Suomen ASHin lokakamppanja

Sähkösavukkeiden kieltolaki ei vaan kestä asiallista kritiikkiä. Joten terveystahojen Suomen ASH keskittyy loanheittoon ja setäilyyn. Sääli, koska asiasta pitäisi käydä kunnollinen vakava keskustelu.

Miehet joilla on tunteita stumppaavat väärin

Suomen ASH vastaa sivuillaan heitä kohti esitettyyn kritiikkiin, jota tässäkin blogissa on esitetty. Vuoropuhelu olisi virkistävää ja siten tämä on sinänsä tervetullutta.

Asiallisesti ottaen vastineessa kuitenkin heti alkuun setäillään että ihmiset jotka eivät jaa heidän sähkösavukekammoaan ovat maailmankuvaltaan ja identiteeltään herkkiä miehiä joilla on vahvoja tunteita, ja he lukevat Internetistä vääriä tutkimuksia. Tyylinäytteenä:

Miksi terveydenhuollon ammattilaisen puhe iskee miehen kiukkuhermoon?

Tyhmempi kuvittelisi että on aika yksinkertainen selitys sille miksi Jeppe joka on korvannut tupakoinnin sähkösavukkeilla ärsyyntyy, kun hänelle kerrotaan ettei noin voi tapahtua todellisuudessa eikä noin saa tehdä, ja koko tuote pitää kieltää lailla.

Lisäksi todetaan taas että sikäli kun tutkimukset eivät tue ASHin kantoja, ne ovat tupakkateollisuuden maksamaa propagandaa. Tästä annetaan näyttönä että yhden tutkimuspaneelin yksi kahdestoista osallistujasta on neljänkymmen vuoden uransa aikana konsultoinut yritystä, joka valmistaa lääkehyväksynnän saanutta sähkösavuketta. Joita kirjoittaja kannattaa ja joka ei sivumennen herätä mitään kiinnostusta höyryttelijöiden keskuudessa, koska laite vaikuttaa surkealta, mikä ei toki estä sen hyväksymistä tehokkaaksi lääkelaitteeksi. Ja kyseisen yrityksen omistaa British American Tobacco. Vaikkapa samaisen herran kehittämää Fagerströmin testiä nikotiiniriippuvuudella voi kuitenkin ilmeisesti vielä käyttää terveydenhuollossa, vaikka sekin lienee täten tupakkateollisuuden saastuttama.

Summaten kirjoittaja osoittaa heti kärkeen kyvyttömyyttä sietää erimielisyyttä, eli sitä että hänen kanssaan erimielisillä voi olla näkemyksilleen ihan paikkansa pitäviä perustelujakin, ja hän itse on vaan yksinkertaisesti väärässä. Mutta asiaan, henkilökohtaisuuksien jälkeen seuraa lyhyt osuus joka sisältää paikoin asia-argumentin tapaisiakin. Käydään ne läpi.

Ihmiset valitsevat väärin koska eivät käytä tietoa jota ei olemassa

Erityisen pysäyttävä on seuraava epistemologinen kappale:

Sitten ovat tilastojen ja riskien vertailijat. Epidemiologinen tieto saadaan vasta vuosikymmeniä kestävien tutkimusten jälkeen. Sitä varten pitää altistaa satoja tuhansia ihmisiä tupakalle. Tutkimus on kallista ja vaatii paljon osaamista. Kaikkeen tutkimukseen liittyy vielä aina puutteita, eikä tieto ole ristiriidatonta - terveyteen liittyvä tutkimustieto ei ole sitä juuri koskaan. Tutkimustieto koostuu tutkijoiden työnä ja muuttuu hitaasti poliittisiksi valinnoiksi. On totta, että johonkin aina kuollaan, mutta siihen, missä iässä ja miten, voimme itse vaikuttaa. Jos tieto siitä on saatavilla, miksi sitä ei voi jakaa? Valinnan tekee yksilö. Me lääkärit hoidamme kyllä niiden huonompiakin valintoja tehneiden sairauksia.

Ajatuksenjuoksua kontekstissa sähkösavuke on hyvin vaikea seurata, eli puretaan tämä osiin:

1. Pitkäaikaisvaikutusten tutkiminen on työlästä ja kestää, no, pitkään. Eli sitä tietoa ei ole nyt saatavilla. Tiedosta jota ei ole ei vaan voi päätellä yhtään mitään. Se että emme tiedä kaikkea mahdollista jostain uudesta tuotteesta kuten sähkösavukkeet josta päätetään nyt ei auta päätöstä millään tavalla, paitsi jos haluaa vetää johtopäätöksen että kaikki uusi tulee varmuuden vuoksi kieltää. Historiallisena vertauksena, aikansa huolesta että matkapuhelimet aiheuttavat syöpää oli kai sentään edes jotain näytön tapaista.

