Miten valtio tukee Helsingin kasvua?

Lars-Erik Mattilan ehdotus "Tulevaisuuden kerrostalo" on yksinkertainen
puusta rakennettu perinteinen helsinkiläinen korttelikerrostalo. Sitä
ei voi tosin rakentaa, koska se ei täytä energiatehokkuusnormja.

Taannoin meiltä kysyttiin, mitä valtiovalta voi tehdä (asunto)rakentamiseen eteen Helsingissä? Yksinkertaistaen voidaan sanoa, kuten Otso Kivekäs sen tiivisti:

1. Valtio voi olla estämättä rakentamista Helsingissä lainsäädännöllä. Narulla ei voi työntää.
2. Valtio voi antaa rahaa kaupungille, jotta Helsinki voi rakentaa ratoja, kouluja, viemäreitä, katuja ja taloja.

Pitkälti kyse on ensimmäisestä.

Valtion osallistuminen suoraan rahallisesti Helsingin rakentamiseen on pienimuotoista. Esimerkiksi, tämän vaalikauden aikana on taas kerran puhuttu ties mistä liikennehankkeista, mutta varsinaisesti valtio on osaltaan rahoittanut Länsimetroa, sekä paria lisäkaistaa ja yhtä eritasoliittymää Kehä I. Kokonaisuutena valtion rahoituksen osuus Helsingin liikenneinvestoinneista on suuruusluokkaa kymmenen prosenttia vuodessa.

Sillä mitä lainsäätäjä määrää kaavoituksesta ja rakentamisesta voi taasen olla valtava vaikutus. Ihan yksittäisellä asetuksella voidaan niin halutessa asettaa käytännössä Helsinki rakennuskieltoon, pahimmillaan vahingossa jonkun muun sinänsä hyvän asian edistämiseksi. Esimerkiksi jos säädettäisiin että asuntoja ei saa rakentaa paikkoihin joissa on melua, eli käytännössä kaupunkiin.

Kun näissä vaaleissa puhutaan Helsingin kehittämisestä "maan veturina", asuntopulasta ja asumisten hinnasta, tai peräti "ideologisesta keskittämispoliitikasta", niin ehdokkaiden ja olennaisemmin puolueiden kantoja kannattaa tarkastella ensisijaisesti vastauksena siihen yhteen ainoaan olennaiseen kysymykseen: Saako Helsinkiin rakentaa taloja vai ei? On myös vaikea nähdä miten myönteinen vastaus ainakaan haittaisi muuta maata.


Toissijaista on sitten miten valtio voi rahallisesti tätä edistää, vaikka silläkin on toki merkitystä. Olennaisesti uudisrakentaminen kuitenkin rahoitaan yksityisin varoin tai kaupungin toimesta, ja sen maksaa asuntojen ostajat ja vuokralaiset.

(Merkittävä poikkeus alun jaotteluun on että valtio vapauttaa jonkun alueen rakentamiseen, tällä vaalikaudella Malmin kentän, mutta tällaisia isoja alueita ei Helsingissä enää juuri ole.)

Julkista palvelua

Tolkku on erehtynyt seuraamaan vaalikeskusteluja jopa televisiosta, tai no toisen käden kuuloetäisyydellä sellaisesta. Mielenterveyspalveluna lyhyt summaus lukijoille, eli jottei teidän tarvitse.

Neljän vuoden välein Suomessa SDP ja Kokoomus keskustelevat julkisesti palveluista. Kokoomuksen mukaan palvelut voi tuottaa joka kunta tai joku muu kuten yritys, palveluita pitää kehittää, ja kaikki annetut esimerkit palveluiden kehittämisestä ovat sattumoisin yritysten tuottamia julkisia palveluita. Demarien mielestä palveluita ei ainakaan saa ostaa yrityksiltä. Keskusta haluaa että palvelut ovat kaukana keskuksista. Vihreät haluavat että palvelut ovat lähellä. RKP haluaa samaa kuin kokoomus kahdella kielellä ja vasemmisto samaa kuin Demarit tai Vihreät riippuen keneltä kysyy, mutta huutomerkkien kera. Perussuomalaiset ovat eri mieltä. Yhteinen näkemys on siitä että palveluita tarvitaan, palveluita pitää saada, ja että palvelut maksavat kovin paljon.

