Ja mikä siinä on niin vaikeaa? Mutta ensin, lukekaa Vesirajasta Länsiväylän muuttamisesta kaduksi, koska se erinomaisen järkevästi ja hyvin kirjoitettu.
Tolkku sen sijaan pyrkii löytämään valoa pimeyteen, alla oleva on reaktio vähemmän erinomaiseen kirjoitukseen.
Ruuhka voi olla seuraus siitä että jotain erikoista eli häirö on tapahtunut, liikenneonnettomuus tai syksyn ensimmäiset jäät. Semmoista vaan sattuu.
Jos tieosuudella on joka arkiaamu ruuhka niin kyse ei ole poikkeuksesta, vaan siitä että kyseisellä tiellä on enemmän autoja kuin sinne mahtuu. Tällöin muuten häiriöt aiheuttavat isompia ruuhkia koska ylimääräistä kapasiteettia ole.
Moottoritiellä liikenne reagoi tähän hiljentämällä vauhtia. Tien välityskyky on suurin noin 50 - 60 km/h tuntinopeudella, eli tämä vähän auttaa. Mutta kun tielle pyrkii yhä uusia autoja niin nopeus tippuu tuonkin alle, eli ruuhka pahentaa itseään.
Tämä voidaan estää esimerkiksi valo-ohjauksella, yksinkertaisesti ei päästetä tielle enemmän autoja kuin se vetää. Sama asia voidaan tehdä myös hinnoittelemalla tiellä ajaminen, hinta on oikea silloin kun vain optimimäärä autoilijoita on valmis sen maksamaan. Jos ei ole ruuhkaa niin oikea hinta on nolla euroa.
Ero on siinä että valoissa jonotetaan sattuman varaisessa järjestykssä, ruuhmaksun taas maksavat ne joilla on suurin tarve päästä liikkumaan. Maksukykin toki vaikuttaa, mutta kaupungissa tuskin on niin paljon erinomaisen maksukykyisiä autoilijoita että he saisivat ruuhkaan aikaan.
Entä he jotka eivät pääse kulkemaan? No he siirtävät ajamistaan toiseen aikaan, käyttävät joukkoliikennettä jos se on oikein toteutettu eli ei jää ruuhkiin, fillaroivat, kävelevät, hoitavat asumisensa ja työpaikkansa niin ettei tarvitse ajaa ruuhkaisia teitä, tai jotain.
Olennaista on se että tällä ei ole mitään merkitystä ruuhkamaksujen kannalta. Aivan samalla tavalla käy kun tie ruuhkaantuu, osa sen mahdollista käyttäjistä muuttaa käyttäymistään. Aika on rahaa ja raha aikaa.
Ruuhkamaksuilla ajamisesta saadaan vain vähän nopeampaaa ja miellyttävämpää, maksua vastaan.
p.s. Satelliittipaikannus on yksityisyysongelma. Vähän niin kuin lähimmän tukiaseman tarkkuudella operaattorille raportoiva paikannuslaite joka on lähes jokaisen suomalaisen taskussa.
38. Kolme kaupunkikudosta
9 tuntia sitten
6 kommenttia:
Minä en ymmärrä näitä satelliittipaikannusruuhkamaksukaavailuja. Kukaan ei ole esittänyt mitään sellaista satelliittipaikannukseen perustuvan maksujärjestelmän etua, mikä ei olisi saavutettavissa helpommin, halvemmin ja vähemmillä yksityisen ihmisen oikeusturvaan ja todistustaakkaan liittyvillä ongelmilla kuin RFID-tunnisteisiin ja lukijoihin perustuva ruuhkamaksujärjestelmä. Lisäksi, satelliittipaikannusruuhkamaksuja ei ole vielä missään päin maailmaa olemassa (epäilen, ettei niitä koskaan tulekaan), siinä missä RFID:t ovat liikenteen seurannassa ja ruuhkamaksulaskutuksessa käytössä jo useissa maissa.
Sinänsä en näe ruuhkamaksuissa mitään ongelmaa.
Joo. Jotenkin tämä on vähän teknovetoista, voihin tuon tehdä kännykkäpaikannuksellakin. RFID tuntuu äkkiseltään vähän hankalalta, lukiportteja pitäisi olla rutkasti.
