torstai 21. helmikuuta 2013

Kaupunkiturhuuden puolesta

Yleensä kaikki kiva on hyväksi. Varsinkin kaupunkisuunnittelussa.

Liikunnan kirot

Mikä kuulostaa tylsimmältä: Illalinen, bakkanaalit, vai työpaikkaruokailu? Ratikka-ajelu, sunnuntaiautoilu, vai työmatka? Jälkimmäiset ovat deskriptiivisiä ja byrokraatin hajuisia ilmauksia, jotka ovat jostain virallisista yhteyksistä eksyneet arkikieltä köyhdyttämään. Samaa sarjaa on liikunta, tai luoja paratkoon arkiliikunta puhumattakaan hyötyliikunnasta. Hauskempaa kuin liikunta on esimerkiksi pelaaminen, juoksentelu, leikkiminen, pyöräily tai käppäily.

Normaalisti ilmaisu on Tolkussa pannassa, mutta on vaikea kuvata muuten kuin degeneroituneeksi sitä että ihminen kävelee paikallaan liikkuvan liukuhihnan päälle tai polkee pyörää joka ei kulje mihinkään. Gerbiilitkin todennäköisesti ravaa juoksupyörässä vain siksi että niillä on niin tylsää. Samoin siinä että hikoilee päästäkseen paikasta A lenkin kautta takaisiin paikkaan A on jotain luonnotonta. Liikunta on luontevinta ja mukavinta silloin kun se ei tunnu liikunnalta, eikä sitä siksi sanota.

Liikuntapolitiikan perusdilemma on se että on kyseenalaista edistääkö liikuntarakentaminen ihmisten liikkumista. Jos rakentaa uimahallin, niin tuleekoko sinne ihmisiä uimaan sen sijaan että vaikkapa juoksisivat pururadalla, eikä sen sijaan että istuisivat sohvalla?

Koska tämä on Tolkku, niin asia tietenkin ratkotaan siten että tehdään sellaista kaupunkia jossa ihmiset käyskentelevät jalan ja polkevat asioillaan. Sen kummemmin ajattelematta että he juuri harjoittavat arkiliikuntaa. Samalla törmää ihmisiin, joka on voittopuolisesti hyvä asia, varmaankin myös terveellistä. Ja hyväksi havaittua linjaa noudattaen, asia selitetään alla sivupolkuja ja käppyröitä kaihtamatta, euroja hieroen ja ajankohtaisaiheita sivuten.

Katu joka vie

 Hyvä katu on sellainen jota vaan valuu eteenpäin. Joka kulman takana on jotain kutsuvaa.
Kuvat suurenevat napsauttamalla.

Katutilan suunnittelu on monimutkaista ja vaaativaa parhaille ammattilaisillekin, mutta joitain yleisiä periaatteita voidaan määritellä. Yllä olevassa vasemman puoleisessa kuvassa on olennaista pienehköt talot ja yksityiskohdat. Jalankulkunopeudella katukuva on sopivan vaihtelevaa, ohi kiitävästä autosta vaikutelma saattaa olla sekava. Pienemmillä rakennuksilla on myös esteettisyyden lisäksi semmoinen mielenkiintoinen ominaisuus että niitä pystyy rakentamaan pienetkin rakennusliikkeet, mikä lisää kilpailua. Kyynisempi voisi arvella tämän selittävän miksi niitä kaavoitetaan niin vähän.


Hyvässä jalankulkuympäristössä kävelee vaivatta ja pysähtelemättä. Hyvässä autoympäristössä taas auto liikkuu vaivatta ja pysähtelemättä. Suunnitteluvalinta on millä haluaa ihmisten liikkuvan missäkin paikassa.

Kuvat on törkeästi nyysitty ilman mitään lupia Panu Söderströmin tutkimuksesta Elävät kaupunkikeskukset, jossa on teoriapohjalta koostettu elävän kaupungin kriteerejä ja tehty tapaustutkimuksia esimerkiksi Keravalla ja Leppävaarassa. Osin oikeustoimien pelossa, mutta etupäässä siksi että se on totta: erinomainen työ ja kannattaa lukea kannesta kanteen.

