...while over time an equilibriumof CO2may exist between the amount respired by animals and the amount photosynthesized by plants, that equilibriumhas never been static. Today, tens of billions more livestock are exhaling CO2 than in preindustrial days, while Earth’s photosynthetic capacity (its capacity to keep carbon out of the atmosphere by absorbing it in plant mass) has declined sharply as forest has been cleared.
Eli kyse on siis maankäytön muutoksista. Varmaan metsän muuttaminen maissipelloksi vähentää ko. hehtaarin sitomaa hiilimäärää. Mutta ensinnäkin sikäli kun saan ko. tutkimuksesta selkoa niin tämä on kertaluonteinen muutos ja tutkijat laskevat uloshengitetyn hiilidioksidin vuosittain toistuvana, toiseksi tuolla perusteella he laskevat sen kokonaisuudessaan päästöksi, ja kolmanneksi laskevat vielä erikseen päästöksi maankäytön muutokset.
Mistä pääsen järkevämpään keskusteluun. Taannoin Hesarissa oli juttu siitä kuinka maalle asuminen vähentää päästöjä, meinasin blogata mutta Soininvaara kerkisi ensin. Yksi monista ko. tutkimuksessa olleista ongelmista oli että sähkölämmityksen päästöt oli laskettu väärin, ja niin on muuten myös samalla tavalla väärin salaattivalinnoilla otsikoidussa tutkimuksessa.
Soininvaaran argumentti on tiivistettynä että (lyhyellä tähtäimellä) pitäisi laskea päästöt hiililauhteen mukaan koska se on marginaalituotantoa. Eli kun minä käynnistän tämän läppärin niin sähkönkulutuksen kasvu katetaan tuolla, eikä esimerkiksi keskisähköllä jossa on 15% vesivoimaa. Pidemmällä tähtäimellä kulutuksen muutokset määrällisesti ja kausittain tuottavat erityyppistä sähköntuotantoa jolloin asia menee monimutkaiseksi.
Professori Junnilla vastasi tähän blogissaan esittämällä kolme eri puolustelua marginaalipäästöjen käytölle jotka sitten pyrkii kumoamaan. Ensimmäinen on että jos sähköntuotannoin voi osittaa niin tämä johtaa siihen että vesisähkö on päästötöntä, mikä olisi ihan totta jollei vesisähkö olisi ajojärjestyksessä ensimmäistä, ylipäänsä marginaalikustannukset ja päästöt korreloivat koska polttoaineet maksavat ja päästöttämät tuotantomuodot ovat järjestäen pääomavaltaisia.
Toinen argumentti sen sijaan on kiinnostava. Junnila kirjoittaa:
Tasaisen kuorman argumentti sanoo, että ne toiminnot, jotka kuluttavat sähköä tasaisesti ympäri vuoden kuluttavat ns. perusvoimaa eli Suomessa tyypillisesti vähähiilipäästöistä ydinvoimaa. Ne toiminnot, joiden sähkönkulutus vaihtelee pitkin vuotta, kuten sähkölämmitys, kuluttavat sitä vastoin marginaalista fossiilista säätövoimaa. Tämän argumentin heikkona puolena on se, että joku ilkeä insinööri saattaa tuoda markkinoille tasaisen sähkönkulutuksen lasielementtitalon, jota kesällä jäähdytetään sähköllä tasan yhtä paljon kuin sitä talvella lämmitetään, jolloin rakennuksen sähkönkulutus on vakio ympäri vuoden ja se saa käyttää hiililaskennassa vähähiilipäästöistä perusvoimaa.
Kolmas argumentti on sitten tämän variantti että eikö yhtä hyvin voisi sanoa että tasakuluttava teollisuus tarvitsee lisää sähköä talvella kun sitä on vähemmän saatavilla johtuen kotitalouksien kulutuksesta, ja tästä riippuvainen. Mutta pureudun tähän tasakulutukseen koska tässä ollaan ristiriidan ytimessä.
Ilmaisu saa on mielenkiintoinen, ikäänkuin kysymys olisi jotenkin normativiinen. Eikö tarkoituksen pitäisi olla deskriptiivisesti kuvata päästövaikutukset? Ja näinollen väittäisin että tuon ilkeän insinöörin rakennelma itseasiassa hyvinkin voi tuottaa pienemmät kokonaispäästöt pitkällä aikavälillä, ja näin siksi että tasakysyntä sähkölle lisää perusvoiman kysyntää joka on vähäpäästöisempää. Miksi tämä pitäisi saada näyttämään pahalta laskemalla talvikulutuksen päästöt väärin?
Junnila ehdottaa kirjoituksensa lopuksi "dynaamista keskiarvoa" joka olisi siis ko. käyttöhetken aikainen tuotantomuotojen keskipäästö, mikä onkin ihan perustelu tapa laskea keskipäästöt. Deskriptiivisesti tämä on ihan oikea ratkaisu.
Soininvaaran tulokulma on vaan eri. Asiaa voi ajatella niin että mitä niillä keskiarvoilla oikeastaan tekee? Päästöarvoilla on käyttöä esimerkiksi liikenteen- ja maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kohdetta missä olisi perustelua käyttää keskipäästöjä eikä marginaalipäästöjä. Esimerkiksi päästöjen verotuksen tarkoitus ei ole jakaa verotaakkaa jonkun keskimääräisen päästökuormaan mukaan vaan vähentää päästöjä, eli marginaalipäästöt on oikea mittari.
Päästölaskelmia on kolmenlaisia, lähinnä propagandaksi luokiteltavaa kuten World Watchin tutkimus. Kohteliaasti sitä voi sanoa markkinoinniksi eikä se ole sen parempaa tai huonompaa kuin se muutenkaan, jos markkinoitava asia on hyvä niin ehkä liioittelukin on siedettävä tehokeino, mutta sen pukeminen tieteeksi on vastenmielistä. Sitten on keskipäästölaskelmia, jotka on ihan asiallista tiedettä, mutta niille on vaikea keksiä muuta käyttöä kuin erillaisten syntisten luettelu joka ei ole rakentavaa. Kolmas on sitten marginaalitarkastelu.
Asia on ajankohtainen siksi että tuoreessa hallitusohjelma haetaan uusia mittareita kestävälle kehitykselle. Ottean huomioon minkälainen miinakenttä tuo päästölaskenta on niin en ole kovin innoissani. Tai sanotaan vaikka niin että abstraktioiden kuten mittarit pitäisi selventää eikä sekoittaa asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti