tiistai 20. lokakuuta 2015

Herttoniemen teollisuusalueen kehittämättä jättäminen

Jos Helsingissä hyvällä sijainnilla olevan alueen rakentaminen ensin puolitetaan, ja siitäkään ei kuin puolet rakennu kolmessa vuosikymmenssä, niin mitä kaupunki tekee alueelle: Pääkadun toiseen päähän  sateenkaaren väärinen toteemi, risteyksen päälle nostettu rengas toisesssa päässä, ja hassu pömpeli välissä. Kukaan ei enää edes viitsi teeskennellä että tämä ratkaisisi sen miksei yritysalue kelpaa yrityksille, koska on päätetty että se on kukoistava yritysalue. Kaupungilla tämä puuhastelu maksaa jopa miljardi euroa menettyinä tonttituloina.

Herttoniemen teollisuusalueen kehitystä on hyödyllistä havainnollistaa rakennusoikeuden kautta:
  • Ennen vuotta 1981 alueella oli rakennusoikeutta noin 2 miljoonaa kerrosneliömetriä, tonttiteho kantakaupunkimainen 3,5, vastaa paria Jätkäsaarta. Tuohon tilaan mahtuisi helposti noin 100 000 työpaikkaa.
  • Vuoden 1981 kaavassa rakennusoikeutta tiputettiin puoleen, 1,1 miljoonaan kerrosneliömetrin, koska ei se rakentunut. Noin 55 000 työpaikkaa.
  • Tästä on käyetty noin puolet (540 000 kerrosneliötä). Työpaikkoja on vajaa 5 000, koska suurin osa rakentamista on varastoja ja muuta vastaavaa, joka ei juurikaan työllistä. Vertailun vuoksi suurin piirtein saman kokoisessa Vallilassa on noin 20 000 työpaikkaa, 9 000 asukasta, puutalokaupunginosa, ja puolen tusinaa puistoa.
Rakennusoikeuden käyttöaste tonteittain.
Kuvat suurenevat napsauttamalla.
Lähde: Herttoniemen yritysalueen suunnitteluperiaatteet, Osa 1: Lähtötietoja

Eli siis lyhyesti sanottuna rakentamista on noin neljäsosa siitä mitä mahtuisi, ja työpaikkoja noin 5%. Tämän luulisi aiheuttavan toimenpiteitä.

Herttoniemen Designline

Alueen elävöittämiseksi Mekaanikonkadusta tehdään Designline, annetaan kuvien puhua puolestaan:
Designlinen länsipäässä on sateenkaarikyltti.
Kadun keskellä on Point.

Itäpäässä on sateenkaaren värinen rengas liikenneympyrän päällä.

Nimi viitannee kehuttuun Manhattanin High Lineen, joka samoin kuin Mekaanikonkatu on vanha ratapohja. 

Löhöilyä High Linella Manhattanilla

High Linella on ihmisiä ruuhkaksi saakka, koska se kulkee, no. keskellä Manhattania. Mekaanikonkatu ei muutu eläväksi kauppa- ja kaupunkikaduksi siitä yksinkertaisesta syystä että Mekaanikonkadulla on vähän työntekijöitä ja asiakkaita, eikä asukkaita laisinkaan. Vaikka kuinka "suunnitelmassa kadun jäsentäminen, katuestetiikka sekä kadun uudet värilliset elementit eheyttävät katumiljöötä."



Tai kuten Kaisa Karhula erinomaisesti summasi Liikuntakaavoituksen blogissa:

Miellyttävän kaupunkiympäristön pohjana on kuitenkin aina toisten ihmisten läsnäolo. Viihtyäksemme kaupunkikeskustassa, aukiolla, puistossa tai kävelykadulla, tarvitsemme toisia ihmisiä. Amerikkalainen kaupunkikehityksen pioneeri William H. Whyte onkin todennut tutkittuaan vuosia elämää kaupunkitiloissa:
 “What attracts people most, it would appear, is other people.”  (William H. Whyte)
Lähde: Designkadun yleissuunnitelma

Elinkeinopolitiikan miljardimonumentti

Designlinelle on helppo hihittää, jopa siinä määrin että herää pieni epäilys että onko koko suunnitelma yliampuvine esityksineen turhautuneiden suunnnitelijoiden piruilua päättäjille. Se ei nimittäin ole suunnittelijan vika, jos poliittikot haluavat pitää kiinni siitä että Herttoniemen pitää olla kukoistava yritysalue, ja jos ei todellisuus tähän taivu, sen pahempi todellisuudelle.

Alueen eteläosassa on tosin taivuttu siihen, että sinne saa rakentaa ihan normaalia kaupunkia eli taloja joissa on niin asuntoja kuin liiketilaa. Talot joissa on asuntoja myös mitä todennäköisimmin rakentuvat. Pelkät toimitilat taas tuskin koska Pääkaupunkiseudulle on jo kuusi miljoonaa kerrosneliötä rakentamatonta toimitilaa ja miljoona neliötä tyhjänä.
Keskusta-alueelle tulee myös asuntoja.
Tarkemmin katsoen tosin osa Keskusta-alueestakin on määrätty pelkiksi toimitiloiksi, eli niille tonteilla tuskin tapahtuu mitään (musta laatikko alla olevassas kuvassa).

Kun katsoo alueen maanomistuskarttaa, niin pistää silmään että kaupungin omistamat tontit ovat jääneet lähes kokonaan Keskusta-alueen ulkopuolelle.

Näiden tonttien arvo täysin kaavoitettuna ja rakennettuna on suuruusluokkaa miljardi euroa (*), niistä saatava vuokratuotto nykykäytössä lienee nimellinen. Tämä on se hintalappu mitä maksetaan siitä ettei osata ja haluta sopeuttaa toimitilaa ja asuntoja toisiinsa. Sen lisäksi että alue ei kehity eikä rakennu, asuntoja eikä edes työpaikkoja synny.

Helsingissä on tapana pilkata syrjäkuntien rakentamia teollisuushalleja. Tässä on kysymys ihan samasta asiasta. Ajatus on että pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat työpaikoista, ja Helsinki siinä kuin muutkin vastaa tarjoamalla yrityksille puoli-ilmaista toimitilaa. Tämän takia sitä toimitilaa on tyhjäkäytöllä niin paljon, suunnitelmataloudessa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Jos näin nyt kuitenkin on pakko tehdä, niin kyllä siihen löytyy muitakin keinoja kuin vajaasti rakennetut ja tyhjät tontit, kaupunki voi periä vuokraamastaan maasta mitä alihintaa haluaa. Tähän on tapana sanoa vastaan että tuohan olisi subventiota ja väärin, mutta kun kyse on siitä miksi se on vähemmän väärin kuin paljon kalliimpi ja vahingollisempi toimitilatonttien hinnan polkeminen liikakaavoituksella?

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee Herttoniemen yritysalueen suunnitteluperiaatteita tänään, kaupunginhallitus ja -valtuusto myöhemmin. Alue kehittyy tai museoidaan sen mukaan mitä he päättävät.

Lähde: Herttoniemen yritysalueen suunnitteluperiaatteet, Osa 2: Suunnitteluperiaatteet

*) Arvio on haarukoitu näin. Keskusta-alueen ulkopuolella jäävien kaupungin tonttien pinta-ala olisi tiheästi kaavoittuna yli miljoona kerrosneliötä, ja rakennusoikeuden arvo tuolla sijainnilla 700 - 1000 €/kerrosneliömetri. Tarkkaa summaa ei voi sanoa ilman yksityiskohtaista kaavaa, mutta suuruusluokka on tuo.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisipa edes Hesarissa joku toimittaja, joka pistäisi valtuutetut tämän kanssa seinää vasten, kun itse poliittinen kenttä ei käy mitään järkevää keskustelua siitä mikä olisi järkevää. Raivostuttavaa että tämän kaltaiset typeryydet nostavat asumisen hintaa, pahentavat asuntopulaa ja ennenkaikkea estävät taloudellista toimintaa. Jos on eduskunnassa liikaa ihmisiä jotka eivät tutustu päättämiinsä asioihin, niin kyllä valtuustokin tulee kalliiksi kaupunkilaisille. Pahinta on, että jos asiasta juuri tällä tavalla vääntää rautalangasta, niin silti suurin osa poliitikoista ei ota asiaa kuuleviin korviinsa.

Teemu kirjoitti...

Mun käsitys poliittisesta tilanteesta on että Vihreät ja Vasemmisto haluaa tuon sekoittuneeksi alueeksi. Muut on ottanut vähemmän suoraa kantaa, mutta käsittääkseni Kokoomus vastustaa. Demareista en tiedä, mutta jos pitää arvata niin vastaan. Tähän asiaan pitäisi nyt löytää joku ratkaisu joka ei ole museoiminen, vähemmänkin nätti käy. Speksit on että huolehditaan toki työpaikoistakin, mutta mahdollistetaan rakentaminen, mikä käytännössä tarkoittaa myös asuntoja. Asia etenisi jos päästäisiin siitä että pitäisikö siihen että miten.

Pitäjänmäki on muuten ihan sama juttu.

Jouni Martikainen kirjoitti...

Teemu: "kaupunki voi periä vuokraamastaan maasta mitä alihintaa haluaa." Käsittääkseni noin ei voi nykyisin toimia yrityksille tarkoitetuissa toimitilatonteissa. Olen itse käppäillyt konsultin kanssa pitkin yritysalueeksi kaavoitetun pellon laitoja, kun hän on määritellyt käypää hintaa tonteille. Lähtökohtana ao. toimeksiannolle ovat olleet EU-säännökset yritystuista.

Teemu kirjoitti...

Virallisesti ehkä ei, mutta kyllä tuohon käytännössä löytyy keinot jos halutaan. Tehdäänhän sitä nytkin rajoittamalla toimitilatonttien arvoa kaavoituksella.

Anonyymi kirjoitti...

Tilaa vievät työpaikka-alueet ovat asia, johon ihmiset eivät osaa suhtautua järjellä. Ikään kuin tilaa vievät työpaikat katoaisivat maan päältä, jos ne siirtyvät kauemmas keskustasta. Todellisuudessa on ihan luonnollista kehitystä, että arvokkaalle maalle tulee tehokkaampaa maankäyttöä. Toisaalta esimerkiksi Pitäjänmäen teollisuusalue puoltaa paikkaansa (Herttoniemeen verrattuna), koska siellä maankäyttö on tehokasta. Herttoniemessä tuo homma ei vaan näytä ottavan toimiakseen.

Teemu kirjoitti...

Kiitos. Pitskussa on se että paikalliset yrittäjät ja tilojen omistajat haluaisivat myös asuntoja. Osin siksi että saataisiin palveluja, osin siksi että tontit ja tilat on vajaakäytöllä vaikka toki tilanne on paljon parempi kuin Herttoniemessä.

Jouni Martikainen kirjoitti...

Anonyymi sanoi...: "Tilaa vievät työpaikka-alueet ovat asia, johon ihmiset eivät osaa suhtautua järjellä. Ikään kuin tilaa vievät työpaikat katoaisivat maan päältä, jos ne siirtyvät kauemmas keskustasta."

Tässä tapauksessa kai ilmassa on pelkoa siitä, että siirtyminen tapahtuisi kunnanrajan yli. Miltähän näyttävät talousluvut Helsingin kaupungin kannalta eri vaihtoehdoissa? Eli olisikohan näiden väljyyttä tarvitsevien yritysten siirtyminen Kehä III:n äärelle tai taakse sittenkään kaupungille kovin turmiollista verrattuna tehokkaaseen maankäyttöön?

Sinällään en usko, että seka-alue merkittävällä toimitilaosuudella olisi se käyttötapa, jolle olisi eniten tilausta. Tyhjää toimitilaa kaupungista löytyy jo ihan riittävästi. Asunnoille taas pääsääntöisesti löytyy ostajat tai vuokraajat.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa ollaan melko lahjakkaita infran hyödyntämättä jättämisessä. Itämetron varsi on hyvä esimerkki. Rata on ollut olemassa reilut 30 vuotta ja ItäHelsingin aikoinaan kiireellä pykättyjen lähiöiden rakennuskanta alkaa olla siinä iässä, että olisi mahdollisuus valita korjausrakentamisen ja puskutraktorin väliltä.

Jos kaavoittaja työskentelisi muualla kuin Helsingissä tai muussa suunnitelmatalouden perinnöstä kärsivässä kaupungissa, hän piirtäisi jokaisen aseman ympärille säteeltään 500 metrisen ympyrän ja nostaisi ympyrän sisään jäävien tonttien rakennusoikeuden kaupunkimaiselle tasolle.

Kaupungin uudistuminen on luonnollista kehityskulkua kaikkialla läntisessä maailmassa. Vanhan tilalle rakennetaan uutta. Uusi vanha syntyy muualle. Sikäli kun Herttoniemessä on elinkelpoista liiketoimintaa, se löytää kyllä elintilaa toisaalta.

Helsingissä poliitikot jaksavat piikitellä naapurikyliä asukkaiden valikoimisesta. Nyt kun Helsingillä itsellään olisi tilaisuus kantaa kortensa kekoon seudun kokonaisvaltaisessa kehittämisessä, helpottaa seudulle kohdistuvaa kasvupainetta tarjoamalla kaupunkimaista asumista, sitä jolle neliöhintojen perusteella on eniten kysyntää, se valitsee peltihallit ja jatkossa todennäköisesti lähiöiden museoimisen.

Ajat muuttuvat, mutta lopputulos pysyy. Syy on edelleen typeryys.