Tyhmyys poliittisena ideologina

Tietämättömyys, yksinkertaisuus, ihan vaan tyhmyys on yksi yleisimpiä inhimillisempiä ominaisuuksia. Ajatus että sen ympärille voi muodostaa poliittisen liikkeen on kuitenkin aika tuore, vaikka sillä lienee historiallisia esikuvia.

Krugman kirjoittaa, sinänsä tässä ei ole mitään uutta:

Jon Huntsman Jr., a former Utah governor and ambassador to China, isn’t a serious contender for the Republican presidential nomination. And that’s too bad, because Mr. Hunstman has been willing to say the unsayable about the G.O.P. — namely, that it is becoming the “anti-science party.” This is an enormously important development. And it should terrify us.

Krugman jatkaa että vahvoista republikaanien ehdokkaista Perry ei "usko" evoluutioon tai ilmastonmuutokseen, Romney taas tietää paremmin mutta joutuu väistelemään ja valehtelemaan jotain muuta ettei äänestäjäkunta hermostuisi. Arkkityyppinä Perry on huolestuttavampi tapaus, amerikkalainen oikeisto aikoinaan löysi uskon tavalla joka aika monen kohdalla vaikutti pikemminkin yhtä uskottavalta kuin ehdonalaiseen pyrkivän rikollisen äkillinen herätys. Mutta se upposi osaan kansaa. Ja nyttemmin johtokin on alkanut uskoa omaan progadaansa.

Se vanha vitsi, muistaakseni Galbraithin, on että kaikki konservatiiivit eivät ole tyhmiä, mutta useimmat tyhmät ihmiset ovat konservatiiveja. Päivitetty versio menisi niin että kaikki konservatiiivit eivät ole tyhmiä, mutta heidän täytyy silti sellaista näytellä.

Vastaavia merkkejä on suomessakin. Tietämättömyys on kansanomaisuutta, käytöstapojen puute avointa keskustelua, asiantuntijaviha kritiikkiä.

Minusta tämä on aidosti huolestuttavaa siksi että osa väestöstä on vanhoollisempaa, varovaisempaa, haluaa vaikka pienemmän sosiaaliturvan, jne. eikä tämän pitäisi olla demokratiassa ongelmia. Sitä paitsi joskus konservatiivit on oikeassa. Heillä pitäisi olla poliittinen vaikutuskanava joka ei aja tyhmyyttä.

Itseään ruokkiva mellakka

Ajankohtaiskommenttina tämä on mielenkiintoinen:

Accurate predictions of riots are few and far between, but everyone has an opinion on what causes them once they have got started. In fact, the proximate causes of disorder can rarely be determined with any degree of certainty. They emerge almost out of nowhere. But they can spread like wild fires once they have been triggered. Cyclically, an outbreak of aggression makes potential offenders realise they are unlikely, as individuals, to get caught while the police are swamped. So they join in the looting and vandalism – thus making yet more potential offenders confident enough to have a go. Frighteningly, given the right context, a riot can almost become its own cause.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö mellakoilla olisi taustatekijöitä, kirjoittaja listaa niitä pitkältäkin.

Ihmiset aiheuttavat väkivaltaa?

Ilta-Lehti raportoi että suurten kaupunkien keskustoissa tapahtuu tilastojen mukaan eniten väkivaltarikoksia. Ja minä kun aina luulin että vaarallisimpia on hiljaiset esikaupunkien kujat.

Tutkimatta on jäänyt, mutta todennäköisesti per neliömetri keskustoissa myös on eniten liikennettä, tihein rakennuskanta, ja nallekarkkien kulutus suurin.

Ajankohtaiskommentti

Ei muuta.

Poliittisesti rajalliset resurssit

Perusasioista Tolkku palaa mukavuusalueelleen eli käytäntöön. Masinoija ampui alas yksi kerrallaan argumentit sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Yksi jäi kuitenkin käsittelemättä, ja se on yleinen eli muutenkin kiinnostava argumentti sen takia ettei se ole edes täysin väärä

Arkikielinen ilmaisu on että miksi niistä homoista kohkataan niin paljon, eikö olisi tärkeämpiäkin asioita? Ajatus taustalla menee jotenkin näin, se että ajetaan jotain asiaa on pois jostain muusta asiasta. Lainsäädäntökoneistossa on vain tietty määrä ihmisiä, lehtien palstametriä on vain tietty määrä, poliitikot eivät voi ajaa kaikkea. Eli poliittiset resurssit on rajalliset, joten homojen asia on pois vaikka mummojen asiasta.

