Täydennysrakentaminen on yleisesti kovin kannatettua. Esimerkkinä olevassa Kulosaaressa sitä ei kuitenkaan halua asemakaavoittaja sallia vaaka- eikä oikeastaan pystysuunnassa. Tämä on pikemminkin säänto kuin poikeus.
Täydennysrakentaminen teoriassa
Helsingissäkin kannattaa tietenkin rakentaa ensisijaisesti jo rakennetuille alueille, kuten esimerkiksi raportissa Kulosaaren kerrostaloalueen suunnitteluperiaatteiden lähtökohtia hienosti summataan:Täydennysrakentamisesta on hyötyä sekä kaupungin, kaupunginosan että tontin tasolla... Valmiin infrastruktuurin, palvelujen ja liikenneverkon alueelle on kannattavampaa rakentaa kuin uudelle alueelle. Kaupunginosatasolla tarkasteltuna täydennysrakentaminen ylläpitää asukasmäärää ja sitä kautta palveluita. Asuntokantaa voidaan monipuolistaa ja modernisoida. Taloyhtiötasolla tarkasteltuna lisärakentamisella voidaan rahoittaa esimerkiksi korjaamiskustannuksia.Hieno homma, lapio maahan, lisää kerroksia, enemmän ja isompia taloja! Kaupunginhallitus vieläpä vasta nosti täydennysrakentamisen tavoittetta 40 prosenttiin ja helpotti parkkinormia täydentämisrakentamisrakentamisessa.
Ja mikä olisikaan sen parempi paikka kuin Kulosaari, vain viitisen kilometriä keskustasta ja vielä metroaseman vierellä oleva osa saarta, eli erinomaiset joukkoliikenneyhteydet. Meren rantaa ja kaikkea. Taloyhtiötkin jo tiedustelevat, että voisiko rakentaa lisää?
 |
| Rakennustehokkuuksia tarkastelualueella, kuva suurenee napsauttamalla. |
Voi toki olla että asukkaat eivät halua olennaisesti tiiviimpää rakentamista, mutta sitä ei tästä kannata murehtia. Tontit ja talot ovat suurimmaksi osaksi ihan yksityisomisteisia, eikä kukaan sinänsä pakota taloyhtiötä tiivistämään jos sen asukkaat eivät sitä halua. Kaava vain sallii rakentamisen. Tai kieltää sen:
Täydennysrakentaminen käytännössä
Vaikka toki samaisessa periaatepaperissa noin yleisesti mitä voimakkaimmin kannatetaan täydennysrakentamista, erityisesti kuitenkin: "Täydentämisessä on otettava huomioon Kulosaaren tyypillinen rakennuskanta ja metsäiset näkymät."
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että osaan taloista saa, ehkä, tehdä yhden kerroksen lisää, ja se on vielä sisään vedetty. Lisärakennuksia tonteille ei sallita. Eli tiiviimpi Kulosaari on edelleen aivan naurettavan väljä, koska tällainen kosmeettinen muutos ei ole tiivistämistä missään sanan määrällisesti mielekkäässä merkityksessä.
 |
| Täyteenrakennettu metsälähiön tontti syysmaisemassa |
Lopputulemana raportti Kulosaaren kerrostaloalueen suunnitteluperiaatteiden lähtökohtia toteaa:
Asemakaavan lähtökohtana ollut metsäkaupunki-ihanne on merkinnyt rakennusten sovittamista samansuuntaisina viuhkamaisina ryhminä väljästi maastoon. Tähän asemakaavalliseen kokonaisuuten on vaikea sovittaa täydennysrakentamista paitsi tilallisista, myös mitoituksellista syistä
Metsälähiöllä on jalot periaatteet ratkaisujen taustalla, ja ne soveltuvat mahdollisimman huonosti keskelle kaupunkia. Keskellä metsää asia on eri, kuten nimikin antaa ymmärtää, kuin reippaan kävelymatkan päässä Rautatientorista. Tonttitehot hipovat aivan uuden Yleiskaavan alarajoja. Helsingissä on suojeltu yksi professori Olli Kivisen metsälähiön asemakaava Pihlajamäessä, muistona jälkipolville tämän pitäisi riittää.
Kysymys siitä sopiiko kyseinen asemakaava kyseisella paikalle esimerkiksi toiminnallisesti on sivutettu selvityksessä täysin, sen sijaan on keskitetty yleistettäviin ja siten sijaintiriippumattomiin maisema-arkkitehtoonisiin arvoihin. Parasta mitä esityistä periaatteista voi sanoa täydennysrakentamisen kannalta on että ne eivät tee sen mahdollisuuksille peruuttamatonta vahinkoa, koska ei sinne mitään rakenneta tielle.
Täydennysrakentamisessa on lasketty täysin Itäväylän ja metron kattamiseen varaan, joka on äärimmäisen kallis hanke ja edellyttäisi toteutuakseen hyvin tehokasta maankäyttöä, muuallakin kuin suoranaisesti väylän päällä. Se olisiko kattamisella vaihtoehtoa on eri kirjoituksen asia.
Se parempi Kulosareen asemakaava
 |
| Kulosaaren asemakaava 1917 |
Paikkaan sopiva on sen sijaan alkuperäinen Bertel Jungin asemakaava. Siinä Kulosaarella on tiivis keskusta jota ympäröivät huvila-alueet.
 |
| Detalji: Bulevardia reunustavat umpinaiset korttelit. |
 |
60-luvulla ei niin välitetty rakennusuojelusta, joten nämä vielä rakennettiinkin.
Siitä arvostaako enemmän 10- vai 60-luvun rakennustaidetta voi toki olla kahta mieltä. Kuitenkin ihan raakoina numeroina Jungin kaava on silmämääräisesti noin kolme kertaa tehokkaampi, ja sellaisenaan sopii paljon paremmin sijaintiinsa. Kaupungin tiivistämisen näkökulmasta tässä suojellaan väärää vuosikymmentä.
Bertel Jung oli myös Eliel Saarisen mukana laatimassa Pro Helsingfors suunnitelmaa. Siitä inspiraationsa saanut Pro Helsinki 2.0 täydentäisi Kulosaarta purkamatta nykyisiä, mutta aluetta täydentäen.
Täydennysrakentaminen vaihtoehtona?
Yksi Kulosaaren suojelukaava ei toki vielä estä koko kapungin täydennysrakentamista, mutta jos Kulosaaren metsälähiö tulee suojella, se implikoi että jotain muuta ei suojeltaisi. Kuitenkin sama kuvio on jo aiemmin toistunut Maunulassa, Pihlajamäessä, Meilahdessa, Etelä-Haagan Kultareunassa, Kivihaassa... Ainoa iloinen poikkeus on Vuosaaren keskustan tiivistämissuunnitelmat, kaiketi siksi ettei 2000-luvun rakennusperintöä vielä kehdata suojella. Mutta se ei nyt vielä riitä mihinkään vaikka yhteen kohteeseen tehtäisiin mitä Manhattania.Koko kaupungin rakentamista tälläinen asemakaavojen suojelu ei sinänsä tietenkään estä, aina voi pistää matalaksi enemmän metsää. Niin tämä ei kuitenkaan etene ettei mihinkään missä kasvaa mitään saa rakentaa, koska luonnonsuojelu, ja mihinkään minne on jo rakennettu, koska rakennussuojelu.
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee Kulosaaren täydennysrakentamista huomenna tiistaina 13.6.
5 kommenttia:
"Lisärakennuksia tonteille ei sallita". Toistan jo aiemmin sanomani: Lisärakentamista ei kielletä periaatteissa kuin yhdellä osa-alueella. Se, että sinä et pysty kuvittelemaan, miten se käytännössä onnistuu noiden periaatteiden pohjalta ei tarkoita, etteikö joku suunnittelija pystyisi.
Olet oikeassa, mutta pointtini meni ohi. Lisärakentaminen Itäväylän pohjoispuolella rakennusten tonteilla lisärakentaminen kielletään täysin. Tupavuorella saa ehkä tehdä lisäkerroksia. Muualla voi löytyä yksittäisten talojen paikkoja, tosin niiden kerroskorkeus on hyvin rajattu. Ostarin tontille tulee yksittäinen talo, samoin pari pientä puistikkoa Kulosaarentien varressa tarkastelussa. Näistä pisaroista ei muodostu minkään sortin puroa, sinne saadaan pikemmin kymmeniä kuin satoja asuntoja lisää, eli saari ei olennaisesti tiivisty. Vertailun vuoksi, 40% täydennysrakentamista uudisasunnoista Helsinginssä on 2 400 asuntoa. Vuodessa.
Kaikki muu rakentaminen on tämän mukaan kiinni Itäväylän tunneloinnissa tai kattamisessa. Jos haluaa jonkinlaista osviiittaa siitä mitä se tarkottaisi rakentamisen määränä, jotta oltaisiin edes jotenkin tontilla suhteessa kustannuksiin, niin Kalasataman tornityömaa on sinne päin. Sanotaan nyt suuruusluokkaa 200 000 - 300 000 kem2. On melkoinen sankarisuunnittelija, joka tekee tuon maksimissaan kuusikerroksisilla taloilla joidenka "sijoitukset ja massoittelu suunnitellaan siten, että alueelle tyypilliset, tonttien rajat ylittävät näkymät ja metsälähiölle ominainen tilarakenne säilyvät täydentämisen jälkeenkin."
