen sijaan on perustelua. On erikoista huolehtia siitä että Helsinkiin oltaisiin rakennettu liikaa pieniä asuntoja, kun toteuma on että nimenomaan isojen asuntojen määrä on kasvanut eniten.

Alla valmistuneiden asuntojen määrät.

Lähde Helsingin tila ja kehitys 2019

Uusien asuntojen keskipinta-ala on toki pienentynyt, mutta sekin lähinnä isommissa asunnoissa:

Lähde Helsingin tila ja kehitys 2019

Karkaavatko lapsiperheet?

Laajasti jaettu huoli on myös että lapsiperheet karkaavat Helsingistä naapurikuntiin. Perussuomalaisten mielestä ulkomaalaisia pakoon, vasemmiston mielestä asumisen hinnan vuoksi, ja niin edelleen mistä nyt kukin on huolissaan. Toteuma on kuitenkin että lapsiperheiden osuus asuntokunnista on Helsingissä vähentynyt vähemmän kuin seudulla, ja ollut jopa hienoisessa kasvussa. Alla olevassa kuvassa vasemalla yläakselilla on lapsiperheiden osuus kaikista asuntokunnista Helsingissä ja Helsingin seudulla, oikealla tasaisesti supistuva ero prosentteissa.

Parempaa asuntokeskustelua

Tämän kirjoituksen motivaatio on nostaa asuntopoliittisen keskustelun tasoa, joka on jokseenkin yhtä hyvä kuin asuntotilanne. Osansa tälle voisi tehdä oikeisto räksyttämällä paremmin. Mallia näytti valtuustokeskustelussa Liike Nytin Joel Harkimo, joka huomautti että pääkaupunkiseudulla on miljoona neliötä toimistotilaa tyhjänä, kysyntä etätyön  kasvaessa ei ole ainakaan kasvussa, ja kysyi että onko kaupungilla joku suunnitelma mitä asialle tehdä?

Lähde Toimitilamarkkinat Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla syksyllä 2018

Itse asiassa tilanne on huonompi, miljoonan tyhjän kerrosneliön lisäksi on pari miljooonaa kerrosneliötä rakentamattomia toimitilatontteja kasvamassa pajua. Kyse on pidemmässä katsannossa siitä että etätyön kasvaminen, nimeämättömien työpisteiden yleistyminen ja tehokkaampi tilankäyttö on laskenut rajusti neliöiden määrää toimistotyöntekijää kohden. Korona-kriisi asettuu osaksi tätä jatkumoa. Suunnittelukoneisto ei ole reagoinut tähän oikein muuten kuin neliraajajarruttamalla käyttötarkoituksen muutoksia kantakaupungissa.

Kääntyykö muuttoliikenteen suunta?

Tuoreiden lukujen mukaan Helsingin nettomuuttovoitto on tänä vuonna laskenut, mistä ovat hätäisimmät tehneet dramaattisia johtopäätöksiä Helsingin vetovoimasta. Todellisuus on kuitenkin otsikoita tylsempää. Ensinnäkin kyse on poikkeustilannevuoden keskeneräisistä tilastoista, mutta olennaisemmin nettomuuto on hyvin meluisa signaali. Helsinkiin muuttaa vuodessa rapiat 40 000 ihmistä ja pois yleensä hieman vähemmän. Pienetkin muutokset näissä määrissä heiluttavat nettosummaa rajusti kuten alla olevasta kuvaajasta näkyy. Esimerkiksi vuodesta 2016 vuoteen 2017 nettomuutto kasvoi 40% ja laski vuodesta 2017 vuoteen 2018 40%, ja tästä tuskin kannattaa vetää johtopäätöstä että kaupungin vetovoima on heilahdellut vastaavasti. Kyse on vuositasossa muutaman tuhannen asukkaan eroista 650 tuhannen asukkaan kaupungissa, ja siitäkään ei kannata tehdä määräänsä suurempia johtopäätöksiä.

Tilastojen lähde aluesarjat.fi ellei toisin mainita.

Konservatiivis-populistista kaupunkisuunnittelua

Ennen tehtiin parempaa kaupunkia. Samoin voi tehdä edelleen.

En ajatellut kirjoittaa Halla-ahon kaupunkitilallisesta kannanotosta, mutta saan siitä aasinsillan. Halla-ahon mielestä normaalia on että ihmiset ovat päivän töissä ja illat kotona tai harrastuksissa. Tällaisia normaaleja ihmisiä on luultavasti alle puolet kaupunkilaisista eli vähemmistö, ja minäkin vastustan vähemmistön diktatuuria.

Millaista sitten olisi olisi konservatiivinen ja populistinen kaupunkipolitiikka, normaali kaupunki?

Populistisesti: Katsotaan sitten kyselyitä, hintoja tai anekdootteja niin ihmiset keskimäärin pitävät ihan normaalista korttelikaupungista. Siis katuja, umpikortteleita, jalkakäytäviä, liiketilat kivijalassa, jne. Kaupungissa liikutaan jalan, tätä tehostetaan moottorikulkuneuvoilla kuten hissi ja ratikka, sekä muilla ajoneuvoilla kuten polkupyörä tai auto sikäli kun ne mahtuvat kaduille.

Myös ihan normaaleilla omakotitaloalueilla on kannattajansa. Helsingissä sellaiset 500-700 neliön tontit, kapeat kadut, sellaista tapanilaa.

Lähiöistä ei pidä kuin pieni vähemmistö. Vaikka suurin osa kaupunkilaisista asuu niissä.

Konservatiivisesti: Korttelikaupunki ja omakotitaloalueet ovat nimenomaan 1900-luvun alkupuolen kaupunkisuunnittelua. Moderni kaupunkisuunnittelu (MoKa) on vaan päättänyt tehdä jotain muuta, elitististen arkkitehtein ja liikennesuunnittelijoiden johdolla, vähemmistön tarpeisiin, ihmiset unohtaen. Semmoisia mokattajia, prkl!

Meemiryppääseen liittyy usein myös vaatimus pienemmistä julkisista menoista, eri toten erityisryhmien tuen lopettamista. Helsingissä esimerkiksi joukkoliikenne vaatii tällaista tukea, mutta ihan oikeassa kaupungissa se pyörii käytännössä lipputuloilla, niin myös Helsigin kantakaupungissa. Tai ituhippien henkisessä kodissa Zurichissä.

Ylipäänsä melkein millä tahansa mittarilla korttelikaupunki on parempaa kuin mikään muu. Se on sosiaalisesti ja ekologisesti parempi, kustannustehokas, taloudellisesti ylivertainen, työllisyydeltään parempi, haluttu, tiheä, ja niin edelleen. Ainoa mittari jolla se on vaihtoehtoja huonompi on henkilöautoliikenteen sujuvuus, ja kaikkea nyt ei vaan voi saada.

Normaalit perinteiset omakotitaloalueetkin ovat ihan toimivia. Väestötiheys on riittävä myös päiväkodille, koululle, kaupalle, raideliikenteella ja muille peruslähipalveluille. Autotkin mahtuvat ajamaan hiljaa kapeilla kaduilla.

Eli niin kaupunki-liberaalien, urbanistien, Vihreiden, konservatiivien, Persujen ja populistien tulee kannattaa normaalia kaupunkia. Halataan ja tehdään lisää kaupunkia. Tappelee sitten keskenään vaikka siitä tuleeko aukiolle ampumarata vai kaupunkiviljelmä, kunhan on sitä kaupunkia aukioineen josta tapella.

Muokkaus: Pahimpia kirjoitusvirheitä korjattu, ja pieni lisäys. Kommenteissa kysyttiin että eikö autoliikenne suju paremmin kun vähemmän ihmisiä ajaa? Toki, mutta tämä on suhteellista. Liikenne merkityksessä ihmiset pääsevät liikkumaan toki sujuu paremmin, tosin se taas edellyttää kaupunkia, missä autolla ajaminen nyt vaan on vähän hidasta. Jos rakennetaan lisää teitä niin useampia autoilee tai ajaa pidempiä matkoja, ihan sama asia ruuhkautumisen kanssa, ja samasta syystä joukkoliikenteen parantaminenkaan ei välttämättä auta.

Yhden kukkaron kunta

Suomen Kuvalehti julkaisi kartan jossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, yhdestä alueesta on tehty yksi kunta ympäri maata. Se onko tässä järkeä riippuu siitä onko kyseessä yksi yhtenäinen alue.

Tolkun positio on että se maksaa joka päättää ja toisinpäin, ja päätökset tehdään yhdessä elimessä joka on demokraattisesti valittu. Nyt tämä menee niin että kuntayhtymällä on esimerkiksi yksi erikoissairaanhoito, jonka asioista päättää toistakymmentä kuntaa lähinnä toisiaan kampittaen ja kukin maksaa osansa satunnaisin jakoperustein jotka on loppumaton riitelyn aihe. Lisäksi kunnilla on usein esimerkiksi oma vanhustenhoito joka sitten luontevasti työntää potilaita yhteiseen sairashoitoon kunnan omaa kassaa rasittamasta.

Tällaiselle hallinnolle ei ole mitään järkevää puolustusta. Kaavoituksessa kuva on samoin yksinkertaistettuna ihan vaan käsittämätön sotku.

Jonkun täytyy esittää tyhmät kysymykset, onneksi on Timo Soini joka demonstroi mikä ei ole mahdollista:

Soinin mielestä tiettyjä palveluita voidaan yhdistää yli kuntarajojen, mutta pienet kunnatkin voivat olla muutoin kustannustehokkaita.

Soinin mukaan kunnallisessa päätöksenteossa kaikkein olennaisinta on, että kunnan budjettivalta säilyy vaaleissa valituilla päättäjillä.

Rakkaat vaahtosuut, kun se budjettivalta nimenomaan menee yhteisten palveluiden mukana. Isommalla kunnallla se otetaan takaisin.

Hirvisaari ja byrokratirealismi

Persuille näyttää tuottavan vaikeuksia ymmärtää mitä heidän allekirjoittamissaan julkilausumissa lukee. Edustaja Hirvisaari kauhistelee:

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 14. lokakuuta 2011 kauhajokelaisesta perheestä, jonka äidin ja tyttären Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa Suomesta. Syynä ovat perheen liian pienet tulot...

Vietnamista kotoisin oleva perhe on kotiutunut Suomeen hyvin. Se ei ole hakenut tai saanut minkäänlaisia avustuksia. Perheen 6-vuotias tyttö on oppinut hyvin suomen kielen, ja perhe on selvästi motivoitunut rakentamaan Suomea yhdessä kantaväestön kanssa...