Tehdään sesonginmukainen halpamainen retorinen liike, mitä jos puolueet olisivat palveluyrityksistä?

Klassinen liikeidea on yritys joka vaan laskuttaa, mutta Pakilan Audihuolto sen sijaan kertoo ostavansa kaiken ulkoa, koska heidän oma tekemisensä on niin huonoa. Vartioharjun Terästyöstöpalvelu taas esittelee ylpeänä omaa osuuskuntakaivostaan. Landbon Terassilaudoitushuoltamo on huitsan tuunassa, ja ylpeä siitä. Kalliolainen Lähiruokala myy lähiruokaa lähirahalla ja haluaa laajentua lähiöihinkin. Ostaisitko?

Ns. normaalimaailmassa palveluyrityksissä, ainakin paremmissa sellaisissa, on tapana että asiakasta pyritään palvelemaan vaikkei se onnistuisi normaalin palveluprosessin puitteissa. Jos kaupan valikoimassa ei ole seesamiöljyä, niin hyvä kauppias kertoo että hän tilaa huomiseksi tai soittaa toiseen kauppaan että olisikohan teillä? Eli keksitään jotain. Samoin asiakkaalle pyritään järjestämään yksi kontakti, eikä niin että hän asioi erikseen öljyasiantuntijan, maahantuojan ja kauppiaan kanssa.

Tämä tosin kaikki sitten saattaa vähän maksaa, mutta asiakastyytyväisyydellä on arvonsa. Yritys voi toki tietenkin myös valita ettei se edes yritä palvella kaikkia asiakkaitaan.

Henkilökohtaisuuksia

On taas se aika neljän vuoden välein käydä suorittamassa kaupunkilaisvelvoitteensa. Tolkku tarjoaa näkemyksiä muutamista ehdokkaista ja kertoo ketkä valitaan.

Elina Moisio on nopeälyinen talousosajaa, kuuntelee, neuvottelee ja perehtyy. Elinassa parasta on se että hänelle voi ehdottaa esimerkiksi maglevia Tallinnaan, ilman pelkoa siitä että tuo vielä innostuu ihan mistä tahansa. Tolkku on syvästi huolestunut siitä että onko politiikankin teko ulkoistettu naisille, mutta miesvaltaisena ja patalaiskana blogina emme valita.

Jokunen on kysynyt että mitä eroa on Mikko Särelällä ja Otso Kivekkäällä. Kysymys on sekä erittäin hyvä että täysin hassu. Kysymys on hyvä, koska agenda ja näkemykset ovat hyvin samanlaiset, kumpaakin myös kiinnosta soininvaaralaisittain mikä rakenteissa on vikana kun ne tuottavat vaikkapa huonoa kaupunkia, ja mitä niille rakenteille voi tehdä.

Hassu kysymys taasen on jos on joskus tavannut kummatkin herrat. Mikko on puuhakas ja verkostoituva, jos ja kun Otaniemi - Munkkiniemi raitiolinja edellyttää kiskoja vieraan vallan alueella Kuusisaarentiellä, niin Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono on todennäköisesti Mikon kanssa huomenna kahvilla. Kumpikin herroista perehtyy asioihin tavalla joka ylittää jopa Tolkun täysin kohtuuttomat vaatimukset luottamusmiesosaamiselle, mutta erityisesti Otso porautuu reunakiven pinnan alle tarmokkaasti, ja on käytännössä Helsingin pyöräteiden yhden luottamusmiehen laadunvalvonta. Otson kanssa keskustelu päättyy useimmiten siihen että kerrot omin sanoin miksi Otso on oikeassa, ja herrasmiehenä hän ei ole huomaavinaankaan sitä.

Lähtökohtaisesti taiteiijoiden kanssa ei keskustella rahasta, siis jos haluaa säilyttää mielenterveytensä. Hannu Oskala on kuitenkin osaava kulttuuripoliitikko joka ymmärtää myös euroja, ja on vielä säilyttänyt mielenterveytensä niistä taiteilijoiden kanssa puhuttuaan. Hämmentävää, ja osaa vielä kaupunkiasiatkin. Lisää pisteitä hänellekin tulee terveestä hajoamisesta kaupungin byrokratiaan, epäluottamusmies parhaimmasta päästä.

Enemmistöläisen Salaliiton minulle antamin valtuuksin ääniä Moisiolla 50 000 ja herroilla 30 000 ääntä kullekin. Terävällä Lilja Tammiselle ihan niin monta ääntä kuin hän haluaa, koska kakskytplus sukupolvella on asiat niin hienosti, että tulevan vallankumouksen johtajien kanssa on syytä pysyä väleissä.

Tarvittavalla äänimäärällä tarvitaan muiden ohella päättämään myös Martti Tulenheimo, koska Hämeentie tulee saada osaksi eurooppalaista ABC-vapaata pyöräkaistaverkostoa, ja Turkka Louekari, koska niin helsinkiläinen kuin eurooppalainenkin talouspolitiikkaa kaipaa oikaisua vasemmalle.

Demokratian kulissien ylläpitämiseksi Vihreään yksipuoluevaltuuston valitaan ainakin seuraavat: Kaupunkisuunnitteluasioissa Silvia Modig (vas.) on tietolähteiden mukaan ja täysin vastoin odotuksia osoittautunut hyvinkin osaavaksi. Militantilla puunhalaajalla Jarmo Niemisellä (kok.) on Tolkun täysi tuki Valli- ja Kuninkaansaaren diktaattoriksi, saarten sotilaallisia perinteitä kunnioittaen. Antero Alku (kesk.) on erinomainen joukkoliikenneasiantuntija ja ärhäkkää nettipresensiään vastoin hyvin leppoisa mies. Mirva "Hyvä" Haltia (SDP) ei ole ehdolla, mutta shangaihataan.

Vieraita elämänmuotoja

Tolkku auttaa hörhöjen paikantamisessa , jotta normaalit ihmiset osaavat ajaa muualle.

"E­lä­män­muo­tom­me on, et­tä kai­kis­sa ta­louk­sis­sa on au­to. No, eh­kä jois­sain vih­reis­sä per­heis­sä ei ole, mut­ta on­nek­si te et­te ole enem­mis­tös­sä ", sa­nai­li Sir­pa As­ko-Sel­ja­vaa­ra (kok) ja ai­heut­ti ko­hi­naa sa­lis­sa. HS

Hätä on vielä tätäkin suurempi, kuten kuvista näkee (suurenevat napsauttamalla).



Punainen vaara.





Soijalattekauppa on lähellä ja sinne mennään kuormapyörällä.

 Joten pysäköinti pitää sosialisoida, koska autottomuus on kommunismia.

Suomalainen sodanjälkeinen kaavoitus on tehokkaasti kitkenyt tätä vitsausta. Mutta kun mikään ei riitä!

Näyttää siltä, että ilman rajuja korjaavia toimenpiteitä uhkaa vihreä yksinvalta. On vaikea nähdä muuta ratkaisua kuin siirtää auto ja ääni -periaatteseeen normaalien ihmisten suojelemiseksi. Tätäkö viherstalinistit haluavat, romuttaa demokratian?

Vaalitarjous! Auto maan alle vain 40 000 eurolla!

Politiikan markkinoilla kadulta poistetun auton päivän noteraaus on noin 40 000 euroa. Suunta on oikea, summa ei.

Kaupunginsuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Männistö (kok.) ehdottaa keskustatunnelia, joka rahoitettaisiin joko keskustan tietullilla ja/tai yksityisellä rahalla, eli tunnelimaksuna. Männistölle on niukasti numeroita blogauksessa, Tolkku auttaa määrällistämään.

Haarukoidaan ensin tunnelimaksu. Tunneli maksaisi noin miljardin, ylläpito on kaikkea muuta kuin ilmaista (paljon turva- ja viestintätekniikkaa), eli sanotaan nyt pyöreästi vaikka 50 miljoonaa euroa vuodessa kokonaisuudessaan korot, lyhennykset ja ylläpito. Tunnelia käyttäisi päivässä noin 40 000 - 50 000 henkilöautoa (kovin paljoa enempää se ei vedä koska turvallisuussyistä tunnelissa ei voi olla jonoa), eli vuositasolla 12 - 15 miljoonaa autoa. Eli tuollaiset nelisen euroa per auto suuntaansa, olettaen että ei tarvitse tuottaa voittoa. Tästäkin syystä arvio lienee alakanttiin.

