tiistai 11. lokakuuta 2016

Vajoava Falkulla ja suhteellisuudentaju

Helsingin Rautatieasema seisoo paaluilla täyttömaalla. Kuva: Wikipedia.


On kaksi nyrkkisääntöä, joita noudattamalla keskustelu rakentamisesta Helsingissä on heti paljon tolkullisempaa:

Ensimmäinen on se että edes yrittää soveltaa jonkinlaista johdonmukaisuutta kriitikin suhteen. Jos on sitä mieltä että rakentaminen jonnekin on väärin, niin kysyy ihan itseltään että jos tämä kriteeri hyväksytään säännöksi ettei jotain rakenneta, niin mihin ylipäänsä voi rakentaa? Kun näin ei tehdä, päädytään esimerkiksi sellaiseen diplomaattiseen synteesiin, että Helsinki tulee rakentaa paljon lisää asuntoja, mutta niitä ei tule rakentaa rakennettuun kulttuuriympäristöön eikä viheralueille, jotka yhteensä kattavat noin 100% kaupungin pinta-alasta.

Toinen nyrkkisääntö on että rahasta ei puhuta adjektiiveilla. Usein tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, mutta silloinkin voidaan edes arvioida suuruusluokka. Esimerkiksi se paljonko kaupunginosan rakentaminen Helsingin kaupungille maksaa on tapauskohtaista ja riippuu olosuhteista, mutta  yksikkö on satoja euroja kerrosneliömetriltä, ja virallinen arvio toteumasta on noin 700€/kem2. Kun on edes jotain lukuja joita pyöritellä, voimme sitten järkevästi keskustella esimerkiksi siitä minne kannattaa rakentaa taloudellisessa mielessä ja minne ei.

Rakennuskelvotonta verrattuna mihin?


Nämä tulivat mieleen mieleen kun luki Helsingin Sanomien artikkelia Maa vajoaa kerrostaloalueella Malmilla, viereen suunnitellaan asuntoja tuhansille – "Malmin kentälle ei halpoja asuntoja rakenneta koskaan.” Falkulla Tapanilan aseman vieressä on siis rakennettu savimaalle ja jutussa annetaan ymmärtää että Malmin kenttä on samoista syistä suorastaaan rakennuskelvoton:
Maa vajoaa kerrostaloalueella Fallkullan kiilassa Helsingin Malmilla. Kerrostaloalue rakennettiin vuosina 2003–2006 Malmin lentoaseman naapuriin sen luoteisnurkkaan, kivenheiton päähän Tapanilan asemasta. Pitkin matkaa alueella on ollut ongelmia maan vajoamisen takia.
No, ensimmäinen sääntö, verrataanpa muihin alueisiin: Koko Helsingin ydinkeskusta on pitkälti suolla tai täyttömaalla. Esimerkiksi perimätieto kertoo että kaupunki lahjoitti aikoinaan Aleksanterikatu 2 tontin sikopaimenelle laitumeksi, koska ei semmoiselle hetteikölle voi kuitenkaan mitään rakentaa (lähde tälle muuten otettaisiin kiitollisena vastaan). Kalasatama, Jätkäsaari ja Hernesaari ovat täyttömaata, ja täyttö tässä yhteydessä tarkoitti että ne olivat aikansa kaatopaikkoja. Maata jouduttiin niiden rakentamisen yhteydessä paaluttamaan, vaihtamaan ja joskus jopa jättämään rakentamatta: Jätkäsaaren keskellä on puisto siinä missä se on tästäkin syystä. Keski-Pasila on syvää suota, Pohjois-Pasila vanha kaatopaikka ja järvi. Koko Malmin alue laajemmin ylipäänsä on vetistä savea, jonka takia esimerkiksi junarataa ei ole kaivettu tunneliin Malmilla. Edes tukeva kalliopohja ei ole yksiselitteisesti hyvä asia, koska putket, kadut ja perustukset joudutaan sitten räjäyttämään kovaan kallioon.