Miksi Maahanmuuttovirasto kohtelee kaltoin työtä tekevää maahanmuuttajaa ja
voiko hallitus perusteluissa mainitussa tapauksessa ohjeistaa Maahanmuuttovirastoa tekemään poikkeuksen ulkomaalaislain 39 §:n perusteella?

Hirvisaari viitannee lain kohtaan

Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Tolkku on kaikesta ylläolevasta toki samaa mieltä. Pitäisi katsoa tapaus kerrallaan, eli kyse on yksittäistapauksesta.

Kuitenkin, Hirvisaari on allekirjoittanut Nuivan vaalimanifestin jossa vaaditaan esimerkiksi:

Kaikista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä valitetaan, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä.

Oleskelulupiin liittyvät valistusprosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia nimenomaan siksi että halutaan pitää yksilöiden oikeuksista kiinni, kuten tuo Vietnamilaisperhe, eli käsitellään asioita tapauskohtaisesti eikä jollain tiukasti tulkitulla yleissäännöillä.

Byrokratiarealismia on että lainsäädäntö ei ole hienosäätöinstrumentti, nimenomaan siksi laissa on poikkeuksia ja päätöksistä voi valittaa. Lainsäätäjällä ei ole käytössä kristallipalloa josta näkisi kaikki mahdolliset tilanteet joissa ko. lakia tullaan soveltamaan, paitsi jos on nuiva lainsäätäjä jotka tuntuvat tietävän ihan tulomaanosan perusteella kuka kelpaa ja kuka ei. Samaisessa manifestissa lukee myös:

Katsomme, että vaatimus itsenäisestä toimeentulosta ja kyvystä huolehtia taloudellisesti myös Suomeen kutsuttavasta perheenjäsenestä ulotetaan kaikkiin maahanmuuttajiin, pois lukien ne, jotka ovat kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia.

Ja kun noin tehdään niin tämä Karpon hengenperillinen huutaa oikeusmurhaa. Nessu ja ruusupuska enää puuttuu.

Uusi poliittinen puhe

Niinkuin uusi puolue sitä harjoittaa on johdonmukaista populismia. Lauseita tarkastellaan asteikolla tykätään - ei tykätä kohderyhmän piirissä. Kohderyhmää kutsutaan kansaksi.

Esimerkiksi laiska Zorgos, postmoderni nykytaide tai Kreikan juntta. Jos kansa tykkää niin sanotaan että se on kansan tahto, jos ei niin se on huumoria.

Tämä on silleen lutusta ettei kukaan koskaan voi sanoa mitään tyhmää.

Poliittisesti rajalliset resurssit

Perusasioista Tolkku palaa mukavuusalueelleen eli käytäntöön. Masinoija ampui alas yksi kerrallaan argumentit sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Yksi jäi kuitenkin käsittelemättä, ja se on yleinen eli muutenkin kiinnostava argumentti sen takia ettei se ole edes täysin väärä

Arkikielinen ilmaisu on että miksi niistä homoista kohkataan niin paljon, eikö olisi tärkeämpiäkin asioita? Ajatus taustalla menee jotenkin näin, se että ajetaan jotain asiaa on pois jostain muusta asiasta. Lainsäädäntökoneistossa on vain tietty määrä ihmisiä, lehtien palstametriä on vain tietty määrä, poliitikot eivät voi ajaa kaikkea. Eli poliittiset resurssit on rajalliset, joten homojen asia on pois vaikka mummojen asiasta.

Tuo lähtöoletus pitänee paikkansa, mutta johtopäätös on hassu. Resurssien käytön http://www.blogger.com/img/blank.gifkannalta olisi tehokkainta hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä, eikä vatvoa sitä vuositolkulla. Kuten Eräs nuori vihainen mies kirjoittaa:

Sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen pitäisi sivistysvaltiossa olla noin kaksi minuuttia kestävä muodollisuus. Ehkä muutaman minuutin voisi käyttää puheelle, jossa ihmetellään, miten tätä asiaa ei olla tultu hoitaneeksi jo aikoja sitten. Hetki helpottunutta röhönaurua, ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi ottaa tästä paiseita enää.

Iltalehti raportoi:

Olen perinteisten perhearvojen kannattaja. Se on kuitenkin tuommoinen vähemmistö, niin se loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä, varsinkin kirkollisten piirien tunteita. Ajattelen, että ei tässä syrjinnästä ole kyse, arvioi perussuomalaisten James Hirvisaari.

Tämä on siis edustaja Hirvisaari joka kirjoitti oikein hienosti:

Puolustuspuheeni aluksi ilmaisin, että en ole puolustamassa ainoastaan itseäni, vaan olen puolustamassa kansalaisten oikeutta sanoa, kirjoittaa ja harjoittaa poliittista toimintaa kenenkään estämättä.

Oikedet ja vapaudet on rajoituksia valtiovallalle, esimerkiksi sananvapaus estää valtiota rajoittamasta puhetta. Valtiovalta kuuluu kansalle, eli loppujen lopuksi tämä on kansanvallan rajoitus, ja sitä tarvitaan nimenomaan silloin kuin esimerkiksi loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä. Tätä konseptia noin yleisemmin kutsutaan oikeusvaltioksi, ja ilman sitä demokratia on diktatuuri.