Ruuhkamaksuksi taas on LVM:n esityksessä ajateltu noin 8 snt/km keskusta-alueella. Helsingin niemen rajan ylittää noin 190 000 henkilöautoa päivässä (joukkoliikenteen matkustajia muuten vastaavasti 460 000). Jos arvioimme että keskimäärin ko. autoille kertyy noin 2km ajoa keskustassa, niin tästä kertyy vuositasolla noin 114 miljoonaa kilometriä, eli tuloja noin 9 miljoona euroa. Ei oikein ynnää, ja niitä tuloja on tähän saakka ajateltu käytettävän joukkoliikenteen kehittämiseen ja muun autoilun verotukseen laskemiseen. Tietenkin jos saa käyttää koko seudun ruuhkamaksutuloja niin asia on eri, mutta niillä kyllä löytyy käyttöä muuallakin kuin ydinkeskustassa.

Mielenkiintoista tässä on että oikeistopoliittinen markkinahinta sille että saa yhden auton pois kadulta alkaa hahmottua. Se on noin 40 000 €, edes yhdeltä kadun pätkältä.

Männistön mukaan kävelykeskustaa voisi "fiksusti" laajentaa Pohjois-Espalle, eli ilmeisesti myös Kaivokatu olisi suljettu autoilta. Kaivokadulla on kumpaankin suuntaan 23 100 ajoneuvoa arkipäivässä, ja luultavasti yksi auto ajaa Kaivokadun kumpaankin suuntaan päivän aikana, eli sanotaan vaikka 10 000 autoa kun  kaikista ajoneuvoista osa on ratikoita, busseja, polkupyöriä ja rekkoja joilla ei olisi tunneliin asiaa. Pohjois-Espalla on autoja noin 15 000 ja se on yksisuuntainen, eli yhteensä siis 25 000 autoa. Tunnelin maksaessa miljardin saamme siis 40 000 € euron panostuksella per auto reilulta kilometriltä katua pois yhden auton. On tämä toki huomattavasti parempi diili kuin KSV:n tunnelivisio jossa kolmen miljardin investoinnilla tunneliverkkoon saadaan pelkkä Kaivokatu suljettua.

Viime syksynä Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautavan (kok.) mukaan 40 000 - 80 000 € maanalaista parkkipaikkaa kohti on niin hyvä sijoitus, että sen voi maksaa vaikka naapurit. Keskimäärin tuo on noin 60 000 € per auto, eli vuodessa deflaatio on ollut noin 50%.

Siedettävän poliittisen kompromissin hinta voisi olla että yksi auto maan alle maksaa saman verran kuin Laajasalon ratikka per matkustaja. Hanke on toki ratikkainvestoinniksi kallis vaikka hyödytkin ovat suuret ja kattavat investoinnin, mutta kuten Männistö muistuttaa: "200 mil­joo­naan eu­ron sil­taan voi ol­la vai­kea löy­tää ra­haa" ("Bussilautta veisi Kruunuvuoreen kuudessa minuutissa",  HS Kaupunki 5.7. 2012). Sitä 200 miljoonan raitiovaunuyhteyttä, sisältää siis myös muutkin tarvittavat raiteet, käyttäisi arviolta noin 21 000 - 23 000 ihmistä päivässä eli noin 10 000 € per ratikkamatkustaja kertainvestointina. Ratikoiden liikennöintikulut katetaan suurin piirtein lipputuloilla.

Tasaisen tinkimisen tahdilla Helsingin kokoomus ehdottaa maanalaisia autohankkeita jotka maksavat vain 10 000 € autoa kohden jo syksyllä 2014. Semmoinen keskustatunneli jonka on tarkoitus palvella keskustaan eikä sen läpi ajamista saattaisi jopa onnistua tuolla hinnalla. Keskustan huoltotunneli maksoi 90 miljoonaa euroa (2007). Näin siksi että se on ajoyhteys raskaalle liikenteelle parkkihalleihin, eikä maanalainen moottoritie Smith-Polvisen täydellistämiseksi. Voisiko tätä prosessia mitenkään nopeuttaa ettei tarvitsisi pyöritellä peukaloita taas kahta vuotta?