Yleisesti voidaaan sanoa, että hyvät ja helpot rakennuspaikat Helsingissä on rakennettu jo ennen sotia. Tulevan rakentamisen mahdollisuuksien kannalta olennaisia poikkeuksia sääntöön ovat useat moottoriteiden varret, tiet ovat usein siinä missä ovat koska ne on aikoinaan tehty hyvälle maapohjalla, ja Vartiosaari. Kauempaa voi löytää vielä verrattaen helppoakin maata, mutta esimerkiksi Östersundomissa ongelma on se että kaukana tonteista saa niin vähän rahaa että se on silti raskaasti tappiollista kaupungille.


Kuinka kallista on kallis?

 Jutussa haastateltu Att:n rakennusjohtaja Mykkänen summaa:
Maaperän laji ja laatu eivät vaikuta maan vuokratasoon tai rakennusoikeuden hintaan, mutta rakentamisen hintaan kyllä. Niin myös Fallkullan kiilassa, joka ATT:n Hitas-kohteena on Mykkäsenkin vastuualueella.

”Mitä pitemmät paalut sitä kalliimpaa on rakentaa. Se menee rakennuttajan piikkiin, ja sitä kautta lopulta asukkaan piikkiin”, Mykkänen sanoo.
Att:n osalta tämä pitää paikkanssa. Att on siis kaupungin oma rakennusyhtiö joka rakentaa Hitas-omistusasuntoja, sekä kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Niitä ei suoranaisesti subventoida, tarkemmin alla, eli ne toimivat omakustannusperiaattella. Asukkaat siis maksavat kaikki kulut, ei sen enempää. Ja juuri tämän takia sekä Hitasit että vuokra-asunnot ovat huomattavasti halvempia kuin asunnot vapailla markkinoilla, myös silloin eli käytännössä melkein aina, kun rakentamisen kustannuksia nostaa joku asia kuten maaperä.

Yksityisten rakennuttajien kohdalla asia on eri, grynderi laskee kokonaiskustannuksia ja on siten valmis tarjoamaan kaupungille sitä vähemmän euroja tontista mitä kalliimpaa sen rakentaminen on. Helsingin kaupunki saa yksityisille rakennusyhtiöille myydyistä tonteista keskimäärin noin 1000€ kerrosneliöltä, eli noin 1200€ huoneistoneliötä kohti. Kaupunki vuokraa Hitasit ja Aratontit ehkä noin 400-750€/kem2 tasolla, tarkkoja lukuja on huonosti saatavilla, eli tässä mielessä niitä kyllä subventoidaan. (Muokkaus: Internet kertoo, että Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on kyllä 3€/kem2/kk tontinvuokria Hitasissa, joka vastaa noin 1000€/kem2 myyntihintaa. Ei ole ihan yksinkertaista tämä.)

Falkullaisen asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja arvioi Malmin kentän alueen rakentamiskustannuksia seuraavasti:

”Jos asiat [savimaaperän muokkaus ja paalutus] tehdään kunnolla, se maksaa ja näkyy asuntojen hinnoissa. Malmin lentokentälle ei halpoja asuntoja tulla siksi rakentamaan koskaan.”

No kuinka kallista, eli se toinen sääntö: Malmin kentän alueen infrarakentamisen (puistot, kadut, koulut, jne.) kustannuksiksi on alustavasti arvioiu 450 miljoonaa euroa. Pyöreästi puoli miljardia joka on valtava summa, johtuen osin maaperästä jota pitää vakauttaa. Se on kuitenkin vain noin kymmeneosa kokonaiskustannuksia, jotka ovat taloineen Malmin alueella noin neljä miljardia. Rakentamista tällä rahalla saa noin miljoona neliötä, ja se on kallista  jos vähän yli 4000€/m2 omakustannus uudesta asuinneliöstä Helsingissä on kallista.

