Eka kerta

Kiitän vilpittömästi Timo Kallia ensimmäisestä järkevästä maahanmuuttovastaisesta kommentista:

Mitä useampi suomalainen voidaan pitää pidempään töissä, niin sillä voidaan hillitä myös maahanmuuttoa... mitä enemmän suomalaisten työuraa voidaan pidentää sitä vähemmän tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, Kalli toteaa.

Näinhän se menee. Voi olla että suomalainen vanhustenhoitaja haluaa siirtyä suoraan töistä potilaaksi jotta maahan tulisi vähemmän väärän värisiä ihmisiä, tai teini jättää välívuodet pitämättä. Ja jos kansan enemmistö ajattelee noin, niin sitten kansa demokratiassa saa mitä tilaa. Sen onko tämä järkevä vaihtokauppa voi kukin opiskelu- tai eläkeikää lähestyvä päättää itse, olennaista on ymmärtää että nimenomaan tämä on se kysymys.

Aiheesta huolestuneen odotan malttamattomana myös keskustan, ja toki muidenkin, esityksiä työvoiman tarjonnan ja työllisyyden lisäämiseksi poistamalla asepalvelus ja houkuttelemalla työttömiä muuttamaan keskustaa äänestäviltä alueilta kasvukeskuksiin. Yksi iso ongelma on kannustinloukut eli syyperustainen sosiaaliturva, mutta tästä ei voi kepua syyttää.

Normaalikäyttäjiä ei ole olemassa

Kasvi blogasi Eduskunnan uudesta nettisuodatuksesta: "Vielä toissa-aamuna esimerkiksi minun koneeltani pääsi lukemaan Ruotsin Pirate Bay –oikeudenkäyntiä syytettyjen näkökulmasta seuraavaa sivua, mutta iltapäivällä sivu ei enää avautunut."

Kun hän huomautti asiasta, niin tietohallinto toki avasi yhteyden. Se mikä tässä on taustalla on että tietohallinto ajattelee asioita omasta ja korkeintaan keskivertokäyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi näin äkkiseltään keskivertopoliisin tuskin tarvitsee päästä Youtubeen, paitsi jos siellä on työn kannalta olennaista aineistoa. Ei kansanedustajan tarvitse päästä lukemaan päiväkahvi-ilmoituksia, paitsi että eduskunta säätää prostituutioa koskevat lait joten kansanedustajan olisi varmaan hyvä tietää jotain prostituutiosta. Ei normaalikäyttäjä tarvitse kymmeniä gigoja levytilaa, paitsi jos hän on esimerkiksi valokuvaaja, tutkija tai muuten käsittelee isoja tietomääriä.

Tähän on aina sama vastaväite, käsitellään poikkeukseet erikseen. Jä tämä on lähes aina aina väärin, poikkeusten käsittely on aikaa vievää sekä ylläpidolle että varsinkin käyttäjälle jonka nettisivu ei aukea, tieto ei talletu, jne. Tämä vaiva on yleensä suurempi kuin käyttäjäpolitiikasta saatava hyöty. Alan ihmisenä, tuotamme IT-palveluja, milloinkohan ymmärrämme että se on palveluala?

Innovaatio nimeltä matkamittari

Matkamittarin keksi mahdollisesti Arkhimedes, joka tapauksessa tekniikka on yleinen, toimivaksi todettu ja halpa. Galileo on kehitysvaiheessa oleva satelliittipaikannusjärjestelmä, joka maksaa loppukäyttäjälle satasia ja EU:lle miljardeja.

Tämä tuli mieleen kun luin aamiaisella Ilta-Sanomista juttua satelliittipaikannukseen perustuvasta autoverotuksesta, lyhyesti veroja maksettaisiin kilometrin mukaan. Tämä on tulevaisuutta, niin kuin on tapana sanoa, ja hyvä niin. Ainoa mikä minua tässä nyppii on se että jotta sille Galileolle keksittäisiin käyttöä ja maksajia, niin tämäkin asia on pitänyt hirttää johonkin teknologiaprojektiin, eli järjestelmä otetaan käyttöön sitten joskus kun se toimii.