2. Ihmisten tekemät valinnat vaikuttavat heidän terveyteensä.

3. Miksei tietoa, jota ei siis kohdan 1 mukaan ole olemasssa, saiai jakaa?

4. Vaikka ihmiset valitsevat väärin, koska eivät käytä tietoa jota ei ole, lääkärit kuitenkin hoitavat heidän sairauksiaan, joidenka ei siis tiedetä johtuvan jostain joka olisi voitu välttää, jos he olisivat siitä tienneet.

Haittoja voi vertailla väärin

Seuraavaksi kai torpataan suhteellinen haitallisuus tarkastelutapana toteamalla: "Riskin väheneminen puoleen voi tarkoittaa sitä, että kuolema korjaa aiemman kymmenen sijasta viisi ihmistä." Se miten tämä liittyy asiaan on jälleen kerran epäselvää, koska sähkösavukkeiden kohdalla ei ole esitetty ensimmäistäkään perusteltua syytä miksi se tappaisi ensimmäistäkään käyttäjäänsä. Olennaisemmin, päätöksenteko näissä asioissa on yleensä riskien vertailemista.

Kulunutta vertausta mukaillen, jos tupakanpoltto on kuin hyppäisi 20. kerroksesta, kevytsavukkeet kuin 14., niin sähkösavuke on todennäköisesti kuin hyppäisi ensimmäisen kerroksen ikkunasta. On se toki kuviteltavissa että alas tullessaan kompastuu, lyö päänsä ja kuolla kupsahtaa.

Nikotiini on tappavan myrkyllistä, vain ruumit puuttuvat

Varsinainen perustelu tiiviistyy lopulta siihen että nikotiini on kuolettavan myrkyllistä. Mitä se toki on, annoksina jotka ylittävät normaalin viihdekäytön monikymmenkertaisesti. Nikotiinin puoliintumisaika elimistössä on lyhyt ja pienikin yliannostus aiheuttaa oksentamista ja yleistä pahoinvointia, mikä tehokkaasti estää nauttimasta lisää nikotiinia. Tämän takia tupakoitsijoiden nikotiinikuolemia ei käytännössä tapahdu päinvastoin kuin vaikkapa alkohomyrkytyksiä. Nikotiinia saa myydä ihan lääkkeenäkin, ja se on turvalliseksi todettu siinä kuin lääkkeet yleensä ovat.

Lopuksi kirjoittaja toteaa että nikotiinista ei ole elimellistä hyötyä, mikä on erikoinen tapa lähestyä nautintoainetta. Kummallisin osuus on kuitenkin se jossa kahden kontrafaktuaalin avulla lähestytään asian ydintä:

Usein he ihmettelevät, miten ammattilainen voi vastustaa vähemmän vaarallista tuotetta, kuten sähkösavukkeita, kun kuitenkin vaarallisin tuote, tupakka, on markkinoilla. Tässä olen heidän kanssaan samaa mieltä. Kieltäisin ilman muuta savukkeet välittömästi ja tekisin nikotiinituotteista lääkelain mukaisia valmisteita.

EU-parlamentti päätti, että sähkösavukkeita ei säädellä lääkeläin vaan tupakkalain alla, joten tämäkin mielipide on käytännössä yhdentekevä. Samoin savukkeiden myyntiä ei olla kieltämässä. Se valinta mikä tehdään sähkösavukkeiden suhteen tehdään tässä todellisuudessa sellainen kuin se on, ei sellaisena kuin joku toivoisi sen olevan. Aiempaa blogausta lainaten:

Jos olisi saarella asuva eristetty populaatio joka ei ole nikotiinista kuullutkaan, ja kysymys olisi että pitäisikö siellä sallia sähkötupakka, niin [kieltävä] vastaus olisi järkevä. Elämme kuitenkin maassa jossa noin viidennes aikuisväestöstä edelleenkin tupakoi, ja Tolkku uskaltaa epäillä ettei tämä johtuu tiedon tai lääkkeiden puutteesta. Mutta koska virallinen linja jota ASH ajaa on Savuton Suomi jonain kymmenlukuna, niin tilanne johon verrataan on juurikin fiktiivinen nikotiinivapaa yhteisö. 