Sanotaan nyt vaikkka niin, että lukuja pöytään: Paljonko kemmejä/asuntoja näillä ehdoilla saa? Miksei tätä ole laskettu selvityksessä, kun se paljonko täydennysrakentamista tulee lienee keskeinen osa on täydennysrakentamisen suunnittelua?
Ei noissa periaatteissa puhuta mitään siitä, että se keskivyöhyke pitäisi täydentää siten, että metsäiset näkymät säilyvät. Se 2000-luvun alun kattamissuunnitelma ei tietääkseni ainakaan siinä suunnitteluvaiheessa kaatunut kustannuksiin vaan arvovaltaisiin vastustajiin. Eli toistan aiemmin sanomaani taas: en näe järkevää tapaa merkittävästi tiivistää Kulosaaren nykyistä rakennetta ilman sen keskiosan kehittämistä siten, että a) syntyisi jokin koherentti kokonaisuus b) että sellainen suunnitelma olisi realistinen nykytilanteessa. Suhtaudut tässä todella naivisti näihin periaatteisiin ikään kuin ne olisivat voimassa ikuisesti tai edes kovin kauaa. Asemakaavatkin vanhenevat, puhumattakaan suunnitteluperiaatteissa. Se mikä tässä sinun muuten usein ansiokkaasa blogissasi on todella rasittavaa, että tämäkin postaus keskittyy lähinnä valittamaan tekeleistä eikä pysty tarjoamaan juuri mitään relevanttia tehtävän kannalta. Näin suunnittelijana voin sanoa, että ei ole mikään ihme piirustella taloja kartalle ja heittää joku luku. Mutta siinä on omat haasteensa miettiä jokin prosessi, millä tässä voi edetä. Ja täsmennän nyt tässä välissä, että on ole erityisemmin metsälähiöiden ystävä saati kannata niiden suojelua ja uskon, että tuo joskus myöhemmin tulee täydentymään melko reippaasti tuolta metsälähiöosuudeltakin.
Patrik Mikael Jensen kiteytti LKH-ryhmässä tästä hyvin olennaista:
"Asuinalueiden typologinen uudistuminen on perinteisesti lähtenyt liikkeelle sieltä missä asuu köyhiä, koska näillä alueilla uudistukset herättävät vähiten vastarintaa. Siksi ei ole yllättävää, että suurimmat nykyisten asuinalaueiden purkavan/täydentävän uudistamisen kohteet pääkaupunkiseudulla ovat Vuosaaressa ja Espoon Suvelassa.
Kulosaareen päästään ehkä joskus 2030 kun köyhemmät metsälähiöt on jo revitty maan tasalle. Tällä hetkellä olemassa olevien asuinalueiden merkittävää tiivistymistä tapahtuu vasta Raide-Jokerin tasalta ulospäin."
Eli sanotaan nyt vaikka niin, että keinoja pöytään. Luvut ovat tässä hyvin triviaaleja.
Ja täsmennetään nyt vielä, kun tuli vähän kiukkuinen kirjoitus :)
Täydennysrakentaminen on todella vaikeaa erityisesti näillä metsälähiölueilla, jotka eivät ole kompaktikaupunkityylisiä gridiratkaisuja ja missä valtaosa rakennuskannasta on asunto-osakeyhtiöitä (joita on paljon ja jotka omistavat tonttinsa). Tuollaisen täydentäminen merkittävissä määrin vaatisi käytännössä uusia katuja ja kokonaan uusia tontteja. Voit kuvitella millainen hulabaloo siitä syntyy. Etenkin, kun kyse on valveutuneista, hyvätuloisista asukkaista.
Tämä täydennysrakentamisen vaikeus on yksi merkittävä ongelma uudessa yleiskaavassa, sillä siinä uskotaan erittäin voimakkaaseen täydennysrakentamiseen, mutta sen yhteydessä ei ole esitetty mitään uusia keinoja siihen. Suunnittelukoneistomme (kaikki virastot mukaanlukien) on kuitenkin viritetty uusien alueiden suunnitteluun eikä täydennysrakentamiseen ole esitetty sen vaatimia resursseja.
