Uusimaa kasvaa 430 000 asukkaalla seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Tämän myötä maakunnan rakenne muuttuu: kasvava väestö asutetaan maakunnan itäisiin sekä läntisiin osiin ja nykyisten sekä tulevien ratojen varsille.
Kyllä sitä kasvua riittää varmaan itään ja länteen, mutta noin keskimäärin lähellä on parempi kuin kaukana , semminkin kun ne radat tuppaa olemaan viherpesuraiteita.
Sen sijaan hyvien kulkuetäisyyksien äärellä pelkästään Helsinkiin mahtuisi kantakaupungin jatkeena helposti 100 000 - 200 000 asukasta lisää kaupunkibulevardeille. Tätä tosin hankaloittaa se että liikenne niillä motareilla kasvaa entisestään koska sieltä etävolvolasta pitää päästä jotenkin ihmisten ilmoille.
2 kommenttia:
Olen jonkun aikaa seurailut blogiasi ja täältähän löytyy täyttä asiaa!
Helsingin kaupunginsuunnittelu on mennyt mönkään 50-60-luvuilta lähtien ja sama jatkuu siis ilmeisesti tulevaisuudessakin. Aluerakentaminen on luonut monella tavalla huonoa kaupunkirakennetta.
Itse lähiöt ovat itsessään väljiä, mutta tämä korostuu vielä siitä, että pääkadut (lue moottoritiet) eivät ole rakennetta yhdistäviä tekijöitä vaan lähiöitä erottavia berliininmuureja.
Nykyiset suunnitelmat ovat sinänsä viihtyisiä ja Östersundomissa on jo tajuttu käyttää pääkatua osana kaupunginosaa. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä luoda sellaista rakennetta 15km päähän keskustasta. Kuulin jopa joskus sanottavan, että tämä oli kaupungin muodon eheyttämistä, koska Espoon puolella kaupunki ulottuu 17km päähän kun taas idässä vaivaiset 13km.
Suuruudenhulluus vaivaa niin kaavoitusta kuin liikennesuunniteleluakin. Asumisen ongelmia ratkotaan aluerakentamisella, autoliikennettä moottoritein ja joukkoliikennettä metrolla.
Vaikka täydennysrakentamisesta puhutaankin paljon ei mitään tehdä. Kohteita on jo rautateiden varsilla aivan käsittämätön määrä; aivan jokaisen rautatieaseman ympäristössä on tyhjiä tontteja aivan päärautatieasemaa myöten.
Helsingin tieverkko on itsessään huonosti suunniteltu. Tämä on tyypillistä moottoriteihin ja kokoajakatuihin perustuvaa lehtirakennetta, jolla eliminoidaan lähiöiden läpiajoliikenne. Perusidealtaan aivan samaa älyttömyyttä kuin metro liityntäliikenteellään.
Bulevardisuunnitelma on mielestäni nerokas. Ainoa ongelma on tietysti vasemmalle kääntyminen. Tosin voisi siltojakin naamioida kaupunkiympäristöön sopiviksi eikä kaikkien risteysten tarvitsisi olla yhdessä tasossa (kuten Kungsgatan Tukholmassa)
Kun ollaan päästy moottoritiepakosta voi uusia pääkatuja rakentaa halvemmalla geometrialla yhdistelemällä lähiöiden kokoajakatuja. Eikä Kehä II olisikaan enää mahdottomuus kun päästään kalliista tunneleista.
Kiitoksia, minustakin ne suunnitelmat on sinänsä hyviä jos unohtaa reunaehdot kuten liikenteen ja rahoitukseen. Se Kaukoitä on pikemminkin kahdenkymmenen kilometrin päässä.
Lähetä kommentti