On varmasti teoreettisesti mahdollista että on olemassa joku hyvä syy minkä takia valtiovallan tulisi estää homo- ja lesboparien naimisiinmeno. En tosin ole yhteenkään vielä törmännyt, mutta kuitenkin. Perusteluna perustavan laatuisten oikeuksien rajoittamiseen se että joku saattaa loukkaantua jos noin ei tehdä pätee perusteluna mille tahansa mielivallalle.

Vaalikevät etenee, järki sumenee

Timo Soini ehdotti, nostalgiahenkisesti, eläkerahojen sijoittamista siltarumpuihin. Keskusta ja viimeisenä Kokoomuksen Sampsa Kataja kiirehtivät kannattamaan. Ja miksipä ei, kun tämä tarkoittaa nykypäivänä käytännössä elinkaarimallien käyttöä muuten kannattamattomissa hankkeissa, eli veronmaksajien rahalla kivat korot kavereille ja lisää tietä pellolle.

Vihreiden idea myydä valtionomistuksia investointien rahoittamiseksi on sekin vähän silmänkääntötemppu, mutta siinä ei sentään lahjoiteta valtionlainan ja elinkaarimallin koron erotusta sijoittajille, ja on tuo tavallaan loogista. Todettakoon myös että liikenneministeri on järjissään.

Perustyytyväinen kansa

Esa Suominen kommentoi päivän Hesarissa (paywall) että Perussuomalaisten kannattajakunnassa on yleisprotestoijia. Varmaan on. Epäilen että protesti on kuitenkin väärä aikalaisdiagnoosi.

Pikemminkin minusta vaikuttaa siltä että viime vaaleissa eniten kannatusta on saanut se jolla on vähiten mitään asiaa. Esimerkiksi viime vaalien suurin puolue. Kokoomuksen puoluesihteeri Tujusen myohäisherännäisyys "sisältökysymyksiin" herättääkin huvittuneisuutta, nyt se peukkuhanska ei sitten enää riitäkään?

Minusta näyttää siltä että merkittävä osa äänestäjistä on perustyytyväistä, tai ei ainakaan halua että mikään muuttuu. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa että samaiset äänestäjät ovat pettyneitä politiikkaan, juuri sen takia he pelkäävät että poliitikot tekevät jotain.

Ja he saavat sellaista politiikkaa kuin haluavat. Istuva hallitus ei ole tehnyt mitään isompia muutoksia, veroja nyt on vähän laskettu niin kuin tähänkin saakka ja lainsäädäntöä lähinnä ajanmukaistettu esimerkiksi ympäristöasioissa. Kuvaavaa on että valtakunnassa jossa työttömyys kasvaa ja julkinen talous on kriisissä, sekä maailmassa jossa on päällä sekä ympäristö- että finanssikriisi, A-luokan kysymyksiä on viemärit mummonmökeissä ja se otetaanko tähän maahan jokunen sata pakolaista vuodessa enemmän tai vähemmän.

Se vanha peli oli pako keskustaan, lähes kaikki puolueet keskustalaistuivat. Uusi kisä on sitten kai siitä kuka onnistuu sanomaan vähiten mistään mitään. Näppärämmin tämä käy pitämällä meteliä jostain moraalisista kysymyksistä joihin kannan ottamisesta ei seuraa käytännössä juuri mitään.

Monikärkimarginaaliohjus

Puolueiden kannatus Suomessa on niin vakiintunutta että pienistäkin muutoksista saadaan isot uutiset. Tätä urheilujournalismia mielenkiintoisempi kysymys on että mitä kannatuksella on tarkoitus tehdä, varsinkin Perussuomalaisten kohdalla ongelmia tuottaa se että puolueen keulakuva ei lupsakkuudeltaan oikein saa sanottua mitään.

Ainakin Suuri Johtaja ärsyyntyy jos verrataan äärioikeistoon. Kansanomaiseen tapaansa Soini selventääkin blogissaan: "Puolue on monikärkiohjus, multi-issue party." Monikärkiohjus on käsittääkseni sellainen ohjus joka räjähtää osiksi kesken ilmalennon.

Puoleen varakärki on kuitenkin hieman spesifisempi, otsikolla Mitä suurempi vaalivoitto, sen parempi:

Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin.

Eli jos Persujen gallupmenestyi toteutuu vaaleissa eli he saavat kokonaiset kaksikymmentä paikkaa kahdestasadasta eli kuusi enemmän kuin vihreillä nyt, niin tämä jotenkin monikärjistyy siihen että homo- ja lesboparien tasa-arvoinen kohtelu siirretään takaisin marginaaliin ja poistetaan energiaverot. Ja tämä on sen parempi, jollekin, jotenkin.

Saarakkala avaa talousajatteluaan:

Periaatteena vaaleissa tulee mielestäni olla, ettei kansalaisille luvata kuuta taivaalta, toisin kuin vanhojen puolueiden tapoihin on kuulunut. Tässä taloustilanteessa ja näillä julkisen talouden näkymillä täytyy ennemminkin keskustella siitä, mistä on otettava pois ja mikä on se arvopohja, jonka toteuttamiselle kansalta haetaan valtakirjaa. Pienellä pilkun viilaamisella ei Suomea pelasteta. Perussuomalaisten mielestä leikkaukset voidaan aloittaa kehitysavusta, sosiaalisperustaisesta maahanmuutosta ja pakkoruotsista. Kuntakentällä merkittäviä säästöjä olisi saatavissa aikaan karsimalla ylisuurta byrokratiakoneistoa.

