Musta Pekkarinen

Kepu on hauska puolue jonka johtaminen on ilmeisesti kaikkea muuta kuin hauskaa. Puheenjohtajakisaa käydään pudotuspeliperiaatteella, varteenotettavat kandidaatit luopuvat yksitellen, viimeisimpänä Lehtomäki. Vihreiden puheenjohtakisa oli muuten samanlainen.

Jäljellä on minun laskujeni mukaan Kiviniemi, Jätteenmäki, Väyrynen, Pekkarinen ja Korhonen. Minun on jotenkin vaikea nähdä Jätteenmäkeä tai Väyrystä isomman puolueen johdossa ihan jo imagosyistä, Kiviniemellä ei taas käsittääkseni ole oikein kannatusta. Korhosella taas on vastustusta. Eli pääministeri Pekkarinen?

Tämä kaikki on sinänsä kiinnostavaa, niin kuin urheilutapahtumat ovat, mutta vakavampi kysymys on että mitä tämä kertoo johtoon valikoituvista. Poliitikot tekevät isoja päätöksiä jotka on valmisteltu miten sattuu, ja joutuvat sitten puolustamaan näitä hymy suussa kriitikiltä joka joskus on aiheellista, mutta usein aiheen vierestä. Semmoisen käsitteen kuin yksityiselämä saa unohtaa ja töitä on kuulemme käytännössä vuoden ja kellon ympäri. Eikä joku ministerin pesti taloudellisestikaan mikään lottovoitto ole, vaikka toki hyvin palkattua.

Ongelma on siinä että yhteiskunnan vaikutusvaltaisin tehtävä on sellainen ettei sitä kukaan täysjärkinen ota vastaan. Onko tuollainen ihminen hyvä johtaja? Jos tehtävä on sellainen meistä äänestäjistä johtuen, niin se että me olemme siitä sellaisen tehneet on kollektiivista hulluutta.