Jatkosota huumeita vastaan

Ainakin kannabiksen laillistaminen on enää ajan kysymys. Sota huumeita vastaan on hävitty joka rintamalla. Tappiot ovat väkivaltaa, rikollisuutta ja turhia tuomioita, voittopuolella ei ole oikein mitään. Toisin kuin tappioista yleensä, tästä ei ole opittu yhtään mitään.

Oletetaan toimiva sääntely

Yleinen argumentti kannabiksen laillistamisen puolesta on että järkevällä sääntelyllä voitaisiin ehkäistä haittoja. Esimerkiksi Nytin artikkelissa haastateltu sosiologi Jussi Perälä visioi:

Ajatuksellahan voi leikkiä. Kasvattaminen ehkä vähenisi, tuomiot salakuljetuksesta ehkä pienenisivät, saataisiin kannabikselle ikärajat ja rajat pitoisuuksille, ja mainostaminen voitaisiin kieltää.

Kuten yleensä, tämä on tapana esittää passiivissa, ja sille että mikä koneisto tämän optimoidun sääntelyn mahdollisesti toteuttaisi ei ole tapana uhrata ajatustakaan. Implisiittisesti tämä sisältää kyseenalaisen oletuksen, että on olemassa joku pragmaattinen ja kiihkoton taho, joka osaa ja haluaa säädellä huumeita toimivalla tavalla. Eikä esimerkiksi vain koneisto, joka tuottaa uusia kieltoja vanhojen perään, koska niin se on aina ennenkin tehnyt.

Virkatyönä suunniteltu kuluttajatuote

Sama koskee keskeistä vasta-argumentia laillistamista vastaan. Esimerkiksi THL:n alkoholi- ja huumeasioista vastaava ylijohtaja Erkki Vartiainen kirjoittaa:

Kannabiksen vapauttaminen johtaisi vääjäämättömästi sen laajaan käyttöön ja lisäisi merkittävästi sosiaalisia ja kansanterveysongelmia sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.

Tämä sisältää oletuksen, että vaikkapa hypoteettinen narko-alko ja siellä myytävät tiukan viranomaiskontrollin läpikäyneet tuotteet, olisivat hinnaltaan ja laadultaan houkuttelevampia kuin laittomilla vapailla markkinoilla tuotetut. Asiaa voi makustella vaikkapa pohtimalla, että jos valtio säätäisi monopolin panimolle joka myy kallista väljähtänyttä kaljaa rumista tölkeistä parittomina arkipäivinä, koska näin minimoidaan haitat, niin kasvaisiko oluen kulutus? Entäpä laiton kauppa?

Vartiainen tuskin on edes miettinyt asiaa tältä kantilta, koska hänen näkökulmastaan:

On pitkälti poliittinen valinta, kuinka paljon terveyttämme ja hyvinvointiamme haluamme päihteille uhrata.

Tämä hubris kitetyy parhaiten Stanton Glantzin suunnitelmassa kannabikseen laillistamiseen:

The goal (should be) to legalize it so that nobody gets thrown in jail, but create a legal product that nobody wants

Kyllä, siinä ihan oikeasti lukee että tulisi korvata laiton tuote laillisella tuotteella, joka on säädelty niin kelvottamaksi etteivät sitä kuluttajat halua. Tämä siten syrjäyttää laittomat tuotteet, koska taho ihan selkeästi sanoo kuluttajille, että te käytätte nyt tätä laillista pilveä. Glantz on tupakan vastaisen taistelun fundamentalistisiiven johtohahmo ja arvostettu kansanterveyden tutkija, kuinkas muuten.

Tällä samalla logiikalla STM argumentoi että he laillistavat sähkösavukkeet, mutta säätelemällä ne kuoliaaksi, ja säännellä täytyy koska laillistaminen lisää kysyntää jota tulee hillitä. Tämän jälkeen tupakan niillä korvaaville on vapaus valita tuote, jota hän ei halua ja jota ei voi käytännössä laillisesti ostaa mistään. Tätä he kutsuvat sallivaksi päihdepolitiikaksi.

Päätön sota

Maailmankuvaa joka tuottaa tällaista ajattelua voi vain arvailla, mutta ulkopuolisin silmin se näyttää jokseenkin tältä: Kansanterveyspolitiikassa niin kuin sitä harjoitetaan kansa on jonkinlainen naivi ja viaton sivullinen, ajopuu joka ajelehtii rikollisliigojen käsistä kansanvälisten suuryritysten hyväksikäytettäväksi, riutuen yhä uusien päihteiden kurjimuksessa. Ja sen ainoa pelastus ja turva on valtio joka käy loputonta sotaa näitä vastaan.

Lähteet

The right way to do drugs, The Economist

Matti Koskinen, Kannabis kauppoihin: Näin Suomi sen laillistaisi

Erkki Vartiainen, Uuden laillisen huumeen tuominen suomalaiseen kulttuurin toisi lisää ongelmia
Researchers warn legal marijuana could be next Big Tobacco, The Sacramento Bee  

Haittaavatko sähkösavukkeet tupakoinnin lopettamista? Entä THL:n uskottavuutta?

