Energian säästäjät ymmärtää vähiten energiansäästöstä

Via El Reg, PNAS on tutkinut ihmisten tietoisuutta energiansäästötoimien tehokkuudesta suhteessa halukkuuteen tehdä niitä. Tulos on käänteinen korrelaatio.

For example, participants estimated that line-drying clothes saves more energy than changing the washer’s settings (the reverse is true) ... So long as people lack easy access to accurate information about relative effectiveness, they may continue to believe they are doing their part to reduce energy use when they engage in low-effort, low-impact actions instead of focusing on changes that would make a bigger difference.

Ei yllätä. Tämän asian suhteen on kaksi koulukuntaa, toisten mielestä se että ihmiset ylipäänsä kiinnittää huomiota ympäristöasiohin on hyvä, koska tämä asenne jotenkin leviää sitten tehokkaisiinkiin toimiin. Eli ekoilu ruokki itseään. Toisten mielestä taas ihmisten hyväntahtoisuus on rajallinen luonnonvara joka tulisi kohdentaa tehokkaasti.

En tiedä kummat ovat oikeassa, vaistonvaraisesti ja asenteellisesti olen jälkimmäisellä kannalla, mutta kysymys on minusta empiirinen. Mutta henkilökohtaisesti toivon että Websterin dokumentissaan Katastrofin Aineksia tekemä tuulisähköllä toimivan sähköpatterin asentaminen kaukolämmitteiseen kerrostaloasuntooon oli vitsi. Sellaisena se on oikein hauska.

Ilmaisen pysäköinnin maksaa kivijalkakauppias

Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka kirjoittaa kävelykeskustasta.

Onko olemassa todisteita, että vain autoilun vapaus elävöittää ydinkeskustaa? Ei ole. Itseasiassa päinvastaiselle olettamalle löytyy paljon vahvempia perusteita.

Kauppakamariklusteri kantaa ihan ymmärrettävää huolta siitä että autoilijat kaikkoavat keskustan liikkeistä. Heidän diagnoosinsa siitä miksi näin käy on vain täysin väärä.

Olin taannoin pitkästä aikaa autolla ydinkeskustassa, tarkemmin Kalevankadun tiennoilla. Minulla oli tunti ylimääräistä aikaa, ajattelin että kävisin kahvilla ja vaikka kaupoilla ajankuluksi. Ei onnistunut, varttitunnissa en löytänyt yhtään vapaata pysäköintipaikkaa. Menin sitten Mechelininkadun ABC:lle, mikä on ehkä toiseksi viimeinen kahvipaikka preferensseissäni, mutta siellä on tiukasti aikarajoitettu, valvottu ja vain asiakkaille tarkoitettu pysäköintialue. Eurot meni SOK:lle, eikä esimerkiksi Gran Delicato Cafelle.

Kahviloille tämä ei ole vielä niin iso ongelma, autoilijat on marginaalinen vähemmistö asiakkaista joka tapaukessa. Joillekin hyvin erikoistunteille liikkeille joita on nimenomaan pienissä kivijalkojen liikekiinteistössä, esimerkiksi Fennica Albertinkadulla, tämä kuitenkin on isokin ongelma, asiakkaita tulee pitkienkin matkojen päästä ja autoilijoiden osuus voi olla suurehko.

Kiekkopaikat toimii joten kuten ja olisi parannus, mutta tuo on vähän rajallinen ohjauskeino kun niiden väärinkäyttö on aika helppoa ja valtonta työlästä. Mikä siis ratkaisuksi kun jotain on liian vähän? Jos esimerkiksi ABC:lle on liikaa asiakkaita he luultavasti nostavat hintoja. Samoin voi tehdä pysäköinnin kanssa.

Human Transit blogi raportoi että San Franciscossa otetaan käyttöön markkinahinnoiteltu pysäköinti. SFPark säätää kadunvarsipaikkojen hinnoitteluja alueittain ja ajoittain kysynnän mukaan. Jos paikkoja ei ole vapaana niin hintaa nostetaan, jos tilaa on paljon niin hintaa lasketaan. Hinnat voi katsoa verkkopalvelusta, ja voisi niistä toki tiedottaa muutenkin, jonkinlainen feedi navigaattorin olisi hyvä. Markkinahinnoittelu tekee myös pysäköintilaitoksista kannattavia, tällä hetkellä ne joutuu kilpailemaan kaupungin ilmaiseksi tarjoamia pysäköintipaikkoja vastaan. Bonuksena tämä tuottaa kaupungille luultavasti kivasti rahaa.