Energiaverojen tuotoksi vuonna 2011 on budjetoitu 3 850 miljoonaa euroa. Tuo on noin 12% maan kaikkien kuntien menoista, mikä on käsittääkseni enemmän kuin hallintokulujen osuus, eli kieltämättä rohkea tehostamisprojekti.

Suomessa oli pakolaisia vuonna 2009 yhteensä 34 380, eli energiaveron poistamiseksi tulisi säästää 110 530 € per pakolainen. Suomen ruotsinopettajat ry:llä on taas 1 913 jäsentä eli vastaavasti 1 986 400 € per ruotsinopettaja.

Mutta leikkaamalla kehitysapua kuten Saarelma ehdottaa säästettäisiin kuntien valtionosuuksista noin 3,5 miljardia euroa ja jos samalla poistettaisiin osittain EU:n kautta maksettavat yritystuet niin säästyisi kolme miljardia lisää, eli yhteensä peräti 7 000 miljoonaa euroa. Tuolla pääsisi eroon sekä energiaverosta että EU:n jäsenmaksuista. Missä EU, siellä ongelma! Kansainvälisen kehitysyhteistyön 700 miljoonaan ei ehkä sitten tarvitsisi puuttua.


Toinen varakärki Vistbacka, joka on varmaankin valtiovarainministeriehdokas, kommentoi radiossa että sekin olisi hyvä jos puolue saisi kymmenen paikkaa nykyisen viiden sijaan, eli kannatus puolitoistakertaistuisi, ja olisihan se kova juttu jos paikkoja olisi kaksikymmentä eli kannatus kolminkertaistuisi. Kyllä kansa luvut tietää.

Vistbackan mukaan hänelle tulleessa palautteessa pidetään tärkeinä asioina erityisesti säädöksiä jätevesien puhdistuksesta ja turvapaikanhakijoiden määrää. Mikä onkin 30-luvun jälkeen pahimman talouskriisin ja päällä olevan ympäristökriisin maailmassa sekä 200 000 työttömän maassa selkeästi kaksi keskeistä kipukohtaa.

Kevyt kesämanifesti

Kuulun niihin jotka eivät ole oikein jaksaneet korvaansa lotkauttaa itsensä maahanmuuttokritikoiksi nimenneille. Syy tähän on yksinkertaisesti se että minua ei kiinnosta mitä ihmiset ovat mieltä maailman vääryydestä noin yleensä, vaan se mitä heidän mielestään asialle pitäisi tehdä. Konkretian puutteesta seuraa kiinnostuksen puute.

Perussuomalaisten halla-aholainen siipi on nyt sitten julkaissut manifestin siitä mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, ja on toki minun ja kaltaisteni konkretian puutteista valittaneiden velvollisuus sitten tutustua tähän ja kommentoida. En voi väittää tämän olevan kovin mieluisa velvollisuus. Eli konkreettisiin aloitteisiin keskittyen, lainaukset sivulta http://www.vaalimanifesti.fi/

Edellä sanottu tarkoittaa sitä, että julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan, mutta ei ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Maahanmuuttajien uskonnollisten ja kulttuurillisten erityistarpeiden tyydyttäminen ei mielestämme kuulu veronmaksajien rahoittaman Suomen valtion ydintoimintoihin.

Valtio ja kunnat rahoittavat erillaisia marginaaliharrastuksia erittäin huomattavin summin. Esimerkiksi suurin osa liikuntarahoista menee sellaisten lajien tukemiseen joidenka harrastajakunta on prosentuaalisesti hyvin pieni osuus väestöstä, esimerkiksi ampumaradat. Sama koskee lähes kaikkea kulttuurirahoitusta, esimerkiksi teatterit tai bändien treenikämpät. Logiikka tässä on se että suurin osa ihmisistä kuuluu joihinkin marginaaliryhmiin, harrastaa vaikkapa miekkailua kunnan maksamassa urheiluhallissa, joten tämä tasoittuu esimerkiksi sitä kautta että sitä miekkailua verovaroillaan tukeva käy itse vastaavasti katsomassa modernia tanssia. Tämä ei toimi silloin kun jonkin erityisryhmän harrastuksiin käytetään suhteettoman paljon rahaa, esimerkiksi Talin golfkentän nimellinen vuosivuokra hyvin pienen joukon eduksi on tällainen tapaus, mutta minun tietääkseni vaikkapa kulttuurikeskus Caisa ei ole mitenkään kallis käyttäjämäärin nähden. Jos se on, niin rahoitusta voi toki supistaa.

Yhteiskunnan on aktiivisin toimin ehkäistävä maahanmuuttajanaisten jäämistä kotiin ja kielenopetuksen sekä muiden tehokkaiden kotoutustoimien ulkopuolelle.

Ja mitenköhän tämä mahtaa tapahtua jos rahoitusta ei saa kohdentaa mamuihin? Eräs tällainen toimi oli naisten uimavuoro joka markkinointiin maahanmuuttajanaisille. Minusta tämä on oikein järkevää liikuntarahojen käyttöä jota pitäisi saada lisää: Yksi pääperusteluista liikuntarahoitukselle ylipäänsä on se että sillä tuetaan ihmisten liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä, ja vastaava ikuisuuspulma se että jos rakennetaan vaikka hiihtoputki sinne siirtyy ihmisiä pururadalta, ei sohvalta. Ratkaisu on liikuntapalvelut jotka on kohdistettu nimeenomaan niihin ryhmiin jotka halutaan tavoittaa.