Helsingin Sanomat kirjoittaa Tutkimus: Sähkösavukkeet vaikeuttavat tupakanpolton lopettamista

Viimeksi kun tätä aihepiiriä perattiin tässä blogissa summattiin:

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin.

Eli jos tutkimuksen tulos on yllättävä ja erikoinen, hälytyskellojen pitäisi soida.

Tässä tapauksessa, esimerkiksi jonkinlaisena kultastandardina pidetty Cochrane Review totesi omassa meta-analyysissään seuraavavasti:

There is evidence from two trials that ECs help smokers to stop smoking long-term compared with placebo ECs... ECs appear to help smokers unable to stop smoking altogether to reduce their cigarette consumption when compared with placebo ECs and nicotine patches

Ja varoittaa perään että kaksoissokkokeita on tehty vähän, ja muutenkin tutkimusten laatu on yleisesti ottaen huono:

However, the small number of trials, low event rates and wide confidence intervals around the estimates mean that our confidence in the result is rated 'low' by GRADE standards.

Eli näyttää siltä, että sähkösavukkeille pääsee irti tupakasta, mutta näyttö siitä on vielä heikkoa. Samaa johtopäätöstä tukee lukuisten anekdoottien lisäksi se että väestötutkimuksissa on löydetty miljoonia ihmisiä, jotka ilmoittavat siirtyneensä savukkeista sähkösavukkeisiin. Vastaan voidaan sanoa että ilman sähkösavukkeita nämä ihmiset olisivat varmaankin lopettaneet jotenkin muuten, mutta tämä on kontrafaktuaali ja siten mahdoton todistaa. Yleinen käsitys tällä hetkellä on että todennäköisesti sähkösavukkeet auttavat tupakoinnin lopettamisessa. Tämän blogin kanta on että tupakointia ei voi lopettaa väärin.

Jos ne hälytyskellot soisivat, kun tutkimustulos on siis hyvin outo, voisi avata vaikkapa Clive Batesin blogin. Lukekaan koko juttu jos asia kiinnostaa, mutta lyhyesti kyseessä on täysin kelvoton meta-analyysi. Tutkija on Stanton Glantz, jota voi hyvin kohteliaasti sanottuna pitää asenteellisena sähkösavukkeiden suhteen. Hän on löytänyt meta-analyysiinä 38 tutkimusta kun Cochrane Review löysi kaksi. Joukossa esimerkiksi niinkin ilmeisistä syistä hylättäyjä, että kysymyksenasettelu oli onko henkilö koskaan missään kertaakaan kokeillut mistään syystä sähkösavuketta, koska se ei tietenkään kerro kerro yhtään mitään siitä miten sujuu sähkösavukkeen avulla tupakoinnin lopettaminen.

Kun tehdään tiedettä niin aiheesta tehtävä meta-analyysi näyttää tältä. Kun tehdään propagandaa, niin ei ole niin väliä.


Sen sijaan että olisi maininnut tutkimuksen saaman tyrmäävän vastaanoton, toimittaja on kysynyt THL:n Antero Helomalta, jonka mukaan hän "pitää useita tutkimuksia kokoavaa amerikkalaistutkimusta hyvin luotettavana". Jos Suomessa tehtäisiin journalismia merkityksessä jatkokysymys, niin se kuuluisi että miten juuri tämä meta-analyysi eroaa kahdesta muusta samaa tutkimusmassaa läpikäyneestä metatutkimuksista, joista Heloma tiimeineen kirjoitti viime kesänä näin:

Kahden satunnaistetun ja kontrolloidun kokeen (RCT)  perusteella nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet voivat auttaa tupakoinnin lopettamisessa todennäköisemmin verrattuna nikotiinia sisältämättömään sähkösavukkeeseen. Sähkösavukkeiden paremmasta tehosta tupakoinnin lopettamisessa verrattuna nikotiinikorvaushoitoon ei ole näyttöä. Kyseistä katsausta varten läpikäytyjen tutkimusten laatu oli kuitenkin pääosin heikko, minkä kirjoittajat tuovat myös esiin.  Katsauksen johtopäätöksiä voidaan siksi pitää lähinnä suuntaa-antavina.

Tästä jää sellainen vaikutelma, että kun sähkösavukkeesta on hyötyä, samat tulokset ovat heikkolaatuisia ja"suuntaa-antavia", kun haittaa niin "erittäin luotettavia".

Tupakkalain uudistyksen yhteydessä päätetään käytännössä siitä saako suomessa laillisesti käyttää sähkösavukkeita, esitys on tosiasiallisesti kieltolaki. Tällä on merkitystä niille suomalaisille jotka ovat vaihtaneet savukkeet höyryyn, koska on riski että he vaihtavat takaisin. Asia ansaitsisi asiakeskustelun, ei tällaista hömppää.

THL:n pitäisi olla tutkimus- eikä mielipidelaitos: Tapaus sähkösavukkeet ja nuoret.

Alla on kaksi lainausta, ensin väite:

Nuoriso aloittaa usein kokeilut sähkösavukkeilla tai nuuskalla. Niiden käyttö voi johtaa nopeasti pitkäaikaiseen nikotiiniriippuvuuteen. 

Nikotiiniriippuvuus puolestaan johtaa jatkossa hyvin monen kohdalla nikotiinintuotteiden sekakäyttöön –  siis myös savukkeiden polttamiseen. Tästä on varsin vahva näyttö. Näin ollen sähkösavukkeet eivät suinkaan jatkossa johtaisi savukkeiden polton loppumiseen.

Ja sitten vastaväite:

On toki totta, että nuoret kokeilevat sähkösavukkeita, mutta mitään todisteita tai edes viitteitä siitä, että nämä satunnaiset kokeilut johtaisivat tupakointiin, ei ole olemassa. Sen sijaan on vahvaa todistusaineistoa siitä, että sähkösavukkeiden käyttö tupakoimattomien keskuudessa on vähäistä ja vakituinen käyttö olematonta. [4-6]. Samaten on vahvaa näyttöä siitä, että suuri määrä tupakoitsijoita on jo lopettanut tupakoinnin sähkösavukkeiden avulla. [7-11]. 

Vastaväite sisältää lähdeviitteitä, esimerkiksi viite numero 4 on tutkimus lasten sähkösavukkeiden käytöstä Iso-Britanniassa, jossa summataan seuraavasti;

Although children’s awareness of and experimentation with electronic cigarettes is increasing, regular use remains rare and is most common among those who currently smoke or have previously smoked. This indicates that it is unlikely that electronic cigarettes are currently acting as a gateway to smoking

Koko väitekirjoitus taas puolestaan sisältää tasan yhden lähdeviitteen toiseen mielipidekirjoitukseen, joka ei edes millään tavoin liity lainaukseen erikoiseen huoleen sähkösavukkeista porttina tupakointiin. Viitettä olisi toki vaikea löytää, koska tutkimustieto kertoo päinvastaista. On ylipäänsä hyvin vaikea ymmärtää miksi joku siirtyisi sähkösavukkeista pahan makuiseen ja hajuiseen, paheksuttuun, kalliimpaan ja ennen kaikkea tappavan vaaralliseen tupakkaan.

Sähkösavukkeiden ja nikotiinituotteiden (NRT) kuten nikotiinipurukumi käyttö
on hyvin harvinaista tupakoimattomien keskuudessa

Jos pitäisi arvata että kumpi kirjoituksista on kansalaisjärjestön  tuotos ja kumpi virallisen asiantuntijatahon, arvaisi väärin. Ensimmäinen on THL:n sivuilla julkaistu (korjaus: ex-)pääjohtaja Pekka Puskan virallinen kannanotto, toinen Vapers.fi sähkösavukejärjestön vastaus, joka on suositeltavaa lukea lähdeviitteitä myöten jos aihepiiri kiinnostaa.

Suomessa ei ole yhtään tutkijaa, siis ei ketään, joka olisi julkaissut ensimmäistäkään tutkimusta sähkösavukkeista. Ainakaan julkisuuteen saakka ei ole päätynyt ensimmäistäkään virallista asiantuntijaa merkityksessä tuntee asian, siis ihan niin että edes perusasiat olisi hallussa riippumatta siitä mitä mieltä on asiasta.

Kun näin on niin kuvittelisi että THL johtajansa suulla suhtautuisi edes jonkinlaisella kunnioituksella brittiläisten kolleegojensa tutkimuksiin, jotka ovat maailman johtavia, ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Eikä syyttäisi oman mielipiteensä vastaisten tutkimusten tekijöitä korruptiosta ja valehtelusta. Kuten Vapers.fi päättää kirjoituksensa:

On myös viranomaistaholta erittäin epäkorrektia syyttää toisen valtion arvovaltaista terveysvirastoa ja omalla alallaan korkealle arvostettuja tutkijoita epäpätevyydestä ja epäeettisestä toiminnasta esittämättä asiasta samassa yhteydessä kivenkovia, konkreettisia todisteita. Tällaisiahan ei esitetty edes Lancet-lehden kirjoituksessa, joten kyseisen kaltaisen mielipidekirjoituksen takaa ei tällaisia syytöksiä voida huudella, vieläpä Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen virallisilla nettisivuilla.

Tämä on ihan vaan surullista. Mielipiteitä ja syvää huolestuneisuutta jokseenkin kaiken mahdollisen hirmuisista terveysvaikutuksesta löytää netistä hakemattakin. THL:n pitäisi olla luotettava asiantuntijataho joka tuo järjen ja tieteen varovaisen äänen keskusteluun. Luottamuksen hankkiminen on vaikeaa ja menettäminen helppoa. THL tarvitsee sitä luottamusta esimerkiksi rokotevastaisuuden tapaisen hysterian torppaamiseen, sen ei tule tuottaa itse hysteriaa.

On tullut selväksi että suomalaiset terveystahot eivät pidä sähkösavukkeista. Heillä on toki oikeus mielipiteensä, mutta se on ihan saman arvoinen mielipide kuin se että tämän kirjoittaja ei tykkää puolukasta.