maanantai 9. elokuuta 2010

Krapula

Aamun blogroll:

Paul Krugman kirjoittaa valaisemattomasta, päällystämättömästä tiestä ei yhtään mihinkään:
The lights are going out all over America — literally. Colorado Springs has made headlines with its desperate attempt to save money by turning off a third of its streetlights, but similar things are either happening or being contemplated across the nation, from Philadelphia to Fresno... in a number of states, local governments are breaking up roads they can no longer afford to maintain, and returning them to gravel... Teachers are being laid off; programs are being canceled; in Hawaii, the school year itself is being drastically shortened...

How did we get to this point? It’s the logical consequence of three decades of antigovernment rhetoric, rhetoric that has convinced many voters that a dollar collected in taxes is always a dollar wasted, that the public sector can’t do anything right.

The antigovernment campaign has always been phrased in terms of opposition to waste and fraud — to checks sent to welfare queens driving Cadillacs, to vast armies of bureaucrats uselessly pushing paper around. But those were myths, of course; there was never remotely as much waste and fraud as the right claimed. And now that the campaign has reached fruition, we’re seeing what was actually in the firing line: services that everyone except the very rich need, services that government must provide or nobody will, like lighted streets, drivable roads and decent schooling for the public as a whole.


Martin Wolf pohtii valtion roolia:
There exists a strand in classical liberal or, in contemporary US parlance, libertarian thought which believes the answer is to define the role of the state so narrowly and the rights of individuals so broadly that many political choices (the income tax or universal health care, for example) would be ruled out a priori. In other words, it seeks to abolish much of politics through constitutional restraints.

I view this as a hopeless strategy, both intellectually and politically.

It is hopeless intellectually, because the values people hold are many and divergent and some of these values do not merely allow, but demand, government protection of weak, vulnerable or unfortunate people. Moreover, such values are not “wrong”. The reality is that people hold many, often incompatible, core values. Libertarians argue that the only relevant wrong is coercion by the state. Others disagree and are entitled to do so.

It is hopeless politically, because democracy necessitates debate among widely divergent opinions. Trying to rule out a vast range of values from the political sphere by constitutional means will fail. Under enough pressure, the constitution itself will be changed, via amendment or reinterpretation...

What are my personal views on how far the protective role of the state should go? In the 1970s, the view that democracy would collapse under the weight of its excessive promises seemed to me disturbingly true. I am no longer convinced of this: as Adam Smith said, “There is a great deal of ruin in a nation”. Moreover, the capacity for learning by democracies is greater than I had realised. The conservative movements of the 1980s were part of that learning. But they went too far in their confidence in market arrangements and their indifference to the social and political consequences of inequality. I would support state pensions, state-funded health insurance and state regulation of environmental and other externalities. I am happy to debate details.


Ja aamun Hesarissa amerikkalaisen työvoimatoimiston arjesta:
Valtion työpaikat ovat Tullyn mukaan kaikkein halutuimpia. Edut ja turvallisuus houkuttelevat. Eikä vauhti ole niin kova kuin yksityisellä sektorilla, jolla 60-tuntiset työviikot eivät ole harvinaisuuksia.

Siinä yövartijavaltiossa on sellainen pieni ongelma että se ei tee sitä mitä ihmiset haluaisivat valtion tekevän.


Haiku error message

Chaos reigns within.
Reflect, repent, and reboot.
Order shall return.

4 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Tämä on vaikea kysymys. Usein valtio ei ole tehokas tekemään sitä mitä se on ottanut tehtäväkseen.

Mutta on totta, että tuo väite, että usein valtio ei ole tehokas tekemään sitä, mitä se on ottanut tehtäväkseen, on paljon maltillisempi kuin se libertaarien väte, että valtio on aina paha ja että kaikki pakko on aina pahasta.

Pakoksi laskettakoon tässä nyt se, että kansalainen joutuu alistumaan demokraattiseen päätöksentekoon sen sijaan, että olisi vapaa tekemään millaisia sopimuksia tahtoo ja kieltäytymään niistä joihin ei tahdo sitoutua.

Teemu kirjoitti...

Sanoisin niin että se että onko julkinen vai yksityinen sektori tehokkaampi jossakin on sekä tapauskohtaista että maakohtaista, ja muuttuu vielä ajassa. Yhdellä analyytikolla jota joskus haasteltiin BBC:llä oli hyvä pointti, hän suomi öljyvaltioiden rahastoja korruptiosta, huonosta tuotosta, tai jotain vastaavaa. Toimittaja esitti vastaväitteen että toimiihan se Norjan rahasto oikein hyvin, mihin analyytikko vastasi että jos sanakirjasta avaa kohdan vastuullinen niin siinä on norjalaisen kuva. :)

Minun mielestä Wolf on oikeassa sitäkin kautta että demokratiassa loppupelissä vastuu yhteiskunnan toiminnasta on kuitenkin valtiolla, jos kaupoista loppuu ruoka tai sähköt katkeaa niin käytännössä periaatteet unohdetaan saman tien. Ihan sama mitä perustuslaisssa lukee.

Jukka kirjoitti...

Luulen että lopulta käy niin että valtion verot nousevat ja palvelut heikkenevät. Palveluista nauttivat eläkeläiset ja ehkä lapsiperheet, vammaiset ja sosiaalipummit.

Vaaleissa hyvivointivaltion kannatus pysyy kyllä Suomessa korkeana. Mutta Suomi ei enää kykene kilpailemaan nuorista työntekijöistä vaan nämä muuttavat alempien verojen ja mielenkiitoisempien työpaikkojen perässä - tai ylipäätään työpaikkojen perässä -muualle. Rahoituspohja murtuu.

Mutta tämä on tietysti vain spelkulatiivinen ennuste.

Jukka kirjoitti...

Tämä ei ole mitään periaattellista valtion vastaisuutta minulta- en vain luota tähän spesifiseen pohjoismaiseen malliin siinä mielessä että sen elinvoima vaikuttaisi olevan menetetty.