Kauppiaiden pelko on että jos pysäköinti maksaa liikaa niin se karkoittaa asiakkaat ja osa politiikoista pelkää että se karkoittaa autoilevat veronmaksajat. Kumpikin pelko on määritelmällisesti turha, jos asiakkaat tai veronmaksajat kaasuttaa muualle korkeiden pysäköintimaksujen vuoksi niin pysäköinnin hinta laskee. Ilmaisia parkkipaikkoja ei ole olemassa, kauppakeskuksessa yrittäjä maksaa ne vuokrassaan, kivijalkakauppias taas maksaa ne pienempänä myyntinä.

Krapula II

Autot on tylsiä.

Pekka Pakkala hs.fi otsikolla Tietokoneet tappoivat autoilun nautinnon:

Teknologia on tappanut kaiken huvin autoilusta, sekä ajamisesta että autoista. Ensin tulivat liikennevalot, jotka määräävät liikenteen rytmin kaupungissa. Sen jälkeen tienvarsikamerat, joilla on nollatoleranssi ylinopeudelle.

Lopputuloksena autoilla ajetaan kiltisti jonossa, tietokoneen ohjaamien liikennevalojen mukaan. Taajaman ulkopuolella laitetaan päälle vakionopeudensäädin, jotta ylinopeutta ei tule vahingossakaan.

Navigointilaite ohjaa perille ja kertoo tarvittaessa matkan varrella olevan ABC:n, Mäkkärin tai Alkon sijainnin. Kuskin tehtäväksi jää lähinnä ohjaaminen ja jarruttaminen. Tosin nämä viimeisetkin tarkkaavaisuutta vaativat tehtävät ovat siirtymässä tietokoneen hallittaviksi kalliimman luokan autoissa.

Autoilija on villi ja vapaa vain tv-mainoksissa, joissa ei ikinä näy liikennekameroita tai ruuhkia.

Lester R. Brown samoin HS 4.8:

Yksityisautoilu lupaa liikkumisen helppoutta, ja maaseudulla se myös tarjoaa sitä. Urbaanistuvassa maailmassa jo yli puolet ihmisistä asuu kuitenkin kaupungeissa. Niissä autoilusta tulee usein liikkumisen vastakohta. Kun autojen määrä kasvaa tiettyyn pisteeseen, ne alkavat haitata liikkumista ja ilmansaasteiden lisääntyessä myös terveyttä.

Kaikista maailman ihmistä, P.J. O'Rourke pakinoi romanssin lopusta jo pari vuotta sitten:

Over the years away got farther away. Eventually this meant that Americans had to spend all of their time driving. The play date was 40 miles from the Chuck E. Cheese. The swim meet was 40 miles from the cello lesson. The Montessori was 40 miles from the math coach. Mom’s job was 40 miles from Dad’s job and the three-car garage was 40 miles from both.

The car ceased to be object of desire and equipment for adventure and turned into office, rec room, communications hub, breakfast nook and recycling bin—a motorized cup holder. Americans, the richest people on Earth, were stuck in the confines of their crossover SUVs, squeezed into less space than tech-support call-center employees in a Mumbai cubicle farm...

The American automobile is — that is, was — never a product of Japanese-style industrialism. America’s steel, coal, beer, beaver pelts and PCs may have come from our business plutocracy, but American cars have been manufactured mostly by romantic fools. David Buick, Ransom E. Olds, Louis Chevrolet, Robert and Louis Hupp of the Hupmobile, the Dodge brothers, the Studebaker brothers, the Packard brothers, the Duesenberg brothers, Charles W. Nash, E. L. Cord, John North Willys, Preston Tucker and William H. Murphy, whose Cadillac cars were designed by the young Henry Ford, all went broke making cars. The man who founded General Motors in 1908, William Crapo (really) Durant, went broke twice. Henry Ford, of course, did not go broke, nor was he a romantic, but judging by his opinions he certainly was a fool.

Tuunattuja polkupyöriä taas näkee liikenteessä yhä enemmän.

Krapula

Aamun blogroll:

Paul Krugman kirjoittaa valaisemattomasta, päällystämättömästä tiestä ei yhtään mihinkään:

The lights are going out all over America — literally. Colorado Springs has made headlines with its desperate attempt to save money by turning off a third of its streetlights, but similar things are either happening or being contemplated across the nation, from Philadelphia to Fresno... in a number of states, local governments are breaking up roads they can no longer afford to maintain, and returning them to gravel... Teachers are being laid off; programs are being canceled; in Hawaii, the school year itself is being drastically shortened...

How did we get to this point? It’s the logical consequence of three decades of antigovernment rhetoric, rhetoric that has convinced many voters that a dollar collected in taxes is always a dollar wasted, that the public sector can’t do anything right.

The antigovernment campaign has always been phrased in terms of opposition to waste and fraud — to checks sent to welfare queens driving Cadillacs, to vast armies of bureaucrats uselessly pushing paper around. But those were myths, of course; there was never remotely as much waste and fraud as the right claimed. And now that the campaign has reached fruition, we’re seeing what was actually in the firing line: services that everyone except the very rich need, services that government must provide or nobody will, like lighted streets, drivable roads and decent schooling for the public as a whole.

Martin Wolf pohtii valtion roolia:

There exists a strand in classical liberal or, in contemporary US parlance, libertarian thought which believes the answer is to define the role of the state so narrowly and the rights of individuals so broadly that many political choices (the income tax or universal health care, for example) would be ruled out a priori. In other words, it seeks to abolish much of politics through constitutional restraints.

I view this as a hopeless strategy, both intellectually and politically.

It is hopeless intellectually, because the values people hold are many and divergent and some of these values do not merely allow, but demand, government protection of weak, vulnerable or unfortunate people. Moreover, such values are not “wrong”. The reality is that people hold many, often incompatible, core values. Libertarians argue that the only relevant wrong is coercion by the state. Others disagree and are entitled to do so.

It is hopeless politically, because democracy necessitates debate among widely divergent opinions. Trying to rule out a vast range of values from the political sphere by constitutional means will fail. Under enough pressure, the constitution itself will be changed, via amendment or reinterpretation...

What are my personal views on how far the protective role of the state should go? In the 1970s, the view that democracy would collapse under the weight of its excessive promises seemed to me disturbingly true. I am no longer convinced of this: as Adam Smith said, “There is a great deal of ruin in a nation”. Moreover, the capacity for learning by democracies is greater than I had realised. The conservative movements of the 1980s were part of that learning. But they went too far in their confidence in market arrangements and their indifference to the social and political consequences of inequality. I would support state pensions, state-funded health insurance and state regulation of environmental and other externalities. I am happy to debate details.

Ja aamun Hesarissa amerikkalaisen työvoimatoimiston arjesta:

Valtion työpaikat ovat Tullyn mukaan kaikkein halutuimpia. Edut ja turvallisuus houkuttelevat. Eikä vauhti ole niin kova kuin yksityisellä sektorilla, jolla 60-tuntiset työviikot eivät ole harvinaisuuksia.

Siinä yövartijavaltiossa on sellainen pieni ongelma että se ei tee sitä mitä ihmiset haluaisivat valtion tekevän.


Haiku error message
Chaos reigns within.
Reflect, repent, and reboot.
Order shall return.

Pääministeri puhuu puppua kaupungeista

Kun kysymyksessä on kepulainen pääministeri tämä on toki tuttua, mutta kun ko. pääministeri on helsinkiläinen politiikko niin tämä kieltämättä vähän hämmentää. Maaseudun Tulevaisuus raportoi:

Kiviniemen mielestä Vapaavuoren ajattelu kertoo koko Suomen olojen huonosta tuntemisesta. ”Ilmastolle paljon haja-asutusta tärkeämpää on, että Helsingissä käytettäisiin uusiutuvia energialähteitä.”

No ei ole. Olennaista on se että erillisestä lämmöntuotannosta päästään mahdollisuuksien mukaan kokonaan eroon. Tälloin biopolttoaineet voisivat jopa riittää korvaamaan fossiiliset polttoaineet sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa. Tämä vaatii käytännössä kaukolämpöverkkoa, jota Kiviniemen hallitus suuressa viisaudessaan on päättänyt ruveta verottamaan.

Vuonna 2008 Suomessa tuotettiin lämpövoimaloissa sähköä yhteensä noin 56TWh. Tästä 22TWh on ydinvoimaa. Hukkalämpöä tästä syntyy noin karkeasti arvioiden jotain 100-150TWh. Tästä hukkalämmöstä 25,5TWh käytettiin kaukolämpönä ja lisäksi erillistuotettiin 8TWH, teollisuuden lämpönä taas käytettiin noin 60TWh.

Lyhyesti sanottuna meillä ei ole minkään sortin pulaa lämmöstä ja jos tulee niin ruvetaan sitten vaikka käyttämään sitä ydinkaukolämpöä, tällä hetkellä se ei ole kustannustehokasta. Tähän on tuskin tosin on tarvetta koska kaukolämmön kysyntä ei luultavasti edes kasvaa vaikka rakennattaisiin reilustikin lisää kaupunkia paremmasta energiatehokkuudesta johtuen. Suomen rakennetuista kerrosneliöistä noin 45% (120Mm2) on kaukolämmitettyhä ja tämän lämmittämiseen kuluu noin 20-30% sähköntuotannon ylijäämälämpöä vastaavasta määrä lämpöä (34Wh/100-150TWH).

Jos jotain pitää verottaa niin se on lämmön erillistuotanto, tuo on yksinkertaisesti haaskausta on se bioa tai ei.

Samassa aihepiirissä liikku myös Osmo Soininvaara ja Vesirajassa.