Miksei kilometriverotusta voi hoitaa matkamittarilla, ainakin toistaiseksi? Kyllä, sen lukeman voi väärentää. Muutenkin verotuksessa voi huijata, mutta huijaaminen pysyy kohtuullisen pienenä muun muassa siksi että siitä voi jäädä kiinni. Veroasioissa muuten todistustaakka on yleensä syytetyllä.

Yleisen tietoyhteiskuntahömpän ohella on ehkä toinenkin syy, liikenneministeri Vehviläinen (kesk.) kirjoittaa:

Logiikkani lähtee siitä, että uusi malli rakennettaisiin siten, että alueilla missä oman auton käyttö on välttämätöntä, kilometrimaksu olisi huomattavan paljon halvempi kuin joukkoliikennettä tarjoavilla suurilla kaupunkiseuduilla. Maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvien maksurasitus ei saa nousta nykyisestä, vaan laskea. Sen sijaan kalleimmat ajokilometrit tulisivat ajettaessa paljon päästöjä aiheuttavalla autolla ruuhka-aikaan pääkaupunkiseudulla.

Ymmärrän ajatuksen, on tavallaan kohtuutonta haittaverottaa ihmisiä joilla ei ole tosiasiallista vaihtoehtoa. Autoilu on myös olennaisesti isompi haitta tiheästi asutuilla alueilla, päästöjen lisäksi autot syövät melualueina, parkkipaikkoina ja teinä tilaa, mikä osaltaan hajoittaa yhdyskuntarakenneta.

Mutta sitten taas toisaalta, mikä ihmeen pakko se on asua jossain mistä joutuu ajamaan mahdollisimman pitkiä matkoja? Kulkuneuvon valintaan ei voi aina vaikuttaa, liikkumistarpeeseen yleensä voi ainakin hieman pitemmällä aikavälillä. Ruuhkamaksuja ei ole mikään pakko kytkeä kilometriverotukseen, ne voidaan toteuttaa muutenkin ja sitäpaitsi toimiva ruuhkamaksu on aika-, paikka- ja kilometrikohtainen.

Tietenkin jos on tarkoitus keksiä taas uusi tapa subventoida syrjäasumista niin asia on eri.

Rooman palo ja puolalaisten asuntolainat

Pari lisälinkkiä edelliseen:

John Mauldin, Europe EconoMonitor, While Rome Burns:

...Eastern Europe has borrowed an estimated $1.7 trillion, primarily from Western European banks. And much of Eastern Europe is already in a deep recession bordering on depression.... In Poland, as an example, 60% of mortgages are in Swiss francs. When times are good and currencies are stable, it is nice to have a low-interest Swiss mortgage. And as a requirement for joining the euro currency union, Poland has been required to keep its currency stable against the euro. This gave borrowers comfort that they could borrow at low interest in francs or euros, rather than at much higher local rates.

But in an echo of teaser-rate subprimes here in the US, there is a problem. Along came the synchronized global recession and large Polish current-account trade deficits... The Polish zloty has basically dropped in half compared to the Swiss franc. That means if you are a mortgage holder, your house payment just doubled. That same story is repeated all over the Baltics and Eastern Europe.

Austrian banks have lent $289 billion (230 billion euros) to Eastern Europe. That is 70% of Austrian GDP. Much of it is in Swiss francs they borrowed from Swiss banks. Even a 10% impairment (highly optimistic) would bankrupt the Austrian financial system, says the Austrian finance minister, Joseph Proll...

The problem is that in Europe there are many banks that are simply too big to save. The size of the banks in terms of the GDP of the country in which they are domiciled is all out of proportion... The ability of the “host” countries to nationalize their banks is simply not there. They are going to have to have help from larger countries...

Western European banks have been very aggressive in lending to emerging market countries worldwide. Almost 75% of an estimated $4.9 trillion of loans outstanding are to countries that are in deep recessions. Plus, according to the IMF, they are 50% more leveraged than US banks.