Lasten, niin tyttöjen kuin poikien, sukuelinten rituaalisilpomiset on kriminalisoitava yksiselitteisesti, ja niistä on säädettävä riittävän ankarat seuraamukset.

En tiedä kattaako "rituualisilpominen" poikien ympärileikkaukset, jos ei niin ne muut silpomiset on jo kriminalisoitu. Rangaistusten tehokkuus on ikuisuuskysymys josta ei nyt tässä yhteydessä sen enempää kuin että peloitevaikutuksen ja kustannusten välillä on jokin optimipiste, en osaa sanoa missä se kussakin rikoksessa on mutta siitä olen varma että se ei mene niin että tehokkainta on mahdollisiman kovat rangaistukset. Miesten ympärileikkauksilla on kuitenkin esitetty ainakin jonkinnäköisiä terveysperusteita, se on Yhdysvalloissa yleinen. Minun mielestäni tämä on kuitenkin semmoinen asia mikä miehen tulisi päättää itse aikuisena, eli jos tätä ajetaan takaa niin olen varmaan ihan samaa mieltä. Sivumennen, muistaakseni tätä on yleensä vaadittu lähinnä liberaalipiirien toimesta.

Uusien vähemmistökielten opetuksesta julkisin varoin peruskouluissa tulee luopua. Vastaavasti keskeiselle sijalle kotouttamisessa tulee nostaa kaikkia maahanmuuttajia koskeva suomen kielen opetus. Opetukselle on asetettava selkeät oppimistavoitteet.

Tuo viimeinen lause on yksi monista esimerkeistä joista kukaan tuskin on periaatteessa eri mieltä... Perustelu sille että opetetaan omaa äidinkieltä on että näin myös suomen kieli opitaan paremmin. Voi olla että näin ei ole, en tunne asiaa, mutta tämä pitäisi kumota sitten empiirisesti. Tämän tyyppiset opetuskäytäntöjä koskevat kysymykset on ylipäänsä asiantuntijoiden, ei poliitikkojen alaa.

Toimeentulotuki on sidottava kielen opiskeluun ja asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseen.

Ahmed, 60v, on saanut turvapaikan Suomesta. Ahmed ei opi Suomea ainakaan tavoitteita vastaavasti. Ahmedin tulee tulla toimeen ilman toimeentuloa...

Terveydenhoitohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden muutenkin niukkoja ajallisia ja rahallisia resursseja ei pidä haaskata erilaisiin kulttuurisensitiivisyys- ja toiseudenkohtaamiskoulutuksiin.

Terveydenhoitohenkilökunta, poliisi ja muut vastaavat toimijat tekevät asiakaspalvelutyötä. Jos asiakaspalvelu sujuu paremmin niin se on tehokkaampaa eli maksaa vähemmän veronmaksajille. Sikäli kun yllä mainitut koulutukset parantavat asiakaspalvelua eli kasvattavat tehokkuttaa niitä tietenkin kannatta järjestää, ja jos eivät kasvata niin ei kannata. Jos olisin ilkeällä päällä, niin kysyisin että tuleeko tämä muuten tulkita niin että virkamiehen pitää tuntitolkulla tavata asiaa, joka muuten hoituisi minuuteissam suomeksi eikä esimerkiksi englanniksi ihan sen vuoksi että periaatteessa virallisia asiointikieliä on suomi ja ruotsi? Olen kuullut yhdestä tuollaisesta virkamiehestä, veronmaksajana haluaisin että hänen virkasuhteensa puretaan.

Suomen tulee olla tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa.

Tästä on käytännössä kaikki puolueet ml. käsittääkseni Perussuomalaiset eri mieltä. Ns. hyvinvointivaltio tarkoittaa että valtio kantaa vastuuta kansalaista, eli ei esimerkiksi niin että jos kahdesta ihmisestä joilla on ollut täysin samat lähtökohdat ja mahdollisuudet toinen menestyy ja toinen päätyy kadulle, niin se jälkimmäinen jätetään oman onnensa nojaan. Asiasta saa tietenkin demokratiassa olla eri mieltä, ja on kunnioitettavaa että kertoo ihan suoraan mitä ajaa.

Minkäänlaisia etnisiin kiintiöihin tai positiiviseen syrjintään perustuvia käytäntöjä ei pidä sallia esimerkiksi julkisessa rekrytoinnissa.

Käytännössä se ei ole ihan noin mustavalkoista. Päätellen siitä että sama ryhmä vaatii kohdennettuja kieli- ja muita koulutuksia jonkinlainen positiivinen syrjintä ilmeisesti kelpaa. Yleisimmät positiivisen diskriminaation muodot Suomessa on muuten tukiopetus ja tukityöpaikat, eli tarjotaan muita vähäisemmin vaatimuksin koulutusta ja töitä. Vastutetaanko tätäkin?

