Helsingin metrot ja raitiovaunut ovat siirtyneet käyttämään suomalaisella vesivoimalla tuotettua sähköä. Raiteilla matkustaminen ei siis tuota enää lainkaan hiilidioksidipäästöjä.
Raiteilla matkustamisen voi sanoa olevan lähes päästöntä, mutta vesisähkö ei sitä ole, tarkemmin sanottuna se on täyttä huuhaata. Näin lyhyesti siksi että kaikki vesisähkö käytetään joka tapauksessa, koska se on marginaalikustannuksiltaan halvin sähköntuotannon muoto, eikä sitä voi käytännössä rakentaa lisää. Eli se että HKL ostaa vesisähköä ei vaikuta millään tavalla tuotantomuotoihin eli päästöihin, ja raideliikenteen ystävää tällainen viherpesu hävettää.
Sen sijaan voidaan sanoa että raideliikenteen marginaalipäästöt ovat lähes nolla. Näin siksi että raideliikenteessä matkustajamäärän kasvu ei lisää kaluston tarvetta, koska ratikkaan ja metroon mahtuu lisää matkustajia, ja toisaalta kaluston määrä seuraa yleensä palvelutasosta eli halutusta vuorovälistä. Samasta syystä myös raideliikenteen marginaalikustannukset ovat pienet, eli lisämatkustajat ovat lähes pelkkää tuottoa. Nämä ovat erinomaisia syitä kasvattaa raideliikenteen matkustajamääriä.
Tietenkin jos matkustajamäärät kasvavat todella paljon niin tarvitaan lisää kalustoa liikenteeseen, osa linjoista on jo kapasiteettirajoilla ja niin edelleen. Eli sen takia käytännössä lähes päästötöntä.
Valtion tieliikennesuunnittelu tuhoaa Espoota ja maksattaa sen espoolaisilla.
Kun kirjoitin liikenneinsinöörien kaavoitushullutuksista, niin valitsin esimerkiksi suunnitellun hirviösillan Itäkeskeskuksessa, koska siinä nyt vaan on kaikki pielessä. Parempaa parodiaa ei voisi keksiä, tai ei sitä ainakaan kukaan uskoisi. Sitten tutustuin Keilaniemen tunneliin.
Mitä ollaan tekemässä
Jos joku on ollut metrottomilla mailla viimeisen vuosikymmenen, niin kerrottakoon että Espooseen tehdään Länsimetroa. Eikä siitä ja sen järkevyydestä nyt sen enempää. Keilaniemeen tulee asema Länsimetrolle, ja on toki luontevaa että aseman ympärille rakennetaan asuntoja, tässä tapauksessa neljä korkeaa tornia. Eikä torneista ja niiden järkevyydestä nyt sen enempää.
Sinisellä rajattu alue Karhusaarentien (Kehä I) ja Keilaniementien välillä rakennetaan
Otetaan joutomaata hyötykäyttöön metroaseman vieressä, ihmiset saavat asuntoja ja kaupan päälle Espoon kaupunki saa tonteista kivasti rahaa. Hieno homma.
Sitten joku keksi että tehdään tunneli. Ja se joku ei Espoon kaupunkisuunnittelu, vaan valtion (liikenne)viranomaiset Uudenmaan ELYssä.
Teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mukaan tiehallinto on puolestaan sanellut ehdot tunnelin turvallisuudesta ja eritasoliittymistä. (Länsiväylä)
Kaupunkirakennetta eheyttävä liikennesuunnittelu maanalaisine rakennelmineen vie enemmän tilaa kuin 70-luvun maantie, jonka se korvaa.
Normietäisyydet
Espoon valtuustokin on siis herännyt kysymään että miksi poltetaan 120 miljoonaa euroa 500 metrin tunneliin. No katsos jotta voidaan rakentaa, ja sattumoisin laskennallinen tuotto tornien rakennusoikeudella on eurolleen sama summa.