Miksi tämä on tällaista?

Koska päinvastoin kuin ASH, Tolkku ei harrasta kyökkipsykologiaa, tässä ei nyt mennä siihen että mikä näitä ihmisiä vaivaa. Päinvastoin, kirjoittajaa on syytä pitää huolissaan vilpittömänä, ja hän on varmasti oikein mukava ihminen noin muuten. On vaan vaikea kuvitella että tämä on kenenkään käsitys asiakeskustelusta.

Ilmeisesti on olemassa kalustettuja huoneita joissa tällaisia käytöstapoja ja argumentointia ei ainoastaan hyväksytä, vaan katsotaan ansioksi. Suomen ASH:n hallitus on täynnä terveyspolitiikan kärkinimiä, ja toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. RAYn sivuilta ei pintapuolisella hakemisella löydy minkäänlaisia kriteerejä avustusjärjestöjen osallistumisella julkisen keskusteluun, eli senkin puolesta  tämä käy.

Tässä on nyt kyse siitä että tupakkalain uudistus on käsittelyssä, ja sisältää käytännössä sähkösavukkeiden kieltolain. Perustelut kestävät pintapuolistakaan kritiikkiä ihan yhtä huonosti kuin yleensäkin, eli viestinnällisesti on kieltäjien tarkoituksensa mukaista lingota lokaa ja keskutella keskustelusta.

Asukkaita vai yrityksiä Herttoniemen teollisuusalueelle? Tietenkin kumpiakin.

Helsingin maankäytön isoimpia yksittäisiä päätöksiä on mitä tai ei mitään tehdään Herttoniemen yritysalueelle. Luontevasti asiasta on poliitisesti täysin vastakkaisia näkemyksiä: toiset haluavat lisää kaupunkia ja asuntoja 20 000 ihmisille, toiset tilaa yrityksille ja säilyttää 5 000 työpaikkaa. Nämä eivät vaan ole toisensa pois sulkevia tavoitteita.

Vaihtoehtoina meikkaus tai rakentaminen

Yllä on kaksi kuvaa siitä millainen Linnanrakentajantien ja Laivalahdenkadun risteys voisi olla jatkossa. Ylempi on osa virallista Herttoniemen Design-katusuunnitelmaa, jolla on tarkoitus elävöittää yritysaluetta, ilman että mikään rakennuksissa tai toiminnassa olennaisesti muuttuu. Se on kaikessa surkuhupaisuudessaan hyvää tarkoittava ja rehellinen esitys siitä mikä noilla reunaehdoilla on mahdollista.

Toinen kuva on Urban Helsinki-ryhmän esimerkkikortteli. Heidän Pro Helsinki 2.0 ehdotuksessaan alueelle on kaavoitettu kodit noin 16 000 asukkaalle käyttämällä tonttimaa tehokkaasti hyväksi.

Herttoniemi Pro Helsinki 2.0 suunnitelmassa.
Vihreä viiva on ratikka ja oranssi katkoviiva metro.

Korttelirakentaminen tuskin kaatuisi ainakaan arkkitehtien, tontinomistajien tai asukasyhdistyksen vastustukseen. Saman henkinen Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelma Puusepänkadun korttelista sai poikkeuksellisesti lähes yksinomaan kiittävää palautetta mm. Herttoniemi-seuralta. Se palautettiin valmisteluun, koska myös viereisen tontin omistaja halusi tontilleen vastaavia taloja.

Mainiossa yhteisssuunnitelutyössä Läpikulkualueista kiehtovaksi kaupungiksi - Herttoniemen ja Roihupellon tulevaisuus on sama perusidea (esimerkkikuva korttelista yllä suurenee napsauttamalla). Lisää korttelikaupunkia, mikä tässä on ongelma?

Huoli työpaikoista

Vastaan sanotaan että mihin sitten mahtuu alueen 5 000 työpaikkaa? Nimenomaan Itä-Helsingissä on hyvin vähän työpaikkoja muutenkin. Esimerkiksi menestyvällä Planmecalla on kokonainen kortteli Asentajankadulla.  Lisäksi pitäisi pitää huolta yritysten mahdollisuudesta laajentaa toimitilojaan.

Huoli on ymmärrettävä ja siihen tulee jotenkin vastata. Raadollisemmin kyse on myös siitä, että asuinkäytön mahdollistaminen saattaa nostaa maan arvoa ja siten tilakustannuksia muulle toiminnalle alueella.