Vastaavasti vähemmistöjen edustajille ei tule uskonnollis-kulttuurisin perustein myöntää erivapauksia työtehtävien hoidossa. Esimerkkinä voidaan mainita muslimilääkärit ja -hoitajat, jotka kieltäytyvät hoitamasta vastakkaista sukupuolta olevia potilaita.

Ja mikäköhän laki tai työehtosopimus tuollaisen sallii? Mikään ei varmaan kiellä perustamasta vaikka pelkästään miespotilaita vastaanottavaa lääkäriasemaa (?), mutta yllä ei ilmeisesti tarkoita tuota.

Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton (kuten toisen EU-maan kansalaisen tekemä) turvapaikkahakemus käsitellään ja hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi.

Kai tähän pyritäänkin. Ongelman voi ehkä muotoilla niin että luotammeko esimerkiksi romanialaisen virkamiehen arvioon? Noin yleisesti ottaen, Romaniaa ei olisi pitänyt silloisessa kunnossa hyväksyä Unionin jäseneksi, ja tästä nyt sitten kärsitään.

Suomi lopettaa rahallisen toimeentulotuen maksamisen vastaanottokeskuksissa asuville turvapaikanhakijoille.

Lisää ikuisuuskysymyksiä. Rahallisen toimeentulotuen perustelu on se että sen saaja tietää itse paremmin kuin sossun täti kuinka suuren osuuden rahasta hän tarvitsee ruokaan, vaatteisiin ja muuhun. Ongelma on sitten se että tuota rahaa voidaan käyttää johonkin mihin se ei ole tarkoitettu. Esimerkiksi alkoholisti ostaa sillä viinaa, ei ruokaa. Jos tämä ratkaistaisiin antamalla alkoholistin toimeentulotuki lounasseteleinä, niin luotaisiin markkinat joilla lounasseteleitä vaihdetaan viinaan tai rahaan.

Henkilökohtaisesti epäilen että tiettyjen kuntien hövelit toimeentulotukipäätökset johtuvat siitä että ne ovat heidän kannaltaan taloudellisesti järkeviä. Eli jos valtio maksaa pakolaiskeskuksen asukkaiden toimeentulotuet, niin kunnalle kustannus on nolla euroa ja tulopuolella on kunnan taloudessa kiertävä lisäraha. Ratkaisu tähänkin on pitää kiinni siitä että se päättää joka maksaa ja toisinpäin.

Kaikista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä valitetaan, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä. Sellaiset inhimilliset siteet, jotka ovat syntyneet vasta haku- tai valitusprosessin aikana, eivät voi olla peruste oleskeluluvan myöntämiselle tai kielteisen päätöksen kumoamiselle.

Ja kukakohan vastustaa nopempia oikeusprosesseja sinänsä? Niiden rajoite on semmoinen yleisesti kannatettu asia kuin oikeusturva, länsimainen tasapuolinen oikeuskäytäntö maksaa ja vie aikaa. Minusta se on sen arvoista.

Turvanpaikanhakija Fatima rakastuu prosessin aikana Jaskaan, he menevät naimisiin ja Fatima saa lapsen. Lähetetäänkö sinne Taka-Jemeniin vain Fatima vai myös lapsi mukana?

Äärimmäisen pieni osa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista saa turvapaikan, mikä johtuu siitä, että äärimmäisen pieni osa turvapaikanhakijoista on kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia, joiden suojeluun Suomi on sitoutunut.... Nähdäksemme kiintiöpakolaisjärjestelmä ei ole yhtä ongelmallinen kuin ns. spontaanit turvapaikanhakijat, koska se antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa. On kuitenkin muistettava, että vain muutamalla maailman maalla on käytössä pakolaiskiintiö, eikä mikään kansainvälinen sopimus velvoita Suomea sellaiseen.

Mitään absoluuttista totuutta turvapaikan tarpeesta tuskin on, käytännössä arvelen tämän menevän niin että tarve määritellään kiintiön kautta. Eli se kiintiö on nimenomaan tapa luistaa kansainvälisten sopimusten vaatimuksista.

Ei ole mitään järkevää syytä asuttaa työttömiä maahanmuuttajia verovaroilla kaupunkeihin, joissa asumisen hinta on kaikkein korkein.

Jos halutaan työllistyviä pakolaisia niin on nimenomaan järkevää asuttaa heitä kaupunkeihin joissa työllistymismahdollisuudet on huomattavasti paremmat.

Humanitaariselle maahanmuuttajalle tulee osoittaa asunto sieltä, mistä asuntoja on edullisesti saatavilla. Hän on vapaa muuttamaan uuteen osoitteeseen heti, kun hän pystyy itse vastaamaan asumismenoistaan.

Hän pystyy siihen heti kun saa töitä, ja saadakseen töitä pitäisi olla jossain sellaisessa paikassa missä töitä on tarjolla, ja sellaisissa paikoissa asunnot maksavat enemmän... Yritän olla sen kummemmin kommentoimatta yleensä, mutta pakko kysyä että mikä tämmöisissä palikkatason taloudellisissa itsestäänselvyyksissä on niin vaikeaa?

Maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle tulee Yhdysvaltain tapaan asettaa takaraja, esim. yksi vuosi. Harkittavaksi voidaan myös ottaa toimeentulotuen korvaaminen valtion myöntämällä tai takaamalla matalakorkoisella tahi korottomalla kotoutumislainalla, jonka maahanmuuttaja joutuu tietyn ajan puitteissa maksamaan takaisin.