Biljoona sinne, biljoona tänne, niin kohta aletaan puhua ihan oikeasta rahasta...

Charles Wyplosz, Vox EU, Bailouts: the next step up?:

Much as it was necessary to let Lehman Brothers go down before bailing out the remaining banks, it may be necessary to let a profligate government default and ask for IMF assistance.

Järjen pilkahduksia

FT raportoi:

Germany ready to help eurozone members
...

Asked on Wednesday whether Germany would risk seeing the eurozone break up rather than take action, Germany ready to help eurozone membersPeer Steinbrück, finance minister, told a press conference: “Could you imagine anyone would be willing to put up with this? We would have to take action.”

Mr Steinbrück told an event in Düsseldorf on Monday night that “the euro-region treaties don’t foresee any help for insolvent countries, but in reality the other states would have to rescue those running into difficulty”.

...

But a senior government official, speaking on condition of anonymity, told the FT the government would back assistance to a troubled eurozone state in spite of a European Union rule, known as the “no bail-out clause”, which prohibits collective liability for debt incurred by an EU state.

The senior official said: “Should refinancing conditions become too demanding for a eurozone member, I think other members would have to act to protect the euro despite the no bail-out clause.

“It is a simple matter of theory versus practice.”

Sama julkaisu suosittaa Soroksen mielipidekirjoitusta Euro-alueen yhteisistä velkakirjoista ja pankkivalvonnasta, syystäkin, ajatus on oikean suuntainen. Ilman euroa kriisi olisi vielä pahempi, mutta kun valtiovarainministeriöt on täysin kansallisia. Pankit ovat Eurooppalaisia, mutta valtioiden takaukset maatasolla, josta syntyy kaikenlaisia ongelmia, isoimpana se että esim. Belgian kyky kantaa jättipankkinsa riskit on kyseenalainen. Rasite on kohtuuton varsinkin uusille EU-maille (Puola, Latvia...), jos näiden maiden talous romahtaa, niin lasku lankeaa veronmaksajille pankkien luottotappioiden kautta Itävalllassa, Saksassa, Ruotsissa... ja luultavasti Suomessakin. Toisaalta ne Eu-maat joilla olisi varaa elvyttää (Saksa, Suomi, Ruotsi...), eivät tee tätä täysin mitoin, koska raha valuu kotimarkkinoilta yhteisellä talousalueella vientiin. Toimet pitäisi koordinoida ja ainakin osittain yhteisrahoittaa. Onneksi meillä on tähän insituutiot: missä EU, siellä ratkaisu.

Parempaa luettavaa

Via ALDaily , Naturessa on käynnissä debatti siitä pitäisikö rotua ja älykkyyttä tutkia. Asiaa on puitu myös Soininvaaran blogissa toistuvasti. Kummatkin puheenvuorot ovat vallan erinomaisia, ja nostavat keskustelun puisevasta aiheesta laajemmaksi. Stephen Rosen mukaan rotututkimus on huonoa tiedettä, eli ei. Ceci ja Williams taas ovat sitä mieltä että tutkimus kehittyy kritiikin kautta ja sen takia rajojen asettaminen sille on vahingollista, eli kyllä.

Tartun yhteen kohtaan jatkodebatatissa. Rose kysyy aiheellisesti, että miksi mustat ja valkoiset, miksei vaikka etelä- ja pohjois-walesilaiset joilla on geneettisiä eroja? Ja miksei tutkita perinnöllisyyslinjoja lähes mielivaltaisen rodun sijaan. Ceci ja Williams vastaavat:

Rose argues that the dubious biological underpinnings of race render meaningless scientific analyses. While we agree race is a flexible concept, it nonetheless has significant import in society, where it is responded to as a critical variable in many contexts. Ditto gender, which as Rose points out is highly influenced by socialization, but nonetheless, as a category, continues to offer important insights into human experience

(...)

