tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pitääkö rumaa taidetta suojella?

Myyrmäen aseman ajalleen ominaista arkkitehtuuria
Säilynyeet vanhat rakennukset ovat yleensä erinomaisia. Ei siksi että ennen tehtiin vaan hyvää, vaan koska huonot on purettu jo ajat sitten, eli ne ovat valikoituneet. Näin tulee toimia jatkossakin.

Huonoa taidetta on tutkittu hyvin vähän, ja tämä muodostaa taidehistorian kirjoitukseen vääristymän. Vähän niin kuin ihmisten historiaa kirjoitettaisiin vain huippuyksilöiden kautta. Ja siksi nimenomaan huonoja teoksia pitäisi tutkia. Mutta pitääko niitä nyt vielä suojella, eikö pelkkä kuva-aineisto riittäisi kauhisteltavaksi jälkipolville?

Vantaan kaupunki on asema-arkkitehtuuristaa suojelun kannalla. Myyrmäen ja Martinlaakson asemaa esitetään suojeltaviksi.
Rakennusten alkuperäistä tyyliä kunnioittaen korjattuina ja edelleen parannettuina, siisteinä, asemat toteuttavat jo sinänsä taideasema-tavoitetta, tyylilajinaan brutaali betoniarkkitehtuuri raskaan raideliikenteen kohtaamispisteenä, mutta niiden ilmettä on luonnollisesti edelleen kehitettävissä aloitteen tarkoittamaan suuntaan.

Kyseessä on vastaus aloitteeseen jossa toivottiin, että esimerkiksi taideopiskelijat saisi edes vähän tuunata asemia. Ilmeisesti näin saa tehdä kunhan kaikki on rumaa ja brutalistista harmaata betonia.

Asemat ovat niitä tuhansia ihmisiä varten jotka niitä käyttävät, niiden kaupunginosien keskuksia joissa ne ovat. Funktionalismin, kaikkine karmeine toteutuksineen, lähtökohta oli se että nimenomaan rakennustaiteelliset näkemykset ovat alisteisia toiminnallisuudelle. Nykykäsitykseen että asema on kaupungin sydän ei 70-luvun suunnittelu toimi. Tämän kunnoittaminen on tuon perinteen parhaimpien puolien suojelua, vaikka se tarkoittaisi purkamista.

4 kommenttia:

Clepe kirjoitti...

Nimen omaan, tuon ajan arkitehtuuri on perustunut itse funktioon. Ja koska myös funktiot ajan myötä muuttuvat, ovat rakennukset myös ajateltu tilapäisiksi, eli ne oli tarkoitus purkaa alun pitäen.

Mikä sen paremmin tukee arkitehdin alkuperäistä ajatusta ja rakennuksen henkeä, kuin sen purkaminen jonkun uuden ja nykystandardien mukaisesti toimivan tieltä?

Anna Ronkainen kirjoitti...

Nytimeksessä oli samasta aiheesta juuri tällainen:

http://www.nytimes.com/roomfordebate/2012/04/08/are-some-buildings-too-ugly-to-survive/?ref=design


Vanhanaikaisena modernistina kannatan jyrkästi tuonkin aikakauden rakennustaiteen säilyttämistä riittävässä laajuudessa, mutta tosiaan tarkoitukseensa nykyään (tai alunperinkin) sopimattomien rakennusten säilyttäminen on koko tyylisuunnan keskeisen ajatuksen vastaista. Toki joku dysfunktionalisminkin muistomerkki voisi olla kiva säilyttää, mielellään kuitenkin jossakin paikassa missä siitä on mahdollisimman vähän haittaa.

Teemu kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Semmoisenkin jorinan kuullut, en tiedä kuinka hyvin pitää paikkaansa, että on se nyt paksua että samat ihmiset jotka aikoinaan olivat purkamassa vanhoja taloja epäkäytännöllisinä ja rumina, haluavat nyt suojella omat tuotoksensa, jotka halutaan purkaa koska ne ovat epäkäytännöllisiä ja rumia.

Sinänsä sympatiseeraan Ronkaisen ajatusta että jotain varottavia esimerkkejä pitää jättää jälkipolville, ja toki brutalismiakin oli ihan hyvää eli muutenkin säilyttämisen arvoista. Liikenneinfran kannalta vaan ongelma on se että aikansa käsitys liikenteestä oli nyt vaan yksinkertaisesti huono, ja kyse. on vielä massiivista rakennelmista joita käyttää useat ihmiset.

Jos mennään taaksepäin modernismia, niin Saarisen rautatieasema on siitä huono rakennus että se on hyvin suljettu. Siihen on syynsä, siihen aikaan juna-asemat oli niin kuin lentoasemia joissa oli erilliset odotushallit. Saarisen arkkitehtuurista on kuitenkin saatu uudistamalla Elielinaukion puolelle kelpo kaupunkitilaa.

Ajatus oli pitkään, vieläki, että pitää jotenkin eristää liikennetilat ja liikennemuodot toisistaan. Kävellään erillisiä rännejä autoteiden ali bussilaiturille, joka on ihan eri asia kuin junalaituri.. Ja jos se laituri on sen näköinen ettei siellä ole tarkoitus oleskella, niin sen parempi ettei ole epämääräisiä hengaajia liikennetilaa häiritsemässä, kuten http://vesirajassa.blogspot.com/2012/04/ihmisvihan-iglu.html

Tämä tuotta muun ohella surkeita vaihtoja, esimerkiksi tästä Jokerin pysäkiltä pääsisi suoraan junaan, jos Oulunkylässä olisi edes yhteen suuntaan sivulaituri, http://g.co/maps/gcenq Nyt joutuu käyttämään alikulkua.

Anonyymi kirjoitti...

Brutaali betoniarkkitehtuurin kanssa ainoa tapa kommunikoida on töhryt. Se masentaa ja synnyttää pahoinvointia. - Siru Kauppinen