Baanoja laiskoille


Kuva Martti Tulenheimon
Helsingissä suunniteltavia baanoja pyörille ei ole niinkään tarkoitettu ns. kumiluodeille, he kiroavat turhan hitaita autoja ihan kaistalla, vaan nimenomaan laiskanpulleille satunnaispyöräilijöille. Ajatuksena että jos esimerkiksi Pääradan vartta on pyörätie, joka on ihan yhtä tasainen kuin rata, jossa on hyvät päällysteet, ja joka pidetään kunnossa, niin varmaankin satunnaispyöräily on vähemmän satunnaista. Kenties jopa säännöllistä, ei tarvitse olla kunnossa pyöräilläkseen, mutta voi polkea itsensä kuntoon. Elina Moisio kirjoittaa:
Pyöräilyyn tehtyjen investointien hyötykustannussuhde on lähes kahdeksan eli yhdellä eurolla saadaan kahdeksan euron arvosta hyötyjä... 
Pyöräilyn hyödyistä noin puolet kohdistuu terveyden- ja sairaanhoitoon. Nämä investoinnit tulevat takaisin kaikessa kaupungin palvelutarpeen vähenemisessä. Ne eivät hyödytä vain liikennesektoria.
Kyseessä on pitkälti sosiaali- ja terveystoimen investointi, eräs ihan perusteltu arvio nettohyödyistä nykyrahassa on noin 800 miljoonaa euroa. Voi olla vähemmänkin, tai enemmän, mutta hyvin kannattavaa todennäköisesti kuitenkin. Kyseessä nyt vaan sattuu olemaan liikennejärjestelmäinvestointi ja sellaisenakin ihan hyvä.

Lounge-silta


Kruunusillat-kilpailun töiden arviointi tuntuu keskittyneen siihen miltä silta näyttää kilometrin päästä. Kaupunkikuva ja varsinkin erittäin näkyvällä paikalla on toki erinomaisen tärkeää. Ja onhan tuo Unda Arctica hieno.



Kuitenkin yllä olevassa kuvassa työstä Debet Semper... on tavoitettu jotain olennaista. Kyseessä ei ole ainoastaan ratikkasilta vaan julkinen katutila jota kävellään. Hyvän julkisen tilan tunnusmerkki on että siellä hengaillaan, ja esimerkiksi käytetään suunnittelutavoitteiden vastaisesti rakennelmia liukumäkinä. Liikuntaa sekin.

Oikea asenne on myös työssä Recreatio Maritimus:
Uusi väylä tarjoaa mahdollisuuden luoda sellaista, mikä on enemmän kuin pelkkä kulkuyhteys. Tämä ehdotus tarjoaa Helsingille lukuisia uusia virkistys- ja matkailu-ulottuvuuksia. Siltakonseptimme painopisteenä on luoda uusi reitti, jota kukaan ei voi vastustaa. Kutsumme sitä Poluksi Helsingin merelliseen elinympäristöön.

Mutta liike-elämä vaatii

Oklahoma City on siitä erikoinen amerikkalainen kaupunki, että talouskriisistä huolimatta sillä menee suhteellisen mukavasti. Pormestari Mick Cornett, republikaani muuten, selittää:
We learned the hard way that we were trying to attract jobs by incentivizing businesses to move to our city. What we learned is, if we create a better city for us, people will move jobs to our city because they know their employees will be happy there.
Markkinat toimivat niin että ihmiset ja yrityksetkin hakeutuvat semmoisiin paikkoihin missä on hyvä olla, ainakin ne joilla on varaa valita. Vaikka kyseessä ei ole (vielä) mikään keskilännen Kööpenhamina,  olennaista on kehityksen suunta. Käytännössä esimerkiksi muutettiin yksi moottoritie bulevardiksi, tehtiin kunnollisia jalkakäytäviä, panostettiin keskustaan ja mm. tehtiin kanava, ihan vaan siksi että se on siisti. Kauppakin käy tietenkin paremmin. Siinä sivussa entistä enemmän lihasvoimien liikkuvien Oklahoma Cityn asukkaiden paino on pudonnut keskimäärin noin kilon.

Ei ole varaa tehdään kaunista

Kauneusarvoja mittaaminen on esteetikkoja pitkään askarruttanut kysymys. Perimätiedon mukaan Troijan Helena oli niin kaunis, että hän sai tuhat laivaa liikeelle peräänsä. Näin voimme laskea yhden millihelenan joka on se määrä kauneutta joka saa yhden laivan liikkeelle. Trireemin pituus on noin 36 metriä, eli mikrohelena on se määrä kauneutta joka liikuttaa kolmisoutua 36 millimetriä. Koejärjestelyjen kannalta pulmallista on purjehduskelpoisten muinaiskreikkalaisten alusten huono saatavuus.

On tyytyminen arvioimaan esteettisluonteisia hyötyjä kaupunkiympäristöstä vaikkapa joukkoliikenteen kävelymatkojen ja siten kustannusten kautta.
Otos on toki pieni, mutta tulos sinänsä uskottava. Aseman tai pysäkin palvelualue on linnuntietä ympyrä, jonka ihmiset keskimäärin suostuvat kävelemään.  Viihtyisässä ympäristössä hyväksytty 70% pidempi kävelymatka tarkoittaa noin kolme kertaa suurempaa palvelualuetta. Käytännössä suurempaakin, koska ympäristössä jossa kävelee mielellään reitit ovat suorempia.

Jos matka on liian pitkä eli asunto tai työpaikka palvelualueen ulkopuolella, niin ihmiset eivät käytä sitä pysäkkiä. Tällöin tarvitaan useampia pysäkkejä ja ratoja. Metro- tai juna-asema maksaa raiteineen noin 100  miljoonaa. Pikaratikankin pysäkinväli maksaa rakentaa noin 6 miljoonaa ja liikennöinti 5 min vuorovälillä noin puoli miljoonaa vuodessa pysäkkiväliä kohti, eli kertakustannukseksi muutettuna kokonaisuudessaan noin 15 miljoonaa euroa.

100 tai 15 miljoonaa, niin sillä saa joka tapauksessa esimerkiksi aika paljon katutaidetta.

Kauniiksi lopuksi

Funktionalismin iskulauseita oli että käytännöllinen on kaunista. Kysymyksessä on suostuttelu, vähän niin kuin lapselle sanotaan pahasta ruoasta että syö niin kasvat isoksi. Jos se ruoka ei olisi pahaa, tai se brutaalifunkkishappotripin viiimeisin betonihirvitys ei olisi ruma, niin mitään silmänkääntötemppua ei tietenkään tarvittaisi. Niin taloudellisesti, terveydellisesti, liikenteellisesti, ylipäänsä kaikin puolin hyvästi leppoisa, vetelehtemiskelpoinen, mukava, kaunis ja vaivaton turhuuksien kaupunki on hyvä.

Muokkaus: Kuten yleensä, ensin julkaistaan, sitten annetaan kielenhuollista ensiapua.

17 kommenttia:

Martti Tulenheimo kirjoitti...

Olipa pysäyttävän hyvin kirjoitettu. Ei mitään lisättävää kuin kiitos!

Marko kirjoitti...

Loistava bloggaus!

Teemu kirjoitti...

Kiitoksia!

kirvesAxe kirjoitti...

Hengailutila liikenneväylän osana on hieno idea, sitä en vastusta, mutta jos se itse liikenneväylä kärsii siitä merkittävästi niin sitten vastustan... Sillan pointti kumminin ymmärtääkseni on tarjota nopeata joukkoliikenne- ja pyöräily-yhteyttä Laajasalon ja keskustan välille. Debet Semperin tässä vaiheessa esitetyssä visiossa raitiotien eristys kävelyväylästä vaikutta heikolta, ja hengailutilan hengailijat sekä tukirakenteet ja portaikot pitävät huolen siitä että pyöräilystä tällä väylällä ei tule liikennettä vaan maisemienkatselua ratikoiden läpi. Mutta jos nämä yksityiskohdat korjataan, tässäkin suunnitelmassa on vahva potentiaali :)

Teemu kirjoitti...

Siinä Debetissä on nyt kaikkea muutakin hassua, kuten keskilaiturit. Nostin tuon esiin esimerkkinä sitä että jotain tuon tapaista tulisi tavoitella, eikä se toki mitenkään poissulje laadukasta ratikkaväylää. Kilpailun tuloksenahan vasta jatkotyöstetään suunnitelmat, joidenka perusteella tehdään sitten varsinainen silta.

Sakke kirjoitti...

Mainio teksti!

Ps. Hesperian kanavankin voisi laittaa toteutukseen - ihan vaan, koska se olis siisti.

Niilo Tenkanen kirjoitti...

Kiva kirjoitus. Aika tuttuja kuvia kaupunkisuunnittelua opiskelevalle esitit. Tuohon voisi vielä lisätä, että eräs tutkimus kartoitti kaupunkien "paikkoja" eli kohtia kaupungissa, jotka muistaa ja joilla on joku selvä merkitys kaupungissa oleville. Vanhoissa suunnittelemattomissa kaupungeissa "paikkojen" välinen etäisyys oli pieni (noin 200m) ja niiden väliset yhteydet selvät. Uusissa, suunnitelluissa kaupungeissa etäisyydet olivat pitkiä (yli 500m) ja niiden välisiä yhteyksiä ei hahmottanut lainkaan.

Viihtyisä ympäristö vaatii "paikkoja", joissa ihmiset haluavat olla, ja verkostoa niiden välille. Nykyinen suoja-alueisiin ja pysäköintinormeihin perustuva suunnittelu ei paikkoja tarjoa eikä tule tarjoamaan ennen kuin suunnittelunormeja muutetaan.

Teemu kirjoitti...

Kiitos. Hesperian kanavan sijaan tehtiin putki jonka kautta pumpataan että Töölönlahteen, ei ole kyllä yhtä siisti.

Tenkanen, laita ihmeessä viitettä. Noi normit on joo ongelma, mutta kannattaa tiedostaa että suurin osa niistä ei itseasiassa ole lakisääteisiä. Pysäköintinormista esiemerkiksi Helsinki päättää ihan itse.

Jotain olen kirjoittanutkin aiheesta, esim. http://www.ihmistenkaupunki.fi/2012/06/04/kaupunkirakentamisen-laillistaminen/

Olli Pottonen kirjoitti...

Hieno kirjoitus muuten mutta Kruunuvuorensillasta olen vähän eri mieltä. Julkinen käveltävä katutila sopii mainiosti keskelle sitä kaupunkirakennetta missä ihmiset asuvat, asioivat ja käyvät töissä. Tätä kaupunkirakennetta ei Kruunuvuorenselällä toistaiseksi ole.

Olen siis sitä mieltä että sillan tärkein ja ensisijainen tarkoitus on olla sujuva ratikka- ja pyöräily-yhteys Laajasalon ja kantakaupungin välillä*. Näyttävä arkkitehtuuri ja hengailutilat ovat hienoja asioita, mutta kuitenkin toissijaisia.

Pelkään että arkkitehtien suunnitelmissa tavoitteiden tärkeysjärjestys on juuri päinvastainen. Ja sitä ei ihan helposti jatkotyöstämisessä korjata jos suunnitelman alkuperäiset lähtökohdat ovat väärät.

Saattaa toki olla että tarkemmin suunnitelmiin tutustuessani pelkoni osoittautuu vääräksi. Mutta tässä odotellessa nostan esille yhden epäilyksiäni tukevan yksityiskohdan. "Raitiovaunut ovat hitaan liikenteen hallitsemalla bulevardilla ikään kuin vieraina." Onko tällainen hyvää joukkoliikennettä?


* Onhan se myös kävely-yhteys, mutta matkaa sillan päästä päähän on yli 2km ja Laajasalosta keskustaan n. 5km. Kovin harva haluaa kävellä tällaista matkaa.

Teemu kirjoitti...

Toki se on ensijaisesti ratikkasilta ja pyöräväylä. Matkalla on kuitenkin kohteita kuten Korkesaari ja jatkossa toisessa päässä Kalasatama. Voisin kuvitella lähteväni Kruunuvuoresta vaikkapa Korkeasaaren kävelylle, jos se reitti on houkutteleva. Ja toki sillä sillalla voi olla jotain attraktioita.

Joel Jalkanen kirjoitti...

Mun mielestä juuri Kalasatama-Korkeasaari-väli voisi olla hyvinkin tollainen lounge-silta. Se on kuitenkin maisemallisesti ihan erillinen kuin Korkeasaari-Kruunuvuorenranta, ja lisäksi voisi tehdä hyvää Korkeasaaren turistivirroille.

Toki siinä on se, että jos ruvetaan tekemään jotain isoja ikkunoita, niin sitten pitää pitää huoli, etteivät linnut törmäile niihin. Tuossahan menee kuitenkin Helsingin ja Uudenmaan oleellisimpia muuttoreittejä Vanhakaupunginlahdelta merelle. Koskee myös ja etenkin sen Korkeasaari-Kruunuvuorenranta-välin tuulensuojia.

Olli Pottonen kirjoitti...

Joo no jos minua fiksummat sanovat että tuolla on kysyntää jalankulkuympäristölle ja hienolle arkkitehtuurille niin en enempää väitä vastaan. Mutta olen edelleen hyvin huolissani siitä, että arkkitehtuurien suunnitelmissä keskitytään näihin tavoitteisiin ja unohdetaan liikenteellinen toimivuus.

Harvassa siltakilpailun työssä näkyy kunnollista ymmärrystä siitä millainen on hyvä pyöräreitti. Ja hyvin vaatimattomalla joukkoliikenteen ymmärrykselläni arvioituna osa ratikkaratkaisuistakin näyttää vähän heikoilta. Kuitenkin tässä on sillan ensisijaisista tavoitteista kyse.

Enkä täysin luota siihen, että mahdolliset virheet korjataan jatkosuunnittelussa. Ensinnäkin, jos suunnitelma on laadittu vääristä lähtökohdista, sen korjaaminen on vähän hankalaa. Ja toisekseen, tässä kaupungissa on ennenkin jätetty raitioteiden ja pyöräteiden suunnitelmien virheet korjaamatta.

juminy kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, kiitos. Luen sen vielä uudestaankin.

Tuon kruunusillan osalta olisi mahtavaa, jos pyöräily olisi todella otettu huomioon. Miksei toki kävely myös. Eli kun ajattelee talvella lumimyrskyssä polkevansa meren yli, niin kyllä semmonen sisäsilta kuulostaa houkuttavalta. Kauneimmilla kesäkeleillä se ei ole paras, mutta keskimäärin saattais olla. Jotain parvekkeita vois olla maisemien kattelua varten. Ei tarttis levittää tappajasepeliä tai suolaa eikä aurata. Mitähän tommosiin menis moisella sillalla vuodessa ja se kertaa parikymmentä niin sais vaikka maksaakin jotain?

Vai oliko se niin, että koko silta on ihan haihattelua ja tulee jäämään tekemättä?

Teemu kirjoitti...

Joel, eikai ne linnut nyt sinne sillan tukirakenteiden väliin tunge? Ja auttaako jos se lasi on jotenkin sen näköistä, että tyhmempikin kottarainen tajuaa ettei tosta voi lentää?

Teemu kirjoitti...

En osaa sanoa ylläpitokustannuksista, mutuna sanoisin että katteet ei olennaisesti asiaa muuta, auraaminen on kuitenkin aika halpaa. Mutta voin olla väärässä.

Sillan kannattavuudesta lyhyesti: Se lyhentää matkoja todella paljon ja samasta syystä kytkee Laajasalon keskustaan ja muuhun kaupunkiin Lauttasaareen verrattavalla tavalla, liikenteellisesti varsinkin Kruunuvuoren pussinperä on nyt Vantaalla. Jos ei rahaa nyt ole, niin odotetaan sitten, mutta en minä nyt keksi mikä muu vastaavan kokoluokan liikenneinvestointi olisi tätä parempi.

Mä en kyllä näe tätä oikein niin, että ratikkaliikenteen vaatimukset ja toiveet jonkinlaisesta säänsuojasta ovat ristiriidassa. Esim. se Recreatio Maritimus, oikein nätisti erotellut kiskot, http://laituri.hel.fi/node/571/image_gallery

Musta olennaista olisi että matkalla on jotain (liike)tilaa joka on ihan sisätilaa. Teppo Moisio kirjoittaa hyvin aiheesta, http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+ei+tarvitse+uutta+Ikuisen+vastatuulen+siltaa/a1305650462339

Joel Jalkanen kirjoitti...

Ja auttaako jos se lasi on jotenkin sen näköistä, että tyhmempikin kottarainen tajuaa ettei tosta voi lentää?

Auttaa. Sitä juuri hain. Lähinnä, että se kannattaa huomioida jo tässä vaiheessa.

Mutta oon kyllä Pottosen kanssa samoilla linjoilla siitä, että tämä silta on ennen kaikkea liikenneyhteys. Toiseksi eniten maamerkki. Vasta sitten kaupunkitilaa.

Kalasatama-Korkeasaari-väli voisi minusta tosiaan olla enempi kaupunkitilaa, sellainen lounge/kahvilahöskä. Se kytkisi Korkeasaarenkin paljon enemmän kaupunkiin (Korkeasaaren saavutettavuushan paranee ihan huimasti Kalasataman myötä), ja toisaalta se on sellaisen päättömän dallailumatkan päässä Kalsataman loputtomasta kulutusvoimasta.

Taas sitten jos koko silta on tuota liiketilaa, niin siinä on se vaara, että me saadaan kilometrin pitunen Malmin tunneli. Siellä olevat liiketilat on kuitenkin keskellä ei mitään. Sinne vaeltelu ei enää olisi kirjoituksen hengessä, vaan sinne keskelle Kruunuvuorenselkää asti pitäisi ihan päättää mennä.

Niin ja itse kirjoitushan oli loistava!

Nimetön kirjoitti...

Matalakin Hesperian kanava hyödyttäisi esimerkiksi melojia. Ja talvella siinä voisi luistella - mikä voisi ilostuttaa myös hollantilaisia luistelunystäviä :)

Vähän syvemmän kanavan myötä kaiketi voitaisiin lopettaa veden pumppaaminen Töölön lahdelle. Jotain sekin maksaa (eikä siellä vieläkään kukaan ui...)

Kanavaan voisi ankkuroida ravintolalaivoja. Vaikka niitä kapeita kanavissa liikennöintiin ihan alunperin tarkoitettujakin.

Ehkä sinne voisi jonkun kelluvan asunnonkin bygätä.

Itse seuraan mielenkiinnolla uskalletaanko Tampereella lähteä motarin tunnelointiprojektin yhteydessä toteuttamaan Ranta-Tampellan aatekilpailun (http://goo.gl/3ZDohK) voittanutta suunnitelmaa joka pitää sisällään koskelta järven rantaan saakka ulottuvan kanavan.

Siinä olisi Mansesterilla mahdollisuus duunata hyvinkin tiivistä asumista melkein ydinkeskustaan mutta kuitenkin Näsijärven rannalle.

Mahdollisuushan olisi korkeaankin rakentamiseen Paasikiven tielle vaikka yhtä soittoa 1,5 kilometriä putkeen. Suomalainen versio Lake Shore Drivesta, siis. :)

Toisesta ehdotuksesta varastaisin vielä kapean pikkusaaren rakentamisen uimarantoineen. Toiselta puolelta uskaltautuisivat oletettavasti varsin tyyneen järvikaistaleeseen vähän heikommatkin uimarit, toiselta puolelta pääsisi taas leikkimään kunnolla Näsijärven aallokkoon.

Molempi parempi.

Kaikki maksaa jotain jollain aikavälillä kuitenkin. Pitäisi pikemminkin ajatella, että kyse on once-in-a-lifetime investoinnista joka tuottaa pysyvää mannaa periaatteessa ikuisesti.

Toisin sanoen, olisi hölmöä olla duunaamatta manselaisille (ja turisteille) paikallista Hietsua - varsinkin kun kapean saaren saisi aikaiseksi yksinkertaisesti dumppaamalla tunnelista kaivettu matsku suoraan viereiseen järveen.

Ja samalla siis jengille tarjoutuisi tosiasiallinen mahdollisuus nauttia tuulilta ja isoilta aalloilta suojassa olevalta uimarannalta keskustan välittömässä läheisyydessä.

Priceless.

Itse muuttaisin salamana jos rohkenisivat tuollaisen mestan toteuttaa.