Rose argues that “Broad divisions between ‘white’ or ‘Caucasian’ and ‘black’ or ‘Asian’ … hide genetically important subpopulation differences within these groups.” Although we agree these groups are not distinct races, his criticism misses the point—namely, self-defined race often provides the largest coefficient in models of achievement. It may derive its predictiveness from its effect on the environment, but this does not minimize the scientific validity of analyzing data in terms of self-defined race/ethnicity. The very same procedure is used in studies of personalized medicine showing preferential success of the heart medication BiDil for African Americans. Even if race is a proxy for a chain of social and environmental events that are not genetic, it could still be scientifically useful to analyze data in terms of it.

Ongelma on mielenkiintoinen. Pitäisikö tutkimuksen käyttää yleisiä käsitteitä vaikka ne eivät ole tieteellisesti tarkkoja, vai luoda oma käsitteistönsä? Minua tuo Cecin ja Williamsin argumentointi ei oikein vakuuta. Ajatus, että koska ihmiset ajattelevat tuollaisilla käsitteillä niin tiede palvelee parhaiten tutkimalla niitä on yksinkertaisesti väärin. Tuo hyödyllisyys on sen sijaan mielenkiintoisempi, voihan se olla joskus hyödyllistä jakaa populaatio vaikka sen mukaan ovatko jäsenet syntyneet parittomina vai parillisina päivinä. Eivätkö tarkat ja perustellut käsitteet ole eräänlainen tietovarasto? Esimerkiksi jos halutaan tutkia sitä kuinka pienillä tuloilla ihmiset tulevat toimeen, on luontevaa ruveta etsimään vastauksia tilastollisesti pienituloisten eikä laihialaisisten joukosta.

Hiljainen keskustelija

Olenkohan minä ainoa, jota puheenjohtaja Katainen ärsyttää päivä päivältä enemmän? Tai paremmin, onko tällä silmät vedessä matalalla äänellä banaliteetteja tyyliin "välittämisvastuuta ei voi ulkoistaa" laukovalla valtiomiehellä ja kykypuoleen johtajalla ylipäänsä mitään annettavaa?

Tänään Katainen on sitä mieltä että maahanmuuton huonoista puolista pitää voida keskustella. Tuohon on sinänsä helppo yhtyä, mutta on jotenkin omituista vaatia että pitäisi keskustella. Jos rouva Katainen on lähdössä kauppaan, ja Jyrki haluaa vissypullon, niin sanooko hän että "voisitko tuoda vissyä" vai että "vissytilanteesta pitäisi keskustella"? Jos on sitä mieltä että Natosta tai maahanmuutosta pitää keskustella, niin sitten keskustelee eli sanoo asiasta jotain. Ainakin Hesarin tai YLEn uutisiin ei ole vaan tarttunut yhtään mitään.

Jykä muuten myös blogaa, niin kuin muotia on. Valtiovarainminister Katainen on sitä mieltä, että "Millään elvytyksellä ei ratkaista talouskriisiä tai sen syitä." Mikä saa satunnaislukijan miettimään esimerkiksi että miksi ratkaisu talouskriisiin olisi korjaus sen syihin, tai että miksei elvytys voi nyt nostaa taloutta taantumasta kun se on useissa maissa useita kertoja niin tehnyt? Emme tiedä, koska ministeri ei kerro. Ehkä tästä pitäisi keskustella.

Lisäys: Nyt Thors ihmettelee, että keskustelua kaivataan asiasta josta on sovittu keskusteltavan. Odotamme Vanhasen kannanottoa että keskustelu siitä mistä tulisi keskustella on hallituksen sisäistä keskustelua, ja tästä ei tule keskustella julkisesti.

Voiko lukemalla tulla tyhmemmäksi?