Karhusaarentiellä on kyseisellä kohdalla noin 38 000 ajoneuvoa päivässä, vastaa esimerkiksi Mechelinkatua tai muuta Helsingin pääkatua. eli ohjeellinen minimietäisyys rakentamisella on 21 - 28 metriä. Sen lisäksi että tällaisessa normiohjauksessa ei ole mitään järkeä kaupungissa, kyseessä on vielä hyvin korkeat asuinrakennukset joissa on aivan varmasti melueristys, suodattava ilmanvaihto ja niin edelleen. Ja joka tapauksessa, jos nyt on ihan pakko jättää mäntymetsää kaupunkikuvaa sulostuttamaan, niin ei voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa piirtää talot parinkymmnen metrin päähän tiestä kaistaleella joka on 45 - 80 metriä leveä. Semminkin kun kyseinen kuva ei siis ole sitova määräys.
Liikennetunneli ei rahoita itseään rakennusoikeudella, koska ei se rakennusoikeus riipu siitä tunnelista.
Yleissuunnitelmassa kerrotaan että ilmanlaatu paranee sen 500 metrin kohdalla jonka tuo tunneli kattaa peräti 30%. Tosin vaikutus on päinvastainen muilla osilla johtuen siitä että tunnelin suuaukkojen kohdalla haitta-alue levenee ja lisäksi uusien sujuvampien liittymien kautta kulkee yli 50 000 autoa päivässä ennusteen mukaan, eli liikennemäärä kasvaa tuollaiset 30%. Kokonaisvaikutus?
Ja mihinköhän uudet autot ajavat? Esimerkiksi ennusteessa on 87 000 autoa (vuonna 2017) ja 98 000 (2035) Länsiväylälle Espoon ja Lauttasaaren välisellä sillalla. Tällä hetkellä liikennemäärä on 71 000 ajoneuvoa. Vaikka toki Audi on tervetullut kaukokulkeutuja pääkaupunkiamme elävöittämään, niin Ruoholahdesta ei nyt vaan mene yhtään autoa enempää läpi. Itseasiassa Helsingissä ajatus on se että Audi pannaan parkkiin Espooseen ja kuljettajaa jatkaa metrolle Helsinkiin.
Suuaukon "arkkitehtuurin on panostettu", tietäisi vielä mitä, ihmisvihaa?
Itärannan asukkaat ovat ponnekkaasti vastuttaneet liittymää (yllä) heidän asuinalueensa viereen. ELYn perustelu tälle on että koska tunneliturvallisuus vaatii että tunneliin ei synny ruuhkaa, niin liittymät pitää ylimitoittaa. Koska muutenhan siihen joutuisi laittamaan liikennevalon, ihan niin kuin vaikka Pasilanväylällä on, tai Karhusarentiellä nyt, tai Kehä I Mestaritunnelissa.
ELYn liikennesuunnittelun kanta siis on että 120 miljoonan investointi valtavine liittymineen on perusteltu, jotta päästäisiin suuntaansa yksistä (1) liikennevaloista.
Yleensä tällaisille autoliikenteen kasvattamistoimille keksitään perustelut aikäsäästöistä, ainakaan yleissuunnitelmassa niitä ei ole ja taidan tietää miksi. Aikasäästöt lasketaan yksinkertaistaen niin että jos esimerkiksi 48 000 autolta säästyy 30 sekunttia arkipäivässä, niin tästä tulee säästettyjä tunteja 400 päivässä. Vuosisäästön saa kertomalla vaikka 300 päivällä, koska kyse on arkipäivän liikenteestä, eli 120 000 tuntia vuodessa. Tuntihinnalla 8€ pyöreästi miljoona euroa. Yleisesti ottaen tässä on pari ongelmaa, ensinnäkin mikkihiirirahalla ei voi maksaa kalliorakentajalle ja toiseksi käytännössä nuo säästöt eivät useimmiten realisoidu, koska liikenne kasvaa syöden lisäkapasiteetin hyödyt. Mutta vaikka leikittäisiin että laskentatavassa olisi jotain järkeä, niin 120 miljoonan investointi edellyttäisi noin kuuden miljoonan euron hyötyjä, eli Karhusaarentien pitäisi nopeutua noin kolmella minuutilla. Sen reilun kilometrin ajaa viritetylle sähköpyörätuolillakin kolmessa minuutissa.