Kts. Ahmed 60v, yllä. Otetaan myös tapaus Mehmet, turvapaikanhakija. Johtuen oikeuskäytännöstä Mehmetin käsittely venyy yli vuoden, ja hän ei ole sinä aikana työllistynyt, itseasiassa häneltä voi olla jopa lain nojalla työnteko kielletty. Mehmet sitten odottaa Suomessa tuomioistuimien päätöstä ilmaan mitään toimeentuloa?

Yhdysvalloissa on muutenkin täysin erillainen yhteiskuntajärjestelmä, heillä on kauniisti sanottuna mahdollisuuksien tasa-arvo, ja sen kääntöpuolia on sitten häviäjien kurjallisto. Jos halutaan pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, niin sen perusajatuksia on että ihmisillä taataan jonkinlainen perustoimeentulo riippumatta siitä ansaisevatko he sen vai ei. Käytännössä näin menenetellään jossain määrin kaikissa länsimaissa, myös Yhdysvalloisa.

Tällaisessa tilanteessa ainoa tapa miten sosiaaliturva voi olla kannustattavaa on että tuet tulevat tekee töitä tai ei, eräs suomalainen toteutus on lapsilisä, ja Yhdysvalloissa taas on earned income tax credit. Suomestakin on empiiristä näyttöä että tämä toimii, kun vastikkeeton könttäeroraha korvattiin korotetulla työttömyyskorvauksella niin työttömyysjakson pituus kasvoi. Lyhyesti sanottuna, jos ihmisille maksetaan siitä että he eivät tee töitä, niin saa sitä mistä maksaa.

Ja mitä ihmeen hyötyä toimeentulotuen muuttamista lainaksi on tässä tapauksessa?

Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat asiointitulkkausta henkilöille, jotka ovat asuneet maassa vuosikausia. Tällainen loputon vastaantuleminen ei kannusta kielen opiskeluun

Kts. asiakaspalvelutehokkuus yllä. Voidaan tietenkin tehdä koe, otetaan joku ryhmä ja lopetetaan heiltä tulkkauspalvelut, ja katsotaan miten tämä vaikuttaa suomen kielen oppimiseen. Jotenkin en oikein usko että sanottavaa vaikutusta on.

Laki asettaa perheenyhdistämistä hakevalle, Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle toimeentulovaatimuksen. Tämä vaatimus ei kuitenkaan ulotu niihin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla.

Jos joku on saanut oleskeluluvan vainon perusteella, on käytännössä vähän vaikea nähdä miksei se sama vaino kohdistuisi esimerkiksi ko. henkilön puolisoon tai lapsiin. Minun oikeustajuuni ei mahdu miten ko. henkilön tulot tähän liittyy. Inhimillinen ratkaisu tähän olisi laskea perheenjäsenet mukaan kiintiöön oleluskelulupaa myönnettäessä.

Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat.

Rikollisten karkottamiseen toiseen maahan suhtaudutaan kansainvälisessä oikeuskäytännössä nyrpeästi ihan samasta syystä kuin paskan kärräämiseen naapurin pihalle.

Mikäli humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneen todetaan vierailevan lähtömaassaan esimerkiksi lomailemassa tai sotimassa, tai jos hän lähettää sinne lapsiaan "kulttuuria oppimaan", on todettava, että hän ei tosiasiallisesti ole suojelun tarpeessa, ja hänen oleskelulupansa on peruutettava.

Muuten joo, paitsi että tuo olisi tehokas tapa ehkäistä pakolaisten kotiinpaluutta; tuo tarkottaisi ettei saa käydä paikan päälle edes tutustumassa olosuhteisiin ilman että menettää oleskeluluvan.

Nähdäksemme oleskelulupa on peruutettava myös, jos käy myöhemmin ilmi, että se on myönnetty valheellisten henkilöön, lähtömaahan tai olosuhteisiin liittyvien tietojen nojalla. Toisin kuin nykyään, viranomaisille valehtelun tulee johtaa seurauksiin.

Tulee joo johtaa seurauksiin, mutta tuo seuraus voi tarkoittaa käytännössä kuolemantuomiota. Minusta se on kohtuuton seuraus viranomaiselle valehtelusta.

Edelleen katsomme, että oleskelulupa on peruutettava, mikäli sen saaneen henkilön on todettu järjestävän laitonta maahanmuuttoa Suomeen tai EU:n alueelle tai jos hän on lähettänyt Suomesta varoja jollekin kotimaassaan käytävän aseellisen konfliktin osapuolelle tai terroristijärjestölle.

Tuo voi tarkoittaa ihan mitä tahansa siltä väliltä että johtaa sissiarmeijaa Suomesta käsin ja lähettää sissiarmeijan pyykkiä pesevälle sukulaiselle rahaa.

Katsomme, että Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, ei huomattavaa riippuvuutta tulonsiirroista, ei merkittävää rikoshistoriaa) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.

Minusta tämä on täysin yhdentekevää.

Ehdotamme riippumattoman "totuuskomission" luomista selvittämään, mitä humanitaarinen maahanmuutto on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille viimeisten 20 vuoden aikana.

Saa sitä tutkia, mutta miksi?

Kehitysavun kohdalla vaan väsähdin.

Muokkaus 31.7.: Muutamia kirjoitusvirheitä korjattu.