Asunto voisi olla ihan vaan asunto

Tolkku on sitä mieltä että verotamme asuinrakentamista liikaa ja turhaan normien kautta. Ja kertoo miten tämä lopetetaan.

Otso blogasi siitä että ihmisille myydään pysäköintipaikkoja, joita he eivät tarvitse eivätkä halua. Niitä myös vuokrataan kytkynä asunnon kanssa, haluaa eli ei. Tämä on yleisesti ottaen käsittämätöntä, mutta myös nostaa varsinkin HITAS-asuntoja hintoja sellaisella tasolle, että esimerkkinä Otson kirjoituksessa mainitulla opettajapariskunnalla ei ole varaa ostaa asuntoa.

Tolkun mielestä asiassa on kaksi muuta keskeistä ongelmaa:

1. Normit ovat rakentamisen veroja ja verot vähentävät taloudellista toimintaa. Kaupungissa raskain näistä veroista on pysäköintinormi.

On toki niin että rakennuskustannukset eivät sinänsä selitä asuntojen hintoja, paitsi HITASissa, koska hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Mutta kustannusten kasvu rajoittaa tarjontaa, eli tehdään vähemmän asuntoja, ja tämä nostaa hintoja. Esimerkiksi Helsingin kaupunki, vauhdittaakseen asuntotuotantoa, luovutti Jätkäsaaressa tontteja poikkeuksellisella ehdolla että kaupunki saa tontista korvaukseksi prosenttiosuuden asunnon myyntihinnasta, ja kuten Akateeminen talousblogi huomauttaa tämä tuottaa hassun kannustimen tinkiä laadusta ja laskee kaupungin eli meidän kaupunkilaisten tontista saamaa korvusta. Ja samaan aikaan kaupunki ja valtio lisäävät rakentajien kustannuksia normeilla.
Esteettömyyden, autopaikkanormin ja väestönsuojelutilojen normien vaikutus 55 neliön kaksion rakennuskustannuksiin

Pysäköintipaikka verrattaen edullinen 45 000 € /kpl Jätkäsaaressa joita on 0,77 per asunto, lähde muille luvuille raportti Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin, via Lasse Männistö. Lainaus asiantuntijahaasttelusta:

Hinta joka saadaan autopaikkojen myynnistä, ei kuitenkaan kata rakennuskustannuksia vaan jokainen asunnon ostaja sponsoroi autopaikoitusta, esim. Vuosaaressa autopaikasta saadaan 15 000€, mutta rakentaminen maksaa 30 000 €.

Ja nuo ovat vielä vanhaan merenpohjaan ja täyttömaahan verrattuna halpoja paikkoja.



2. Kaupunki on kaupallinen keskus, taloyhtiö ei ole pelastuslaitos tai autokerho

Kaupunki koostuu erillaisista julkisista ja kaupallisista tiloista, kuten kahvilat, kirjastot tai vaikkapa kuntosalit. Se elää siitä että niissä tuotetaan palveluita. Jos niille ei ole kysyntää niin kaupunki ei elä. Talot ovat taas sitä varten että niissä on asuntoja, tarvittavat palvelut löytyvät yleensä kävelyetäisyydeltä.

Asuntoyhtiö sellaisena kuin sen virkamies näkee taasen on pikemminkin jonkinlainen minivaltio. Jos taloyhtiö on yksinään saaressa keskellä Suomenlahtea voi olla mielekästä että síllä on oma pelastustila ja jopa vapaapalokunta. Jätkäsaaressa näin ei ole, vaan kansalaisten suojelu kriiseisssä hoidetaan julkisena palveluna, samoin väestösuojat on järkevää tehdä keskitetysti verovaroin. Ihmisiä jotka rakentavat asuintoihinsa yksityisiä pommisuojia pidetään yleensä vähän omituisina.

Jos pysäköintipaikat olisivat palokunnan tapainen palvelu jota kaikki tarvitsevat, niin olisi järkevää hoitaa pysäköinti julkisena palveluna. Mutta sen tarve vaihtelee eri ihmisillä, joskus on auto ja joskus ei, ja kantakaupungissa autoja ei suurimmalla osalle ole. Lisäksi on vaikea nähdä mitä sellaiset ulkoishyödyt pysäköintipaikoista olisivat jotka eivät siirtyisi niiden hintaan, semminkin kuin autoista on kaupungissa myös merkittäviä ulkoishaittoja.


Miten yksityinen pysäköinti tulee järjestää

Asia on sinänsä äkkiseltään yksinkertainen, ihan normaali yhtiö josta ostetaan pysäköintiaikaa siinä kuin kuntosalilta kuntoiluaikaa. Helpointa tämä on jos ajattelee yrityksen sijaan Autoliiton tapaista autoklubia joka vastaa koko aluen pysäköinnistä, liittyä saavat paikalliset asukkaat ja yritykset. Osakkeen hinta kattaa pienen osan kuluista ja toimii alkupääomana, pääasialliset tulot tulevat aikaperustaisista maksuista. Myös kadunvarsipysäköinti on osa yhtiötä. Taloyhtiöillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, kaupunki voi toimia jonkinlaisena kätilönä.

Alla numeroituina ongelmia ja miten se torpataan:

1. Paikallismonopoli
Voi olla käytännössä vaikeaa tuottaa paikallista kilpailua pysäköintitalojen kesken. Se että kaupunki taas kilpailisi niiden kanssa vääristäisi omalla tavallaan kilpailua. Tämän takia paras ratkaisu on keskinäinen yhtiö jossa pysäköintipalveluita käyttävät myös omistavat sen, vähän niin kuin golf-klubi.

2. Pysäköinti leviää vieras- ja asiointipaikoille jos muualla pitää maksaa
Tähän on hyvin yksinkertainen ratkaisu, mitään tuollaisia erillisiä paikkoja ei ole. Eli siksi ne ovat saman yhtiön alla joka saa niistä myös tuloja. Käytännössä tämä tarkoittaa että kaupunki vuokraa kadunvarsipaikat perustettavalle alueelliselle pysäköintiyhtiölle.

3. Jos pysäköinti on maksullista niin sitä pitää valvoa, ja ihmiset eivät pidä siitä
Ne samat ihmiset jotka pysäköivät ovat myös osakkaita, ihmiset ovat sangen hanakoita puuttumaan väärinpysäköintiin omilla paikoillaan. Yhtiö voi ostaa valvonnan palveluna joka kaupungilta tai yksityiseltä yritykseltä.

4. Sokerina pohjalla Autopaikkatyöryhmän raportissa esiintuotu ongelma:

Pysäköintilaitoksen yksityisten autopaikkojen toteuttaminen jää kiinni alueella asuntoja omistavien ja niissä asuvien asukkaiden halusta ja kyvystä
ostaa itselleen oma autopaikka... Tällöin uuden alueen asukkaat saattavat vaatia kaupunkia muuttamaan pysäköintiä verovaroin esimerkiksi maantasoiseksi tai lisäämään kadunvarsipysäköintiä välttyäkseen ostamasta omakustannusperusteisia, mutta silti kalliita autopaikkoja pysäköintilaitoksesta.

Siellä maatasolla kaupungissa ei ole tilaa vaikka kuinka vaatisi. On myöskin vaikea nähdä ongelmaa siinä että pysäköintilaitoksia joita ihmiset eivät halua, ei myöskään rakenneta.