Minultakin on eri nettiyhteyksissä tivattu kantaa Halla-Ahon kirjoituksiin. Mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa. Yritin taas, ja opin että toimittajat tekevät asiavirheitä. Minkä tosin voi todeta vaikka avaamalla Kauppalehden, jossa miljardit ja miljoonat menevät toimittajilta säännöllisesti sekaisin. Numerosokeus on kansantauti, mutta tuo nyt on kuitenkin Suomen johtava talouslehti. Mutta kuitenkin, takaisin asiaan:

Minua ei kiinnostaa samasta syystä kun en osallistu paikallisessa Teboilissa keskusteluihin. Koska ne ovat karpoilua. Karpoilu on sitä, että kun sotaveteraani pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajamummun kansaneläke on jäänyt tulematta, niin tästä nostetaan hirvittävä meteli. Ei siksi, karpolija puolustatuu, ettei asia ratkeaisi yhdellä puhelinsoitolla, vaan siksi että se on esimerkiksi siitä kuinka yhteiskunta on kelvoton suhteessa sotaveteraani pitkäaikaistyötön yksinhuoltajamummuihin. Se että karpoilua harrastaa vähäisin kirosanoin ja kohtuullisella kirjallisella ilmaisulla ei ole lieventävä vaan raskauttava asianhaara, lukija erehtyy kuvittelemaan että tekstissä on joku idea.

Todettakoon nyt tässä kertaalleen, että toimittajat tekevät kiireessä juttuja vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä. Lisäksi virkamiehet tekevät virheitä, ja antavat hassuja lausuntoja kun kiireinen vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä varustettu toimittaja tenttaa, semminkin kun puheista päätyy tekstiin prosentti. Tarjoan bittien ja painomusteen säästämiseksi vaihtoehtoa: seuraavan kerran kun näin tapahtuu niin linkataan Tolkku-blogin tähän tekstiin, hyperlinkkiin teksti "Kuten tiedämme toimittajat sössivät ja virkamiehet erehtyvät". Jatkossa ehkä vain Tolkku:KTTSVE.


Oli siellä jotain substanssin tapaistakin linkissä. Joku tutkija oli erehtynyt toteamaan, että varmaan arkirasismin kokemuksilla ja karkoituksen uhalla voi olla jotain tekemistä syrjäytymisen, ja sitä kautta rikollisuuden kanssa. En tiedä onko karkoitusuhalla tällaista vaikutusta, onhan se toki jonkinlainen viesti yhteiskunnalta että tuo vaaleanpunaihoinen kaveri vastapäisellä junan penkillä voi ryöstää kiskan ja saa sakot, kun taas minut tummaihoisena lähetetään sotatoimialueelle. Tämä oli joka tapauksessa tutkimuksessa sivujuonne, mutta johdatti herra Halla-Ahon omituiseen mutinaan kausaliteetista, eli että aiheuttaako tämä muka rikoksia? Ei aiheuta, asenteet ja uskomukset eivät ole kausaalisia voimia. Eikä tutkija niin väitäkään, selittävä tekijä on eri asia kuin kausaalinen voima. Humanistille tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

Sen sijaan olen lähes varma, että rasismi ja arkiväkivalta joka mamuihin kohdistuu selittää heidän suurempaa tilastollista väkivaltarikollisuutta. Ja syy tähän on arkikokemus. Helsinki on turvallinen kaupunki, itse olen kokenut väkivallan uhkaa harvon, ja vain ja ainoastaan skinien toimesta. Enkä asu ja liiku missään Eirassa.

Ne kaksi kertaa viime vuosina kun olen todistanut uhkaavaa tilannetta Helsingissä: Kalliossa eräästä kiinalaisesta ravintolasta poistui mies naisystävineen ja ravintoloitsija vaimoineen, naapurit muuten, perässä. Selvisi että kyseiselle nousuhumalaiselle herrasmiehelle ei tarjoiltu, koska hän on edelliselle kerralla käyttäynyt kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti, ja hän purki pettymystään rikkomalla nyrkillä oven lasin tätä solvauksilla säestäen. Josta ravintoloitsija vaati korvausta, mikä aiheutti takkien repimistä ja lisää solvauksia. Poliisin avustuksella korvaus lopulta saatiin, mitään rikosta ei tosin kirjattu. Jos tilanne olisi mennyt toisinpäin, niin kiinalaispariskunta olisi varmaan karkoitettu?