Uudisalueet vertailussa kaupungin talouden näkökulmasta

Mutta mitkä alueet sitten ovat taloudellisesti kannattavimpia? Lähde ylläoleville luvuille on kaupungin raportti Helsingin yleiskaava - taloudellisten vaikutusten arviointi. Vertaillaan hieman taloudellisesta vinkkelistä isompia mahdollisia uudisrakentamiskohteita sen pohjalta.

Sellaisena tasona josta voi turvallisin mielin sanoa, ettei jouduta veronmaksajan kukkarolle voisi pitää kaupungin alueinvestoinnille noin 500€/kem2. Sen alla pysyminen edeistää kaupungin talouden lisäksi asuntorakentamista siten ettei se tappele samoista veroeuroista proverbiaalisten mummujen vaippojen, homekoulujen korjausten tai päivähoidon ryhmäkokojen kanssa, se voi jopa auttaa rahoittamaan niitä.


Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, Malmi ei ole erityisen edullinen rakennettava, vaikkei myöskään ylivoimaisen kallis. Lahdenväylän ja Itäväylän kohdalta korkea kustannustaso selittyy oletetuilla kalliilla autotunneleilla, johon on sellainen yksinkertainen ratkaisu ettei tehdä tunneleita.

Rakentamisen määrältään Malmi on isoista hankkeista myös keskiverto:

Alla sama asia jos havainnollistamisen vuoksi leikitään että kaikki kerrosala käytettäisiin keskimäärin 65m2 asuntoihin. Uusissa kaupunginosissa toki on muutakin kuin asuntoja: kauppoja, ravitsemusliikkeitä, kouluja, toimistoja ja päiväkoteja.


 Menoille jonkinlaiseksi kipurajaksi määritelty 500€/kem2 on myös hyvin paikkakohtainen, koska tonttitulot ovat hyvin paikkakohtaisia. Malmi on maanarvonkin suhteen varmaankin keskiverto, se tuskin on niin haluttu sijainti kuin vaikkapa merenranta Lauttasaaressa, mutta toisaalta ei ihan kehnokaan.

Tässä vaiheeessa kentän puolustajalle herännee ihan perusteltu kysymys, että jos Malmin kenttä on keskinkertainen rakennuspaikka, niin mikä ihmeen kiire sinne on rakentaa? Eikö nyt voisi suosiolla ottaa aikalisän vaikka jonnekin 2030 vuoteen saakka, ja etsiä sillä aikaa korvaavan lentokentän? Kaupunkia tulisi rakentaa sisältä ulospäin muutenkin, ja taloudellisestikin lähempänä sijaitsevat alueet ovat houkuttelevampia.

No voisi, mutta kaikki muut yllämainitut kohteet eivät ole nykyisen yleiskaavan mukaisia, eli niitä ei voi asemakaavoittaa. Ilman asemakaavaa taas ei voi rakentaa. Voimassaolevasta yleiskaavasta on jäljellä isompia alueita Vartiosaari ja Malmi. Jos ja kun yleiskaava saadaan hyväksyttyä suuremmitta vaurioiitta valinnanvaraa on paljon enemmän, mutta nyt sitä ei ole. Tämä on se nykytilanteen isoin pulma monessakin mielessä.

8 kommenttia:

Juha Krapinoja kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Se tieto valitettavasti kuitenkin jäi mainitsematta, että juuri varsinaisella Malmin lentokentän alueella on rakentamiskustannukset arvioitu noin kaksinkertaisiksi (530€/k-m2) verrattuna kenttää ympäröiviin alueisiin Malmilla (270€/k-m2).

Yleiskaavan taloudellisten vaikutusten arvioinnissa todetaan että "Yleiskaavaluonnoksen mukainen kerrosala (1,2 milj. k-m2) ei ole riittävä Malmin lentokentän alueen taloudellisen toteutettavuuden kannalta". Hinta-arviota saattavat vielä nostaa sulfidisaven ja pilaantuneen maaperän esiintymistä koskevat tutkimukset, jotka ovat vielä kesken.