Tuo lähtöoletus pitänee paikkansa, mutta johtopäätös on hassu. Resurssien käytön http://www.blogger.com/img/blank.gifkannalta olisi tehokkainta hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä, eikä vatvoa sitä vuositolkulla. Kuten Eräs nuori vihainen mies kirjoittaa:

Sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen pitäisi sivistysvaltiossa olla noin kaksi minuuttia kestävä muodollisuus. Ehkä muutaman minuutin voisi käyttää puheelle, jossa ihmetellään, miten tätä asiaa ei olla tultu hoitaneeksi jo aikoja sitten. Hetki helpottunutta röhönaurua, ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi ottaa tästä paiseita enää.

Iltalehti raportoi:

Olen perinteisten perhearvojen kannattaja. Se on kuitenkin tuommoinen vähemmistö, niin se loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä, varsinkin kirkollisten piirien tunteita. Ajattelen, että ei tässä syrjinnästä ole kyse, arvioi perussuomalaisten James Hirvisaari.

Tämä on siis edustaja Hirvisaari joka kirjoitti oikein hienosti:

Puolustuspuheeni aluksi ilmaisin, että en ole puolustamassa ainoastaan itseäni, vaan olen puolustamassa kansalaisten oikeutta sanoa, kirjoittaa ja harjoittaa poliittista toimintaa kenenkään estämättä.

Oikedet ja vapaudet on rajoituksia valtiovallalle, esimerkiksi sananvapaus estää valtiota rajoittamasta puhetta. Valtiovalta kuuluu kansalle, eli loppujen lopuksi tämä on kansanvallan rajoitus, ja sitä tarvitaan nimenomaan silloin kuin esimerkiksi loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä. Tätä konseptia noin yleisemmin kutsutaan oikeusvaltioksi, ja ilman sitä demokratia on diktatuuri.

On varmasti teoreettisesti mahdollista että on olemassa joku hyvä syy minkä takia valtiovallan tulisi estää homo- ja lesboparien naimisiinmeno. En tosin ole yhteenkään vielä törmännyt, mutta kuitenkin. Perusteluna perustavan laatuisten oikeuksien rajoittamiseen se että joku saattaa loukkaantua jos noin ei tehdä pätee perusteluna mille tahansa mielivallalle.

Synkistelystä

Hesarin julkaisemassa gallupissa suomalaisten tulevaisuuden näkymistä pistää yksi kysymys silmään, kuluttajien ostovoiman kehitys seuravaan neljän vuoden aikana. 65% on sitä mieltä että se laskee ja vain 13% että se nousee. On tietenkin mahdollista että kansa tietää, mutta ostovoiman lasku neljän vuoden tähtäimellä on aika omaperäinen näkemys, mahtoikohan tuo toteutua edes 90-luvun lamassa?

Lehmän henkäys

Tiesitkö että karjankasvatus aiheuttaa 51% maailman kasvihuonepäästöistä? En minäkään, mutta näin meille kertoi World Watch taannoin. Tähän tulokseen he päätyivät mm. laskemalla karjan uloshengityksen sisältämän hiilidioksidin päästöksi, ja tämä on 21% koko maailmaan päästöistä eli 13,7% korjatuista ihmisen aiheuttamista päästöissä. Tyhmempi, ja myös esim. FAO, voisi kuvitella että se että lehmät syö ruohoa joka taas kasvaessaan sitoo hiilidioksidia olisi osa ihan kiertokulkua, mutta ei:

...while over time an equilibriumof CO2may exist between the amount respired by animals and the amount photosynthesized by plants, that equilibriumhas never been static. Today, tens of billions more livestock are exhaling CO2 than in preindustrial days, while Earth’s photosynthetic capacity (its capacity to keep carbon out of the atmosphere by absorbing it in plant mass) has declined sharply as forest has been cleared.

Eli kyse on siis maankäytön muutoksista. Varmaan metsän muuttaminen maissipelloksi vähentää ko. hehtaarin sitomaa hiilimäärää. Mutta ensinnäkin sikäli kun saan ko. tutkimuksesta selkoa niin tämä on kertaluonteinen muutos ja tutkijat laskevat uloshengitetyn hiilidioksidin vuosittain toistuvana, toiseksi tuolla perusteella he laskevat sen kokonaisuudessaan päästöksi, ja kolmanneksi laskevat vielä erikseen päästöksi maankäytön muutokset.


Mistä pääsen järkevämpään keskusteluun. Taannoin Hesarissa oli juttu siitä kuinka maalle asuminen vähentää päästöjä, meinasin blogata mutta Soininvaara kerkisi ensin. Yksi monista ko. tutkimuksessa olleista ongelmista oli että sähkölämmityksen päästöt oli laskettu väärin, ja niin on muuten myös samalla tavalla väärin salaattivalinnoilla otsikoidussa tutkimuksessa.

Soininvaaran argumentti on tiivistettynä että (lyhyellä tähtäimellä) pitäisi laskea päästöt hiililauhteen mukaan koska se on marginaalituotantoa. Eli kun minä käynnistän tämän läppärin niin sähkönkulutuksen kasvu katetaan tuolla, eikä esimerkiksi keskisähköllä jossa on 15% vesivoimaa. Pidemmällä tähtäimellä kulutuksen muutokset määrällisesti ja kausittain tuottavat erityyppistä sähköntuotantoa jolloin asia menee monimutkaiseksi.