Maankäytön vapaus tuottaa yleensä parempia tuloksia kuin virkatyönä tehty suunniteltu. Jos kannattaa purkaa teollisuushalli ja rakentaa tilalle asuntoja yrityksen todennäköisesti tuleekin sijaita jossain muualla.. Mutta tässä tapauksessa valintatilanne on kuitenkin keinotekoinen.

Tiiviiseen kaupunkiin mahtuu

Ristiriita toimitilojen ja asumisen välillä on numeroiden valossa ihan vaan suunnittelukysymys eikä linjavalinta. Herttoniemen teollisuusalueella on nyt noin puoli miljoonaa kerrosneliömetriä toimitilaa. Pro Helsinki 2.0 suunnitelmassa kerrosneliöitä on 1,6 miljoonaa, eli yli kolme kertaa nykyisen varran. Ja tämä vain keskimäärin viisikerroksisilla taloilla: Rakennusalaa olisi noin 320 000 neliötä josta viidellä kerroksella tulee 1 600 000 kerrosneliötä, ja Urban Helsingin tyyppien mukaan he laskivat alakanttiin, koska ei muuten kukaan uskoisi kuinka paljon sinne mahtuu. Alueen manhattanilainen ruutukaavaan sopisi kyllä huomattavasti korkeampakin rakentamisen.

Eli esimerkiksi 500 000 kerrosneliötä 5 000 työpaikalle, ja 1 500 000 kerrosneliötä 30 000 asukkaalle on täysin mahdollista. Ongelma ei (tässäkään) teollisuusalueessa ole tietenkään se että siellä on yritystoimintaa, vaan se että maankäyttö on suhteessa sijaintiin hyvin tehotonta.

Poliittisesti tarvitsee vain päättää että kaavoitetaan tiivisti sekä osuus rakennusalasta joka varataan toimitiloille, lopun voi jättää tehtäväksi osaaville suunnittelijoille. Joka tapauksessa katutasossa olisi hyvä olla toimi- tai liiketilaa, ja jos tämä vaihtoehto ei jollekin toiminnolle käy sille voi olla esimerkiksi oma talonsa umpikorttelissa. Sellaisilla yrityksillä jotka tarvitsevat kokonaan oman tontin voidaan sellainen varata, esimerkiksi Planmeca täyttää korttelinsa ihan hyvin.

Ote Finnoon asemakaavasta Espoossa (!)
Toimitilat punaisella, asunnot keltaisella, samassa korttelissa.

Mutta entä se hintojen nousu? Hinnat määräytyvät markkinoille kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos kaava määrää rakentamaan asuntojen ohella toimitilaa, niin tarjonta ei voi laskea. Jos taas kysyntä kasvaa, niin tämähän on hyvä asia, se tarkoittaa sitä että yhä useampi yritys haluaisi sijoittua alueelle. Tämä on todennäköinen vaihtoehto, koska kymmenet tuhannet asukkaat parantaisivat alueen palveluita ja liikenneyhteyksiä, ja ovat yritysten palveluiden asiakkaita.

Mannerheimintie 102 varastoksi eikä asunnoiksi

Jos rakennuksia julistetaan asuinkelvottamaksi, tästä pitäisi olla joku perusteltu päätös.

Mannerheimintie 102, kuva Google Street View

Finnairin vanhalle pääkonttorille osoitteessa Mannerheimintie 102 haetaan muutoslupaa itsepalveluvarastoksi, se talo Mannerheimintiellä Taka-Töölössä jossa on 24h Alepa. Roina on kaupunkilaisen riesa, ja varastotila toki sinänsä tarpeellisia ja tervetulleita.

Mutta se ihmetyttää, että eikö tuolla sijainnilla olisi järkevämpää muuttaa vanha konttori asuntoiksi? Kaupunkisuunnittelulautakunnan listalla lukee:

Rakennus on ollut pitkään vajaakäytöllä ja siihen on eri toimijoiden kautta yritetty löytää toimivaa käyttötarkoitusta. Mannerheimintien aiheuttama melu- ja hiukkaspäästöt ovat poissulkeneet asumisen pääkäyttötarkoituksena. 

Hullunkurista tässä on se että koko naapurusto on asuintaloja, vaikkapa viereinen Mannerheimintie 104. Tästä poissulkevuudesta ei löydy mitään päätöstä, ja on ylipäänsä epäselvää että kuka tällaisen arvion on tehnyt.