Mietitäänpä tätä hetki: Suurin yksittäinen kaupungin suunnittelmista asuntorakentamishankkeista on siis jo ennen sen käynnistymistä ja jo ennen kaikkien tutkimusten valmistumista todettu taloudellisesti kannattamattomaksi. Tässä ollaan tekemässä melkoisen verovaroja tuhlailevaa päätöstä - kaiken lisäksi täysin yksiselitteisesti vastoin asukkaiden enemmistön tahtotilaa ja huomioimatta Museoviraston koko aluetta koskevaksi määrittelemä valtakunnallisen rakennetun kulttuuriympäristön RKY 2009 -merkintää.

Yhtä lailla ollaan ohittamassa myös Suomea sitovat kulttuuriperinnön suojeluun velvoittavat sopimukset sekä EU:n ilmailustrategian kanta, kuten myös eduskunnan siitä antama lausunto. Kaikki muutkin ilmailua ja kulttuurihistoriaa koskevat asiantuntijalausunnot ohitetaan, mukaan lukien kaupungin itsensä teettämä Malmin lentokentän ympäristöhistoriaselvitys, jossa suositellaan ilmailukäytön jatkumista parhaana keinona säilyttää alueen kulttuurihistoriallinen arvo. Suomen historian suurin kuntalaisaloitekin ohitettiin olankohautuksella, siihen sisällöllisesti kantaa ottamatta. Huomiota herättävän jääräpäistä ja faktat huomiotta jättävää toimintaa. Pakostakin herää kysymys, kuka ja miksi vetelee lankoja kulissien takana. Jos päätöksenteko perustuu faktojen ja asukkaiden mielipiteen ohittamiseen, minkälaisten ja kenen intressien ajaminen silloin on sen takana?

Jättämällä kiitoteiden alla olevat syvimmät savikot rakentamatta, laskisivat alueen keskimääräiset rakennuskustannukset merkittävästi ja rakentaminen kentän reuna-alueille olisi taloudellisesti todella kannattavaa. Lisäbonuksena säilyisi maan pääkaupungilla historiallisesti ja koko maan ilmailuelinkeinoille merkittävä lentokenttä ilmailun osaamiskeskittymineen, työpaikkoineen ja sen liike-elämälle tuomine etuineen. Kentän laita-alueille voisi melualueen sitä estämättä tarvittaessa rakentaa merkittävän määrän asuntoja, koska kaupungin käyttämän vanhentuneen melumallinnuksen 485 ha sijasta on päivitetyn äänitasomallinnuksen mukainen 55dB melualue vain 106ha.
http://www.malmiairport.fi/helsinki-malmin-aanitasomallinnus-paivitetty-kaavoituksessa-kaytetyt-melukayrat-eivat-vastaa-todellisuutta/

Ja kentän luontoarvot ja uhanalaiset lajitkin olisivat voittajien puolella. Ihan äkkiseltään ei tule mieleen ketään, joka tässä ratkaisussa jäisi häviölle. No, paitsi rakennusfirmat, joilta menisi massiivinen paalutus- ja stabilointiurakka sivu suun. Mutta eihän kaupunkia rakenneta rakennusliikkeiden intressien perusteella, vaan asukkaiden, eikös vain?

Todettakoon myös, että yleiskaavaan massiivisia aluevarauksia tehtäessä ei myöskään liene huomioitu sitä, että eduskunnassa on vielä kuluvalla hallituskaudella valmistumassa asunto-osakeyhtiölain uudistus, jonka vapauttaa merkittävän määrän potentiaalia tiivistävälle rakentamisella.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_392+2016.pdf
Sen myötä itse asiassa voisi koko yleiskaavan pistää uusiksi ja keskittää sen painopistettä olemassa olevien alueiden tiivistämiseen, ei alueelliseen laajentamiseen ja luonto- ja kulttuuriympäristöjen ottamiseen asuinkäyttöön.

Teemu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Teemu kirjoitti...

