Yksinkertaistettu kuva kaavoitusprosessista Helsingin seudullaLauslahti on ymmärtänyt ongelman, mitä me kaikki tässä yhdessä kaupungissa yritämme ratkoa:
On totta, että metropolialueella ratkaistavia ongelmia riittää. Pääkaupunkiseudulla erityisiksi huomion kohteiksi onkin nostettu liikenteen, asumisen ja maankäytön parempi järjestäminen. Pääkaupunkiseudulla, varsinkin Helsingissä, asumisen hinta on karannut hurjiin korkeuksiin muuhun maahan verrattuna, eikä varsinkaan pienipalkkaista työtä tekevillä tahdo olla enää varaa asua Helsingissä.
No hyvä, tavoitteet ovat yhteiset, halataan! Lauslahti kuitenkin epäilee:
Tässä on yksi iso "mutta": Pääkaupunkiseudun viiden kunnan liitos ei liity niihin ratkaisuihin, joilla näihin ongelmiin pystytään vastaamaan.
Jaa, mitäköhän ne ovat?
Joukkoliikennettä varten on jo olemassa yhteistyörakenne, HSL. HSL vastaa myös Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnittelusta.
Sanna hyvä, HSL ei vastaa juuri mistään eikä kykene tekemään juuri mitään.
Joukkoliikenne juuttuu ruuhkiin koska sillä ei ole omia kaistoja ja liikennevaloetuuksia. Nämä ovat käytännössä täysin kaupunkien liikennesuunnittelijoiden asioita.
Käytännössä pitäisi rakentaa raiteita lisää, tätähän me kaikki halutaan, mutta kun se maksaa. HSL:n kautta kustannusten jako ei onnnistu, koska kaupungit eivät pääse sopuun siitä. Tähän on sellainen kenkkumainen syy että raideinfran, jota Helsingillä on paljon, arvottaminen on pohjimmiltaan makuasia, ja yllättäen Helsinki on sitä mieltä että sen arvo on suurempi ja muut kaupungit että se on pienempi. Vantaa taas oli sitä mieltä, että Kehärata on osa rataverkostoa ja siten sen kustannukset tulee jakaa kaikkien kaupunkien kesken, mutta muut kaupungit eivät tätä vaan ymmärrä. Kurjaa.
Toki meillä on HLJ-prosessi, jossa HSL:n ja kaupunkien virkamiehet workshoppaavat kivoja rakennemalleja ja tuottavat raikkaita ideoita. Jonka jälkeen yhteistuumin päättäjät tarkistavat että heidän kaupunkinsa jokainen seudullisesti välttämätön hanke, kuten Klaukkalan ohitustie, kootaan listaan joka kertoo kärkihankkeiden toteutusjärjestyksen. Tällä kertaa sopuisasti päädyttiin ratkaisuun jossa pelkkien kärkihankkeiden kustannusarvio 2010-luvulla on kolme miljardia euroa, kaupungeilla on rahaa noin miljardi tai puolitoista, ja valtiolla noin 700 miljoonaa. Ei ihan ynnää, kun tuossa ei ole edes käynnissä olevia megahankkeita kuten Länsimetro tai muita pienempiä hankkeita mukana. Harmillista.
Jos en olisi näin valoisalla tuulella pitäisin HLJ-prosessia paraatiesimerkkinä siitä miten kuntien yhteistyö ei toimi, koska mistään eikä varsinkaan rahasta päätetä mitään. Mutta ei kai nyt näin voi olla?
Kaavoituksen ja maankäytön nykyistä parempaan koordinaatioonkin on jo olemassa yhteistyörakenne, nimittäin Uudenmaan liitto. Uusimaa on 28 kunnan ja 1,5 miljoonan asukkaan metropolimaakunta. Liitto tekee yhteistyötä avaintoimijoiden kanssa yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Lauslahti on ehkä huomannut että Östersundomin kaavaa, tavoitellulta asukasmäärältään noin Etelä-Espoon kokoinen pikkuinen asuinalue, tehdään jostain syystä kolmen kaupungin yhteistyönä hirveällä kiireellä. Joka on vielä annettu virkamiestyöryhmän johdettavaksi, jottei demokratia turhaan hidastaisi. Miksi näin, vaikka juuri on alkamassa maakuntakaavan valmistelu?
No, maakuntakaavan voi ohittaa kuntien yhteisellä yleiskaavalla. Ei kai vaan olisi niin että Helsinki ja Vantaa ovat kavereita keskenään, eivätkä halua esimerkiksi jakaa ystävänpäivälahjoja Nurmijärvelle, jotta Östersundomin saisi kaavoitettua? Ja kinaavat vielä keskenäänkin raidejärjestelmästä. Omituista.
Olisiko niin että asiat sujuisivat joutuisammin, kansanvaltaisemmin, ja ennen kaikkea sopuisammin, jos yhden kaupungin asioista päätettäisiin yhdessä paikassa ja yksillä rahoilla, kaupunkilaisten edustajien toimesta. Olisi sinulla Sanna jotain ehdotusta siihen mikä tälläinen yhteisyritys voisi olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti