Korvamerkittyä rahaa?

Kuuntelen paraikaa Radio Suomen Pääministerin haastattelutuntia. Herra Pääministeri selittää tuohtunein äänenpainon, että koska Nuorisoasuntosäätiö on käyttänyt yli kaksi kertaa enemmän rahaa sosiaaliseen asuntotuotantoon kuin RAY:n avustukset, niin säätiön raha jota on käytetty esimerkiksi hänen vaalitukeensa ei ole RAY:n rahaa. Ihan oikeasti.

Vetää hiljaiseksi.

Suomen ensimmäinen yksityismotari

Oskala raportoi:

Kuulin asiaan liittyen mielenkiintoisen huhun Ruoholahdessa työskentelevältä ystävältäni. Hänen mukaansa osa Stockmannin pysäköintilaitoksen käytöstä on “läpikulkuliikennettä”. Halvimmalla 1€ pysäköintimaksulla (12 minuuttia arkisin) saa ajaa ruuhkatonta tunnelia pitkin Ruoholahdesta Manskulle. Kuulemma kannattaa.

Minusta tämä on hieno homma, jos huhu pitää paikkansa niin autoilijat ovat valmiita maksamaan noin euron kilometriltä ruuhkattomasta väylästä. Oletuksella 20 000 maksavaa autoa päivä tuo on tuollaiset kuusi miljoonaa euroa kilometri vuodessa, jolla tunneli alkaa olla jo melkein yksityisrahoitteisesti kannattava. Kaupunki voi tukea yritystoimintaa luomalla kysyntää, eli sulkemalla vastaavasti katuja autolta.

Ilmastosopimuksen ehdot

Jeffrey Frankelin pragmaattinen lähestymistapa talous- ja ympäristökysymyksiin vetoaa minuun, viimeinen puheenvuoro ei tee poikkeusta. Turhan usein kuulee väitteitä tyyliin Kiina/Intia ei tule suostumaan päästörajoituksiin ja että päästöjen rajoittaminen maksaa "liikaa". Varsinkin jälkimmäinen ärsyttää, kun kerran puhutaan rahasta niin miksi ihmeessä käyttää laadullisia ilmaisuja, eli paljonko on "liikaa"?

Kiinan ja Intian suhteen pitää kysyä millaiseen sopimuksen ne eivät suostu. Frankel ehdottaa kompromissia: Länsimaat sitoutuvat (jo luvattuihin) määrällisiin vähennyksiin, Kiina ja Intia taasen sitoutuvat pitämään päästönsä ensimäissinä vuosikymmeninä ns. ei mitään toimia (Business as Usual, BAU) uralla, jonka jälkeen niitä ruvataan leikkaamaan myös kehittyvissä maissa. Tässä on sellainen nerokas ominaisuus että tämä määritelmällisesti sulkee hiilivuodon pois, kasvu on sitä mitä se olisi muutenkin ilman mitään ilmastosopimusta eli päästöt eivät voi enempää kasva sen takia että länsimaista siirtyy Kiinaan/Intiaan teollisuutta päästörajoitusten vuoksi. Kompromissi täyttää kehittyvien maiden olennaiset ehdot, ne saavat kasvattaa talouttaan ja päästöjään kehitysvaiheessaan, mutta tasaa päästöjä pitkällä aikavälillä. Frankel ei sitä tässä yhteydessä mainitse, mutta myös kepillä voi ainakin uhata.

Kustannusten suhteen, Frankel vetää hatusta ehdot sillä mikä on poliittisesti realistinen taso: 1% BKT:stä diskontanttuna pitkällä aikavälillä, korkeintaan 5% budjettikautena. Luvuista voi olla eri mieltä, mutta lähestymistapa on oikea, samoin suuruusluokka.

Noilla kustannusoletuksilla ja eri maiden määrällisillä rajoituksilla Frankel saa mallista ulos 500 ppm maksimi hiilidioksidipitoisuuden ja kolmen asteen nousun lämpötilassa. Sopimusarkkitehtuuri 2.0 on työn alla ja siinä on tavoitteena 450 ppm, odotan mielenkiinnolla.

Leszek Kolakowski (1927 - 2009)

Filosofi Kolakowski on siirtynyt ajasta Olympokselle. Pieni muisto siitä mitä poliittisen filosofin pitääkin tehdä, Kuinka olla konservatiivinen liberaali sosialisti.

Sähköautolla viheriölle?

Energiatehokkaassa sähköautossa on nollaenergiailmastointi vakiona

Lisäyksenä aiempaan Martti Tiuri Länsiväylä, 22.4.2009 , näköislehti sivu 19:

Raide-jokeria ei voi myöskään perustella päästöjen vähentymisellä. Tulevaisuudessa autot kulkevat sähköllä, jolloin energiaa kuluu kolmasosa bensiini- ja dieselliikenteeseen verrattuna, eikä hiilidioksidipäästöjä tai hiukkaspäästöjä tule lainkaan.

Minä olen jotenkin kuvitellut, että kulkuneuvon energiatarve riippuu liukukitkasta ja ilmanvastuksesta, eli koosta, painosta, nopeudesta ja muotoilusta. Ja että energiankulutus per matkustaja taas riippuu siitä montako matkustajaa on kyydissä ko. kulkuneuvossa, ja se kuinka paljon heitä mahtuu riippuu taas kulkuneuvon koosta. Lisäksi olen kuvitellut että renkaat aiheuttavat katupölyä. Onneksi Emeritusprofessori vapauttaa minut näistä harhaluuloista.

Tekevätkö tietokoneet päättäjistä tyhmiä?

Sähköinen äänestyskokeilun todettiin sitten KHO:tta myöten epäonnistuneen. Minkä kuka tahansa tietotekniikka-asiantuntija olisi voinut kertoa jo ennen kuin koko puuhasteluun ryhdyttiin, ja aika moni kertoikin. Myös valiokunnille.

Samanlainen farssi oli aikanaan digi-tv, josta myös todettiin usealla suulla että se on huono ja kallis. Mitä se olikin.

Tai että Lex Karpela ei auta yhtään mitään kopiointiin. Eikä se ei ole auttanut

Tai että lapsipornon sulkulista ei toimi ja johtaa väärinkäytöksiin. Mihin se on johtanut.

Seuraavana listalla on sormenjälkipassit, täysin hyödytöntä ja vaarallista teknopelleilyä. Eiköhän niistäkin jonkinlainen katastrofi saada aikaiseksi.

Ihmettelen syvästi virkamiesten ja poliittikojen toistuvaa halua astua digimiinaan varoituksista huolimatta. Tiedän ettei esimerki Tuija Brax ole tyhmä tai teknologisesti ignorantti, eli miksi?

Se että sössitään uusien asioiden kanssa kerran tai kaksi on ymmärrettävää. Se että se tehdään samalla kaavalla ad infinitum ei ole. Jos joku on väärässä, sanomme että hän on erehtynyt. Jos joku on jatkuvasti samalla tavalla väärässä, sanomme että hän on hullu.

Mikä näitä herroja ja rouvia riivaa?

Lopun alkua

G20 maat pääsivät kuin pääsivätkin sopuun, ja se vaikuttaa hyvältä. Jonathan Portes raportoi voxeu.orgissa:

Conclusion

The London Summit does not mark the end of the world financial crisis or the recession that has resulted. But history may record that it marks the beginning of the end. As set out above, leaders of the G20 countries agreed that they would take whatever action was necessary – fiscal, monetary and financial – to restore growth and accelerate recovery, with monitoring by the IMF; they agreed to make available more than $1 trillion to and through the IFIs to support emerging and developing countries and maintain access to trade credit; and they agreed to completely reshape the world financial system so that in future it supports rather than undermines the real economy. Not bad for a day’s work.

Vapaakauppaa, 1000 miljardia elvytystä, ja tiukempi valvonta vipurahastoille, veroparatiiseille, jne. Ei todellakaan hullummin, ja lupaavaa ilmastoneuvotteluita ajatellen.

ps. FT:stä bongattu mielenosoituskyltti: Make love, not leverage.