Shokkiuutinen: Sähkönkin hinta määräytyy markkinoilla!?

Nyrkkisääntönä, mitä lähempänä joku poliittisesti kuuma päätös on, sitä enemmän paskaa asiasta jauhetaan. Hallitus päättä ydinvoimalupien määärästä keväällä, mikä tietää Tolkulle kiireistä kevättä.

Perjantain Suomen Kuvalehdessä, Simon kunnan päättäjät kertovat että Fennovoiman ydinvoimalan lupa on kotimaisen metallinjalostuksen elinehto, koska voimala laskisi sähkönhintaa tasolla jolla teollisuus pysyy Suomessa. Ydinvoima toden totta ceteris paribus laskee sähkön markkinahintaa, koska hinta kilpailluilla markkinoilla lähestyy marginaalikustannuksia jotka pääomavaltaisessa tuotannossa ovat pienet, samoin kuin muuten tuulivoimakin. Tämä on kuitenkin tuottajan tappio, joten osakkaiden kannalta hyöty tästä ei ole kovin selvä.

Joka tapauksessa, sähkö on Suomessa vain ja ainoastaan niin paljon halvempaa kuin sen siirtäminen maksaa kalliimpien hintojen alueilla. Jos oletaan, mielelestäni kontrafaktuaalisesti mutta kuitenkin, että Simon ydinvoimala tuottaa vaikka osakkaana olevalle Tornion terästehtaalle hirveän halpaa sähköä, niin tämä ei vaikuta mitenkään muuten kuin tuon siirtokustannuksen osalta päätökseen pitää tehdas Torniossa. Jos tehdas siirretään muuallle niin yhtiö voi myydä sen halvan osuussähkönsä voitolla vaikka Saksaan.

Lisäys: Vähän vielä rautalankaa. Jos omistan terästehtaan joka käyttää 100 megawattia sähköä tunnissa, sekä osuuden voimalasta joka takaa minulle sähköä hintaan 60 euroa MWh, ja markkinoilla sähkö maksaa 80 euroa MWh, niin kuinka paljon minulla maksaa tunnin sähköt? Oikea vastaus 1000 X 80 = 8000 euroa miinus se mitä minulle maksaisi myydä osuussähköäni.

Lisäys 4.2. HS.fi otsikoi EVA: Ydinvoima auttaisi teollisuutta pysymään Suomessa Minusta EVA ei nyt kuitenkaan höpötä ihan yllä kuvaamallani tavalla, kyseisessä EVAn rapparissa on kyse ihan muusta kuin ydinvoimasta, kärki on teollisuuspolitiikassa. Karthago on tuhottava tyyppisesti viimeinen kappale kuitenkin on:

Kustannuksiltaan kilpailukykyisen energian riittävä tarjonta on yksi tärkeä edellytys tehdasteollisuuden menestymiselle Suomen kaltaisissa maissa. Tuotannon automatisoiminenkaan ei onnistu ilman sähköä; se on yksi lisäsyy rakentaa Suomeen tarpeeksi uutta kohtuuhintaisen sähkön päästötöntä tuotantokapasiteettia. Ydinvoimalla voidaan varmistaa teollisuuden tarvitseman sähkön saanti siksi, kunnes edullisempia päästöttömiä vaihtoehtoja on joskus tulevaisuudessa tarjolla. Suomessa on vireillä kolme yksityistä ydinvoimalahanketta; jos yritykset ovat halukkaita ne markkinaehtoisesti toteuttamaan, on vaikea ymmärtää, miksi politiikan päättäjien pitäisi ryhtyä asettamaan hankkeita paremmuusjärjestykseen. Lupa on perusteltua antaa kaikille kolmelle.

Eli siis jos teollisuus lähtee kasvuun niin kuin EVA visioi/toivoo, ja jos sähkönkulutus lähtee tämän seurauksena kasvuun (se esimerkiksi ei vähene muualla), ja jos riittävää tuotantokapasiteettia ei ole Suomessa (tai muualla) saatavissa, niin sitten tarvittaisiin lisää ydinvoimaa. Tuossa on aika monta konditionaalia.

Voitaisiin tehdä sellainen kompromissi että kaikki luvat annettaisiin, mutta niiden aktivoiminen on suhteessa kulutukseen ja muuhun tuotantoon. Lähivuosina ei joka tapauksessa tehdä kuin yksi voimala, eikä senkään rakentaminen ihan varmaa ole. OL3 pitäisi ensin saada kohtuullisin kustannuksin valmiiksi, ennen kuin se tuottaa sitä halpaa sähköä. Jos projekti etenee yhtä hienosti kuin tähän saakka, niin rahoittajilta saattaa hyvinkin puuttua intoa edes yhteen lisävoimalaan.

Sotien perintö

Kuulun niihin jotka ihmettelevät mitä veteraanijärjestöt aikovat tehdä keräämillään rahoilla kun veteraanit alkavat olla mullan alla. Kuuntelinkin, itseäni kyynisyydestä soimaten, uutista siitä että sotaorvot halutaan rekisröidä. Mutta sitten:

Pelkän tunnuksen saaminen ei kuitenkaan kaikille sotaorvoille riitä, vaan valtiolta haluttaisiin samanlaista taloudellista tukea kuin mitä esimerkiksi sotaveteraanit ovat saaneet.

Minusta vanhempansa menettäneitä ja traumatisoituneita pitää tukea. Ihan tasapuolisesti.

Politiikkaa putkessa

Selvyyden vuoksi, haluaisin että ydinkaukolämpö Helsinkiin olisi teknistaloudellisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Riippumatta siitä mitä mieltä uraanipannuista on niin jos niitä kerran tehdään, niin toki on toivottavaa että niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Mutta...

Fortum julkaisi tänään oman selvityksensä ydinkaukolämmöstä. Sanotaan nyt näin että se on vähän ohut, eikä oikein vastaa mihinkään HELENin epäilyihin aiheesta. Ihan ensiselauksella pistää silmään että vertailuskenaarioista puuttuu nimenomaan se HELENin oma päästövähennysohjelma, joka sisältää mm. hiilidioksidin talteenottoa.

Kummassakin paperissa on omat ongelmansa, esimerkiksi HELENin kauhuskenaario jossa kaukolämpö kallistuu 50% ja nykyiset asiakkaat hankkii sähkökäyttöisiä lisälämmityslaitteita huippukuormaa varten on mielestäni taloudellisesti absurdi. Fortumin paperissa taas ihmetystä herättää mm. se että kaukolämmön kysynnän oletetaan kasvavan, kun jokseenkin kaikissa muissa skenaarioissa sen oletetaan laskevan rakennusten paremman energiatehokkuuden myötä. Samoin tämä kuva on hassu:
Fortumin vaihtoehtotulevaisuudesa Pääkaupunkiseuden sähköntarve on kesäisin noin 40% suurempi kuin talvisin

Minusta tämä haisee markkinoinnilta. Fortum kisaa ydinvoimalaluvasta, ja kaukolämpö on mainio myyntivaltti. Onko se vastaavaa huuhaata kuin vesisähkö vai vakasti otettava hanke selvinnee sitten joskus. Ja muuten, jos Suomeen halutaan kaukolämpöä tuottava ydinvoimala pitkine siirtotunneleineen, niin eikö sen järkevä paikka ole jossain Helsingin ja Tampereen välissä?

Lisäys 24.1. Suomen sähköntuotanto ja kulutus 2009, lähteenä Energia.fi

Musta Pekkarinen

Kepu on hauska puolue jonka johtaminen on ilmeisesti kaikkea muuta kuin hauskaa. Puheenjohtajakisaa käydään pudotuspeliperiaatteella, varteenotettavat kandidaatit luopuvat yksitellen, viimeisimpänä Lehtomäki. Vihreiden puheenjohtakisa oli muuten samanlainen.

Jäljellä on minun laskujeni mukaan Kiviniemi, Jätteenmäki, Väyrynen, Pekkarinen ja Korhonen. Minun on jotenkin vaikea nähdä Jätteenmäkeä tai Väyrystä isomman puolueen johdossa ihan jo imagosyistä, Kiviniemellä ei taas käsittääkseni ole oikein kannatusta. Korhosella taas on vastustusta. Eli pääministeri Pekkarinen?

Tämä kaikki on sinänsä kiinnostavaa, niin kuin urheilutapahtumat ovat, mutta vakavampi kysymys on että mitä tämä kertoo johtoon valikoituvista. Poliitikot tekevät isoja päätöksiä jotka on valmisteltu miten sattuu, ja joutuvat sitten puolustamaan näitä hymy suussa kriitikiltä joka joskus on aiheellista, mutta usein aiheen vierestä. Semmoisen käsitteen kuin yksityiselämä saa unohtaa ja töitä on kuulemme käytännössä vuoden ja kellon ympäri. Eikä joku ministerin pesti taloudellisestikaan mikään lottovoitto ole, vaikka toki hyvin palkattua.

Ongelma on siinä että yhteiskunnan vaikutusvaltaisin tehtävä on sellainen ettei sitä kukaan täysjärkinen ota vastaan. Onko tuollainen ihminen hyvä johtaja? Jos tehtävä on sellainen meistä äänestäjistä johtuen, niin se että me olemme siitä sellaisen tehneet on kollektiivista hulluutta.

Bambusta tehty poljettava koulubussi

Suhtaudun myötämielesesti sekä pyöräilyyn että joukkoliikenteeseen, ja koululiikuntaakin sitä vähemmän nuivemmin mitä pidempi aika sen omakohtaisesti harjoittamisestani on, mutta tämä alkaa mennä jo yli:

In February 2008 Calfee helped teach three groups in Ghana the basics of bamboo bike frame building. There are now several projects ongoing in that country. And further projects are planned, everywhere from Uganda and Liberia to the Philippines and New Zealand.

And Calfee's latest project is even more ambitious: The bamboo school bus bike. The plan is for the bike to have an adult steering and six or seven children onboard -- and everyone has to pedal.

Bamboo Bikes, Spiegel Online, via Arts and Letters Daily

Lovely weather

Britit tunnetusti ymmärtävät säästä puhumisen päälle. BBC:n esitys siitä mistä kylmä sää johtuu onkin selkeä. Korkeapaine pohjoisnavalla painaa kylmää ilmaa etelään

Toisaalta samasta syystä jossain paikoin on tietenkin normaalia lämpimämpää