Vielä itse Kulosaaren täydentämisestä: voihan sinne saada isommilla kerroslukumäärillä jonkin verran enemmän kerrosalaa, mutta todennäköisesti niin, että täydentäminen tapahtuu omilla tonteilla yksittäisinä rakennuksina. En näe, miten nykytilanteessa alkaisi mystisesti syntyä esim. umpikortteleita, koska tontit ovat pieniä ja yleensä asunto-osakeyhtiöiden väliset hankkeet jäävät harvinaisiksi poikkeuksiksi (siitä vaan fasilitoimaan tällaista yhteistoimintaa, jos on hyviä keinoja takataskussa :) ) Mutta silti jää kysymys, että millaista ympäristöä tästä syntyy, kun siis Kulosaaren tapauksessa siltä puuttuu ilmeinen keskusta. Tyhjää aseman ympärillä ja siellä täällä korkeita pistetaloja. Pidän sinästä rennosta, vapaamuotoisesta ja vaihtelevasta kaupungista itekin, mutta se onnistuu paremmin urbaanimmilla alueilla, missä katuverkko muodostaa selkeät korttelit ja tontit ovat pieniä (vs. taloja irti kadusta laajalla korttelialueella.)
Kiitoksia asiallisesta kritiikistä ja kehustakin, tässä on aika monta asiaa, palastelen vähän:
Olen mielestänijo aiemmin useasti todennut, että tästä täydennysrakentamisesta ei määrällisesti tule mitään, juuri siksi että se on niin vaikeaa. Paremmin voivat pitävät enemmän meteliä, mutta se on minusta pienemmästä päästä niitä ongelmia. Eihän tästäkään ole edes ollut isompaa meteliä vielä, ja vaikka Myllypurossa huuto on kova.
Isompia on esimerki se että ylipäänsä taloyhtiö saisi päätettyä yhtään mitään, varsinkin kaupungin vuokratontilla, ja se että kaupungin määräysten ja kaavoituskorvausten pitäisi joustaa niin että tapauskohtaisesti ne ovat täydennysrakentamista edistäviä.
Mutta jos nyt on päätetty, että se tonttimaa kaivetaan täydennysrakentamisesta, niin sitten se nyt vaan pitää kaivaa. Tai sitten muutetaan tuota linjaa.
Täydennys tarkoittaa useissa lähiöissä aivan varmasti topologian muutoksia, ylipäänsä täysin erillaista rakentamista kuin niiden nykyinen rakennuskanta, ylipäänsä radikaaleja muutokai. Siitä yksinkertaisesta syystä että ne on sillä sapluunalla jolla ne on jo tehty pitkälti rakennettu täyteen.
Ja tässä ei yritetä lainkaan. Tää on suojelukaava, ja sellaisena ihan ansiokaskin, mutta ei tätä nyt pidä viedä päätettäväksi täydentämisenä. Viikinrannasta tuli opittua, että näihin periaatteisiin myös vedotaan, eli ne ei ole pelkkiä keskusteluasiakirjoja.
Mäkin muuten kanssa luin tuon lainaamani kohdan ensin niin että se koskee vaan tuota metsälähiötä, mutta ei siellä niin itseasiassa lue. Miksei sitä ole sitten mainittu alueen kohdalla erikseen seuraavalla sivulla, jos se kerran koskee vain sitä?
Ratkaisuista, en mennyt tässä nyt siihen että mitä sille Itäväylälle pitäisi tehdä, koska asia on todella monimutkainen ja kirjoitus muutenkin liian pitkä. Mun käsittääkseni se kattaminnen kyllä kaatu viimeksi kustannuksiinkin, tietenkään Kulosaari-seuran vaihtoehtosuunnitelma jossa oli kolme pientaloa kannen päällä ei varsinaisesti auttanut asiaa.
Pitäisi kattoa ihan ajan kanssa ne kattamissuunnitelmat, mitata ja laskea, ennen kuin sanon mitään. Tällä varauksella: Lähtisin ehkä ratkomaan tätä sitä kautta, että sen pelkän metroradan kattaminen, tai jopa uudelleen rakentaminen maan alle eri linjaan, on aika lailla pienempi operaatio, ja siten myös taloudellisesti realistisempi, kuin kokonaisen moottoritien tunnelointi. Kalliometron hihavakiolla 60M€/km asemineen, ton koko Kulosaaren pätkän teko uusiksi olisi jotain 80M€. Joka ei ole ihan mahdoton summa. Tämän jälkeen Itäväylä voisi olla ihan vaan katu, oikeastaa edes nitä eritasoliittymiä ei tarvitsisi purkaa, vaan rauhoitta se keskiosa ja tehdä pari suojatietä yli. Mutta siinä kadussa ei ole järkeä, jos ei sen varrella ole taloriviä, josta taas törmätään noihin suojelualueisiin sen kummallakin puolella.
Lähetä kommentti