It is time for the ECB to demonstrate that, despite all the evidence of recent years, it does not pursue an asymmetric, deflationist monetary agenda, but that it takes a violation of its price stability mandate in a downward direction equally seriously as a deviation in an upward direction. If the ECB persists in acting in a willfully asymmetric manner, its cherished independence will be taken from it. The letter of the Treaty will provide no protection against popular anger and political opportunism.
48 Markkinaehtoisen pysäköintipolitiikan hyödyt
4 tuntia sitten
5 kommenttia:
En ymmärrä valitusta. EKP on onnistunut tavoitteessaan hyvin, mun nähdäkseni inflaatio on pysynyt positiivisena ja alle kahden aika hyvin viimeiset kymmenen vuotta. Siinä ollaan onnistuttu paljon paremmin kuin USA tai Japani, molemmilla on nytkin negatiivisempi inflaatio.
Totta kai valuuttakurssit ja inflaatiot ovat suhteessa toisiinsa, mutta se tarkoittaa sitä, että voidaan käytännössä vaikuttaa vain toiseen. Jos tähdätään stabiiliin valuuttakurssiin suhteessa dollariin, niin implisiittisesti inflaatiotavoite on sama kuin USAn. En ymmärrä minkä takia se olisi parempi kuin nykytilanne. Luotan enemmän EKPn inflaatio-takuisiin kuin Fedin, ainakin mandaatin ja historiansa puolesta EKP on sen suhteen luotettavampi.
En myöskään haluaisi nostaa inflaatio tavoitetta, niin kuin Buiter tuntuu vaativan. Toki voitaisiin tehdä niin että uusi tavoite on "noin 2%", eikä "lähellä mutta ali 2%", mutta se tarkoittaisi käytännössä inflaatiotavoitteen nostamista puoli prosenttia ylöspäin. En ole kuullut mitään järkeenkäypää selitystä miksi se olisi pitkällä aikavälillä hyvä asia.
EKPn itsenäisyys on hyvin turvattu. Mikään nähtävissä oleva poliittinen paine ei voi pakottaa EKPtä huolehtimaan valuuttakursseista hintavakauden kustannuksella, vaikka kuinka Sarkozy, Buiter ja kumppanit niin haluaisivat. Tilannehan on se, että suuri osa Euroopan johtajista oikeasti ymmärtää itsenäisen, alhaiseen inflaatioon tähtäävän keskuspankin arvon. Populistinen äänten keräily on helppoa kun on kuitenkin vahva sopimus joka varmistaa ettei voi käytännössä tehdä niitä typeryyksiä joista puhuu.
Buiter minustaa perustelee ihan hyvin miksi valuuttakursseihin vaikuttaminen kuuluu EKP:n hommiin, ei se että tähtäin on hintavakaus tarkoita sitä ettei sen puitteissa voi tehdä mitään muuta. Varsinkin tilanteessa jossa inflaatio on pakkasella. EKP on sitäpaitsi puuttunut dollarikurssiin ennenkin euron vahvistus operaatiolla.
Se mitä ihmettelen Buiterin tavoin on asymmetrinen lähestymistapa inflaaatioon ja valuuttakurssiin. Kun inflaatio nousee, niin EKP tomerasti korottaa korkoja ja kun euron arvo laskee niin muiden keskuspankkien kanssa tehdään interventio. Toiseen suuntaan? Ei Buiter vaadi EKP:ä hylkäämään inflaatiotavoitetta, senkin järkevyydestä voi tosin olla montaa mieltä, vaan nimenomaan pitämään siitä kiinni.
Taustalla tässä on tietenkin saksalaisten ja anglo-saksisten ekonomistien pitkäaikainen oppiriita, saksalaiset syyttää angloja leveperäisyydestä inflaation(kin) hoidossa ja anglot taas saksalaisia masokistisesta inflaatiokammosta. Minusta tässä tilanteessa anglot on oikeassa, ja argumentit sarkoja ja butlereita vastaan normaalia heikompia. Jos euro jatkaa ylivahvana, niin periaatteessa pitäisi tehdä sisäinen deflaatio, ja tämä ei euroalueella vaan onnistu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Inconsistent_trinity
"The point is that you can't have it all: A country must pick two out of three. It can fix its exchange rate without emasculating its central bank, but only by maintaining controls on capital flows (like China today); it can leave capital movement free but retain monetary autonomy, but only by letting the exchange rate fluctuate (like Britain--or Canada); or it can choose to leave capital free and stabilize the currency, but only by abandoning any ability to adjust interest rates to fight inflation or recession (like Argentina today, or for that matter most of Europe)."
