Parempaa luettavaa

Via ALDaily , Naturessa on käynnissä debatti siitä pitäisikö rotua ja älykkyyttä tutkia. Asiaa on puitu myös Soininvaaran blogissa toistuvasti. Kummatkin puheenvuorot ovat vallan erinomaisia, ja nostavat keskustelun puisevasta aiheesta laajemmaksi. Stephen Rosen mukaan rotututkimus on huonoa tiedettä, eli ei. Ceci ja Williams taas ovat sitä mieltä että tutkimus kehittyy kritiikin kautta ja sen takia rajojen asettaminen sille on vahingollista, eli kyllä.

Tartun yhteen kohtaan jatkodebatatissa. Rose kysyy aiheellisesti, että miksi mustat ja valkoiset, miksei vaikka etelä- ja pohjois-walesilaiset joilla on geneettisiä eroja? Ja miksei tutkita perinnöllisyyslinjoja lähes mielivaltaisen rodun sijaan. Ceci ja Williams vastaavat:

Rose argues that the dubious biological underpinnings of race render meaningless scientific analyses. While we agree race is a flexible concept, it nonetheless has significant import in society, where it is responded to as a critical variable in many contexts. Ditto gender, which as Rose points out is highly influenced by socialization, but nonetheless, as a category, continues to offer important insights into human experience

(...)

Rose argues that “Broad divisions between ‘white’ or ‘Caucasian’ and ‘black’ or ‘Asian’ … hide genetically important subpopulation differences within these groups.” Although we agree these groups are not distinct races, his criticism misses the point—namely, self-defined race often provides the largest coefficient in models of achievement. It may derive its predictiveness from its effect on the environment, but this does not minimize the scientific validity of analyzing data in terms of self-defined race/ethnicity. The very same procedure is used in studies of personalized medicine showing preferential success of the heart medication BiDil for African Americans. Even if race is a proxy for a chain of social and environmental events that are not genetic, it could still be scientifically useful to analyze data in terms of it.

Ongelma on mielenkiintoinen. Pitäisikö tutkimuksen käyttää yleisiä käsitteitä vaikka ne eivät ole tieteellisesti tarkkoja, vai luoda oma käsitteistönsä? Minua tuo Cecin ja Williamsin argumentointi ei oikein vakuuta. Ajatus, että koska ihmiset ajattelevat tuollaisilla käsitteillä niin tiede palvelee parhaiten tutkimalla niitä on yksinkertaisesti väärin. Tuo hyödyllisyys on sen sijaan mielenkiintoisempi, voihan se olla joskus hyödyllistä jakaa populaatio vaikka sen mukaan ovatko jäsenet syntyneet parittomina vai parillisina päivinä. Eivätkö tarkat ja perustellut käsitteet ole eräänlainen tietovarasto? Esimerkiksi jos halutaan tutkia sitä kuinka pienillä tuloilla ihmiset tulevat toimeen, on luontevaa ruveta etsimään vastauksia tilastollisesti pienituloisten eikä laihialaisisten joukosta.