Soininvaara huomioi taannoin, että yleisesti paleokonservatiiurpona pidetty Jan Vapaavuori parantaa kuin sika juoksuaan, ja ihmetteli että "Mihin mies vielä päätyykään!" Päivän Kauppalehdessä Vapaavuori ideoi työttömiksi jääville asuntolainajärjestelyä valtion puolesta, mikä on harvinaisen hyvä idea.
Lyhyesti järjestely menisi näin:
a) pankki ei peri lyhennyksiä,
b) valtio maksaa laina korot,
c) valtio perii asukkaalta vuokrantapaista maksua (joka on olettavasti sidottu maksukykyyn, esim. 30% nettotuloista)
d) järjestely on määräaikainen, esim. vuosi tai kaksi,
e) järjestely koskee vain tänä tai ensi vuonna asunnon ostavia.
Pankki välttyy kalliilta maksuhäiriöiltä, realisoinneilta ja luottotappioilta. Asuntoa ostavan riski työttömyydestä pienenee huomattavasti. Työttömäksi jäävä ei joudu niin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Valtion kannalta, suora kustannusvaikutus on korko miinus korkovähennys miinus vuokra miinus mahdollinen asumistuki, mahdollisesti myös toimeentulotuki. Epäilen että tämä on keskimäärin vähintään plus-miinus nolla, mahdollisesti jopa säästää valtiolta rahaa. Valtion maksama korko on pankille käytännössä riskitöntä rahaa, ja marginaali pitäisikin olla sama kuin valtion lainassa.
Epäsuorat hyödyt taas nostavat tällaisen järjestelyn kustannukset valtiolle mitä todennäköisemmin voiton puolelle. Kun asunnon ostajien pelko vähenee, niin asuntokauppa vilkastuu, mikä vähentää nopeasti pahenevaa työttömyyttä asuntorakentamisesa ja miksei kiinteistövälityksessäkin. Tämä lisää verotuloja ja pienentää työttömyysmenoja. Oma vaikutuksena on myös pankkien pienemmillä luottotappioilla.
Yhteenvetona, de fakto valtio takaa pankit jo nyt ja myös kansalaisten perustoimeentulon, mukaanlukien asuminen. Kyseessä olisi lähinnä tämän tosiasian tunnustaminen, ja sen toteuttaminen tavalla joka on tehokas, selkeä, ja sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä.
On tässä ongelmansakin. Isoin on vaikutus efektiviisen verotukseen. Jos tuollaisella takuulla oleva työllistyy, niin efektiivinen vero palkasta on yllä laskettu erotus. Määräaikaisuus ja kytkentä työttömyyteen yrittää olla ratkaisu tähän, mutta se toimii huonosti (vrt. eroraha ja korotettu työttömyysturva jonka on todettu pidentävän työttömyyttä). Parempi olisi tehdä esimerkiksi tuollainen järjestely vuosi kerrallaan, työllistyy tai ei. Ja pitkässä juoksussa uudistaa asumistuki sekä verotus malliin joka sisältää tuollaiseen takuun.
Toinen ongelma on tuo erikoinen rajaus nyt tai ensi vuonna ostettaville asunnoille. Tämä on tehokas kannustin vaihtaa asuntoa, on siinä järkeä tai ei, ja muutenkin keplottelualtis. Parempi olisi toteuttaa määraikaisuun niin että valtio takaa velat esim. vuoden 2010 loppuun saakka, ja jos työttömyystilanne on vielä silloin huono joidenkin nyt määriteltävien kriteerien mukaan, niin takausta jatketaan vuosi kerrallaan.
Pienine ongelmineenkin, erinomainen idea tähän hätään.
39 Autoilun ulkoiset kustannukset
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti