Kuinka tupakkalaista saadaan toimiva sähkösavukkeiden kannalta

Sähkösavukkeiden osalta nyt käsittelyyn tuleva tupakkalain uudistus on käytännössä kieltolaki. Ainakin osin kyse lienee ihan vain tietämättömyydestä, minkäänlaista lakimuutosten vaikutusarviota sähkösavukkeiden markinoihin ja käyttäjiin ei valmisteluaineistosta löydy. Ministeriö toisaalla kuitenkin kertoo nimenomaan lisäävänsä valinnanvapautta, kun aikuiset voivat halutessaan siirtyä sähkösavukkeiden käyttäjäksi. Tämä on erinomainen tavoite, alla kerrotaan miten siihen päästään pykälä kerrallaan.

Viittaukset suluissa ovat lakiesityksen kohtiin jotka löytyvät lausuntopyynnöstä.  Sähkösavukkeista yleisemmin voi lukea esimerkiksi Vapers Finlandin tuoreesta napakasta tiedotteesta. Alla oleva ei kieltojen osalta olennaisin osin eroa myöskään Vapers Finlandin lausunnosta, joka on vielä huomattavasti seikkaperäisempi.

Laista tulee poistaa seuraavat kiellot:

Kyse on kansallisesta lisäsääntelystä, eli nämä eivät ole uuden tupakkadirektiivin vaatimia muutoksia. Toistetaan, EU ei näitä vaadi.

1. Verkkokaupan kieltäminen, eli etämyyntikielto ja ylimitoitettu markkinointikielto

Sähkösavukkeita ja -nesteitä myydään ja ostetaan, niistä keskustellaan, ja niitä myös kehitetään pitkälti yhteisön toimesta nimenomaan verkossa, kansainvälisesti. Kyseessä on nettiajan tuote. Asiallisen valikoiman kivijalkakauppoja on koko Suomessa vain kaksi, ja niistäkin toinen myy etupäässä verkossa.

Lakiesitys sisältää täyskiellon verkkokaupalle, eli etämyyntikiellon, niin maan sisäisesti kuin EU-alueen sisällä. Tämä on jo itsessään tosiasiallisellisesti kieltolaki, koska se käytännössä estää laitteiden ja nesteiden ostamisen.

Perustelu on että verkkokaupassa ei ole ikärajakontrollia. Jatkossa ainakin EU-alueella direktiivin myötä ja käytännössä globaalistikin sähkösavukkeiden myynti on rajattu täysikäisiin, ja hyvä niin. Tämä on alalla vallitseva käytäntö jo nyt. Suomalainen viranomainen voi ja sen tulee toki omalta osaltaan vaatia ja kehittää ikäkontrollia myös suomalaisilta verkkokaupoilta, mutta tähän täytyy löytyä nykyaikana muita keinoja kuin papereiden näyttäminen myyjälle. Lisäksi, jos kielloilla luodaan pimeät markkinat, niin niillä ei ainakaan kysellä papereita: tupakkatuotteista nimenomaan nuuskan käyttö on nuorison keskuudessa kasvanut, ja sitä ei saa myydä koko maassa lainkaan.

Huolimatta mainostuskielloista, joiden tarpeellisuuten ei tässä oteta kantaa, lain pitäisi sallia asiallisten verkkokauppojen pitäminen. Suomen markkinoilla johtavat verkkokaupat, kts. esim. finnvape.com tai puff.fi, eivät sisällä yliampuvia terveysväitteitä, lapsiin kohdistuvaa markkinointia, tai ylipäänsä mitään sellaista asiatonta jota tulisi lailla kieltää. Nykyinen Valviran ohjeistus sallii verkkosivuston, jossa on sähköpostiosoite, josta voi pyytää saada postissa paperilla luettelo maahantuojan myymistä tuotteista. Tämä ei eroa mitenkään täyskiellosta, jonka takia verkkokaupat on rekisteröity ulkomaille.

(7. luku 64 § ja 8. luku 67 §)

2. Makuaineiden kielto

Sähkösavukeneste ei itsessään maistu miltään. Tämän takia sitä maustetaan ihan normaaleilla elintarvikkeiden lisäaineilla. Suosituimpia ovat hedelmiä, mentholia, kahvia tai tupakkaa jäljittelevät maut, tässä järjestyksessä.  Asiassa ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin siinä että kaupassa on kymmeniä erimakuisia jugurtteja.

Tämä on aivan eri asia kuin se että tupakkaan sekoitetaan mentholia sen karheuden peittämiseksi, siitä ilmeisestä syystä että sähkösavukkeessa ei ole mitään luontaista pahaa makua mikä pitäisi peittää, koska neste ei siis edelleenkään maistu miltään.

Kieltoa on myös vaadittu sillä perusteelle että hedelmämaut olisivat jotenkin lasten huokuttelua. Lähes kaikki käyttäjät ovat aikuisia ihmisiä, tyypillisesti keski-ikäisiä tupakoinnin lopettaneita miehiä, ja käyttäjien keskuudessa suosituimpia ovat nimenomaan ne hedelmämaut.