Kiitos, ja noin se taitaa ollakin alueellisten kustannusten osalta. Tosin käytännössä pelkän kiitoradan kiitoradan ympärille rakentaminen olisi esimerkiksi kaupunkirakenteellisesti hyvin hankala asia, koska sen estevaikutus. (Eli siis Suomeksi siitä ei voi kävellä tai ajaa läpi.)

Yleiskaavan painopiste on jo alueiden tiivistämisessä, siellä on siis noin 40 000 asuntoa ihan pelkkää täydennysrakentamista. Myös nykyisestä asemakaavoituksesta kolmasosa on täydennystysrakentamista, noin 2000 asuntoa vuodessa. Tämä on erinomaisen hyvä ja kannustettava tavoite, taloudellisestikin tuo on yleensä sangen hyvä yhtälö koska käytetään olemassaolevaa infraa. Ja on oikein mukavaa että eduskuntakin on hereillä, omalta osaltaan asunto-osakeyhtiölain muutos auttaisi asiaa.

Nuo tavoitteet on kuitenkin jo nyt niin kovia, että se on toteutumiseltaan epävarminta kaikesta. Täydennysrakentaminen on kaikkein vaikeinta ja riitaisinta kaavoitusta, siinä mennään kirjaimellisesti ihmisten takapihoille. Eli en nyt ainakaan lähtisi kasvattamaan noita tavoitteita ja varsinkaan laskisi yhtään mitään sen varaan.

Ollut tarkoitus kirjoittaa täydennysrakentamisen mahdollisuuksista ja realiteeista taas, mutta muutama aiheesta alla miksi näin ajattelen:
http://tolkku.blogspot.fi/2016/06/taydennysrakentaminen-teoriassa-ja.html
http://tolkku.blogspot.fi/2015/10/rakentamisen-reunaehdot-eli-miksi-uusi.html

Anonyymi kirjoitti...

Perustamisen kalleus on helppo kompensoida rakentamalla paljon. Ongelma Malmin kohdalla tulee sitten siitä, että kiinnostaako ketään rakentaa sinne paljon, onko kysyntää? Kyse on kuitenkin kehä I:n ulkopuolisesta alueesta, suunnilleen Vesalan, Jakomäen etäisyydellä keskustasta olevasta maapläntistä.

Lemminkäisellä on Saukonpaadessa jtn 5 vuotta sitten rakennettuja asuntoja edelleen myymättä. 8K neliöhinnoilla kysyntä ei ole ylenpalttista.

Malmin kenttä sopisi sijaintinsa puolesta pientalorakentamiseen, tai tiivismatalaan, mutta maaperän puolesta se taas on haastavaa.

Mielenkiintoista nähdä, miten Malmin kanssa lopulta käy. Tai siis selvää on, että se kaavoitetaan asunnoiksi, mutta tuleeko sitten sellaista, kun alustavasti suunniteltiin, vai jääkö homma kesken, kalleimmat alueet pusikoiksi, raitiotie vajaakäytölle, eli sellainen perushelsinkiläinen kaavoitusonnistuminen?

Jos vetoa pitäisi lyödä, niin pelimerkit epäonnistumiselle. Ja vaikka olen kaikenlaista suojelua vastaan, niin on se ehkä vähän surullista menettää toimiva ja lisäarvoa kaupungille tuova lentokenttä saamatta paljoakaan tilalle.

Juha Krapinoja kirjoitti...

Teemu, kirjoitit että "kiitoradan ympärille rakentaminen olisi esimerkiksi kaupunkirakenteellisesti hyvin hankala asia, koska sen estevaikutus. (Eli siis Suomeksi siitä ei voi kävellä tai ajaa läpi.)".

Kaupunkirakenteessa on toki alueita, joilla voidaan katsoa olevan kuvaamasi kaltainen estevaikutus (myös esim. ratapihat ja vaikkapa Töölönlahti), mutta kysymys on siitä, tulisiko kaupunkisuunnittelu tehdä alun alkaen tuon kaltaiset, vuosikymmeniä omalla paikallaan asemansa vakiinnuttaneet ja aktiivisessa käytössä olevat kaupunkirakenteet huomioiden, vaiko niiden muodostamia historiallisia ja käyttöarvoltaan vakiintuneita ympäristöjä tuhoten.