Mun mielestä tämä perusmalli on uskottava ja käsittääkseni keskuspankki-ekonomistit ovat samaa mieltä. Ei voi olla sekä valuuttakurssi- ja inflaatiotavoitetta vapaiden pääomien maailmassa. Pitää valita näistä toinen.
EKP on valinnut inflaation. Se on suurelle talousalueelle loogista. Pienemmälle talousalueelle dollarin seuraaminen onkin varmasti järkevää politiikkaa. Eli siis jos hyväksytään että inflaatio on oikea tavoite, se tarkoittaa sitä ettei valuuttakursseille voida tehdä muuta kuin toivoa parasta. Toki valuuttakursseihin vaikutetaan jatkuvasti rahapolitiikalla, mutta vain inflaation hillinnän ohessa. Jos ruvetaan inflaatio-tavoitteesta välittämättä sorkkimaan valuuttakurssia, inflaatiotavoite menettää uskottavuutensa.
Eli jos inflaatio- tai deflaatio-pelot sitä edellyttävät, puuttuminen valuuttakursseihin voi olla järkevää. Tässä tilanteessa sitä ei olla pidetty tarpeellisena. Inflaatio on aika sopivalla tasolla eikä vahva euro ainakaan vielä ole aiheuttanut deflaatiota.
Tuo anglojen ja saksalaisten kiista käsittääkseni ratkesi saksalaisten eduksi. Nyt on talousteoreettisesti uskottavasti esitetty että on optimaalista että keskuspankilla on vain yksi tavoite, mieluiten inflaatio. Tämän takia EKPn tavoite on nimenomaan inflaatio. Siitä ei pidä poiketa, ei ainakaan ilman että sopimusta muutetaan. Mielestäni sellaiseen ei kannata lähteä, kun nykytilanne on näinkin hyvä.
Mitä tulee EKPn opettamiseen siitä miten inflaatio pidetään kurissa, en pidä sitä kritiikkiä uskottavana. Ensinnäkin, EKP on pitänyt inflaation kurissa paremmin kuin muut, sekä kriisissä että sitä ennen. Se on siis osoittanut osaavansa työnsä. Lisäksi EKP ja kansallisten keskuspankkien sisällä on valtavasti fiksuja ihmisiä jotka pohtivat ainoana työnään tätä inflaatiota. Vaatii mielestäni aikamoista hubrista lähteä neuvomaan miten heidän pitäisi työnsä tehdä.
On tärkeää että käydään keskustelua siitä mikä on keskuspankin tavoite ja siitä miten se on tavoitteessaan onnistunut, mutta keskustelu siitä miten siihen tavoitteeseen pitäisi päästä on asiantuntijoiden alaa. Ei sitä terveydenhuollostakaan puhuttaessa keskustella siitä miten joku leikkaus pitäisi suorittaa. Sen asian päättävät lääkärit. Puhutaan vain siitä mitä hoitoa pitäisi tarjota ja siitä kuinka hyvin hoidon antamisessa onnistutaan.
Miinusta Buiterin pointti (ja Krugmanin, jne, vastaavaa nurinaa kuuluu EKP:n lähipiiristäkin ja ilmeisesti pankin sisälläkin on kiistelyä) on inttämisen uhallakin se että EKP ei pysy itse asettamassaan tavoitteessa. Eli euroajan inflaatio, ja minun piti tehdä tästä kuva mutta laiskoittaa, on nimenomaan ollut suht reilusti alle 2%. Eikä tämä ole mitenkään valuuttakurssista, tai työllisyydestä jos sitä pitää mahdollisena tavoitteena, erillinen asia. Ceteris paribus matala inflaatio(odotus) nostaa valuutan arvoa. Eli se minkä tähtäimen keskuspankki valitsee on keinotekoinen dilemma koska ne liittyy toisiinsa.
En myöskään ymmärrä alkuunkaan nykytilanteessa argumenttiä että koska inflaatio helposti karkaa niin on parempi varman päälle painaa inflaatiota liikaa. Siitä miten inflaatio tarvittaessa saadaan kuriin on kokemusta ja osaamista, siitä miten deflaatio saadaan kuriin taas hyvin niukasti. Tällä hetkellä euroalueella inflaatio on negatiivinen ja minusta varovaisuusperiaate opastaa nimenomaan mieluummin ottamaan riskiä inflaation kuin huonosti ymmärretyn deflaation suuntaan. Onko niin että valuuttakursseissa on hinnoiteltu euroalueen deflaatio?
Sivumennen, ja ulkomuistista koska edelleen laiskottaa, empiiristä näyttöä yksinumeroisen inflaation talouskasvua hidastavasta vaikutuksesta ei vaan oikein ole. Joku vasemmistolainen voisi sanoa että kaikista talousvitsauksista juuri se nähdään pahana siksi että se osuu suurpääomaan.
Lähetä kommentti