Kustannukset eivät oikeasti kiinnostaa ELYä pätkääkään, koska tämän motarin maksaa 100% espoolaiset veronmaksajat, eli ihan sama mitä ELYn liikennesuunnittelu saa päähänsä, niin se ei näy heidän budjetissaan mitenkään. Muiden rahoilla rakentaminen avaa suunnittelulle ihan uusia mahdollisuuksia.
Kunto kohenee polkiesssa ylös kevyen liikenteen sillalle.
Mitä sitten pitäisi tehdä
Ensinnäkin, kuten yllä osoitettu, ei ole mikään pakko tehdä Karhusaarentielle yhtään mitään. Tornit voi rakentaa siitä riippumatta.
Toiseksi, Karhusaarentiestä saa viihtyisimmän rakentamalla sitä ihan normaalina pääkatuna. Liikennemääriltään Karhusaarentien liittymä on pienempi kuin esimerkiksi Haagan liikenneympyrä, joka on toiminut viimeiset 40 vuotta moitteetta ilman että liikennevaloja on tarvinnut säätää kertaakaan.
Yllä oleva hahmotelma löytyy perusteellisesta kirjoutuksesta Virrassa-blogista, lukekaa sieltä. Tämä ei maksa satoja miljoonia, taloja on enemmän, ne torjuvat tehokkaasti melun Itärantaan... Ja rakkaat autoilijat, Huopalahdentien (36 000 autoa päivässä) tapaan tuohon mahtuisi helposti saman suuntainen katu sivulle, johon voi pysäköidä suoraan kadunvarren talojen eteen ja piipahtaa vaikka kahvilla. Jos joku haluaa nillittää etäisyyksistä ajorataan, niin mikään ongelma ei ole siirtää tietä hieman etelään itään, tilaa on ruhtinaallisesti. Lyhyesti tämä on kirkkaasti parempi kuin virallinen suunnitelma. Mitä virallisesta suunnittelusta kertoo se että satunnainen harrastelija vapaa-aikanaan tekee paremman suunnitelman parissa illassa?
Liikennesuunnittelun porttiteoria
Suurin ongelma siis on seuraava ja se ratkaisee myös sen, onko mitään järkeä harkita kaavan palauttamista: Louko väitti, että Kehän muuttaminen kaduksi on mahdotonta, koska se avaisi keskustelun koko kehän muuttamiselle kaduksi. Hän myös sanoi, että kyseessä on pitkä prosessi joka lykkäisi rakentamista mahdollisesti kymmenellä vuodella. Louko itse kuulemma pitäisi katuratkaisusta enemmän, mutta kallistuu asiassa pragmaattisuuden puolelle. (Infotilaisuudessa kuultua)
Loukon huoli on ymmärrettävä. Kuitenkin, kun otetaan huomioon että hanke on kustannuksiltaan älytön, tunnelikustannukset tuppaavat lisäksi vielä tuplaantumaan arvioista, suunnitelma on huonoa kaupunkisuunnittelua, hukkaa arvokasta rakennusmaata, asukkaat vastustavat, jne. Niin pitäisin todennäköisenä että tämä ei etene koskaan, ihan niin kuin vaikka Kehä II jatko tai Itäkeskuksen silta. Ei koskaan on pidempi aika kuin vuosikymmen.
Lainsäädäntö antaa kunnalle oikeuden muuttaa tie kaduksi, ja nimenomaan kunnan päätöksellä. Toki myös kustannukset tienpidosta siirtyvät sitten kunnalle, mutta tässä puhutaan käytännössä sadoista tuhansia tai korkeintaan miljoonista euroista, ei sadoista miljoonista euroista joita Espoon pitäisi käyttää tunneliin.
Pohjimmiltaan tässä on kuitenkin tieliikennesuunnittelun porttiteoreettinen ongelma, jos ihmisten antaa ihan vaan keskustella moottoritierakentamisen tarpeellisuudesta, niin seuraavaksi ruvetaan vaatimaan katuja ja kaupunkia, kyseenalaistamaan herra tieinsinöörin suunnitelmia ja jopa vastustamaan niitä. Mitä vielä vaadittaisiinkaan, kustannustehokkuutta?
Lopuksi
Ei voi olla niin että valtion liikennesuunnittelu jakaa kunnalle guggenheimin suuruisia pikavoittoja, jotta kaupunkia voitaisiin rakentaa. En edes jaksa kaivaa mitä hallitusohjelmassa lukee, mutta tuskin että poltetaan rahaa ja tuhotaan kaupunkirakennetta. Miksei esimerkiksi liikenneministeri saa näitä sektoriviranomaisia kuriin?
Kun Liikennevirasto/ELY Helsingin seudulla on keskimäärin kaiken pahan puolesta kaikkea hyvää vastaan, niin voisivat vaan yksinkertaisesti kerätä kamppeensa. Eli tehdään niin että valtiolta tulee kerran vuodessa nykyistä liikennerahoitustasoa vastaava tilisiirto kaupungeille, jotka sitten suunnittelevat kaupungin ja liikenteen ihan itse. Säästyneet henkilöresurssit voidaan alueellista esimerkiksi Kainuun kaivosvalvontaan.
Tiesitkö että karjankasvatus aiheuttaa 51% maailman kasvihuonepäästöistä? En minäkään, mutta näin meille kertoi World Watch taannoin. Tähän tulokseen he päätyivät mm. laskemalla karjan uloshengityksen sisältämän hiilidioksidin päästöksi, ja tämä on 21% koko maailmaan päästöistä eli 13,7% korjatuista ihmisen aiheuttamista päästöissä. Tyhmempi, ja myös esim. FAO, voisi kuvitella että se että lehmät syö ruohoa joka taas kasvaessaan sitoo hiilidioksidia olisi osa ihan kiertokulkua, mutta ei:
...while over time an equilibriumof CO2may exist between the amount respired by animals and the amount photosynthesized by plants, that equilibriumhas never been static. Today, tens of billions more livestock are exhaling CO2 than in preindustrial days, while Earth’s photosynthetic capacity (its capacity to keep carbon out of the atmosphere by absorbing it in plant mass) has declined sharply as forest has been cleared.
Eli kyse on siis maankäytön muutoksista. Varmaan metsän muuttaminen maissipelloksi vähentää ko. hehtaarin sitomaa hiilimäärää. Mutta ensinnäkin sikäli kun saan ko. tutkimuksesta selkoa niin tämä on kertaluonteinen muutos ja tutkijat laskevat uloshengitetyn hiilidioksidin vuosittain toistuvana, toiseksi tuolla perusteella he laskevat sen kokonaisuudessaan päästöksi, ja kolmanneksi laskevat vielä erikseen päästöksi maankäytön muutokset.
Mistä pääsen järkevämpään keskusteluun. Taannoin Hesarissa oli juttu siitä kuinka maalle asuminen vähentää päästöjä, meinasin blogata mutta Soininvaara kerkisi ensin. Yksi monista ko. tutkimuksessa olleista ongelmista oli että sähkölämmityksen päästöt oli laskettu väärin, ja niin on muuten myös samalla tavalla väärin salaattivalinnoilla otsikoidussatutkimuksessa.
Soininvaaran argumentti on tiivistettynä että (lyhyellä tähtäimellä) pitäisi laskea päästöt hiililauhteen mukaan koska se on marginaalituotantoa. Eli kun minä käynnistän tämän läppärin niin sähkönkulutuksen kasvu katetaan tuolla, eikä esimerkiksi keskisähköllä jossa on 15% vesivoimaa. Pidemmällä tähtäimellä kulutuksen muutokset määrällisesti ja kausittain tuottavat erityyppistä sähköntuotantoa jolloin asia menee monimutkaiseksi.
