keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Voiko lukemalla tulla tyhmemmäksi?

Minultakin on eri nettiyhteyksissä tivattu kantaa Halla-Ahon kirjoituksiin. Mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa. Yritin taas, ja opin että toimittajat tekevät asiavirheitä. Minkä tosin voi todeta vaikka avaamalla Kauppalehden, jossa miljardit ja miljoonat menevät toimittajilta säännöllisesti sekaisin. Numerosokeus on kansantauti, mutta tuo nyt on kuitenkin Suomen johtava talouslehti. Mutta kuitenkin, takaisin asiaan:

Minua ei kiinnostaa samasta syystä kun en osallistu paikallisessa Teboilissa keskusteluihin. Koska ne ovat karpoilua. Karpoilu on sitä, että kun sotaveteraani pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajamummun kansaneläke on jäänyt tulematta, niin tästä nostetaan hirvittävä meteli. Ei siksi, karpolija puolustatuu, ettei asia ratkeaisi yhdellä puhelinsoitolla, vaan siksi että se on esimerkiksi siitä kuinka yhteiskunta on kelvoton suhteessa sotaveteraani pitkäaikaistyötön yksinhuoltajamummuihin. Se että karpoilua harrastaa vähäisin kirosanoin ja kohtuullisella kirjallisella ilmaisulla ei ole lieventävä vaan raskauttava asianhaara, lukija erehtyy kuvittelemaan että tekstissä on joku idea.

Todettakoon nyt tässä kertaalleen, että toimittajat tekevät kiireessä juttuja vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä. Lisäksi virkamiehet tekevät virheitä, ja antavat hassuja lausuntoja kun kiireinen vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä varustettu toimittaja tenttaa, semminkin kun puheista päätyy tekstiin prosentti. Tarjoan bittien ja painomusteen säästämiseksi vaihtoehtoa: seuraavan kerran kun näin tapahtuu niin linkataan Tolkku-blogin tähän tekstiin, hyperlinkkiin teksti "Kuten tiedämme toimittajat sössivät ja virkamiehet erehtyvät". Jatkossa ehkä vain Tolkku:KTTSVE.


Oli siellä jotain substanssin tapaistakin linkissä. Joku tutkija oli erehtynyt toteamaan, että varmaan arkirasismin kokemuksilla ja karkoituksen uhalla voi olla jotain tekemistä syrjäytymisen, ja sitä kautta rikollisuuden kanssa. En tiedä onko karkoitusuhalla tällaista vaikutusta, onhan se toki jonkinlainen viesti yhteiskunnalta että tuo vaaleanpunaihoinen kaveri vastapäisellä junan penkillä voi ryöstää kiskan ja saa sakot, kun taas minut tummaihoisena lähetetään sotatoimialueelle. Tämä oli joka tapauksessa tutkimuksessa sivujuonne, mutta johdatti herra Halla-Ahon omituiseen mutinaan kausaliteetista, eli että aiheuttaako tämä muka rikoksia? Ei aiheuta, asenteet ja uskomukset eivät ole kausaalisia voimia. Eikä tutkija niin väitäkään, selittävä tekijä on eri asia kuin kausaalinen voima. Humanistille tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

Sen sijaan olen lähes varma, että rasismi ja arkiväkivalta joka mamuihin kohdistuu selittää heidän suurempaa tilastollista väkivaltarikollisuutta. Ja syy tähän on arkikokemus. Helsinki on turvallinen kaupunki, itse olen kokenut väkivallan uhkaa harvon, ja vain ja ainoastaan skinien toimesta. Enkä asu ja liiku missään Eirassa.

Ne kaksi kertaa viime vuosina kun olen todistanut uhkaavaa tilannetta Helsingissä: Kalliossa eräästä kiinalaisesta ravintolasta poistui mies naisystävineen ja ravintoloitsija vaimoineen, naapurit muuten, perässä. Selvisi että kyseiselle nousuhumalaiselle herrasmiehelle ei tarjoiltu, koska hän on edelliselle kerralla käyttäynyt kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti, ja hän purki pettymystään rikkomalla nyrkillä oven lasin tätä solvauksilla säestäen. Josta ravintoloitsija vaati korvausta, mikä aiheutti takkien repimistä ja lisää solvauksia. Poliisin avustuksella korvaus lopulta saatiin, mitään rikosta ei tosin kirjattu. Jos tilanne olisi mennyt toisinpäin, niin kiinalaispariskunta olisi varmaan karkoitettu?