Toinen kerta oli viimenä kesänä Malmilla. Istuin raskaan ruokakauppareissun jälkeen paikallisella terassilla rentoutumassa. Torilla keskusteli rauhallisesti silmämääräisesti jostain välimeren tienoilta peräisin oleva miespari, taisi olla paikallisen pizzerian väkeä. Paikalle pamahti, veikkaan että selvä, noin 40-kymppinen suht siisti suomalaismies kertomaan että tollaiset mokkakikkelit pitäisi tappaa, haisevat pahalle, ovat saastaisia, ja niin edelleen. Miehet eivät kiinnittäneet mitään huomiota, jolloin huutaja siirtyi sylkietäisyydelle ja he lähtivät pois. Katsoin suu auki, jonka jälkeen mies rupesi huutamaan minulle että vittuako tuijotat. En sanonut mitään, mieli teki tirvaista.

Ylipäänsä, väärän väriset tuntuvat olevan vapaata riistaa solvauksille, tönimisille ja ihan kaikelle semmoiselle, enkä nyt ihan hirveästi ihmettele jos hermot menee. Haluaisin nähdä sellaisen tilaston josta selviää kuinka monen mamun tekemän pahoinpitelyn toisena osapuolena on suomalainen häirikkö.


En jaksanut lukea enempää. Enkä taida nyt ihan heti yrittää uudestaan, hömppä ei lukemalla lopu.

Palaneita hihoja

Vía Paul Krugman, William Buiter on harvinaisen tympääntynyt päättäjiin ja erityisesti EKP:n. Ei ainoastaan viihdyttävää, vaan myös osuvaa:

YES WE CAN!! have a global depression if we really continue to work at it…

...the task of the monetary authorities in the US, the Eurozone and the UK is really rather easy: set the official policy rate at zero and engage in large-scale quantitative and qualitative easing.

The Fed is doing this. The UK and the Eurozone are behind the curve...

At the ECB, a special branch of voodoo monetary theory has been developed that sees insurmountable problems and dangers associated with getting the official policy rate below some value that is well above the zero floor set by the zero nominal interest on currency. The exact location of this mysterious liquidity trap lower bound has never been revealed, but on the basis of the stammering, incoherent and incomprenhensible statements in this regard from Jean-Claude Trichet, Jurgen Stark, Gertrude Tumpel-Gugerell, Lorenzo Bini-Smaghi and Ives Mersch (to name but a few), it appears to be migrating south slowly from around 2.00 percent.

The ECB’s blabbering about a possible liquidity trap above a zero percent nominal interest rate is complete and utter nonsense... There are no conceptual or operational problems operating monetary policy with a zero official policy rate. Even at the Bank of England there are some operational types who argue that they cannot conduct overnight operations with Bank Rate at zero. What they mean to say is that they cannot continue to implement overnight operations with their arcane, unwieldy and unnecessary existing management procedures... If the Bank of England’s staff cannot do it, I volunteer to do it for them, against a small fee...

There are no obstacles to quantitative easing by the ECB/Eurosystem to be found in the Treaties...

The question as to how much of each government’s debt instruments to buy is something it should not take longer than 5 minutes to decide. The obvious solution is to first decide how much in toto to buy and then to determine the shares of the debt instruments of each of the 16 national governments in the Eurozone, by setting these equal to their (normalised) shares in the capital of the ECB. Whether these shares should refer to market value or notional/face value can be decided by the flip of a coin...

We can go down in history as the generation that created the Great Depression of the Noughties. Just keep on beating the protectionist drums. Keep on the footdragging that prevents effective qualitative and quantitative monetary policy easing in the Eurozone and the UK. And go ahead with unsustainable fiscal stimuli in the US, the UK and elsewhere that will spook markets, push up long-term interest rates and raise the spectre of sovereign default by countries not belonging to the group of usual suspects. Yes we can! I hope we won’t.