Professori Junnilla vastasi tähän blogissaan esittämällä kolme eri puolustelua marginaalipäästöjen käytölle jotka sitten pyrkii kumoamaan. Ensimmäinen on että jos sähköntuotannoin voi osittaa niin tämä johtaa siihen että vesisähkö on päästötöntä, mikä olisi ihan totta jollei vesisähkö olisi ajojärjestyksessä ensimmäistä, ylipäänsä marginaalikustannukset ja päästöt korreloivat koska polttoaineet maksavat ja päästöttämät tuotantomuodot ovat järjestäen pääomavaltaisia.
Toinen argumentti sen sijaan on kiinnostava. Junnila kirjoittaa:
Tasaisen kuorman argumentti sanoo, että ne toiminnot, jotka kuluttavat sähköä tasaisesti ympäri vuoden kuluttavat ns. perusvoimaa eli Suomessa tyypillisesti vähähiilipäästöistä ydinvoimaa. Ne toiminnot, joiden sähkönkulutus vaihtelee pitkin vuotta, kuten sähkölämmitys, kuluttavat sitä vastoin marginaalista fossiilista säätövoimaa. Tämän argumentin heikkona puolena on se, että joku ilkeä insinööri saattaa tuoda markkinoille tasaisen sähkönkulutuksen lasielementtitalon, jota kesällä jäähdytetään sähköllä tasan yhtä paljon kuin sitä talvella lämmitetään, jolloin rakennuksen sähkönkulutus on vakio ympäri vuoden ja se saa käyttää hiililaskennassa vähähiilipäästöistä perusvoimaa.
Kolmas argumentti on sitten tämän variantti että eikö yhtä hyvin voisi sanoa että tasakuluttava teollisuus tarvitsee lisää sähköä talvella kun sitä on vähemmän saatavilla johtuen kotitalouksien kulutuksesta, ja tästä riippuvainen. Mutta pureudun tähän tasakulutukseen koska tässä ollaan ristiriidan ytimessä.
Ilmaisu saa on mielenkiintoinen, ikäänkuin kysymys olisi jotenkin normativiinen. Eikö tarkoituksen pitäisi olla deskriptiivisesti kuvata päästövaikutukset? Ja näinollen väittäisin että tuon ilkeän insinöörin rakennelma itseasiassa hyvinkin voi tuottaa pienemmät kokonaispäästöt pitkällä aikavälillä, ja näin siksi että tasakysyntä sähkölle lisää perusvoiman kysyntää joka on vähäpäästöisempää. Miksi tämä pitäisi saada näyttämään pahalta laskemalla talvikulutuksen päästöt väärin?
Junnila ehdottaa kirjoituksensa lopuksi "dynaamista keskiarvoa" joka olisi siis ko. käyttöhetken aikainen tuotantomuotojen keskipäästö, mikä onkin ihan perustelu tapa laskea keskipäästöt. Deskriptiivisesti tämä on ihan oikea ratkaisu.
Soininvaaran tulokulma on vaan eri. Asiaa voi ajatella niin että mitä niillä keskiarvoilla oikeastaan tekee? Päästöarvoilla on käyttöä esimerkiksi liikenteen- ja maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kohdetta missä olisi perustelua käyttää keskipäästöjä eikä marginaalipäästöjä. Esimerkiksi päästöjen verotuksen tarkoitus ei ole jakaa verotaakkaa jonkun keskimääräisen päästökuormaan mukaan vaan vähentää päästöjä, eli marginaalipäästöt on oikea mittari.
Päästölaskelmia on kolmenlaisia, lähinnä propagandaksi luokiteltavaa kuten World Watchin tutkimus. Kohteliaasti sitä voi sanoa markkinoinniksi eikä se ole sen parempaa tai huonompaa kuin se muutenkaan, jos markkinoitava asia on hyvä niin ehkä liioittelukin on siedettävä tehokeino, mutta sen pukeminen tieteeksi on vastenmielistä. Sitten on keskipäästölaskelmia, jotka on ihan asiallista tiedettä, mutta niille on vaikea keksiä muuta käyttöä kuin erillaisten syntisten luettelu joka ei ole rakentavaa. Kolmas on sitten marginaalitarkastelu.