(3. luku, 10 § ja erityisesti 25 §, pakkausmerkintöjen osalta 5. luku 35 §)

3. Tupakointikieltojen laajentaminen sähkösavukkeisiin

Tässä on kolme ongelmaa.

Ensinnäkin tässä ratkotaan ongelmaa jota ei käytännössä ole. Nykytilanne on että sähkösavukkeiden käyttöä ei laki erikseen kiellä, mutta liiketilojen omistajat tai työnantajat voivat toki sen kieltää ja suurin osa on niin tehnytkin. Sisätiloissa höyrytään käytännössä muutamissa siihen suopeasti suhtautuvassa baarissa, tai yksityisissä työhuoneissa. Mitään konflikteja ei ole raportoitu, puhumattakaan terveysvaikutuksista sivullisiin. Miksi ihmeessä lainsäätäjä puuttuisi asiaan, joka kaikin puolin vaikuttaa sujuvan aikuisten ihmisten välisenä arkisena sopimisena vallan mainiosti?

Toinen ja iso ongelma on että kiellon laajentaminen sähkösavukkeisiin heikentää tupakkakieltojen hyväksyttävyyttä. Voi vielä olla kansalaiselle ymmärrettävää ettei esimerkiksi puistossa järjestettävässä yleisötapahtumassa saa poltaa, mutta millä ihmeen perusteella siellä ei saisi höyrytä? Tästä voi muodostua este tupakointikieltojen laajentamiselle ja noudattamiselle.

Kolmas ongelma on yksinkertaisesti se että on kansanterveydellisesten tavoitteiden sekä arkijärjen vastaista ohjata tupakointia lopettava tupakointipaikalle.

Kieltoa on perusteltu selkeydellä. Tupakansavun ominaispiire on voimakas haju, joten on hyvin epätodennäköistä että kukaan sekoittaisi savukkeen polttoa sähkösavukkeen höyryttelyyn. Sikäli kun tällaisia hassuja sekaannuksia kuitenkin sattuu, ne varmasti selviävät ilman lainlukua.

(10. luku 74 §)   

4. Matkustajatuonnin rajat sähkösavukenesteelle
Rajaksi on määritely 10ml nestettä. Tämä vastaa käyttäjästä, laitteesta, jne. riippuen parin päivän kulutusta (3-4 ml/päivä tutkimusten mukaan). Luku on yksinkertaisesti vain väärin laskettu ekvivalentiksi 200 savukkeelle. Tämä tarkoittaisi että esimerkiksi maahantulevalta turistilta joka tuo mukanaan henkilökohtaiseen käyttöön nesteitä itselleen takavarikoidaan nesteet ja määrätään sakkorangaistus.

(8. luku 69 §)

Lakiesitystä tulee muuttaa seuraavin tavoin

Seuraavat lisäykset ovat tarpeellisia tupakoinnin terveyshaittojen vähentämiseksi.

1. Lain tavoitteen tulee olla tupakan polton lopettaminen. Kansanterveydellinen ongelma on nimenomaan tupakanpolttamisen terveyshaitat, ei nikotiini sinänsä. Nikotiinittoman Suomen ottaminen tavoitteeksi hämärtää prioriteetteja ja tuottaa päätavoitteen vastaisia toimia, kuten esimerkiksi yllä eritellyt sähkötupakan kiellot. Tupakoinnin lopettaminen niin yksityisellä kuin kansallisella tasolla on muutenkin erittäin vaikeaa, siitä ei kannata tehdä vaikeampaa. (1 luku, 1 §.)

2. Resursseja tulee suunnata tupakoinnin lopettamista tukeviin palveluihin ja niiden vastuut tulee määrittää laista. Tähän tulee löytää lisärahoitusta ja sen lisäksi ohjata esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia tupakan vastaiseen työhön nimenomaan käytännön neuvonatyöhön lopettamisen tukemiseksi. Myös  niitä lopettajia, jotka haluavat käyttää apuna sähkösavukkeita, tulee kohdella asiakkaina. Ei ole olemassa väärää tapaa olla polttamatta. (2. luku)

Sähkösavukkeen sekä tuki- ja neuvontapalvelujen yhdistelmällä on saatu aivan loistavia tuloksia, kaksi viimeistä palkkia kuvassa. Ongelma on neuvojien kielteinen asenne, joka näkyy myös pienenä yhteydenottajien määränä. Tähän on Briteissä puututtu terveysviranomaisten koulutuksella ja ohjeistuksella.
(Unlicenced NCP=sähkösavuke,  lähde: E-cigarettes: an evidence update.) 

Kirkkonummen kunnanvaltuusto ja perustuslain vastaiset liikennevalot

Vetävä Länsiväylä

Suomen perustuslaki takaa muiden tärkeiden perusoikeuksien lisäksi myös liikkumisvapauden. 9 § kuuluu seuraavasti:

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.

Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Kuten muutkin nykyään arkipäiväistyneet vapaudet, tämäkin on historiallisesti ja globaalisti kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Sikäli kun ihmiset eivät ole olleet suoranaisesti jonkun omaisuutta, tilanherran tai perheen isän, liikkumista ja varsinkin muuttamista on säännelty erillaisin propuskoin jopa valtion sisällä.

Kirkkonummen kunnanvaltuusto näkee tämän tärkeän perusoikeuden olevan uhattuna:

Kirkkonummen kunnanhallitus antoi maanantai-iltana kipakan lausunnon Helsingin yleiskaavasta, jossa ehkä eniten huomiota on kiinnitetty Helsingin sisääntuloväylien rakentamissuunnitelmiin.

Kunnanhallituksen lausunnossa huomautetaan, että Suomen kansalaisille tulee taata vapaa liikkuvuus pääkaupunkiin ja sieltä pois ja vapaan liikkuvuuden rajoittaminen on vastoin kansalaisten perusoikeuksia.

− Pieneen puolen miljoonan ihmisen Helsingin kaupunkiin kaavoituksella tahallaan aiheutetut liikenneruuhkat eivät palvele kenenkään etua. Ilmasto-asiat ovat tärkeitä, mutta päästötön autoilu on jo nyt mahdollista, Kirkkonummi toteaa.

Kirkkonummi (38 000 asukasta) on toki aivan oikeassa siinä että liikenneruuhkat ovat tahallaan aiheutettuja. Helsinki on seudulliset näkökannat sivuuttaen mennyt rakentamaan Helsingin kaupungin (600 000 asukasta). mikä ei varsinaisesti edistä läpiajoa, ihmiset pilaavat liikenteen. Helsingin kaupunginvaltuusto hylkäsi 1968 eksplisiitisesti esitykseen purkaa kaupunki ja tehdä tilalle moottoriteitä ja ramppeja. Ja nyt Helsinki aikoo rakentaa lisää kaupunkia kadun varteen moottoritien paikalle.

Punnittaessa Helsingin yleiskaavan perustuslaillisia vaikutuksia on syytä tarkastella perusoikeuksien toteutumista kokonaisuutena.

Toisaalta on kirkkonummelaiselle autoilijalla koituva maaorjuuteen rinnastettu haitta: Kirkkonummen asemalta ajetaan ensin 30 kilometriä, jotta päästään jonottamaan Porkkalankadun valoihin. Länsiväylän bulevardisoinnin jälkeen ensimmäiset liikennevalot lienevät Koivusaaren kohdalla, eli jo 26 kilometrin ajomatkan jälkeen vapaan liikkumisen estää liikennevalo.

Ja taas toisaalta, noin 10 000 ihmistä saa haluamansa asunnon, eli toteuttaa perustuslaillista oikeuttaan valita asuinpaikkansa. Jonkinlainen painoarvo lienee syytä antaa myös kunnalliselle itsehallinnolle, semminkin kuin lainsäätäjä on erikseen perustuslain 121 § tähdentänyt että "hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon", eikä siis muiden kuntien asukkaiden itsehallintoon. Mielenkiintoinen teoreettinen kysymys on että tulisiko 10 000 uutta helsinkiläistä ymmärtää tästä yhteydessä kunnan asukkaiksi, heiltä kun ei ole tapana kysyä yhtään mitään.

Pohtiesaan liikennevalojen kinkkistä perustuslaillisuutta, toisaalta vapaa liikkuminen, toisaalta esim. 7 § oikeus turvallisuuteen merkityksessä ajoneuvot eivät törmää jalankulkijoihin tai toisiinsa, perustuslakivaliokunta joutunee Kirkkonummen valitusta käsitellessään pohtimaan myös koskeeko liikkumisen vapaus positiivisena oikeutena myös sitä hieman yli 50% väestöstä, jotka eivät joka saa, voi tai halua liikkua henkilöautolla. Länsibulevardin varrella heillä on vaihtoehtoina jalat, metro, todennäköisesti ratikka, ja fillari. Kirkkonummi taas juuri lakkautti bussivuoroja, koska matkustajia on alle yksi per bussi. Joukkoliikenne ilman joukkoja ei oikein toimi.

Mielenkiintoinen jatkokysymys on myös että kun Kirkkonummi rakentaa asuntoja joiden liikenneratkaisu on moottoritieliittymä, niin valittaako se tämän aiheuttamista ruuhkista itselleen vai Helsingille, vai Helsinki Kirkkonummelle?



P.S. Viattomien ammattilaisten suojelemiseksi, lausunto oli esittelijän esityksen vastainen, "kunnanhallitus lisäsi sen Pekka M. Sinisalon (ps.) esityksestä äänestäen luvuin 10−2."

Haittaavatko sähkösavukkeet tupakoinnin lopettamista? Entä THL:n uskottavuutta?

Helsingin Sanomat kirjoittaa Tutkimus: Sähkösavukkeet vaikeuttavat tupakanpolton lopettamista

Viimeksi kun tätä aihepiiriä perattiin tässä blogissa summattiin:

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin.

Eli jos tutkimuksen tulos on yllättävä ja erikoinen, hälytyskellojen pitäisi soida.

Tässä tapauksessa, esimerkiksi jonkinlaisena kultastandardina pidetty Cochrane Review totesi omassa meta-analyysissään seuraavavasti:

There is evidence from two trials that ECs help smokers to stop smoking long-term compared with placebo ECs... ECs appear to help smokers unable to stop smoking altogether to reduce their cigarette consumption when compared with placebo ECs and nicotine patches

Ja varoittaa perään että kaksoissokkokeita on tehty vähän, ja muutenkin tutkimusten laatu on yleisesti ottaen huono:

However, the small number of trials, low event rates and wide confidence intervals around the estimates mean that our confidence in the result is rated 'low' by GRADE standards.

Eli näyttää siltä, että sähkösavukkeille pääsee irti tupakasta, mutta näyttö siitä on vielä heikkoa. Samaa johtopäätöstä tukee lukuisten anekdoottien lisäksi se että väestötutkimuksissa on löydetty miljoonia ihmisiä, jotka ilmoittavat siirtyneensä savukkeista sähkösavukkeisiin. Vastaan voidaan sanoa että ilman sähkösavukkeita nämä ihmiset olisivat varmaankin lopettaneet jotenkin muuten, mutta tämä on kontrafaktuaali ja siten mahdoton todistaa. Yleinen käsitys tällä hetkellä on että todennäköisesti sähkösavukkeet auttavat tupakoinnin lopettamisessa. Tämän blogin kanta on että tupakointia ei voi lopettaa väärin.

Jos ne hälytyskellot soisivat, kun tutkimustulos on siis hyvin outo, voisi avata vaikkapa Clive Batesin blogin. Lukekaan koko juttu jos asia kiinnostaa, mutta lyhyesti kyseessä on täysin kelvoton meta-analyysi. Tutkija on Stanton Glantz, jota voi hyvin kohteliaasti sanottuna pitää asenteellisena sähkösavukkeiden suhteen. Hän on löytänyt meta-analyysiinä 38 tutkimusta kun Cochrane Review löysi kaksi. Joukossa esimerkiksi niinkin ilmeisistä syistä hylättäyjä, että kysymyksenasettelu oli onko henkilö koskaan missään kertaakaan kokeillut mistään syystä sähkösavuketta, koska se ei tietenkään kerro kerro yhtään mitään siitä miten sujuu sähkösavukkeen avulla tupakoinnin lopettaminen.

Kun tehdään tiedettä niin aiheesta tehtävä meta-analyysi näyttää tältä. Kun tehdään propagandaa, niin ei ole niin väliä.


Sen sijaan että olisi maininnut tutkimuksen saaman tyrmäävän vastaanoton, toimittaja on kysynyt THL:n Antero Helomalta, jonka mukaan hän "pitää useita tutkimuksia kokoavaa amerikkalaistutkimusta hyvin luotettavana". Jos Suomessa tehtäisiin journalismia merkityksessä jatkokysymys, niin se kuuluisi että miten juuri tämä meta-analyysi eroaa kahdesta muusta samaa tutkimusmassaa läpikäyneestä metatutkimuksista, joista Heloma tiimeineen kirjoitti viime kesänä näin:

Kahden satunnaistetun ja kontrolloidun kokeen (RCT)  perusteella nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet voivat auttaa tupakoinnin lopettamisessa todennäköisemmin verrattuna nikotiinia sisältämättömään sähkösavukkeeseen. Sähkösavukkeiden paremmasta tehosta tupakoinnin lopettamisessa verrattuna nikotiinikorvaushoitoon ei ole näyttöä. Kyseistä katsausta varten läpikäytyjen tutkimusten laatu oli kuitenkin pääosin heikko, minkä kirjoittajat tuovat myös esiin.  Katsauksen johtopäätöksiä voidaan siksi pitää lähinnä suuntaa-antavina.

Tästä jää sellainen vaikutelma, että kun sähkösavukkeesta on hyötyä, samat tulokset ovat heikkolaatuisia ja"suuntaa-antavia", kun haittaa niin "erittäin luotettavia".

Tupakkalain uudistyksen yhteydessä päätetään käytännössä siitä saako suomessa laillisesti käyttää sähkösavukkeita, esitys on tosiasiallisesti kieltolaki. Tällä on merkitystä niille suomalaisille jotka ovat vaihtaneet savukkeet höyryyn, koska on riski että he vaihtavat takaisin. Asia ansaitsisi asiakeskustelun, ei tällaista hömppää.

Helsingin erityisolosuhteet

Eräs kestoargumentti kaupunkisuunnittelukeskusteluissa on vetoaminen Helsingin erityisolosuhteiden muodostamiin ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Viimeisimpänä esimerkkinä päivän Hesarin yleisosastolla (sosiologian?, eiku tieteen ja tekniikan tutkimuksen) professori Häyrinen-Alestalo. Se menee näin:

1. Kirjoittaja toteaa että päinvastoin kuin jotkut toiveajattelijat kuvittelevat, niin hän tietää etteivät esimerkiksi polkupyörät, raitiovaunu, juna tai bussi ole toimivia kulkuneuvoja juuri Helsingisssä, eikä tänne voi rakentaa jotain talotyyppiä kuten umpikortteli. Helsinkiin on turha suunnittella mitään kulkuväylää tai ulkotilaa, eri toten terassia, koska ne ovat ulkona, puhumattakaan jonkinlaisen tarjoilun tai tapahtuman järjestämisestä ulkotiloissa.

2. Tämä johtuu Helsingin erityisolosuhteista. Päin vastoin kuin ulkomailla, jossa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta vuoden ja kellon ympäri, vienon tuulenvireen kuitenkin mukavasti viilentäessä, Helsingissä on pysyvä lumimyrsky, ja vielä pimeääkin. Lisäksi kaupunkimme kaduille on mutkia ja mäkiä, ne ovat kapeita. Helsinkiläiset ovat aivan liian vähän eurooppalaisia, ja senkin vähän väärin tavoin.

Huomionarvoista tässä tyyppiargumentissa on se että vihamielinen ympäristömme pamputtaa nimenomaan urbaania hippiä. 1100 kilometriä kaupungin katuverkkoa pysyy pyöräilevistä liikennesuunnittelijoista huolimatta ajokelpoisena, mutta ajatus että 20 kilometrin ratikkaverkko voitaisiin aurata on aivan absurdi, pyöräteistä puhumattakaan. Paloheinän laduilla on ruuhkaa, mutta kuka sitä nyt muka talvella polkisi. On aikamoista toiveajattelua kuvitella että joku nyt kävelisi kaupungissa, kun taas väljillä luonnonläheisillä asuinalueilla ihmiset kulkevat luonnollisesti lähiluonnossa ilmeisesti levitoimalla. Ei ole mitään järkeä tehdä terasseja, koska lumipyryssä kaikki on pallokentällä, joita on aivan liian vähän.



Helsingin erityisolosuhde on pohjimmiltaan syvä epäluulo ratkaisuja kohtaan jotka ovat aivan arkipäiväisiä ja toimivia niin meillä kuin muuallakin. Ilmasto on tavalla tai toisella ei-ihanteellinen suurimman osan aikaa suurimmassa osassa maailmaa, miljoonan ihmisen liikennejärjestelmissä on toistuvia häiriöitä. Sitten laitetaan vaatetta päälle, haetaan auringolta, sateelta, pölyltä tai viimalta suojaa, luodaan lunta, kuljetaan jotenkin muuten, jonotetaan ruuhkassa. Eli eletään.

Klikkitutkimus popcornkeuhkoista

Helsingin Sanomat uutisoi: Sähkötupakan makuaineet voivat aiheuttaa popcornkeuhkon, varoittavat Harvardin tutkijat. Kyse on siis siitä että joistain sähösavukenesteistä löytyi tutkittaessa diasetyyliä, mikä saattaa aiheuttaa nk. popcornkeuhkon, eli kryptogeeninen organisoituva pneumonian. Diasetyyli haisee voilta, ja sitä käytetään esimerkiksi mikropopcorneissa.

Perusteellinen aiempi tutkimus, jossa löydettiin suurempia pitoisuuksia diasetyyliä sähkösavukenesteistä, ei kuitenkaan päätynyt otsikoihin. Ja miksipä päätyisi, kun mässäilevän spekuloinnin sijaan sen tutkijat totesivat vastuullisesti, että kyseessä on haitta-aine josta voi ja tulee päästä eroon, mutta toisaalta pitoisuudet ovat hyvin pieniä sekä 10-100 kertaa alhaisempia kuin savukkeissa, joita sähkösavukkeet korvaavat. 

Aiemman tutkimuksen tekijä tohtori Farsalinos kirjoittaa blogillaan:

The levels presented in Figure 2 are quite low, much lower that what we found in our study. In many cases, levels of these compounds are absolutely minimal, and it is NOT expected to raise any concerns about human health effects. Additionaly, the authors FAILED to mention the presence of these compounds in tobacco cigarette smoke. This omission creates the impression that e-cigarettes are exposing users to a new chemical hazard, while in reality their exposure will be much lower compared to smoking.

Lukekaa koko kirjoitus linkkkeineen jos aihepiiri kiinnostaa. Lisätään nyt vielä että Harvardin tutkijoiden metodi oli käyttää sähkösavukkeita kahdeksan sekunttia kerrallaan, joka on todelliseen käyttöön verrattuna niin kuin paahtaisi leipää vartin paahtimessa. On vaikea sanoa täsmälleen miten tämä vaikuttaa tuloksiin, mutta tuskin ainakaan vähentää havaittuja haitta-ainepitoisuuksia.

Tämän tiedon kaivamiseen meni noin viisi minuuttia. Se että esimerkiksi aihetta kommentoiva asiantuntija, keuhkosairauksien erikoislääkäri, kuinkas muuten, ei ole vaivautunut tutustumaan asiaan on kuvaavaa.

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin. Jos otsikossa lukee jotain vallan uutta ja huolestuttavaa, se todennäköisesti on ihan vaan klikkien kalastelua.

Ratkooko uudistus Hämeentien ongelmat?

Jos joku ei vielä ole huomannut, Hämeentietä välille Kurvi - Hakaniemi suunnitellaan uusiksi. Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää osaltaan asiasta tänään. Kuinka onnistunut suunnitelmaa on suhteessa siihen mitä Hämeentiellä tulisi tehdä?

Prioriteetit 

Hämeentie on joukkoliikenteelle kuin Kehä I yksityisautoille tai Baana polkupyörillä, se on aivan keskeinen pääväylä jota käyttää Kurvissa kolme ratikkalinjaa sekä yli 50 bussilinjaa. Joukkoliikenteen toimivuus on tässä paikassa ensisijainen asia, erillaisia henkilökulkuneuvoja kuten autoja ja polkupyöriä voi siellä pyöriä sen verran kuin sekaan mahtuu haittaamatta liikennettä.

Toisaalta Hämeentie on vilkas asuin- ja liikekatu. Jalkakäytävien tulee olla laadukkaat ja tilavat, kadunvarren liikekiinteistöjen huoltoliikenne pitää olla mahdollisimman sujuvaa.

Näiden prioriteettien valossa kadun nykytilan ongelmat ovat seuraavat, katsotaan miten suunnitelma näitä korjaa tai ei.

Ongelma #1, Hämeentie on kaupungin hitaimpia joukkoliikenneväyliä.

1,3 kilometrin matkaan Kurvin ja Hakaniemen välillä kuluu yleensä 4-8 minuuttia, riippuen ruuhkasta ja tuurista. Keskinopeutena siedettävän 20km/h ja naurettavan 10km/h välillä. Tämä johtuu etupäästä liikennevaloista, välillä on kymmenen valo-ohjattua risteystä ja niiden lisäksi neljä erillistä valo-ohjattua suojatietä.

Kapeaan katukuiluun Kurvista etelään on saatu mahtumaan kunnolliset joukkoliikennekaistat ja jopa lastauspaikka. Kuvat suurenevat napsauttamalla.

Ruuhkatunnin sadalle bussille tunnissa suuntaansa valoetuuksia ei saa toimimaan edes teoriassa, ratikoille (12 suuntaansa tunnissa) tämä ei ole onnistunut käytännössä. Vertailun vuoksi, ratikan keskinopeus Aleksanterinkadulla on noin 15km/h, siitä huolimatta että siellä on pysäkit 200 metrin välein ja 30 km/h nopeusrajoitus, paitsi kolmessa vaihteessa 15m/h, edit: eiku kuusi vaihdetta ja 10km/h. Aleksilla on vain yhdet valot joissa seistä.

Ratikoiden kannalta ongelmallista on aivan liian kapeat kaistat, esimerkiksi viereisellä kaistalla oleva rekka pysäyttää raitiovaunun koska sen peilit on raiteilla. Silloinkin kun vielä pääsee ohi, kuljettaja joutuu hivuttamaan kävelyvauhtia ohi ahtaasta paikasta,

Bussienkin kaistat ovat aivan liian kapeat, mutta niille isompi ongelma on kaistalla seisovat kääntyvät henkilöautot ja bussia hitaammat pyöräilijät. Sikäli kun pysäköivä jakeluauto noudattaa liikennesääntöjä, sitäkin joskus tapahtuu, se seisoo bussikaistalla.

Kurvin ja Hakaniemen välille jää vain kahdet valot, toinen Neljännen linjan risteykseen.
Niissä paikoin kun tilaa on, sitä kannattaa käyttää myös henkilöautojen kääntymiskaistaan.

Arvio: Huomattava parannus. "Koska Hämeentien liikennemäärä ja ylitettävien moottoriajoneuvokaistojen määrä vähenevät, voidaan Hämeentieltä poistaa liikennevalot neljästä risteyksestä ja kolmelta erilliseltä suojatieltä." Pyörät siivotaan pois bussin tieltä omille kaistoilleen, jakeluautoille tulee erilliset pysäköintipaikat, kääntyvä autoliikenne vähenee. Kaistat korjataan riittävän leveiksi.

Ongelma #2, Hämeentien jalkakäytävä on yhdistetty pyörätie ja parkkipaikka

Riesaa ja jopa suoranaisia vaaratilanteita Hämeentiellä aiheuttaa jalkakäytävälle pysäköidyt ajoneuvot ja jalkakäytävää ajavat pyöräilijät.

Huoltoajoa Hämeentiellä.
Kuva: Santtu Lindroos.

Arvio: Ongelma poistunee. Pyörille tulee omat väylät, jakeluautoille paikat. Jalkakäytäville pysäköinnin ehkäisy edellyttää lisäksi valvontaa, mutta siitä ei päätetä liikennesuunnitelmassa.

Ongelma #3: Kurvin ruuhkaisuus ja ahtaat pysäkit

Varsinkin raitovaunut etelään päin tuppaavat seisomaan Kurvissa. Ongelma on se että kutonen menee eri valovaiheella Hämeentietä eteenpäin kuin kasi Helsinginkadulle. Pysäkit ovat suhteessa suuriin matkustajamääriin turhan pieniä. Jalan risteyksen ylitys on turhan hankalaa.

Kurvin uudet liikennejärjestelyt suurenevat napsauttamalla.
Lähde pdf-muodossa.

Arvio: Paikka on hyvin hankala suunnitella, ja tässä olisi tuskin voitu onnistua paremmin. Kasin pysäkki on siirretty Helsinginkadun puolelle, kutosen ja seiskan taas Helsinginkadun eteläpuolella, ja samalla on saatu tilaa bussipysäkille nykyisen ratikkapysäkin kohdalle. Kaikki pysäkit ovat entistä pidempiä, osin myös leveämpiä. Kävelymatkat metroon lyhenevät, samoin ajoratojen ylitykset. Autoliikenteen ohjaaminen Helsinginkadulle vähentää risteävää liikennettä ja siten helpottaa valoviiveitä.

Ongelma #4 Hämeentiellä pyöräily on joko laitonta tai pelottavaa, ja häiritsee kaikkia muita

Hämeentiellä on nykyiselläänkin jonkun verran pyöräilijöitä, koska se on luonteva ja verrattaen vähämäkinen väylä polkea. Pyöräilijät ovat joko riesana ja jopa vaarana jalkakäytävillä, tai bussien tukkeena ja vaarassa bussikaistalla.

Arvio: Ongelma poistuu täysin. Pyöräkaistat ovat mallikelpoiset, erityisesti pysäkkien kohdalla on fiksusti ohjattu pyöräliikenne ohi bussiin nousevista ihmisistä.

Huomaa kaide pyöräkaistan ja pysäkin välissä.

Ongelma #5 Kaikukadun sutivat bussit

Pienetkin liikennepulmat tuottaa yllättävän isoja ongelmia. Liukkaalle kelillä koko koillisen suunnan bussiliikennettä sotkee yksinkertaisesti se, että pohjoiseen päin ennen Kaikukatua on bussipysäkki ylämäessä ennen valoja. Kun bussi yrittää lähteä siitä ja joutuu vielä seisahtumaan valoihin, niin se on jumissa tai jopa poikittain kadulla, tukkien myös ratikkakaistat:

HS: Liukas keli sai pellin rytisemään ja motitti busseja Helsingissä

Arvio: Ongelma on ratkaistu siirtämällä bussipysäkki etelämmäksi tasaiselle maalle ja poistamalla valot Kaikukadulta.

Ongelma #6 huoltoajo liiketiloihin Hämeentiellä ei toimi

Pulma on siinä että tilaa mihin huoltoajoneuvo pysähtyisi ei yksinkertaisesti ole, joten niitä tungetaan miten sattuu jalkakäytävälle.

Arvio: Hämeentielle tulee seitsämän lastauspaikkaa. Huoltoajo saa käyttää bussikaistoja.

Ongelma #7 Hämeentie on myös henkilöautoillekin naurettavan hidas

Pitkälti samoista syistä kuin joukkoliikenne, eli valoviiveistä johtuen, myös autolla ajaminen on Hämeentiellä hyvin hidasta.

Kuvassa on keskinopeudet (min/keskiarvo/max) Hämeentiellä ja Rantatiellä iltapäiväruuhkassa. Rantatie on melko tarkalleen kaksi kertaa nopeampi. Lähteenä perusteellinen Liikenteen sujuvuus

Helsingissä vuonna 2011, nopeudet on mitattu koeajoilla.

Arvio: Hämeentien läpiajo estetään, mutta toisaalta Rantatie on nopeampi. Tonteille ajavien autoilu nopeutunee, koska valot vähenevät.

Ongelma #8 Hallin kohdalla Hämeentietä pohjoiseen ei mahdu bussi ja auto kääntymään yhtä aikaa

Yksi käsittämättömpiä kohtía kadulla. Kurvi hallin kohdalla on niin kapea, että siinä on käytännössä yksi ajokaista, vaikka sinne kääntyy kaksi.

Arvio: Paikkaan jää pelkkä bussikaista.

Tuomio: Niin kiusallista kuin se tälle liikennesuunnittelua ankarasti kritisoivalla blogille on myöntääkin, suunnitelma on täydellinen. Merkityksessä ettei siihen keksi oikein mitään muutosta, joka ei tekisi siitä kokonaisuutena huonompaa. Kaikki oleelliset ongelmat on ratkottu niin hyvin kuin se tässä katukuilussa on mahdollista.

Sen sijaan että oltaisiin komiteasuunnittelun hengessä yritetty jotenkin tunkea kaikki mahdollinen kadulle, kuten yleensä, on tehty valintoja eli suunniteltu. Poistamalla kaksi ajokaistaa on saatu tilaa kunnolliselle joukkoliikennekaistoille, pyöräkaistoilla ja huoltoajoneuvojen pysäköinnillä, ilman että jalkakäytävistä olisi tehty kapeita ja epäviihtyisiä rännejä. Autoilun täyskiellon sijaan on rajoitettu sen määrää läpiajokiellolla, joka mahdollistaa valojen vähentämisen.