Mitään sitovaa määräystä joka kieltäisi muuttamasta kyseistä rakennusta asunnoiksi ei ole. HSY pari vuotta takaperin vielä muutti ohjeistustaan suojaetäisyyksistä niin että urbaaneilla alueilla esteitä on poistettu, melkoinen poliittinen vääntö joka käytiin juuri siksi että KSV valitti että kyllähän he kaavoittaisivat asuntoja, mutta kun normit.

On toki mahdollista että kyseisen talon kohdalla kiinteistön omistajalla varasto on parempi vaihtoehto johtuen esimerkiksi asuinrakentamisen kustannuksista kyseisessä kohteessa, eikä siinä mitään. Se mikä tässä huolestuttaa on että kuinka monelle muulle muutosluvan hakijalle on kerrottu ettei asunnot nyt vaan käy, ilman että tästä koskaan päätetään lautakunnassa?

THL:n pitäisi olla tutkimus- eikä mielipidelaitos: Tapaus sähkösavukkeet ja nuoret.

Alla on kaksi lainausta, ensin väite:

Nuoriso aloittaa usein kokeilut sähkösavukkeilla tai nuuskalla. Niiden käyttö voi johtaa nopeasti pitkäaikaiseen nikotiiniriippuvuuteen. 

Nikotiiniriippuvuus puolestaan johtaa jatkossa hyvin monen kohdalla nikotiinintuotteiden sekakäyttöön –  siis myös savukkeiden polttamiseen. Tästä on varsin vahva näyttö. Näin ollen sähkösavukkeet eivät suinkaan jatkossa johtaisi savukkeiden polton loppumiseen.

Ja sitten vastaväite:

On toki totta, että nuoret kokeilevat sähkösavukkeita, mutta mitään todisteita tai edes viitteitä siitä, että nämä satunnaiset kokeilut johtaisivat tupakointiin, ei ole olemassa. Sen sijaan on vahvaa todistusaineistoa siitä, että sähkösavukkeiden käyttö tupakoimattomien keskuudessa on vähäistä ja vakituinen käyttö olematonta. [4-6]. Samaten on vahvaa näyttöä siitä, että suuri määrä tupakoitsijoita on jo lopettanut tupakoinnin sähkösavukkeiden avulla. [7-11]. 

Vastaväite sisältää lähdeviitteitä, esimerkiksi viite numero 4 on tutkimus lasten sähkösavukkeiden käytöstä Iso-Britanniassa, jossa summataan seuraavasti;

Although children’s awareness of and experimentation with electronic cigarettes is increasing, regular use remains rare and is most common among those who currently smoke or have previously smoked. This indicates that it is unlikely that electronic cigarettes are currently acting as a gateway to smoking

Koko väitekirjoitus taas puolestaan sisältää tasan yhden lähdeviitteen toiseen mielipidekirjoitukseen, joka ei edes millään tavoin liity lainaukseen erikoiseen huoleen sähkösavukkeista porttina tupakointiin. Viitettä olisi toki vaikea löytää, koska tutkimustieto kertoo päinvastaista. On ylipäänsä hyvin vaikea ymmärtää miksi joku siirtyisi sähkösavukkeista pahan makuiseen ja hajuiseen, paheksuttuun, kalliimpaan ja ennen kaikkea tappavan vaaralliseen tupakkaan.

Sähkösavukkeiden ja nikotiinituotteiden (NRT) kuten nikotiinipurukumi käyttö
on hyvin harvinaista tupakoimattomien keskuudessa

Jos pitäisi arvata että kumpi kirjoituksista on kansalaisjärjestön  tuotos ja kumpi virallisen asiantuntijatahon, arvaisi väärin. Ensimmäinen on THL:n sivuilla julkaistu (korjaus: ex-)pääjohtaja Pekka Puskan virallinen kannanotto, toinen Vapers.fi sähkösavukejärjestön vastaus, joka on suositeltavaa lukea lähdeviitteitä myöten jos aihepiiri kiinnostaa.

Suomessa ei ole yhtään tutkijaa, siis ei ketään, joka olisi julkaissut ensimmäistäkään tutkimusta sähkösavukkeista. Ainakaan julkisuuteen saakka ei ole päätynyt ensimmäistäkään virallista asiantuntijaa merkityksessä tuntee asian, siis ihan niin että edes perusasiat olisi hallussa riippumatta siitä mitä mieltä on asiasta.

Kun näin on niin kuvittelisi että THL johtajansa suulla suhtautuisi edes jonkinlaisella kunnioituksella brittiläisten kolleegojensa tutkimuksiin, jotka ovat maailman johtavia, ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Eikä syyttäisi oman mielipiteensä vastaisten tutkimusten tekijöitä korruptiosta ja valehtelusta. Kuten Vapers.fi päättää kirjoituksensa:

On myös viranomaistaholta erittäin epäkorrektia syyttää toisen valtion arvovaltaista terveysvirastoa ja omalla alallaan korkealle arvostettuja tutkijoita epäpätevyydestä ja epäeettisestä toiminnasta esittämättä asiasta samassa yhteydessä kivenkovia, konkreettisia todisteita. Tällaisiahan ei esitetty edes Lancet-lehden kirjoituksessa, joten kyseisen kaltaisen mielipidekirjoituksen takaa ei tällaisia syytöksiä voida huudella, vieläpä Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen virallisilla nettisivuilla.

Tämä on ihan vaan surullista. Mielipiteitä ja syvää huolestuneisuutta jokseenkin kaiken mahdollisen hirmuisista terveysvaikutuksesta löytää netistä hakemattakin. THL:n pitäisi olla luotettava asiantuntijataho joka tuo järjen ja tieteen varovaisen äänen keskusteluun. Luottamuksen hankkiminen on vaikeaa ja menettäminen helppoa. THL tarvitsee sitä luottamusta esimerkiksi rokotevastaisuuden tapaisen hysterian torppaamiseen, sen ei tule tuottaa itse hysteriaa.

On tullut selväksi että suomalaiset terveystahot eivät pidä sähkösavukkeista. Heillä on toki oikeus mielipiteensä, mutta se on ihan saman arvoinen mielipide kuin se että tämän kirjoittaja ei tykkää puolukasta.

Kannattaako pakolaiset asuttaa maalle?

Ihmisten, joidenka on muutenkin vaikea työllistyä, kannattaa asua siellä missä on työpaikkoja.

Tyhjä ARA-asunto Kemissä

Ministeri Tiilikainen avaa hallituksen asuntopolitiikka YLElle suhteessa pakolaisiin:

Asuntoministeri Kimmo Tiilikainen muistuttaa, että Suomessa on runsaasti tyhjillään olevia vuokra-asuntoja eri puolilla maata.

Tiilikaisen mukaan tyhjät asunnot ja hallituksen asuntoja koskevat kärkihankkeet liittyvät yhteen. Tiilikainen esitteli vuokra-asuntojen kärkihankkeita perjantaina.

Hallitus yrittää saada kasvukeskuksiin lisää edullisia vuokra-asuntoja työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi.

Samaan aikaan jää valtion rahoittamia asuntoja tyhjilleen muuttotappioalueilla.

Turvapaikan saaneiden määrät ovat sen verran pieniä, ettei niillä ole isompaa vaikutusta asuntotilanteeseen suuntaan tai toiseen. Mutta ajatus on äkkiseltään ihan järkevä ja humaanikin. Valtion riesana on aikoinaan ARA-rahoitettuja tyhjiä vuokra-asuntoja, ja turvapaikan saaneille tarvitaan katto pään päälle. Jos asuminen on tuettua, säästyy vielä tukirahoja jokunen satanen kuussa asuntoa kohti.

Valitettavasti tämäkään ei ole näin yksinkertaista.

Vuokra-asuntoja ei ole ihan vaan sattumoisin tyhjillään. Kyseisella alueella ei ole työpaikkoja, jolloin juurikin  "työvoiman liikkuvuuden" vuoksi ne jäävät tyhjäksi. Jos asunnot ovat poikkeuksellisen halpoja se kertoo samasta ilmiöstä.

Sekä pakolaisen sopeutumisen, elämänlaadun ja koko yhteiskunnan kannalta on tietenkin toivottavaa että mahdollisimman moni heistä työllistyy. Työllistyneen ja työttömän ero on tonneja kuussa tukien ja verojen erotuksena asuntokuntaa kohti, eli eri kymmenluvulla kuin mitä vuokramenoissa voisi valtio säästää.

Todennäköisyys työllistyä on suurempi juurikin kasvukeskuksissa, varsinkin heille joille se on muutenkin vaikeampaa. Lisäksi isommilla paikkakunnilla sopeutuminen lienee muutenkin helpompaa maahanmuuttajalle.

Jos on sitä mieltä, että turvapaikan saaneiden tulee sopeutua yhteiskuntaan ja tehdä töitä, niin ei kannata tehdä siitä vaikeampaa kuin on pakko. Tästä voinee olla osapuilleen kaikki yhtä mieltä.