Energianuuska villitsee lapset, tai ainakin sekoittaa aikuiset

Tolkussa on viime aikoina paneuduttu terveyspolitiikan ja päihdetutkimuksen ihmeelliseen maailmaan. Eräs alustava hypoteesi on että lasten terveysuhat on niin huolestuttava asia, että olisi suorastaan sydämetöntä sotke huolia turhilla tosiasioilla. Hypoteesi toimii valitettavan hyvin.


YLE (1.10. 2013): Energianuuska on lasten uusi villitys

Kyse on kasvavasta muoti-ilmiöstä, josta alakouluikäiset lapset ovat  nyt innostuneet,  Ehkäisevän päihdetyö Ehyt ry:n Pohjois-Suomen aluekoordinaattori Sinikka Korpela sanoo.

HS (5.10. 2013): Asiantuntija: Energianuuska voi houkutella lapsia oikean nuuskan pariin

"Kun niitä voi lapsillekin myydä, lapset tavallaan oppivat samalla tupakkatuotteisiin", sanoo ylilääkäri Antero Heloma Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hänen mukaansa energianuuskan sisältö ei kuitenkaan vaikuta haitalliselta.

Iisalmen Sanomat (17.10. 2013): Energianuuska pois makeishyllyjen luota

Tupakointia ja nuuskan käyttöä jyrkästi vastustava iisalmelaislääkäri Hannu Vierola hämmästelee nuorten ja jopa lasten uutta villitystä, energianuuskan käyttöä... 

Hän ei ihmettelisi yhtään sitä, että suuret nuuskafirmat ovat energianuuskan markkinoinnin takana. Energianuuskan käyttö saattaa hyvinkin madaltaa kynnystä oikean nuuskan käyttöön. 

- Varsin epäsiisti ja kyseenalainen tapa saada kofeiinia ja vitamiineja. Pahalta haiseva pussi, jota aion kokeilla kesämökilläni hiirenkarkottimena. Koira ja kissa sen hajua ainakin kammoavat

Turun Sanomat (13.11. 2013): Ministeri vetoaa: Ei energianuuskaa alaikäisille

YLE (6.3. 2013) Joukko kansanedustajia: Energianuuskan myynti alaikäisille kiellettävä

Energianuuska on kansanedustajien mukaan lasten ja nuoren parissa uusi muoti-ilmiö, joka vahvistaa myönteisiä mielikuvia nuuskasta.

Ylläolevissa linkeissä kerrotaan lyhyesti summattuna että energianuuska, mistä ainakaan tässä blogissa ei oltu koskaan kuultukaan eikä muutenkaan olla mitään mieltä, on lasten keskuudessa villitys. Mitään tutkimusta tai tilastoa siitä käytetäänkö energianuuskaa ei ole. Eikä varsinkaan siitä että käyttävätkö sitä lapset. Esimerkiksi näissä asioissa usein viitattu Nuorten terveystapatutkimus ei tunne koko tuotetta.

Lisäksi kerrotaan että lapset oppivat energianuuskalla nuuskaamaan tai peräti tupakoimaan. Sinikka Korpela spekuloi Ylen jutussa melkoisen konditionaaliketjun kautta:

- Se muistuttaa hyvin paljon oikeaa nuuskaa ja on hyvin mahdollista, että tällainen leikki johtaa lapsilla ja nuorilla oikean nuuskan käyttöön. Jos tuotetta valmistaa sama taho, joka valmistaa oikeita tupakkatuotteita niin kyllä voisi ajatella, että kyse on tuotteiden markkinoinnista. 

Koko jutun ainoa lähde näyttää olevan haastateltu Sinikka Korpela, joka ei siis ole tutkija, vaan päihdetyön koordinaattori. Missään ei kerrota millä perusteella tämä asiantuntija tuntee asian. Ensimmäistäkään energianuuskaa käyttävää alaikäistä, koululaista, heidän vanhempiaan, kavereitaan tai tutun tuttujaan ei ole löydetty haastateltavaksi.

Ainoastaan Helsingin Sanomat harjoitti journalismia, ja oli soittanut kyseisen tuotteen maahantuojalle. Joka kertoi mm. että he suosittelevat ettei tuotetta myytäisi alaikäisille, ja että he nyt maahantuovat kofeiinia sisältävää nuuskaa siinä toivossa että sitä joku haluaisi ostaa oikean nuuskan korvikkeeksi.

Se että kukaan ei tunnu tietävän asiasta yhtään mitään, ei kuitenkaan estänyt kansanedustajia kertomasta että energianuuska on suosittua koululaisten keskuudessa. Tai ministeriä vaatimasta, ettei tuotetta myytäisi alaikäisille, mistä muuten siis kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä.

Pisteenä i:n päälle iisalmelainen lääkäri antaa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon, että sekä hänestä että hänen kotieläimistään energianuuskapussi haisee pahalle.

Voi olla että alakoululaiset viettää välituntinsa energiamälli huulessa, ja tästä jonkinlaisen selittämättömän portin kautta siirtyvät tupakoimaan, puhumattakaan kofeeiniriippuvuudesta. Tai sitten eivät, emme ilmeisesti tiedä koko asiasta yhtään mitään.

Tästä kaikesta jää käteen että niinkin vakavaa asiaa kuin lasten terveys pyöritellään aina lainsäädännön tasolle saakka ilman että kukaan tuntee minkäänlaista kiinnostusta tosiasioihin. Tosiasioilla on sellainen kansanterveydellisesti keskeinen ominaisuus, että niiden avulla selviää miten asiat todellisuudessa tapahtuvat, eli se miten joku vaikuttaa tai ei ihmisten terveyteen. Sikäli kun tosiasioilla ei ole väliä, niin terveydellä ei ole väliä.