Mikäli kyseisten alueiden käyttöarvo ja merkitys ovat huomattavat, ulottuen myös kauas kaupungin rajojen ulkopuolelle, kuten Malmin tapauksessa, on kyseessä ylikunnallista ja jopa kansainvälistä merkitystä omaava alue, jonka tuhoaminen siitä syystä että Jakomäestä pääsisi julkisilla liikennevälineillä minuutin, pari nopeammin Ala-Malmille, tuntuu mittasuhteissaan paikallisena tehdyltä ratkaisulta, jonka laajemmalle kokonaisuudelle aiheuttamia seurauksia ei ole huomioitu lainkaan.

Helsingillä on Suomen pääkaupunkina erikoisasema ja tämän aseman mukanaan tuomia velvoitteita monien asioiden suhteen. Olisi mielestäni suorastaan häpeällisen takaperoista "kehitystä", jos maan pääkaupunkiin ei jätettäisi ainuttakaan siviilihelikopterikenttää (Malmi on niistä Suomen tärkein) eikä 150km säteelle jäisi yhtäkään pääkaupungin (ja muun Suomen) aikatauluttamatonta liikelentotoimintaa palvelevaa kenttää.

Varsinkin, jos nämä rakennettua kulttuuriperintöä tuhoavat ratkaisut tehtäisiin Suomen 100-vuotisjuhlan kynnyksellä, aiheuttaisi Helsingin kaupunki Suomelle häpeää ja maineen menetystä kulttuuriperintöään kunnioittavana maana. Malmin sulkeminen siirtäisi Suomen Bulgarian ja Slovenian seuraksi kaupunkikentättömän pääkaupungin omaavien Euroopan maiden harvalukuiseen joukkoon. Ei todellakaan mikään edistysaskel.

Jos edes Malmin asukkaat toivoisivat kentän poistuvan, saattaisin löytää ehkä jonkinlaista ymmärrystä kentän tuhoamiselle, mutta juuri he ovat toivoneet kentän jäävän paikalleen, jo ensimmäisestä kentän puolustamiseksi jo vuonna 1988(!) kerätystä 17000 henkilön allekirjoittamasta adressista alkaen.

Asuntojen rakentamistarvetta eivät kentän puolustajat lähtökohtaisesti toki kyseenalaista, mutta jos esim. Jätkäsaareen, lähelle ydinkeskustaa, rakennetaan kolmikerroksisesti, tilaa tuhlailevasti ja tonttitilaa tuntuu riittävän jopa kymmenennen siirtolapuutarhan perustamiselle, asettuvat puheet Malmin sulkemiseen pakottavasta hurjasta tonttipulasta mielestäni varsin kummalliseen valoon.

Lentotoiminnan jatkuessa jouduttaisiin vain alle 1,5% kaupungin asukasmäärästä sijoittamaan (vuoteen 2050 mennessä) muualle kuin juuri Malmin syvimpien savikkojen kohdalle - mikäli asukasmääräsuunnite toteutuu täysimääräisenä. Ei kuulosta mahdottomalta tehtävältä.

Malmin kenttä on jo nyt Suomen toiseksi vilkkain eikä ole mitään perusteltua syytä olettaa yleisilmailukentän tarpeen ainakaan vähenevän pääkaupunkiseudun asukasmäärän kasvaessa. Koska kevyemmällä kalustolla tapahtuvan ilmailun ennakoidaan edelleen kasvavan voimakkaasti, kehottaa myös EU:n ilmailustrategia jäsenmaita huolehtimaan Malmin kaltaisten, kaupunkia lähellä olevien city-kenttien toimintamahdollisuuksista ja rakentamaan sellaisia lisää. Malmin sulkeminen sotisi tätä Suomenkin hyväksymää linjausta vastaan.

Mitään rationaalisia, pakottavia syitä Malmin sulkemiselle en ole kuullut. En ensimmäistäkään. Sen säilyttämiselle kyllä. Lukuisia. Samaa mieltä ovat monet muutkin, koska vain yksi kansalaisaloite Suomen historiassa on saavuttanut eduskuntakäsittelyn edellyttämät 50000 kannattajaa Lex Malmia nopeammin ja jo toistakymmentä vuotta tehdyissä mielipidemittauksissa on kentän säilyttämistä toivovien määrä aina ollut 2-6-kertainen asuntorakentamista haluaviin verrattuna.

Tätä Helsingin ja ympäryskuntien asukkaiden ja muiden Suomen kansalaisten yksiselitteistä mielipidettä olisi päättäjien todellakin syytä kuunnella.

Golfari Talista kirjoitti...

Onko Malmin lentokenttä kiva? Joo!
Onko asuntojen hinnat kivat Helsingissä? Eivät!

Kysyisin Krapinojalta, että kuinka jaksoit sössöttää noinkin pitkän tekstin nojaamalla johonkin adressiin ja malmilaisilta kyseltyihin mielipiteisiin?

Kuinka moni adressin allekirjoittaja ylipäänsä ajattelee vaihtoehdot läpi niiden kerrannaisvaikutuksineen? Myydään vaihtoehtoja lähinnä lentokentän tai asuinalueen välillä ja siinä se. Kuinka moni malmilainen haluaisi kysyttäessä paremmat kunnalliset ja kaupalliset palvelut, liikenneyhteydet jne? Ai 90 prossaa? No rakennetaan se asuinalue siihen kentän tilalle.

Malmin lentokenttä on tällä hetkellä keskellä kaupunkirakennetta sijaitseva reilun sadan hehtaarin pläntti, jossa päivittäin jokunen kymmenen keski-ikäistä miestä rassaa koneita ja käy lennolla. Pääasiassa kyse on harrastustoiminnasta ja tässä voi sitten kysyä, että jos on lentämisen kaltainen marginaalinen, mutta rutosti tilaa vievä harrastus, niin onko sitä ihan välttämätöntä harrastaa Malmilla, sen kokoisella alueella, että se riittäisi ja sillä olisi kysytää 25K:n ihmisen kodiksi?

Ei ole.

Juha Krapinoja kirjoitti...

Parahin golfari Talista.

Kysyit, kuinka jaksoin “sössöttää” näinkin pitkän tekstin. En tiedä miksi katsotko tarpeelliseksi kutsua kirjoitustani “sössöttämiseksi”, koska sinulta loppuivat halventamista paremmat argumentit kesken. Samalla kielenkäytön tasolla voisin kutsua kirjoitustasi aivopieruksi, mutta yritän ainakin omalta osaltani pitää keskustelun asiallisena.

En tiedä, missä “nojaan johonkin adressiin”. Malmin kentän kannatuksesta on tehty mielipidemittauksia jo toistakymmentä vuotta ja sitä on tukenut myös sekä Suomen tähän mennessä suurin kuntalaisaloite että Suomen historian toiseksi nopeiten kannatuksensa kerännyt kansalaisaloite. Voin vain ihmetellä, ellet näe perusteltuna antaa näille yksiselitteisille kansalaisten tahtotilan osoituksille mitään arvoa.

Kysyt, “Kuinka moni adressin allekirjoittaja ylipäänsä ajattelee vaihtoehdot läpi niiden kerrannaisvaikutuksineen?”. Kuinka monen kentän sulkemista toivovan uskot ylipäänsä ajattelevan ilmailun ja asuntorakentamisen yhdistämiseen tai ilmailuun sinänsä liittyvät vaihtoehdot läpi niiden kerrannaisvaikutuksineen? Ainakin sinun kirjoituksestasi käy ilmi, ettet itse ole sitä tehnyt tai edes pintapuolisesti perehtynyt asian ilmailupuoleen.