Professori Junnilla vastasi tähän blogissaan esittämällä kolme eri puolustelua marginaalipäästöjen käytölle jotka sitten pyrkii kumoamaan. Ensimmäinen on että jos sähköntuotannoin voi osittaa niin tämä johtaa siihen että vesisähkö on päästötöntä, mikä olisi ihan totta jollei vesisähkö olisi ajojärjestyksessä ensimmäistä, ylipäänsä marginaalikustannukset ja päästöt korreloivat koska polttoaineet maksavat ja päästöttämät tuotantomuodot ovat järjestäen pääomavaltaisia.

Toinen argumentti sen sijaan on kiinnostava. Junnila kirjoittaa:

Tasaisen kuorman argumentti sanoo, että ne toiminnot, jotka kuluttavat sähköä tasaisesti ympäri vuoden kuluttavat ns. perusvoimaa eli Suomessa tyypillisesti vähähiilipäästöistä ydinvoimaa. Ne toiminnot, joiden sähkönkulutus vaihtelee pitkin vuotta, kuten sähkölämmitys, kuluttavat sitä vastoin marginaalista fossiilista säätövoimaa. Tämän argumentin heikkona puolena on se, että joku ilkeä insinööri saattaa tuoda markkinoille tasaisen sähkönkulutuksen lasielementtitalon, jota kesällä jäähdytetään sähköllä tasan yhtä paljon kuin sitä talvella lämmitetään, jolloin rakennuksen sähkönkulutus on vakio ympäri vuoden ja se saa käyttää hiililaskennassa vähähiilipäästöistä perusvoimaa.

Kolmas argumentti on sitten tämän variantti että eikö yhtä hyvin voisi sanoa että tasakuluttava teollisuus tarvitsee lisää sähköä talvella kun sitä on vähemmän saatavilla johtuen kotitalouksien kulutuksesta, ja tästä riippuvainen. Mutta pureudun tähän tasakulutukseen koska tässä ollaan ristiriidan ytimessä.

Ilmaisu saa on mielenkiintoinen, ikäänkuin kysymys olisi jotenkin normativiinen. Eikö tarkoituksen pitäisi olla deskriptiivisesti kuvata päästövaikutukset? Ja näinollen väittäisin että tuon ilkeän insinöörin rakennelma itseasiassa hyvinkin voi tuottaa pienemmät kokonaispäästöt pitkällä aikavälillä, ja näin siksi että tasakysyntä sähkölle lisää perusvoiman kysyntää joka on vähäpäästöisempää. Miksi tämä pitäisi saada näyttämään pahalta laskemalla talvikulutuksen päästöt väärin?

Junnila ehdottaa kirjoituksensa lopuksi "dynaamista keskiarvoa" joka olisi siis ko. käyttöhetken aikainen tuotantomuotojen keskipäästö, mikä onkin ihan perustelu tapa laskea keskipäästöt. Deskriptiivisesti tämä on ihan oikea ratkaisu.

Soininvaaran tulokulma on vaan eri. Asiaa voi ajatella niin että mitä niillä keskiarvoilla oikeastaan tekee? Päästöarvoilla on käyttöä esimerkiksi liikenteen- ja maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kohdetta missä olisi perustelua käyttää keskipäästöjä eikä marginaalipäästöjä. Esimerkiksi päästöjen verotuksen tarkoitus ei ole jakaa verotaakkaa jonkun keskimääräisen päästökuormaan mukaan vaan vähentää päästöjä, eli marginaalipäästöt on oikea mittari.

Päästölaskelmia on kolmenlaisia, lähinnä propagandaksi luokiteltavaa kuten World Watchin tutkimus. Kohteliaasti sitä voi sanoa markkinoinniksi eikä se ole sen parempaa tai huonompaa kuin se muutenkaan, jos markkinoitava asia on hyvä niin ehkä liioittelukin on siedettävä tehokeino, mutta sen pukeminen tieteeksi on vastenmielistä. Sitten on keskipäästölaskelmia, jotka on ihan asiallista tiedettä, mutta niille on vaikea keksiä muuta käyttöä kuin erillaisten syntisten luettelu joka ei ole rakentavaa. Kolmas on sitten marginaalitarkastelu.

Asia on ajankohtainen siksi että tuoreessa hallitusohjelma haetaan uusia mittareita kestävälle kehitykselle. Ottean huomioon minkälainen miinakenttä tuo päästölaskenta on niin en ole kovin innoissani. Tai sanotaan vaikka niin että abstraktioiden kuten mittarit pitäisi selventää eikä sekoittaa asioita.