torstai 25. syyskuuta 2014

Kokonaissuunniteltu liikennemuseo

Keskustan liikenne ei tule sujumaan kuin entistä huonommin millään kulkuvälineellä, jollei liikennevalojen haittoja saada vähennettyä. Tämä edellyttäisi muutoksia katuverkkoon, joita ei haluta tehdä.

Ydinkeskustassa liikkuminen on hidasta ja vaivalloista. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä keskustassa kulkee jalan, ja todelliset nopeudet ovat konttausvauhtia. Tämä johtuu siitä että aika kuluu liikennevaloissa seisoskeluun.

Esimerkiksi jalan Kiasmalta Foorumiin: matkaa on noin sata metriä, jonka kävellessään joutuu ylittämään ensin Postikadun (neljä kaistaa), Mannerheimintien (kuusi kaistaa) ja lopuksi Simonkadun (neljä kaistaa). Karkeasti yksinkertaistaen jokaisissa valoissa seistään keskimäärin sellaiset puolisen minuuttia (60 sekunnin valokierto), mikä pidentää matka-ajan noin kaksi ja puolikertaiseksi. Suhteellisesti sama kuin Kehätiellä olisi 30km/h nopeusrajoitus.

Samoissa valoissa jumittavat myös ratikat, jotka ovat keskustassa toiseksi käytetyin liikennemuoto. Esimerkiksi Kaivokadulta menee seitsemänsadan metrin matkaan Bulevardille aikataulun mukaan viisi minuuttia. Keskinopeus siis tragikoomiset 8,5km/h. Matkalla raitiovaunu seisoo pahimmillaan kuusissa eri liikennevaloissa, jolloin edes tuossa aikataulussa ei pysytä. Ajanhukan lisäksi tämä maksaa miljoonia HSL:lle liikennöintikuluina, sekä tekee koko ratikkaverkosta epäluotettavamman. Ankaran rationaalisesti ajatelleen Kaivokadulta etelään ei kannattaisi liikennöidä ratikoita lainkaan siinä kuin bussejakaan, koska ympäristö on liikennöintikelvoton.

Olennaisesti ottaen kaikki henkilöautoliikenteen, pyöräilynkin, viiveet ydinkeskustassa johtuvat nekin myös valoista. Eli siis käytettävissä oleva katupinnan määrä ei rajoita autoliikennettä. Jos näin olisi, niin esimerkiksi jono Mannerheimintiellä etelään Simonkadun risteyksen valoissa täyttäisi koko katutilan Lasipalatsin edessä. Siinä jonossa on todellisuudessa autoja kymmenkunta, ei sata, koska edellisistä valoista ei päässyt enempää läpi.

No miksi liikennevaloilla sitten kiusataan ihmisiä?

Liikennevalojen tarkoitus ei ole nopeuttaa liikennettä. Päinvastoin yleensä ne hidastavat liikennettä, paitsi poikkeustapauksissa joissain risteyksissä. Liikennevalojen tarkoitus on estää ajoneuvoja törmäämästä toisiinsa ja jalankulkijoihin. Valot, ja sivumennen myös töyssyt, ovat jotain jota tehdään siinä vaiheessa kun katuympäristön suunnittelu on jo mennyt pieleen.

Liikennevaloja ja niiden haittoja saa vähennettyä yksinkertaisilla, kustannustehokkailla ja yleisesti sivistysmaissa käytetyillä keinoilla esimerkiksi seuraavasti:
  • Hidastetaan ajonopeuksia. Esimerkiksi korotetut suojatiet ja kapeammat kaistat saavat ajamaan hitaammin ja varovaisemmin, jolloin jalankulku ajoradan yli voidaan toteuttaa turvallisesti ilman valo-ohjausta. Idioottimaisinta ja valitettavan yleistä on kymmenen metriä leveä viivasuora tie, jonka 30km/h nopeusrajoitusta ei tietenkään noudateta.
  • Suljetaan risteyksiä. Jos ei ole risteävää liikennevirtaa, ei ole myöskään tarvetta valo-ohjata sitä.
  • Kavennetaan ajoratoja. Mitä lyhyempi matka kävelijällä on ajoradan yli, sitä lyhyempi aika hänelle tarvitsee varata liikennevaloissa, eli valokierto nopeutuu.
  • Karsitaan kääntymissuuntia. Esimerkiksi Saksassa yleinen käytäntö on että pääkaduilta ei käännytä vasemmalle. Kun autoilijat tietävät tämän, he vaihtavat reittejään niin että pääsevät perille tästä huolimatta. Auto on siitä mukava kulkuneuvo että siinä on ratti ja sen takana ihan aikuinen ajatteleva ihminen.
  • Raitiovaunukiskojen yli ei ydinkeskustan nopeuksilla ole mitään tarvetta jalankulkijavaloille, Helsingin paras ja toimivin suojatie on Aleksanterinkadulla Stockmannin pääoven edessä. Siinä ei ole suojatietä eikä valoja, eikä onnettomuuksia.
  • Suositaan niitä suuntia ja kulkutapoja, joita käyttää eniten ihmisiä. Käytännössä annetaan ensisijaisesti jalankulkijoille ja toissijaisesti raitiovaunuille valoetuudet. Tämän käytännön toteutusmahdollisuudet ovat rajalliset, koska sivukaduiltakin pitää joskus päästä pääkadulle eikä autoille voi pelkkää punaista näyttää.
Kaikille keinoilla on toki haittansakin, mutta ne ovat yleensä pieniä verrattuna liikennevalojen haittoihin; kapeammalla kadulla joutuu ajamaan hitaammin, mutta punaisissa valoissa ei liikuta lainkaan.

Toki voitaisiin vain asentaa kaiteet ajoratojen viereen ja kieltää jalankulku niiden yli, Kaivokadulla tätä on aikanaan kokeiltukin. Mutta kun tavoite on nopeuttaa ja sujuvoittaa liikennettä, niin se ei nopeudu niin että suurin osa liikenteestä eli jalankulkijat laitetaan kiertämään tunneleiden kautta. 

Helsingissä yllä lueteltuja keinoja ei juuri käytetä, edes siellä missä niille on huutavin tarve eli ydinkeskustassa. Koska on epätodennäköistä ja mitä epäkohteliainta olettaa että ihan ammatikseen liikennettä suunnittelevat eivät osaa sitä suunnitella, jäljelle jää vain vaihtoehto ettei niin haluta tehdä, syystä tai toisesta. Ja se miten tämä taas perustellaan on kokonaissuunnittelu.

Keskustan liikenteen kokonaissuunnittelu, eli miten ei taaskaan tehdä yhtään mitään

Kokonaissuunnittelu on suunnittelufilosofia, jossa pitkällisten selvitysten ja pohdintojen avulla selvitetään kaikki mahdolliset tarpeet, oletetaan että nämä tarpeet eivät ole ristiriidassa keskenään tai ihan vaan muuten mahdottomia tyydyttää. Seuraavaksi kokonaissuunnitelma julkaistaan, hyväksytään ja sitten haudataan vähin ääniin, koska todellisuudessa tarpeet ovat ristiriidassa keskenään tai mahdottomia tyydyttää. Kokonaissuunnittelu on erinomaisen näppärä metodi, jos haluaa varmistaa suunnittelijoiden työllisyyyden lisäksi sen ettei mitään suunnitelmaa varsinaisesti koskaan toteuteta.

Helsingin liikennesuunnitteluperinteisiin kuuluu kokonaissuunnittelu sellaisessa muodossa, jossa oletetaan ääretön budjetti. Eli suunnitellaan jotain johon ei missään tapauksessa ole varaa, ja joka sopivan vaillinaisesti tarkastellen kuitenkin täyttää kaikki mahdolliset tarpeet. Yleensä tunneli(verkosto). Tämän jälkeen päättäjä voi vastata Hesarissa, että ongelmaan on kyllä suunniteltu ratkaisu, mutta sen toteuttamisen ei taida valitettavasti löytyä rahaa vielä tällä vuosikymmenellä. Ja vieläpä vuosikymmenestä toiseen, kestävää designia!

Tämän takia ei ole syytä olettaa yhtään mitään muuta kuin yhtä hyllyriviä selvityksiä lisää, kun kaupunki kertoo kantanaan että:
Onnistunut kävelykeskusta edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua,,, Kaupunginhallitus katsoo, että Mannerheimintien kävelykatuosuuksia tulee suunnitella vuonna 2015 käynnistyvän kävelykeskustan kaupunkirakenteellisen ja liikenteellisen yleissuunnitelman yhteydessä.
On toki mahdollista että tästä syntyy jotain, aivan kuin on mahdollista että tiiliseinä kaatuu seuraavan kerran kun siihen kumauttaa otsallaan. Luottamusta ei varsinaisesti lisää se että Oskalan aloite ei käy nimenomaan siksi että siinä edes kokeiltaisiin kaventaa ajoratoja, vähentää liikenteen risteämisiä, ja muutenkin edistää liikennettä keinoilla, jotka jopa saattaisivat toimia.

Kaikkien aikaa säästyisi, jos nyt vaan odotettaisiin että sedät ja tädit pääsevät eläkkeelle viroistaan ja luottamustoimistaan. Dysfunktionaaliset liikennejärjestelyt ovat kuitenkin suhteellisen harmittomia ja niiden puoltajien puheenvuorot kelpo asiaviihdettä.

5 kommenttia:

Pekka P. kirjoitti...

Ei tässä montaa viikkoa ole siitä kun joku bussi oli ajanut siinä Stokkan edessä Aleksanterinkadulla jalankulkijan yli. On jotenkin jäänyt epäselväksi miksi siitä yleensä saa ajaa autolla (no taksit tietty pääsee hurauttamaan siitä yöaikaan paaaljon nopeammin kuin Etelä-Espaa).

Anonyymi kirjoitti...

Mua kiusaa jalankulkijana liikennevalot ihan älyttömästi, kymmenet ihmiset odottelevat muutaman autoilijan ajeluja kadunkulmissa...

Esittäisin blogin konstien lisäksi myös pääkatujen muuttamista yksikaistaisiksi per suunta, jolloin liikennevalojen tarve vähentyisi dramaattisesti. Näin jalankulku sekä autoilu mahtuisivat paremmin samaan kuiluun. Edellyttäisi varmaan laajasti bussiliikenteen korvaamista parempien ratikoiden avulla. Jostakin Runeberginkadusta tai Hämeentiestä tulisi mukava puistokatu...

Mikko H kirjoitti...

Yksisuuntaiseksi muuttamisella on perinteisesti tavoiteltu suurempia nopeuksia autoille. Sillä tavalla toteutettuna yksisuuntaisuus ei koidu ainakaan jalankulun eduksi.

Teemu kirjoitti...

Anonyymi, joo tuotakin hain. Ja kun se hidastaa vielä autoliikennettäkin (yleensä).

Sivukanavalta tuli samanlaista kommenttia kuin Mikko H, että yksisuuntaiset kadut kaksisuuntaisiksi olisi siinä mielessä hyvä, että se vähentäisi nopeuksia. Sekin oli tuossa Manskussa vähän ajatuksena, nyt siinä on tavallaan kaksi yksisuuntaista katua kummallakin puolen kiskoja.

Toisaalta yhdet kaistat kiskojen molemmin puolin on silleen hyvä, että ylitettävä ajorata on hyvin lyhyt, kuten anonyymi toteaa. Hämeentien joukkoliikennekadussahan on toikin idea.

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin odotan kovasti tätä kävelykeskustan kaupunkirakenteellista ja liikenteellistä yleissuunnitelmaa eteenkin kävelykatuverkoston osalta. Aivan kun kävelykatuja ei voisi tehdä sinne missä on ihmiset, palvelut ja aurinko, vaan niiden pitää olla jotenkin "yhteydessä" toisiinsa. Tällä meiningillä menee vuosituhat jotta ensimmäinen kävelykatu saadaan esikaupunkiin.

Risteyksien poisto luulisi olevan aivan normaali toimenpide jo liikenteen rauhoittamisen osalta. Miksi pääväylältä, tai edes alueelliselta kokoojakadulta on oikeus kääntyä tonttikadulle? Vaan normaalisti tonttikadulle päästäkseen pitää kiertää hierarkia läpi. Ja asukkaat kiittävät.

Myös lakia pitäsi kävely - ja osittain autoliikenteen takia - muuttaa. Tällä hetkellä valottoman ja valollisen suojatien väliin on jäätävä 6m tai yli, ja tätä ollaan kierretty ylijatketuilla jalkakäytävillä. Mutta jos tämä 6m poistetaan, niin silloin voitaisiin katkoa liikennettä vain pääväylän suuntaisesti (suojatievalot vain pääväylän ylityksissä). Naapurimaassa tämä on enemmänkin normaalia, että suoraan kävelevällä ei ole valoja ja sivukaduilta saa kääntyä kolmiolla, vaikka vieressä on liikennevalot. https://www.google.fi/maps/@59.3394659,18.0807116,3a,37.5y,124.13h,81.65t/data=!3m4!1e1!3m2!1s-HhYWjsnBKoniPEtJiidSw!2e0 Surullista, että Helsingistä on muodostumassa konservatiivinen liikennemuseo.