Toinen kerta oli viimenä kesänä Malmilla. Istuin raskaan ruokakauppareissun jälkeen paikallisella terassilla rentoutumassa. Torilla keskusteli rauhallisesti silmämääräisesti jostain välimeren tienoilta peräisin oleva miespari, taisi olla paikallisen pizzerian väkeä. Paikalle pamahti, veikkaan että selvä, noin 40-kymppinen suht siisti suomalaismies kertomaan että tollaiset mokkakikkelit pitäisi tappaa, haisevat pahalle, ovat saastaisia, ja niin edelleen. Miehet eivät kiinnittäneet mitään huomiota, jolloin huutaja siirtyi sylkietäisyydelle ja he lähtivät pois. Katsoin suu auki, jonka jälkeen mies rupesi huutamaan minulle että vittuako tuijotat. En sanonut mitään, mieli teki tirvaista.

Ylipäänsä, väärän väriset tuntuvat olevan vapaata riistaa solvauksille, tönimisille ja ihan kaikelle semmoiselle, enkä nyt ihan hirveästi ihmettele jos hermot menee. Haluaisin nähdä sellaisen tilaston josta selviää kuinka monen mamun tekemän pahoinpitelyn toisena osapuolena on suomalainen häirikkö.


En jaksanut lukea enempää. Enkä taida nyt ihan heti yrittää uudestaan, hömppä ei lukemalla lopu.

3 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Minua ei kiinnostaa samasta syystä kun en osallistu paikallisessa Teboilissa keskusteluihin. Koska ne ovat karpoilua. Karpoilu on sitä, että kun sotaveteraani pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajamummun kansaneläke on jäänyt tulematta, niin tästä nostetaan hirvittävä meteli. Ei siksi, karpolija puolustatuu, ettei asia ratkeaisi yhdellä puhelinsoitolla, vaan siksi että se on esimerkiksi siitä kuinka yhteiskunta on kelvoton suhteessa sotaveteraani pitkäaikaistyötön yksinhuoltajamummuihin. Se että karpoilua harrastaa vähäisin kirosanoin ja kohtuullisella kirjallisella ilmaisulla ei ole lieventävä vaan raskauttava asianhaara, lukija erehtyy kuvittelemaan että tekstissä on joku idea.

Olet nero! Supermies! Jumala! Tee minusta seuraajasi! Anna minun tappaa, kiduttaa ja tehdä hirveitä ihmisoikeusrikoksia nimissäsi!

Tämä ei sitten ollut vitsi, tuo oli minusta ensimmäinen 100 % järkevä puheenvuoro halla-aholaisuudesta, mitä olen vuosiin missään nähnyt.

Teemu kirjoitti...

Hui!

En minä ole anti-Halla-Aho, pikemminkin Halla-ignorantti. Suhtautumiseni on suurinpiirtein sama kuin takavuosien arvokeskusteluun, se ei vaan yksinkertaisesti ollut kiinnostavaa keskustelua, mm. siksi että keskusteltiin siitä että pitäisi keskustella arvoista...

Panu kirjoitti...

En minäkään olisi anti-Halla-aho, jolleivät Halla-ahon palvojat jatkuvasti ahdistelisi netissä. Tuo sinun asennoitumisesi on oikeastaan ainoa terve asennoituminen.

Ylipäätään se on minua vanhemmiten alkanut ihmetyttää, miten monet ihmiset katsovat oikeudekseen pitää yhteiskuntaa mätänä tai rappeutuneena jos joku suurin piirtein astuu heidän pikkuvarpaalleen. Siis juuri tämä karpoileva yleisasenne.

Karpoilemalla on hauskaa provosoida aikansa, mutta vain tietyissä tilanteissa ja tietyillä foorumeilla, ja tietyille ihmisille.