Asia on ajankohtainen siksi että tuoreessa hallitusohjelma haetaan uusia mittareita kestävälle kehitykselle. Ottean huomioon minkälainen miinakenttä tuo päästölaskenta on niin en ole kovin innoissani. Tai sanotaan vaikka niin että abstraktioiden kuten mittarit pitäisi selventää eikä sekoittaa asioita.
Uusimaa kasvaa 430 000 asukkaalla seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Tämän myötä maakunnan rakenne muuttuu: kasvava väestö asutetaan maakunnan itäisiin sekä läntisiin osiin ja nykyisten sekä tulevien ratojen varsille.
Kyllä sitä kasvua riittää varmaan itään ja länteen, mutta noin keskimäärin lähellä on parempi kuin kaukana , semminkin kun ne radat tuppaa olemaan viherpesuraiteita.
Sen sijaan hyvien kulkuetäisyyksien äärellä pelkästään Helsinkiin mahtuisi kantakaupungin jatkeena helposti 100 000 - 200 000 asukasta lisää kaupunkibulevardeille. Tätä tosin hankaloittaa se että liikenne niillä motareilla kasvaa entisestään koska sieltä etävolvolasta pitää päästä jotenkin ihmisten ilmoille.
Kun kysymyksessä on kepulainen pääministeri tämä on toki tuttua, mutta kun ko. pääministeri on helsinkiläinen politiikko niin tämä kieltämättä vähän hämmentää. Maaseudun Tulevaisuus raportoi:
Kiviniemen mielestä Vapaavuoren ajattelu kertoo koko Suomen olojen huonosta tuntemisesta. ”Ilmastolle paljon haja-asutusta tärkeämpää on, että Helsingissä käytettäisiin uusiutuvia energialähteitä.”
No ei ole. Olennaista on se että erillisestä lämmöntuotannosta päästään mahdollisuuksien mukaan kokonaan eroon. Tälloin biopolttoaineet voisivat jopa riittää korvaamaan fossiiliset polttoaineet sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa. Tämä vaatii käytännössä kaukolämpöverkkoa, jota Kiviniemen hallitus suuressa viisaudessaan on päättänyt ruveta verottamaan.
Vuonna 2008 Suomessa tuotettiin lämpövoimaloissa sähköä yhteensä noin 56TWh. Tästä 22TWh on ydinvoimaa. Hukkalämpöä tästä syntyy noin karkeasti arvioiden jotain 100-150TWh. Tästä hukkalämmöstä 25,5TWh käytettiin kaukolämpönä ja lisäksi erillistuotettiin 8TWH, teollisuuden lämpönä taas käytettiin noin 60TWh.
Lyhyesti sanottuna meillä ei ole minkään sortin pulaa lämmöstä ja jos tulee niin ruvetaan sitten vaikka käyttämään sitä ydinkaukolämpöä, tällä hetkellä se ei ole kustannustehokasta. Tähän on tuskin tosin on tarvetta koska kaukolämmön kysyntä ei luultavasti edes kasvaa vaikka rakennattaisiin reilustikin lisää kaupunkia paremmasta energiatehokkuudesta johtuen. Suomen rakennetuista kerrosneliöistä noin 45% (120Mm2) on kaukolämmitettyhä ja tämän lämmittämiseen kuluu noin 20-30% sähköntuotannon ylijäämälämpöä vastaavasta määrä lämpöä (34Wh/100-150TWH).
Jos jotain pitää verottaa niin se on lämmön erillistuotanto, tuo on yksinkertaisesti haaskausta on se bioa tai ei.
Kemppisen blogissa käydyn keskustelusta närkästyneenä ja ottamatta sen kummemmin kantaa lihansyöntiin yleensä:
Esimerkiksi YK:n ruokaturvallisuusohjelma antaa monenmoisia painavia selityksiä ja toimenpide-ehdotuksia ruokakriisin hoitoon. Esimerkiksi toimivammat ruokamarkkinat. Maailman ruokaohjelma taas listaa nälän syitä: luonnonilmiöt (kuivuus), sodat, köyhyys, (maatalouden) infrastruktuuri, ja kestämätön maankäyttö.