Aamulla katselin Elielin Alepan jonossa, se on siellä tunnelissa radan alla mistä kulkee fillarireitti jota ei saa ajaa, kun vanhempi rouva asioi. Liikkuminen tapahtui rollaattorin avulla, ryhti oli kumara, mutta silminnähden iloinen nainen oli käynnyt ostamassa itselleen ruokaa. Valmista ja puolivalmista, pullaa, ja kiisseliä, näytti olevan korissa. Kassa pakkasi tavarat rollaattorin laukkuihin, järjestyksestä hieman neuvoteltiin jottei viineri litisty, ja mummu jatkoi hitaasi matkaansa tunnelia pitkin radan toiselle puolella. Ehkä Kruunuhakaan menossa.
Minä haluaisin elää noin vanhana.
Kaikki kunnia naapuriavulle, mitä maalta todellakin löytyy, mutta jos mummu asuisi kantakaupungin sijaan jossain syrjäkylällä, niin hän todennäköisesti olisi joko laitoshoidossa tai odottaisi kodinhoitajaa tulevaksi. Tästä syystä minusta on täysin käsittämätön ajatus että ihmiset menisivät viettämään viimeisiä vuosiaan jonnekin lapsuuden rintamamiestaloon keskelle metsää.
Siitä minkälaista asumista vanhuksille pitäisi kehittää on puhuttu jonkun verran, asia on enemmän kuin akuutti. Kaupunki on vaan jo keksitty, siitä pitää vaan tehdä paremmin käveltävä.
Esimerkiksi on hyvä että ajorata, jolla kulkee ajoneuvoja kuten raitiovaunu tai polkupyörä, on eri tasossa kuin jalkakäytävä jolla kulkee liikenne, eli kävelijät. Mutta miksei suojatie ole samassa tasossa kuin jalkakäytävä, vaan toisin päin?
Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua
6 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti