Kaksi tapaa tehdä kaupunkibulevardi, eli sivukaistat vai rinnakkaiskatu?

Alla on kaksi mahdollista tapaa toteuttaa 2+2 autokaistainen bulevardi ja kiskot keskelle. Ensimmäinen on yksinkertaistettu vaihtoehto, vähän Mannerheimintien tapaan. Kuva suurenee klikkaamalla.

Toinen vaihtoehto on tehdä Huopalahdentien tapaiset sivukaistat, jargonilla talouskaistat.

Äkkiseltään ensimmäinen vaihtoehto on houkuttelevampi. Katukuilun mittakaava on pienempi ja kadun poikki ajaminen on helpompi järjestää suoraan sivukadun jatkeena. Tilaa säästyy yli kymmenen metriä, joka on kilometrillä jo yli hehtaari arvokasta tonttimaata. Niissä suhteellisen kapeissa maakäytävissä joihin bulevardeja sovitellaan tilanne on kuitenkin käytännössä usein toinen.

Liikenteen sujuvuus

Ylläoleva kuva on asiantuntevan WSP: n tekemästä Tiehallinnon raportista Kaupunkien pääväylien  tulevaisuuden haasteita (2009), ja vasemmalla puolen pääkadun poikkileikkausta on sivukaista. Tilaajan huomioonottaen kyse lienee siitä että on haluttu ratkaisu, joka häiritsee pääväylän suuntaisen liikenteen sujuvuutta mahdollisimman vähän.

Tonttien tieliittymät ovat sivukaistalle, eikä niiltä tuleva liikenne siten katkaise pääsuunnan liikennettä. Liittymä sivukaistalta pääkadulle voidaan toteuttaa kiihdyskaistan tapaan suuntaisliittyminä.

Liittymän kohdalla ei kannata olla parkkipaikkoja ja sivutilan voi käyttää vaikka ratikkapysäkkiin.

Ratkaisu mahdollistaa myös kadunvarsipysäköinnin suoraan bulevardin liikehuoneistojen eteen, joka on vähäistä suurempi ja usein unohdettu etu bulevardeissa suhteessa moottoritiehen. Kuten Tiehallinnon raportissa todetaan: 

Usein pääväylän varteen olisi tulossa paljonkin näkyvyydestä ja autoliikenteen läheisyydestä hyötyvää maankäyttöä kuten toimitiloja ja kauppaa, ja karrikoiden niistä ”jokainenhan haluaisi oman liittymän”. Liittymiä ei väylän pääfunktiota takaavien suunnittelunormien vuoksi sallita, joten väylän varren rakennuksiin saavutaan tyypillisesti kiertäen eritasoliittymän, rinnakkaistien ja poikittaiskadun kautta

Liikenteellisesti ainoa huono puoli ratkaisussa on että yllä olevassa kuvassa vasemmalta puolelta pääkadulle liittyvä auto joutuu kääntymään jossain ympäri päästäkseen oikean puoleisille kaistoille. Tämä voidaan mahdollistaa esimerkiksi erillisellä kääntymiskaistalla liittymien välissä tai liikenneympyrällä.

Leveässä katukuilussa ilma vaihtuu

 Lähtökohtaisesti kaupungissa kapeampi katukuilu on hyvä asia, mutta varsinkin bulevardien tapauksessa leveämmissä katukuiluissa on olennaisia hyviä puolia. Näistä keskeisin on parempi ilmanlaatu. Leveämmässä tilassa ilma vaihtuu paremmin.

Sivukaistojen ansiosta jalankulkijat ovat reilu viisi metriä kauempana vilkkaasta ajoneuvovirrasta. Tällä on hiukkasaltistukseen iso vaikutus, koska se pienenee eksponentiaalisesti suhteessa etäisyyteen liikennevirrasta, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Jos on huolissaan keuhkoistaan, niin kannattaa kävellä seinän viertä vilkkaan kadun varressa. Jalkakäytävä on myös huomattavasti vähemmän meluisa, koska sitä suojaa etäisyyden lisäksi myös pysäköity autorivi.

Rakennustehokkuuden kannalta taas leveämmän katukuilun viemää tilaa kompensoi osin se että taloista voidaan vastaavasti tehdä korkeampia, ilman että kuilusta tulee liian varjoisa. Esimerkiksi 45 asteen säännön mukaan (talon maksimikorkeus = kadun leveys) reilu kymmenen metriä leveämpi katu mahdollistaa kolme kerrosta korkeammat talot.

Rinnakkaiskadut vievät enemmän tilaa

Käytännössä sivukaista on rinnakkaiskadun korvike. Verrataan esimerkiksi seuraavaa kahta kuvaa. Ensin Mannerheimintien vartta Ruskeasuolla.

Poikkileikkauksessa Mannerheimintien vieressä on ensin 45 metriä leveä kortteli, sitten 15 metriä leveä katu, jonka takana alkaa siirtolapuutarha. Verrattuna viisi metriä leveään sivukaistaan tonttimaasta on hävinnyt noin 20%.

Huopalahdentien varressa on taas yli 150 metriä syvä Lokkalanlehdon kortteli, jonka tonttiliittymät on Huopalahdentielle tai sivukaduille, jotka nekin liittyvät sivukaistalle. Eli leveämpi katukuilu voi usein paradoksaalisesti olla tehokkaampaa maankäyttöä.

Kaavoittajan kannalta rinnakkaiskatu on kapeassa maakäytävässä pulmallinen, esimerkiksi sadan metrin poikkileikkaukseen pitäisi sovittaa kortteli, katu niiden väliin, ja toinen kortteli. Sivukaistalla taas saman alan voi kaavoittaa yhdeksi pitkäksi kortteliksi, mielellään toki umpinaiseksi sellaiseksi.

Näidenkin ratkaisujen paremmuus on tietenkin paikkakohtaista. Jos rinnakkaiskatu on jo olemassa, esimerkiksi Vanha Lahdentie Lahdenväylän varressa, sitä toki kannnattaa käyttää. Paikoissa joissa tilaa on vähän eikä rinnakkaiskatua jo ei ole, kuten Hämeenlinnan väylä itäpuoli, sivukaista taas on luultavasti parempi ratkaisu.