Ihan yleisen kitinän vuoksi todettakoon kuitenkin, että Toisen linjan liikennevalot joutaisi kanssa mennä ja että Kurvin eteläpuolella Hämeentien ylittävä suojatie voisi olla suora. Lisäksi liikennevalot.info on löytänyt huomautettavaa reunakivien linjauksista liittyen kääntyvään pyöräliikenteeseen.

Yksityisautoilu on yksityisasia, ja siksi autoiluliikenteen suunnittelu on mahdotonta

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee huomisesta alkaen taas pysäköintinormeja. Niissä on joitain ihan hyviäkin muutoksia, mutta kantava ajatus on edelleenkin että pysäköinti on asia jota kaupungin pitää ja mitä se voi suunnitella. Monimutkaisten mallinnusten ja laskelmien jälkeen byrokratia tuottaa sitovat määräykset siitä kuinka paljon joka taloon pitää rakentaa pysäköintipaikkoja, haluaa niistä kukaan maksaa tai ei. Suunnittelija on joulupukki joka vastaa kilttien autojen tarpeisiin. Laskun maksaa taloyhtiö, koska ei sitä kukaan muu suostuisi maksamaan, ja kaavassa voi vaatia mitä vaan. Jos tästä seuraa että kaava ei toteudu eli taloyhtiötä ei synny alkuunkaan, tai talosta häviää kerroksia, niin se on jonkun muun kuin liikennesuunnittelijan ongelma. 

Taustalla on perustavan laatuinen ymmärryksen puute siitä mitä on yksityisliikenne ja mitä joukkoliikenne.

Joukkoliikenne on suunniteltua ja säädeltyä toimintaa. Junat kulkevat erikseen määrätyillä väylillä, ja niiden aikataulut suunnitellaan niin etteivät junat ruuhkaudu keskenään (normaaliolosuhteissa). Mitään sellaista rajaa matkustajakapasiteetille mihin käytännössä törmättäisiin ei ole, aina voi pidentää junaa tai viime kädessä tehdä toisen radan. Joukkoliikenteeltä voi ja tulee vaatia ennustettavaa palvelutasoa, ja sikäli kun se ei toteudu niin siitä tuleekin kaupungille marmattaa. Toisaalta koska se on joukkoliikennettä siltä ei voi vaatia että se toteuttaa jokaisen mahdollisen kulkijan yksilölliset tarpeet, se palvelee keskimääräistä joukkojen liikkumista.

Yksityisliikenne, yksityisautot mutta myös polkupyörät, taas on pohjimmiltaan kuljettajan oma asia. Hän on vapaa kulkemaan miten ja milloin haluaa, ja kulkuneuvon voi tietyin henkilöperustaisin rajoituksin hankkia kuka tahansa. Tämä on varsinkin niiden kannalta hyvin kätevää jotka liikkuvat erikoisiin aikoihin tai vähemmän kuljettuja välejä. Mutta juuri sen takia että yksityisliikenne on vapaata, sitä ei voi ohjata. Jos nyt syystä tai toisesta turhan moni on samalla tiellä samaan aikaan tulee jono, ja jos on enemmän niitä jotka haluavat pysäköidä kuin pysäköintipaikkoja niin paikat loppuvat. Tämä on ihan laulu- ja leikkikoulun liikennesuunnittelua. Yksityisliikenteen palvelutasoa ei voi taata, koska se ei ole suunniteltua ja ohjattua, ja vaatii niin paljon tilaa matkustajaa kohden ettei sitä käytännössä voi varmuuden vuoksi kaupunkiolosuhteissa varata.

Vaatimukset siitä että kaupungin pitäisi jotenkin taata että vaikkapa Länsisataman autoliikenne ei jonoudu, tai että jokaisella halukkalla on pysäköintipaikka hinnasta riippumatta, on pohjimmiltaan sitä että haluttaisiin yhtä aikaa sekä joukkoliikenteen että yksityisliikenteen hyvät puolet. Tie joka toimii kuin rata, aina vapaa paikka kun sitä kaipaa, ja halvalla.

Haitalliseksi hassutteluksi tämä menee siinä vaiheessa kun byrokratia, poliitikoista puhumattakaan, yrittää vielä vastata tähän toiveeseen. Mistä päästään esimerkiksi semmoiseen sekoiluun, jossa taloyhtiö hoitaa yhteiskäyttöautojen saatavuutta, mikä kauniisti sanottuna ei varsinaisesti ole sen toimialaa tai ydinosaamista.

Pysäköinti kaupungissa ei ole sen kummallisempi palvelu kuin lähikapakka tai kuntosali. Pysäköintilaitoksille tulee varata kaavassa tilaa, ensisijaisesti maan alle, ja niitä rakentuu sikäli kun niille on maksavia asiakkaita. Tätä ei tarvitse suosia tai sen koommin sorsia. Kadunvarsia voi käyttää pysäköintiin siinä määrin kun sinne autoja mahtuu. Mitään syytä pakottaa taloyhtiötä normilla pysäköintilaitokseksi ei ole, sen kummenkin kun määrätä taloon viinibaaria tai täyden palvelun kuntosalia. Kun tästä luovutaan niin loput ongelmat ratkeavat itsestään.