Tolkun positio on että se maksaa joka päättää ja toisinpäin, ja päätökset tehdään yhdessä elimessä joka on demokraattisesti valittu. Nyt tämä menee niin että kuntayhtymällä on esimerkiksi yksi erikoissairaanhoito, jonka asioista päättää toistakymmentä kuntaa lähinnä toisiaan kampittaen ja kukin maksaa osansa satunnaisin jakoperustein jotka on loppumaton riitelyn aihe. Lisäksi kunnilla on usein esimerkiksi oma vanhustenhoito joka sitten luontevasti työntää potilaita yhteiseen sairashoitoon kunnan omaa kassaa rasittamasta.
Tällaiselle hallinnolle ei ole mitään järkevää puolustusta. Kaavoituksessa kuva on samoin yksinkertaistettuna ihan vaan käsittämätön sotku.
Jonkun täytyy esittää tyhmät kysymykset, onneksi on Timo Soini joka demonstroi mikä ei ole mahdollista:
Soinin mielestä tiettyjä palveluita voidaan yhdistää yli kuntarajojen, mutta pienet kunnatkin voivat olla muutoin kustannustehokkaita.
Soinin mukaan kunnallisessa päätöksenteossa kaikkein olennaisinta on, että kunnan budjettivalta säilyy vaaleissa valituilla päättäjillä.
Rakkaat vaahtosuut, kun se budjettivalta nimenomaan menee yhteisten palveluiden mukana. Isommalla kunnallla se otetaan takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti