Otson, mutta myös Hannun, poliittiset juuret ovat osin helsinkiläisessä urbanismissa. Sen nyrkkisääntöjä on että tarkoitus on saada kiskoja katuun ja taloja kadun varteen, eikä kiskoja ja taloja paperille. Mentaliteetti on jotain valmista joskus.
Hannu on freelance-muusikko ja Otso koodari/konsultti. Kumpikin tuntee oman alansa kiemurat sekä niiden kytkennät lainsäädäntöön, kunnan ja valtion rahankäyttöön sekä hallintorakenteisiin. Luultavasti niin hyvin tahoillaan kuin ylipäänsä kukaan. Olennaisempaa on nopeus ja taito millä he ottavat haltuun vähemmän tuttuja asioita, koska päättäjiltä ei kysytä että tunnetko asian ennen kuin se tuodaan päätettäväksi.
Otso kirjoittaa lähdeviitteiksi päätyviä selvityksiä esimerkiksi Helsingin Yliopiston metroaseman toisen sisäänkäynnin suunnitteluhistoriasta, arviointimenetelmistä, ja muista esteistä jotka pitää kaataa sen avaamiseksi. Hannu tiivistää joka viikko kaupunginhallituksen tiiliskiven paksuiselta listalta olennaisen vaikkapa maakuntakaavasta katujen valaistukseen yhteen ymmärrettävään kirjoitukseen.
Hannu puhuu tunteella järkeä, kädet mukana heiluen. Otso selittää rauhallisesti ja perusteellisesti asiat niin kuin ne ovat. Tyylinsä kullakin, kummatkin ovat osoittautuneet päteviksi poliitikoiksi ja politiikan tekeminen käytännössä on pitkälti puhumista.
Hannu sanoo ääneen jos päätös on huono vaikka oli päätöstä tekemässä. Otso harjoittaa myös avointa poliittisista realismia ja kertoo senkin, että vaikka ei ole asiasta varma ja vaihtoehdot ovat huonoja, niin päätti nyt näin.
Otson tyhmyyden sietokyky on rajallinen, varsinkin jos tyhmyys johtaa siihen että käytetään resusseja hömppään kun niitä ei riitä oikeiden ongelmienkaan hoitoon. Hannun oikeustajuun ei vaan kertakaikkiaan mahdu että jos joudutaan leikkaamaan, niin ei leikata siitä mikä vähiten osuu heikko-osaisiin. Vaikka tästä periaatteesta vedetyt johtopäätökset olisivat ikäviä.
Hannu on liberaali, Otso samoin. Jos tästä nyt jotain eroja väkisin hakee, niin Hannun vapaamielisyys näyttäytyy tyypillisesti turhan sääntelyn vastustamisena, Otson taas niin että esimerkiksi suvaitaan teinejä. Kummatkin katsovat terveyspolitiikkaakin tulosten kautta, eikä moraalikasvatuksena, esimerkiksi sähkötupakka on terveellisempää kuin tupakka ja huumeiden käyttäjiä ei kannata rangaista.
Tolkulla ei lyhyesti sanottuna ole mitään varauksia suositella Kivekästä tai Oskalaa ihan mihin vaan luottamustehtävään. Tai no on yksi, kummallakin palaa hermot kumileimasinlautakunnissa hyvin nopeasti, eli ei niihin.
Ai etteikö muka ole helppo valinta? No nii-in.
 |
| Kuva: Olli Sirén. |
1 kommentti:
Oskala on selvästi soininvaaransa lukenut ja on kiitettävästi lähtenyt tappelemaan populistisia aloitteita vastaan, tuli ne hankkeet sitten oikealta tai vasemmalta. Oppi-isään nähden puuttuu se Koijärvi, mutta ehkä saa Vartiosaaresta pienen näytön luonnonsuojelustakin itselleen, kunhan ensin suorittaa oppi-isänmurhan. Jännä nähdä luottavatko Soininvaaran äänestäjät Soininvaaran arvostelukykyyn ja äänestävät Oskalan sisään. Näyttöjähän Oskalalla on valtuustosta, mutta seuraako valtuustoa sitten riittävän moni? Tuntuu olevan myös sosiaalisesti lahjakas, toisin kuin oppi-isä.
Kivekäs tuntuu olevan siinä mielessä myös Soininvaaran perillinen, että on usein rasittavan oikeassa ja tekee sen selväksi. Olisi Kasvin kanssa tärkeä parivaljakko vihreille rakentamaan muutosta digitaalisaatioon, tai mitä se nyt on kun robotit vievät työt ja naiset. Toivottavasti ihmiset tajuavat tämän, ja äänestävät näitä kahta joilla mahdollisuudet sisään, eivätkä hukkaa ääniä piraateille. Epädemokraattista, mutta totta. Valtuustosta kovat näytöt lyhyessä ajassa.
Itse toivon näiden lisäksi Antero Vartian läpimenoa, jotta Pääkkönen voi vaikuttaa hänen kauttaan eduskunnassa kala-asioihin. Kari siihen päälle, mutta kilpailkoot nyt keskenään.
Lähetä kommentti