Viimeisessä kappaleessa kirjoitat “…jossa päivittäin jokunen kymmenen keski-ikäistä miestä rassaa koneita ja käy lennolla. Pääasiassa kyse on harrastustoiminnasta…”. Se, että tässäkin katsot tarpeelliseksi käyttää asiattoman halventavaa sävyä, jääköön omaan arvoonsa. Pahempaa on, että olet onnistunut perusteellisesti sulkemaan silmäsi faktoilta eikä sinulla tunnu olevan minkäänlaista käsitystä kentän merkityksestä. LVM:n tekemän selvityksen mukaan kentän on toiminnasta vain 10-20% ollut harrastustoimintaa.

Suosittelen lämpimästi tutustumista Lex Malmin perusteluihin.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106


Se, että “Myydään vaihtoehtoja lähinnä lentokentän tai asuinalueen välillä ja siinä se.”, kuten sanot, ei ole lähtöisin kentän puolustajien taholta, jotka ovat esittäneet useampia vaihtoehtoja. Kyse ei ole siitä, rakennetaanko vai ei (juu, kyllä rakennetaan, totta kai!) vaan siitä, tuhotaanko Suomesta vuosikymmenien aikana kehittynyt ilmailukulttuuri ja kansainvälisesti merkittävä kulttuuriperintökohde. Ja luontoympäristöäkin, siinä sivussa. Vastoin asukkaiden enemmistön tahtoa. Vain, jotta 10000 asukasta saisivat asua juuri Malmin syvimpien ja kalleimmin rakennettavien savikkojen kohdalla.

Malmin suunnittelualue, jolle 25000 asukasta on suunniteltu sijoitettavaksi, on noin 310 hehtaarin kokoinen ja päivitetyn äänitasomallinnuksen mukainen melualue on 106 hehtaaria. Niistä 25000 asukkaasta mahtuisi siis melualueen estämättä arviolta ainakin puolet kyseiselle suunnittelualueelle, vaikka lentotoiminta jatkuisikin. Tuo asukasmäärä vastaa alle 1,5% kaupungin suunnitellusta väkiluvusta vuonna 2050. Mutta senhän jo sanoinkin.

Huomaathan, että ilmailutoiminnan jatkuminen ei edes aikaansaa mitään välitöntä viivettä asuntorakentamistavoitteiden suhteen, koska Helsinki on joka tapauksessa aikonut rakentaa asunnot Malmin alueelle pikku hiljaa, useamman vuosikymmenen aikana. Malmin suunnittelualueella voidaan ilmailun jatkuessakin aloittaa rakentaminen kentän reuna-alueilla samaan tahtiin kuin mitä kaupunki on kaavaillut ja sitä rakennustahtia voidaan myös ylläpitää, kunnes n. 15000 asukkaan asunnot on rakennettu. Ja siihen menee vielä pitkään.

Vantaan ja Helsingin rajalla tuntuu ilmailuun liittyvissä asioissa olevan jokin kummallinen ajatuksia muuttava kaupunkisuunnittelullinen reality distortion field, koska Vantaan kaupunginjohtaja Hannu Penttilä toteaa Aviapoliksesta puhuessaan seuraavaa:
"– Suunnitteilla on ainutlaatuinen lentokenttäkaupunki koko maailmankin mittakaavassa, apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä tiivistää. Kansainvälisenä trendinä on hänen mukaansa lentokenttien kiinnittäminen entistä tiiviimmin muuhun kaupunkirakenteeseen." http://bit.ly/2dl7BXL

Miksi ei myös Helsingissä?

Raitisholisti kirjoitti...

Eiköhän sen taligolffin vois kans laittaa asunnoiksi..kuten vuosaaren.. muutama pöllö joka lyö pallon mettään ja kävelee perässä lyödäkseen sen uusiks pidemmälle.. sepä vasta hölmöä touhua on