Piruilu sikseen, olen Männistön kanssa täysin samaa mieltä siitä että julkisen talouden nykytilassa investoinnit pitää harkita tarkkaan, tosiasiat tulee tunnustaa ja että kävelykeskustaa tulee kehittää. Kävelykeskustaa voi kehittää ilman massiivisia tunneleitakin, ja tämä on suotavaa jos on tarkoitus tehdä jotain rahoitusrealistista, eli saada jotain aikaiseksi katutasolla eikä paperilla.

Arvopaniikki

Länsimaisen demokratian peruspilari eivät ole vaalit. Perusasia on valtiovallan rajoitukset, etupäässä suhteessä yksilöön. Näitä ovat riippumattomat tuomioistuimet, perustuslait jotka rajaa paljon sitä millaisia lakeja ylipäänsä voi säätää, ja erillaiset yksilön oikeudet. Länsimainen demokratia nimenomaan ei ole enemmistön diktatuuri, perinteinen kommarikritiikki olikin että tämän takia Länsimaat eivät ole oikeita demokratioita. Hyvä niin.

Eduskunta ei myöskään päätä siitä mikä on oikein ja väärin. Eduskunta säätää lakeja yllämainittujen rajoitteiden lisäksi myös esimerkiksi kansainvälisten sopimusten, intressiryhmien paineen, sekä realiteettien kuten talous tai byrokratia rajoissa.

Meille nyt kuulemma kuitenkin käytiin arvovaalit. En pidä tuosta koska tuollaisista harvemmin seuraa mitään muuta kuin periaatekysymyksiä. Periaatekysymys on sellainen jossa arvot on irronnut todellisuudesta, niistä arvoista ei tarvitse seurata mitään niiden mukaista hyötyä.

Esimerkiksi se että lapset pänttää ruotsia ja eivät edelleenkään osaa sitä puhua tuskin parantaa mitenkään ruotsinkielen tai sitä äidinkielenään puhuvien asemaa, mutta kun sen ei ole tarkoituskaan niin tehdä vaan olla ele ruotsinkielen puolesta, kyse on periaatteesta. Vähemmistökulttuuritoiminta on taloudellisesti aika yhdentekevä asia, eikä nyt oikeastaan eroa erillaisten harrastusten tuesta, mutta sitäkin vastustetaan nimenomaan periaatesyistä. Homojen kokema syrjintä työpaikoilla tuskin myöskään loppuu siihen että rukataan joku symboolinen laki jostain muusta aiheesta, mutta se periaate. Ja niin edelleen.

Jos on sitä mieltä että joku asia on hyvä niin siitä seuraa että asialle voi myös ihan oikeasti tehdä jotain. Poliittisia arvoja tulisi samoin tarkastella poliittisen vallan rajoissa.

Haluammeko maakuntajohtoisen Helsingin?

Otso kirjoittaa että kellot lyö Espoolle, nykyinen puuhastelu ja muniinpuhaltelu Helsingin seudulla ei voi jatkua. Vaihtoehdot on yhdistää kaupungit tai seutuhallinto, ja jos tykkää sellaisesta asiasta kuin oma Espoon kaupunki kannattaa ajaa seutuhallintoa.

Minusta on valitettavasti kolmas vaihtoehto. Yhdyn siihen että valtio ei loputtomiin katsele kaupungien saamattomuutta. Mutta voidaan tämä ratkoa niinkin että valta viedään ministeriöihin. Liikenneministeriö päättää väylistä, ympäristöministeriö kaavoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriö pyörittää HUSia... Haluammeko me että maakuntaministerit johtaa tätä kaupunkia?

Vaalikevät etenee, järki sumenee

Timo Soini ehdotti, nostalgiahenkisesti, eläkerahojen sijoittamista siltarumpuihin. Keskusta ja viimeisenä Kokoomuksen Sampsa Kataja kiirehtivät kannattamaan. Ja miksipä ei, kun tämä tarkoittaa nykypäivänä käytännössä elinkaarimallien käyttöä muuten kannattamattomissa hankkeissa, eli veronmaksajien rahalla kivat korot kavereille ja lisää tietä pellolle.

Vihreiden idea myydä valtionomistuksia investointien rahoittamiseksi on sekin vähän silmänkääntötemppu, mutta siinä ei sentään lahjoiteta valtionlainan ja elinkaarimallin koron erotusta sijoittajille, ja on tuo tavallaan loogista. Todettakoon myös että liikenneministeri on järjissään.