Tai sitten ihan vaan avorahastuksena, eli pistokokeita ja sakot jos ei ole maksua maksettu.
Kännykkäpaikannuksessa on oleellisesti sama ongelma kuin satelliittipaikannuksessakin: Jos autossa oleva laite, johon paikannus perustuu, ei toimikaan, kenen on vastuu? RFID- järjestelmässä tunniste on passiivinen komponentti, vikatilanteessa joko tunniste on vioittunut (mikä voi olla tai voi olla olematta auton haltijan vika, mutta mikä oikein suunniteltuna näkyy kyllä päälle päin), tai porteissa voi olla vikaa - mikä voidaan seurannan avulla havaita helposti. Sen sijaan, jos kännykkä tai satelliittipaikannin ei saa kenttää, saako autoilija sakot? Miten erotetaan aidot vikatilanteet järjestelmän peukaloinnista? Kännykkä ja paikannin ovat aktiivilaitteita. RFID-porttiin voi olla yhdistettynä kamera, joka ottaa kuvan autosta rekisterikilpineen, ja välittää sen eteenpäin jos tunnisteesta ei saada heijastusta. Samanlaisen reaaliaikaisen varmennuksen rakentaminen satelliitti- tai kännykkäpaikannusjärjestelmään on hyvin kallista ja monimutkaista.
Portit maksavat (hatusta vedetty arvio) pari kymppitonnia kappale. Niitä tarvitaan ruuhkamaksualueen sisään- ja ulostuloväylille. Lisäksi poliiseille, katsastuskonttoreille, tullille jne. tarvitaan käsilukijoita, maksavat ehkä huikeat tonnin kappale. Tunnisteet eivät maksa paljon mitään, alle euron kappale joka tapauksessa.
Vrt. se satelliittipaikannusjärjestelmän musta laatikko (jonka pitää olla siis jonkinlainen sinetöity hyväksytty laite jonka pitää olla mekaanisesti hyvin vaikeasti irroitettavissa tai edes kytkettävissä irti akusta) maksaa taatusti ainakin tonnin. Olemassaolevat paikantimet eivät sovellu, ei niissä ole mitään ruuhkamaksulaskutustoimintoja, ja vaikka tulevaisuudessa olisikin, niihin pystyisi helposti vaihtamaan sellaisen softan, joka valehtelee viranomaisille ruuhkamaksualueella ajamisesta. Vähän sama juttu kännyköissäkin.
Voi olla, että edes RFID:itä ei tarvita. Rekisterinumeron automaattinen luenta (vaikka tarvitsisi osata kaikki maailmassa käytetyt rekisterikilpityypit) ei ole nykyaikana mikään kovin kummallinen temppu, konenäöllä osataan yksilöidä ihmisiä kasvokuvista, joten määrämuotoiset kilvet ovat lasten leikkiä. Eli ei mitään tunnisteita tai portteja, vaan kamerat sinne sisääntuloväylille, ja laskua ajoneuvojen haltijoille. Alkuperäiset kuvat voi säilyttää tallessa siltä varalta että konenäkö erehtyy.
Muistutettakoon, että noiden taskussa olevien paikannuslaitteiden tietoja on väärinkäytetty (ilmeisesti ei niiden paikkatietoja, mutta niiden tietoja kuitenkin). Eli jos ruuhkamaksujärjestelmän yksityisyydensuoja on samalla tasolla kuin kännyköiden, väärinkäytöksen pelkääminen ei ole pelkkää perusteetonta paranoiaa.
Ei niin olekaan perusteetonta, tarkoitan vaan että samankaltaiset väärinkäytökset on mahdollisia jo nyt.
Minun tilannearvioni on sttä se sota että ei saisi tehdä järjestelmiä joita voi väärinkäyttää on hävitty. Niitä on jo vaikka kuinka, siksi että niistä on myös hyötyä. Minusta yksityisaktivismissa pitäisi tulokulma muuttaa siihen että kuka saa käyttää data, kuka sitä valvoo ja ,otem, eikä siihen että saako dataa ylipäänsä kerätä.
Tuosta RFID:stä tulee vielä mieleen että rajaako se toteutusta jos voidaan laskuttaa vain tietyissä pisteissä?
Lähetä kommentti